HIPPI, JOKA HALUSI LOPETTAA SODAT
Olipa kerran hippi, joka halusi lopettaa sodat. Ensin hän puhui ihmisille rauhasta. Muutama muu hippi kuunteli häntä ja nyökytteli päätään, mutta ne jotka sotivat eivät kuunnelleet. Niinpä hän teki jotakin rakentavaa. Hän rakensi linnunpöntön.
Pönttöön muuttikin pian lintuperhe, joka oli kovin elähdyttävää, mutta sodat eivät silti loppuneet. Jonain päivänä pommi saattaisi aivan hyvin pudota linnunpöntön päälle, joten sodat oli saatava loppumaan kokonaan.
Koska viattomien tappaminen sodissa oli ainakin teoriassa kiellettyä varsinkin jos niin on tapahtua julkisesti, meni hän nyt strategisesti makaamaan panssarivaunun eteen. Siinä maatessaan hänelle huudeltiin, ja lopulta tankki pääsi kiertämään jostain hänen ohitseen ja ampui koko joukon kauniita linnunpönttöjä tohjoksi.
Seuraavana päivänä uutisissa kerrottiin että hippi oli maannut panssarivaunun edessä. Kyllä presidenttikin siitä tiesi, mutta sodat eivät silti loppuneet. Toimittajat naureskelivat hipeille, jotka maassa makaamalla ainoastaan vahvistivat omaa asemaansa pölynä sotakoneiston rattaissa.
Televion uutislähetystä katsoessaan tämä hippi sitten mielessään muotoili ikuisen kysymyksen: "Kuinka kukaan voi lopettaa sodat, jos ei kenelläkään ole sellaista mahtia?".
Silloin aivan yhtäkkiä sammuivat huoneesta kaikki valot ja television kuva muuttui siniseksi. Ikkunasta näkyi purppuraa hehkua ja ilmassa oli sähkön tuoksu. Merkillinen musta varjo kasvoi kirjahyllyn takaa, liukui katon halki toiselle seinälle ja sitten olohuoneen matolle, kävi kaksiulotteisestä kolmiulotteiseksi ja sitten neliulotteiseksi, eikä tämän valossa mitään voinut enää tunnistaa. Kauhusta paikoilleen jähmettyneenä hän odotti jotakin tapahtuvaksi, ja pian hän kuulikin puhetta. Se tuli hänen omasta suustaan vaikkei hän itse puhunutkaan, ja silti hän puhui itse ja tiesi mitä aikoi sanoa.
- "Minä olen Saatana, kaikkien ristiriitojen hallitsija. Ei ainuttakaan sotaa käydä ilman minua".
Muutamassa sekunnissa huone jälleen valaistui ja kaikki palasi normaaliksi. Rätisten ja vonkuen television kuva palautui normaaliksi. Kokemuksesta uupuneena hippi meni nukkumaan.
Seuraavana aamuna hän jälleen katsoi televisiota. Sieltä tuli sotauutisia. Edellisen illan tapahtumat olivat hänellä pienintäkin yksityiskohtaa myöten muistissa. Ei tuntunut olevan jälkeäkään elämänmittaisen hampun polttelun vaikutuksista. Hän otti puhelimen käteensä ja puhelinluettelon toiseen katsellen samalla kuinka haavoittuneita siviilejä kannettiin paareilla jossain lähi-idässä. Hän näppäili ulkomaan numeron.
- "Saddam Hussein puhelimessa", vastattiin. "Kuka siellä ja mitä asiaa?".
- "Täällä on vaan eräs hippi suomesta, herra Hussein. Soitin kysyäkseni että palvotteko te saatanaa?".
Vastausta ei tarvinnut kauaa odottaa.
- "En tietenkään! Mitä te oikein ajattelette? Minähän olen islaminuskoinen. Suokaa anteeksi, mutta nyt ei ole paras hetki puhua uskonasioista, sillä pommi putosi juuri uima-altaaseeni".
Hippi sulki luurin hämmentyneenä. Jos Saddam Hussein ei palvonut Saatanaa niin kuka muukaan sitten palvoisi? Kaikki tahtovat omasta mielestään hyvää ja kuitenkin sotivat, riippumatta Jumalasta.
