Jeesus sanoi, menkää ja tehkää opetuslapsia kaikista kansoista. Näin lepopäivänä lähestymme Jumalaa ja kiitämme uudesta liitosta Jeesuksen veressä.
Paavali muistutti kirjeessään näin
2.KOR.3
1 Alammeko taas suositella itseämme? Vai tarvinnemmeko, niinkuin muutamat, suosituskirjeitä teille tai teiltä?
2 Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat.
3 Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.
4 Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;
5 ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta,
6 joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.
7 Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista,
8 kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa!
9 Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta.
10 Sillä se, millä ennen oli kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden.
11 Jos sillä, mikä on katoavaista, oli kirkkaus, niin vielä paljoa enemmän on sillä, mikä on pysyväistä, oleva kirkkautta.
12 Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat
13 emmekä tee niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista.
14 Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.
15 Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;
16 mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.
17 Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.
Me olemme uskon ja kasteen kautta uudestisyntyneet ja saaneet Pyhän Hengen. Me olemme uuden liiton palvelijoita eläväksi tekevässä Hengessä.
Me emme ole vanhan liiton peitteen varjossa, vaan katselemme Kristuksen kirkkautta peittämättömin kasvoin.
Kristuksen levossa ja rauhassa siunattua lepopäivää.
Paavali muistutti kirjeessään näin
2.KOR.3
1 Alammeko taas suositella itseämme? Vai tarvinnemmeko, niinkuin muutamat, suosituskirjeitä teille tai teiltä?
2 Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat.
3 Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.
4 Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;
5 ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta,
6 joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.
7 Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista,
8 kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa!
9 Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta.
10 Sillä se, millä ennen oli kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden.
11 Jos sillä, mikä on katoavaista, oli kirkkaus, niin vielä paljoa enemmän on sillä, mikä on pysyväistä, oleva kirkkautta.
12 Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat
13 emmekä tee niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista.
14 Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.
15 Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;
16 mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.
17 Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.
Me olemme uskon ja kasteen kautta uudestisyntyneet ja saaneet Pyhän Hengen. Me olemme uuden liiton palvelijoita eläväksi tekevässä Hengessä.
Me emme ole vanhan liiton peitteen varjossa, vaan katselemme Kristuksen kirkkautta peittämättömin kasvoin.
Kristuksen levossa ja rauhassa siunattua lepopäivää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vanhan-testamentin täyttymys, sitä lukiessa peite poistuu, ja Kristuksen kirkkaus valaisee myös Paratiisissa annetun oikean lepopäivän.
Poista sinäkin jo peite kasvoiltasi niin näet paremmin.
rauhaa sinullekin.
Jumalan kansalle, meille, jotka Jumala on uskostamme vanhurskauttanut, meille on annettu ikuinen sapatinlepo Jumalan ja Aabrahamin lapsina.
Paavalikin oli ennen uskoon tuloaan ankara kristittyjä kohtaan jotka eivät pitäneet sapattia. Vainosi ja tuomitsi kristittyjä. Mutta mitä tapahtuikaan, kun peite otettiin pois?
Onko pyrkimys alkuperäiseen väärä, vai onko väärä pitäminen oikeana oikea?
Siinäpä valintaa ja rohkeutta seisoa omavalinnan edessä.
Tämä lepopäiväkysymys on yksi vaikea opillinen kiistan aihe ns. kristikunnassa ja monenlaista mielipidettä löytyy.
Pakanakristillisyyden keskellä on ihmisiä jotka haluavat viettää sapattia Jumalan antamana alkuperäisenä lepopäivänä. Toiset taas ovat sitä mieltä, että Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi uuden liiton kristikunnan tulee viettää viikon ensimmäistä päivää, sunnuntaita, lepopäivänä, sapatin asemasta. Joidenkin tulkinnan mukaan kristityn lepopäivällä ei ole väliä, vaan mikä tahansa päivä käy uuden liiton uskovalle lepopäiväksi, jos haluaa sellaiset yleensä viettää. Jotkut taas ajattelevat, sapatti kuuluu juutalaisille, mutta pakankristityille kuuluu sunnuntai.
