sairaalassa, mutta silloin en tajunnut, että henkiriepuni oli uskottu moisten tehyläisten pölvästien käsiin. Eiväthän he näytä olevan mistään perillä rassukat. Sen verran on sukanvarressa, etten enää suomalaisten hoitsujen ja käpykaartilaisten palveluja tarvitse.
Kuudesti olen ollut
leikkauspotilaana
8247
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
hoitivat, olisivat jättäneet kuolemaan!
ainoa hoitaja oli asiansa tunteva lääkäri joka pyynnöstäni saneli hoitsuille tiukat ohjeet, jottei potilaan niitä itse tarvitse sanella.
Tämän jälkeen saikin hoitsuilta ylimalkaista ja vittumaista palvelua, koska olivat joutuneet puhutteluun valitukseni johdosta.
kun joudut sairaalaan, hyvä niin!
Toivonmukaan, tuolla asenteella, et ole minkäänlainen hoitaja.. ja jos et ole, niin silti.. ei kyllä ihmisten lähelle saisi päästää ennenkuin on apua saanut..
Oikeasti tuolla maailmalla on upeita naisia ja miehiä, jotka vastaavat ihmisten hyvinvoinnista ja tervehtymisestä vastuuntuntoisesti ja ammattiylpeyttä tuntien - kaikissa hoitoalan ammateissa. Mutta taivahan tosi on se, että siellä on kyllä sellaisiakin armonsisaria ja -veljiä, jälleen kerran kaikissa nokkimisjärjestyksen osissa, ettei todellakaan ole hyvä maku jäänyt mistään.
Kokemusta löytyy kyllä kummastakin järjestelystä, koska odotan tässä jonnekkin hamaan tulevaisuuteen kätkettyä (eikä kellään harmainta hajua minne, koska se kuuluu alueeseen, 'kunhan ollaan selvitty tästä tehy-koohotuksesta') 10. leikkaustani, jonka piti olla nyt marraskuun lopulla - joten sairaaloita on koluttu kyllä ja nähty jos kuultukin yhtä jos toistakin.
Ja ennenkuin kukaan ehtii vetäistä tähän mitään kyseenalaista kommenttia: ei en todellakaan ole ollut mikään valittava, nariseva, kitisevä hankala potilas - parhaimmillani kaiketi ratkiriemukas otus - tai mille ne sitten viimeksi oikein ne lääkärit ja hoitajat nauroivat??? Heille ainakin on käynyt selviöksi minun periaatteeni, ettei parantuminen käynnisty rutisemalla vaan huumorilla.
Olen kiitollinen niille ihanille naisille ja miehille, nokkimisjärjestystä katsomatta, jotka ovat tehneet sietämättömästä siedettävämpää - mutta taivahan tosi on myös se, että olen käynyt paikoissa joista on jäänyt verenmaku suuhun töykeydestä ja välinpitämättömyydenkin vuoksi.
Tässä kaikki tuntuvat paasaavan siitä, kuinka ei kutsumus elätä vaan puhdas valuutta. Joku viisas joskus on sanonut kuitenkin, ettei ihminen elä pelkästä leivästä. Kutsumuksia voi olla monenlaista lajia, joku voi herätä kiinnostumaan elektroniikasta, toinen innostuu puurtamaan upeita aterioita, kolmas saa tyydytystä kouluttaessaan ihmisiä uusiin ulottuvuuksiin tiedoissaan jne jne - eikä sitä mitkään rahat korvaa sitä "kutsumusta". Ts. kohtuullinen korvaus tehdystä työstä on aina oikeutettu, vaan ei toisten elämällä leikkiminen. Periaatteessa missä ammatissa tahansa on mahdollista tehdä toisen elämä vaikeaksi, aiheuttaa vahinkoa ja jopa hengen menetys - vaaratonta maailmaa kun ei ole olemassakaan. Välinpitämättömyydellä on kauaskantoiset traagiset seuraukset, mikäli nyt kävi epäselväksi esim. se miten sähkö-, ravitsemus- tai opetusalalla toimiva henkilö muka voisi aiheuttaa vahinkoa kanssaihmisille - jokainen voi sisimmässään miettiä sitä.
Kauhistuttaa, että juuri ne joiden työnkuvaan suoranaisesti kuuluu terveyden ja elämän varjeleminen - joiden tehtävänä on ihmisten hyvinvointi terveydellisesti, unohtavat tehtävänsä sisällön ja kääntävät sen päälaelleen. Eihän kenelläkään muullakaan ole oikeutta vahingoittaa, saati tappaa kanssaihmisiä - ei rahan vuoksi jos muunkaan. Olen surullinen siitä, että moni hyvä etiikkansa säilyttänyt hoitaja menettää nyt näissä kuohuissa myös maineensa ja joutuvat epäluottamuksen alle.
On tullut tunne, kuin olisi muiden vika jos ammatinvalinnassa on käynyt virhe - tai liekö niin, että jo koulutuksessa on jotain mennyt vikaa?
Lobotomia on tehty sinulle jo kuudesti eikä vieläkään mitään vastetta!?? Sinun syytäkin siirtyä ulkomaiseen hoitoon, mieluiten ugandan tyyppiseen sivistysvaltioon jossa homma osataan eikä hoitsut ryppyile.
tehyläisten matalamielisyyden.
Oikeasti mitä enemmän näitä Tehyläisten ja heidän nk tukijoittensa kommentteja kun on lueskellut, kuunnellut lisää siihen kokemuksia vuosien varsilta (myönnän kyllä etteivät kaikki ole, Luojan kiitos, samasta puusta tehtyjä)koko touhu ja porukkakin alkaa tuntua vastenmieliseltä. Jos oikeasti meidän hoivahenkilömme ajattelevat näin, kyllä minua ainakin arveluttaa antaa itseäni hoidettavaksi. Mukavaa ajatella olevansa pakollinen paha työkuviossa, joka nyt vaan hoidetaan pois käsistä kun on ihan pakko - ei hemmetti ja mitä muuta onkaan sitten tarjolla seläntakana. Tänään pitäisi käydä hoidattamassa itseään ja en tiedä uskaltaako katsoa hoitajatarta silmiin vai pyytäisikö päästä suoraan lääkärille.
sinun puolestasi - noin epäasialliset kommentit tietenkin pitäisi jättää omaan arvoonsa - mutta, etkö yhtään ajattele, millaista kuvaa luot siitä millaiset ihmiset tukevat työtaistelua tai ovat tehyn jäseniä.