Tässä jako, jota voi sitten tutkistella.
Tutkistelusta voi sitten jakoja tehdä
Sapatin asettaminen luomistyön yhteydessä. 1. Moos 2:1-3. 2. Moos 20:11. Ilm 14:6-7 Mark 2:27
Sapatti annettiin siis luomistyön yhteydessä ja luomistyön muistoksi, kun Herra oli tehnyt taivaat ja maan ja meren. Aina kun sapattia vietetään ja pyhitetään lepopäiväksi, se on samalla myös Jumalan luomistyön muistoksi. Jotkut ymmärtävät Ilmestyskirjassa olevan enkelin sanoman kunnian antamisesta Jumalalle tarkoittavan juuri sapatinpyhittämiskäskyn kunnioittamista, koska juuri siinä yhteydessä puhutaan Jumalan luomistyöstä.
Sitten on kolmenlaisia sapatteja viikkosapatti eli seitsemäs päivä 3 Moos 23:1-3 3 Moos 23:26-32
Juhlasapatit 3 Moos 23:4-8
Pääsiäinen 3 Moos23:7, Happamattoman leivänjuhlaviikon seitsemäs päivä 3 Moos 23:8 Viikkojuhla eli helluntai 3 Moos 23:15-21 Maallisen vuoden uusivuosi, pasuunapäivä 3 Moos. 23:26-25. Jom Kippurin juhlasapatti 3: Moos 23:26-32 (sapattien sapatti). Lehtimajajuhla 3 Mos 23:33-39.. ja seitsemänneksi Lehtimajajuhlaviikon yhteydessä oleva kahdeksas päivä eli Tooran ilon juhla 3 Moos 23:39
Sapattivuosi ja riemuvuosi.. 3 Moos 25:1-13
Kolmas sapattien ryhmä sapattivuodet. Jumalan ohje 6 vuotta viljelyä, seitsemäs sapatinlepo.
Maalle aivan hyvä ohje tämä kesannointi. Sapattivuosien ohella tämä riemuvuosi = viideskymmenes vuosi… Mitähän markkinatalous sanoisi tästä? Julistettaisiin vapaus ja kukin saisi palata takaisin perintömailleen. .. Taitaisi tervehdyttää monta asiaa..
Sapatti-liiton merkki Jumalan ja Israelin välillä.
2 Moos. 31:12-17 Mark 2:27 (Aadamille ja hänen jälkeläisilleen). Sapatti löytyy Nooan arkin historiasta, että Jaakobin historiasta. 1 Moos 7:4, 27
Israelin kansan osassa ei Egyptissä ollut mahdollista viettää sapattia eli levätä Jumala antoi sapatinpäivän Israelin kansalle käskynä Siinailla, olemaan ikuisena liiton merkkinä Jumalan ja Israelin kansan välillä Hes 20:10-12 Tässä on hyvä huomata. Kaikille ihmisille annettiin sapatti lepopäiväksi luomisen yhteydessä, mutta ikuisena liiton merkkinä se on vain Israelin kansalle. Eli se on vartioinut heitä olemaan juutalaisina muitten kansojen joukossa, estänyt sulautumisen.
Sapatti ei ole liitonmerkki muille kuin Israelin kansalle ikuisena liittona Jumalan väkevästä teosta Egyptin-orjuuden vapautuksen päivänä. 5 Moos 5:13-15.. Tässä ei voi korvausteologiaa harrastaa.
Sapatin merkityksestä se, (meille kaikille)
Raamatun opetuksen mukaan sapatti on Herralle pyhitetty ja Herran siunaama lepopäivä, se voidaan todeta luomiskertomuksesta. 1 Moos 2:1-3… Viikon ensimmäistä päivää tai sunnuntaita Herra ei ole siunannut ja pyhittänyt lepopäiväksi missään kohden Vanhaa tai UuttaTestamenttia. Sapatti annettiin lepopäiväksi koko ihmiskunnalle ja lisäksi kaikille työeläimille Mark 2:27
Sapatti annettiin pyhäksi kokouspäiväksi, jolloin kokoonnutaan palvelemaan Herraa.
Myös Jeesuksen päivänä sapatinpäivä oli jumalanpalveluspäivä, jolloin kokoonnuttiin synagoogiin lukemaan Tooraa (viisi Mooseksen kirjaa), profeettoja ja muita vanhan liiton kirjoituksia, kuten nykyäänkin juutalaisten synagoogissa tehdään sapatinpäivinä. Monet kuvittelevat, että sapatti on lainomainen orjuuttava asia, jota vietetään synkkyydessä? Sapattihan on ollut vuosituhansien ilon päivä, jolloin kokoonnuttiin Herran eteen Jumalaa palvelemaan ja ylistämään ja myös perheen kanssa seurustelemaan ja aikaa viettämään Jes 25:13-14.
Paavalin matkakertomuksissa tulee esille, että hänenkin päivinään apostolisen alkuseurakunnan aika ensimmäisellä vuosisadalla, sapatinpäivä oli yleinen jumalanpalveluspäivä, jolloin kokoonnuttiin Herraa palvelemaan, rukoilemaan, tutkimaan kirjoituksia ja jakamaan sanan opetusta. Ap.t. 17:1-4; 18:1-4…. tämä purppuramyyjä Lyydia Tyatiiran kaupungista, ensimmäinen eurooppalainen uskoontullut sapatinpäivän ja kastettu henkilö. näin esimerkiksi.
Eli kristityt alkuseurakunnan uskovat sekä messiaaniset juutalaiset kokoontuivat sapatinpäivänä.
Vasta Bar Kochban eli tähden pojan kapinan aikoina roomalaisia vastaan 132-135 jKr. tiet erkaantuivat. tämä Bar Kochban rabbi Akiva julisti messiaaksi. Alkuseurakunnan uskovat eivät tätä hyväksyneet, vaan erosivat. Mutta sapatti on ollut alkuseurakunnan lepopäivä vuosisatojen ajan.
Luopumus Rooman kirkon valta on muuttanut sapatin sunnuntaiksi.
Mutta tullaan kysymykseen, jota viljellään. Kumosiko Jeesus sapatin?
Viitataan Joh 5:18 ….. tähkäpäät näkyleivät Luuk 6:1-5 ….
Monet ajattelevat, että Jeesus kumosi sapatin. Tämä ei kuitenkaan voi pitää paikkaansa, sillä Hän ei tullut kumoamaan Matt 5:17-19 julistaa Jeesuksen sanoilla voimassaolon (niin kauan kuin taivas ja maa pysyvät). Jeesus itse vietti sapattia lepopäivänä ja jumalanpalveluspäivänä ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogiin, jossa hän luki ja selitti kirjoituksia ja myös paransi sairaita. Luuk 4:15-16; 6:6-11; 13:10-17.
Johanneksen evankeliumin viidennen luvun jakeessa kahdeksantoista, suomalaisen käännöksen mukaan, väitetään, että Jeesus kumosi sapatin. Tämä on kuitenkin alkutekstin valossa käänösvirhe, sillä alkutekstin mukaan Jeesus ei kumonnut sapattia, vaan Hänen vastustajiensa mielestä rikkoi sapatin pyhyyttä. Huomaa tämä..
Todellisuudessa Jeesus ei koskaan rikkonut sapatin pyhyyttä, mutta hänen vastustajansa ajattelivat niin ja syyttivät siitä Häntä. Monet fariseukset olivat nimittäin tehneet Jumalan alkueräisistä käskyistä pikkumaisia tulkintoja ja raskaita taakkoja ihmisille. Kun Jumala esim kielsi kyntämisen sapatinpäivänä, näiden tulkinnan mukaan ei saanut vetää edes kengän syrjällä viivaa maahan, koska se oli kyntövako ja rikkoi sapattikäskyn. 2 Moos 34:21.. Sapattikäsky Jumalan käskynä ei ollut ihmisiä orjuuttamaan, vaan levoksi ja ihmisen parhaaksi, niin että ihmisen hyvinvointi työn ja rasituksen maailmassa olisi paras mahdollinen.
Monet ajattelevat, että Paavali kumosi sapatin. Ap.t. 13:13-14 Paavali seuralaisineen meni purjehduksen jälkeen …. ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat.
Ap.t. 17:1-2 Ja he matkustivat…… Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa..
Ap.t. 18:1,4 Sen jälkeen Paavali lahti Ateenasta ja meni Korintoon…. Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan.
Ap.t. 16:13 Ja sapatinpäivänä me Paavali seuralaisineen. kaupungin ulkopuolella .. istuuduimme ja puhuimme kokoontuneille naisille.
Luuk 23:55-56 viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan.
Paavali uskoi itse kaiken, mitä on kirjoitettuna Mooseksen Toorassa ja profeetoissa Ap.t. 24:14;26:22 Hän juutalaisena noudatti Mooseksen Tooraa, ympärileikkausta ja israelilaisille säädettyjä tapoja Ap.t. 21:18-25. Vaikka pakanain apostoli opetti, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta Jeesukseen, ilman Tooran (lain) tekoja, se ei apostolin mukaan kumoa millään tavalla Tooraa, vaan vahvistaa sen Room 3:31 Koska Paavali kaikessa puolusti Tooraa ja sen käskyjen arvovaltaa ei ole millään mahdollista, että hän olisi kumonnut sapattikäskyn. Pakanain apostoli ei olisi voinut kumota sapattikäskyä senkään perusteella, koska Jeesus ei sitä kumonnut, muutoinhan hän olisi toiminut Mestarinsa käskyjä vastaan ja sitä ei Paavali koskaan halunnut tehdä. Apostolien tekojen kertomus osoittaa selkeästi sen, että Paavali noudatti sapatinviettoa, joka oli normaali käytäntö alkuseurakunnan uskovilla.
Sapatti tulevaisuuden varjo…. Älköön kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta,, älköönkä myös juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain.. (alkutestissä ei vain) ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. Kol 2:16 .. Room. 14 luvun tekstin ohella Kolossalaiskirjeen teksti on runsaasti käytetty kohta pakanakristillisyydessä sapatin kumoamiseen tai sen mitätöimiseen. Kuitenkaan ko. Paavalin kirjeen kohta ei millään tavalla kumoa tai mitätöi sapattia tai muita Jumalan Israelin kansalle antamia juhlia, se ainoastaan antaa kehoituksen siitä, ettei kukaan saa tuomita pakanauskovia, (kirjehän on kirjoitettu Kolossan pakanuudesta kääntyneille uskoville eli Kolossan seurakunnalle) minkään juhlan, uudenkuun tai sapatin johdosta.
Mitä tämä tarkoittaa?
Kyseeseen tulee lähinnä kaksi tulkintaa, joita voidaan pitää mahdollisina ja Raamatun kokonaisvaltaisen tulkinnan mukaisina. Ensinnäkin tuomitsemisen kieltävä kehoitus voidaan ymmärtää niin, että pakanuudesta kääntyvä uskovat eivät ole velvolliset samalla tavoin kuin juutalaiset viettämään ja noudattamaan sapattia, uudenkuun juhlia ja muita niemenmaan israelilaisille tarkoitettuja juhlia ja näin ollen kenelläkään ei ole oikeutta tuomita pakanauskovia siitä, jos he eivät niitä vietä samalla tavalla kuin juutalaiset. Apostolien ja vanhinten kokous ei velvoittanut pakanuudesta kääntyviä uskovia ympärileikkaukseen ja Israelin kansalle säädettyjen tapojen noudattamiseen, vaikka heidän tuleekin opiskella Jumalan Sanaa ja myös Tooraa ja pyrkiä pitämään rakkaudesta Jumalaan hänen käskynsä, armon pohjalta Ap.t. 15.
Messiaanisia juutalaisuskovia sen sijaan ei vapautettu ympärileikkauksesta, Tooran kaikkien käskyjen noudattamisesta ja Israelille säädettyjen tapojen noudattamisesta, Ap.t. 21:17-26
ts, juutalaisuskovat uudenliiton hengessä Messiaan kunniaksi ovat velvollisia viettämään sapattia liiton merkkinä, mutta pakanauskovilla ei ole siitä pakollista velvoitetta, joten heitä ei saa siitä tuomitakaan, jos he eivät noudata esim. sapatinvietossa kaikkia niitä määräyksiä, jotka kuuluvat Tooran mukaan sapatinviettoon. Se ei millään tavalla tee tyhjäksi sapattia tai muita juhlia. On vain huomattava se, että pakanauskoville on annettu mahdollisuus viettää sapattia ja muita juhlia kun pakanauskovilla on mahdollisuus viettää alkuperäistä lepopäivää ja alkuperäisiä juhlia. Niitä pitää viettää uudenliiton armon pohjalta Messiaan kunniaksi, eikä Rooman väärentämiä juhlia kuten lepopäivää sunnuntaita. Vaikka pakanakristillisyydessä sapatin ja juhlien vietto onkin vapaehtoisella pohjalla, on kuitenkin suositeltavaa valita alkuperäiset israelilaiset juhlat ja alkuperäinen lepopäivä, sapatti, silloin kun meillä on siihen mahdollisuus.
Kenelläkään ei kuitenkaan ole oikeutta tuomita pakanuskovia siitä, että he eivät noudata niitä samalla tavoin velvoittavina kuin juutalaiset.
Toinen tulkinta ko. tekstistä on se , että Paavali opetti pakanuudesta kääntyneille kolossalaisille raamatullisen lepopäivän ja raamatulliset alkuperäiset juhlat., pakanuuden monien juhlien sijaan ja kun Kolossan seurakunnan uskovat alkoivat viettää alkuperäisiä juhlia ja alkuperäistä lepopäivää sapattia, ulkopuolella olevat pakanuudessa elävät ihmiset alkoivat tuomita Kolossan uskovia, koska he eivät enää noudattaneet pakanain tapoja ja epäjumalanpalvelusta. Tämän tulkinnan valossa Kolossalaiskirjeen teksti on nähtävä rohkaisuna uskoville, etteivät he antaisi yleisen pakanuuden mielipiteen vaikuttaa heidän uskollisuuteensa alkuperäisille juhlille ja sapatille. Jos halutaan ko. pohjalta ymmärtää tämän tulkinnan mukaan, ei se siltikään tarkoita mitään orjuutta tai pakkoa pakanauskoville sapatin ja israelilaisten juhlien viettoon, joita tulee viettää iloiten ja armon pohjalta, uuden liiton hengessä, Messiaan kunniaksi, silloin kun se on mahdollista ja sydän siihen kehoittaa. Pakonomainen jumalanpalvelus ei ole hyödyllinen, vaan kaiken tulee tapahtua vapaehtoisesti, rakkaudesta Jumalaan. Kolossalaiskirjeen toisen luvun loppuosan teksti osoittaa myös, että ihmisoppien ja ihmiskäskyjen mukainen jumalanpalvelus (kuten sunnuntaipyhitys ja joulunvietto) on hyödytön ja ilman mitään arvoa Jumalan edessä. Jos siis haluamme viettää lepopäivää ja juhlia, tehkäämme se alkupesäisiä Herran asetuksia noudattaen.
Sapattina lupa tehdä hyvää. Matt 12:9-14 Ja hän lähti sieltä ja tuli heidän synagoogaansa……Sentähden on lupa tehdä sapattina hyvää…… Sitten hän sanoi miehelle ojenna kätesi; ja se tuli entiselleen…..
Kun Jumala teki liiton Israelin kansan kanssa Siinain vuorella, asettaen sapatin liiton merkiksi, Hän antoi samalla monia kieltoja ja rajoituksia sapatinvieton suhteen israelilaisille. Kaikenlainen työnteko ja askareiden toimittaminen oli kiellettyä 2 Moos 31:15; 20:9-10 mm. puiden kanto, kokoaminen, tulen sytyttäminen, kaupankäynti, kyntö- ja leikkuutyö, viinikuurnan polkeminen. Turhasta liikkumisesta sekä pahan tekemisestä ja joutavien puhumisesta., joita ei saanut sapattina tehdä. Jer 17:20-21; 4 Moos. 15:32-35, 2 Moos 35:1-3; Neh 10:31; 2 Moos 16:29-30; vert. Ap.t. 1:12 sapatinmatka Jes 56:1-3; 58:13-14. Rangaistus on Mooseksen päivinä kuolemanrangaistus.
2 Moos 31:14; Heprealaiskirjeen mukaan tahallinen synnintekeminen uuden liiton puolella aiheuttaa vieläkin ankaramman rangaistuksen kuin Mooseksen päivinä, ellei parannusta tapahdu; Heb 10:26-31.
Jeesus antoi sapatin vieton suhteen kaikkein tärkeimmän kuninkaallisen ohjeen, joka on sopusoinnussa Jumalan Tooran käskyjen kanssa ja lisäksi on sopiva kaikkien aikakausien ongelmat huomioiden, nimittäin että sapattina on lupa tehdä hyvää. Tämän kuninkaallisen ohjeen valossa voidaan todeta, että sapattina on lupa tehdä kaikkea sitä, mikä on hyvää, mutta kaikki turha ja tarpeeton toiminta, joka ei ole välttämätön sapatinpäivänä, tulisi keskeyttää sapatiksi ja viettää tämä Jumalan antama ihana lepopäivä Jumalaa palvellen, leväten ja viettäen aikaa perheen kanssa. Silloin Jumalan alun perin sapatinviettoon liittyvä tarkoitus toteutuu ihanalla tavalla ihmisten levoksi ja terveydeksi sekä koko luomakunnan parhaaksi. Samalla ihana yhteys Herran kanssa ja myös perheen kanssa lujittuu, kun saamme seurustella sekä Herran että perheen kanssa.
Pysyä isiensä uskossa, kysymys oli Kristuksesta seurakunnassa, eikä suinkaan sapatista, sillä Paavali puhui useina sapatteina seurakunnissa synägookissa.
Ei kannata vääristellä, parempi olisi, että ottaisit peitteen pois omilta silmiltäsi.
perusteltua tekstiä, jolla pyritään tukemaan opillisia tarkoitusperiä.
Tarttuminen yhteen kiistakysymykseen osoittaa, että tärkeimmästä Jumalan tarkoituksesta, ihmisen pelastuksesta, on tehty ikäänkuin sivuseikka. Samoin on politiikassakin. Esiin saatetaan tahallaan nostaa kokonaisuuden kannalta epäolennainen kiista, joka hautaa alleen itse pääasian.
Näin on myös sapattikysymyksessa. Kun Jumala hengähti omista töistään seitsemäntenä päivänä, se merkitsi myös myöhemmin erään periaatteen syntymistä. Kun Jumala vapautti kansansa Israelin Egyptin pakkotyöstä, Hän käski heidän viettää lepopäivää. Oli siis levättävä töistään, niinkuin Jumala itsekin teki.
Tuo käsky annettiin juutalaisille, mutta pakanakansoille sitä ei koskaan annettu. Siksi Jumalan israelilaisten kanssa tekemää liittoa pyhitettiin, ja siihen kuului myös sapatti.
Koska Jumala näki luomiensa ihmisten syntisyyden ja pahat teot, Hän teki uuden suunnitelman koko ihmiskunnan pelastamiseksi. Hän ei halunnut suoraan tuhota jumalattomia, kuten Nooan aikana, vaan Hän antoi kaikille mahdollisuuden pelastukseen, myös pakanoille.
Siksi Hän lähetti ainoan Poikansa maan päälle saarnaamaan Jumalan pelastavaa ilosanomaa koko ihmiskunnalle. Vanha liitto eläinuhreineen ja lakeineen päättyi ja tilalle tehtiin uusi liitto vanhentuneen tilalle. Jeesuksen viaton veri vuodatettiin kaikkien syntien edestä.
Ihmisille annettu mahdollisuus oli usko. Uskomalla Jumalan sanaan ja Jeesukseen, tekemällä parannus syntisestä elämäntavasta ja kaste synnyttivät uuden ihmisen Herrassa, jonka opettaja on Pyhä Henki.
Näinollen lain teot eivät pelastaneet enää ketään, vain usko Jeesukseen antaa toivon pelastuksesta.
Siksi uskon Jumalan sanaan ja lupaukseen, joka on annettu jo Aabrahamille. Jumala vanhurskauttaa meidät uskosta, ja niin meistä on tehty Jumalan lapsia, Hänen valtakuntansa täysivaltaisia jäseniä.
Kukaan ihminen eikä ihmissana voi pelastaa, vaan ainoa nimi jossa on pelastuksemme, on Jeesus Kristus. Me olemme saaneet uskomme kautta Häneltä levon ja rauhan, ja Hänen kuormansa on kevyt kantaa Herran vapaudessa.
Uudenliiton sapattia. Sapatti on sydämen tila, ei teoilla tai suorituksilla ansaittu. Jeesus on vapauttanut meidät kaikesta orjuudesta. Oman valintamme mukaan vietämme sen päivän lepopäivänä, minkä tunnemme oikeaksi.
Paavalikin kielsi tuomitsemasta sapatinkaan tähden, jokainen Herransa edessä joko seisoo tai kaatuu. Emme ole ihmisille tilivelvollisia näistä asioista, vaan omatunto on se joka ratkaisee.
Minä haluan muistaa sen päivän, jonka Jumala siunasi ja pyhitti. Koska se minkä Jumala on pyhittänyt, on iankaikkisesti pyhä, vaikka me ihmiset sen unohtaisimmekin.
Siunattua sunnuntai päivää sinulle Hirvas!
Tuosta linkistä löydät perusteet minun valinnalleni:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001692&posting=22000000030698833
Jumalan merkki ja sunnuntai on pedon merkki.
Vanha-testamentti puhuu sapatista Jumalan merkkinä, ja Ilmestyskirja puhuu pedon merkistä, sillä sunnuntai on katolisen kirkon tunnusmerkki.
Jeesus sanoo: Minä annan teille Pyhän Hengen sinetiksi lunastuksen päivään asti. Paratiisissa Jumala siunasi ja Pyhitti sapatin päivän, se on oleva sinettinä, Minun ja Israelin välillä.
Minä kutsuin kansakseni sen joka ei ollut Minun nimeeni otettu, ja se on uuden-liiton Israel, joka kantaa Paratiisissa annettua Pyhän Hengen sinettiä lepopäivänä, aina ajan loppuun asti.
Minun ymmärrykseni mukaan sapatti ei ole mikään sinetti. Eikä myöskään sunnuntai mikään pedon merkki.
Tulevaisuuta en tiedä, muta ei ainakaan vielä tänäpäivänä.
Mitä minä olen käsittänyt tästä pedon merkistä, niin se on joku ihoon laitettava mikrosiru, joku vallankäytön merkki, etteivät ketkään muut saisi ostaa, eikä myydä, joilla ei sitä merkkiä ole oikeassa kädessä tai otsassa.
En siis usko, että se olisi jokin päivä.
Mielipiteesi sapatista menettelee. Hyvä että et ole lähtenyt adventistien tapaan uskomaan tuohon "sinetti" ja "tutkiva tuomio" "pedonmerkki" juttuihin. Ovat EGW;n peruja.
Voimme luottaa siihen, että vaellamme edeltä tiedetyissä ja edeltä valmistetuissa teoissa.
Levollinen asema sallii viisauden ilmestyä.