Ja jos kuitenkin Saatana on kaikkien sotien takana, mutta kukaan ei palvo häntä, niin miksi on niin paljon sotia?
Tätä kysymystä pohti hän vielä silloinkin kun aurinko laski metsien taa, ja tuli hyvin pimeää, ja siinä istuessaan, muodottoman pimeyden niellessä kaiken sisäänsä mitään valikoimatta, hän tiesi vastauksen.
:Agwé:
Olipa kerran hippi, joka halusi lopettaa sodat. Ensin hän puhui ihmisille rauhasta. Muutama muu hippi kuunteli häntä ja nyökytteli päätään, mutta ne jotka sotivat eivät kuunnelleet. Niinpä hän teki jotakin rakentavaa. Hän rakensi linnunpöntön.
Pönttöön muuttikin pian lintuperhe, joka oli kovin elähdyttävää, mutta sodat eivät silti loppuneet. Jonain päivänä pommi saattaisi aivan hyvin pudota linnunpöntön päälle, joten sodat oli saatava loppumaan kokonaan.
Koska viattomien tappaminen sodissa oli ainakin teoriassa kiellettyä varsinkin jos niin on tapahtua julkisesti, meni hän nyt strategisesti makaamaan panssarivaunun eteen. Siinä maatessaan hänelle huudeltiin, ja lopulta tankki pääsi kiertämään jostain hänen ohitseen ja ampui koko joukon kauniita linnunpönttöjä tohjoksi.
Seuraavana päivänä uutisissa kerrottiin että hippi oli maannut panssarivaunun edessä. Kyllä presidenttikin siitä tiesi, mutta sodat eivät silti loppuneet. Toimittajat naureskelivat hipeille, jotka maassa makaamalla ainoastaan vahvistivat omaa asemaansa pölynä sotakoneiston rattaissa.
Televion uutislähetystä katsoessaan tämä hippi sitten mielessään muotoili ikuisen kysymyksen: "Kuinka kukaan voi lopettaa sodat, jos ei kenelläkään ole sellaista mahtia?".
Silloin aivan yhtäkkiä sammuivat huoneesta kaikki valot ja television kuva muuttui siniseksi. Ikkunasta näkyi purppuraa hehkua ja ilmassa oli sähkön tuoksu. Merkillinen musta varjo kasvoi kirjahyllyn takaa, liukui katon halki toiselle seinälle ja sitten olohuoneen matolle, kävi kaksiulotteisestä kolmiulotteiseksi ja sitten neliulotteiseksi, eikä tämän valossa mitään voinut enää tunnistaa. Kauhusta paikoilleen jähmettyneenä hän odotti jotakin tapahtuvaksi, ja pian hän kuulikin puhetta. Se tuli hänen omasta suustaan vaikkei hän itse puhunutkaan, ja silti hän puhui itse ja tiesi mitä aikoi sanoa.
- "Minä olen Saatana, kaikkien ristiriitojen hallitsija. Ei ainuttakaan sotaa käydä ilman minua".
Muutamassa sekunnissa huone jälleen valaistui ja kaikki palasi normaaliksi. Rätisten ja vonkuen television kuva palautui normaaliksi. Kokemuksesta uupuneena hippi meni nukkumaan.
Seuraavana aamuna hän jälleen katsoi televisiota. Sieltä tuli sotauutisia. Edellisen illan tapahtumat olivat hänellä pienintäkin yksityiskohtaa myöten muistissa. Ei tuntunut olevan jälkeäkään elämänmittaisen hampun polttelun vaikutuksista. Hän otti puhelimen käteensä ja puhelinluettelon toiseen katsellen samalla kuinka haavoittuneita siviilejä kannettiin paareilla jossain lähi-idässä. Hän näppäili ulkomaan numeron.
- "Saddam Hussein puhelimessa", vastattiin. "Kuka siellä ja mitä asiaa?".
- "Täällä on vaan eräs hippi suomesta, herra Hussein. Soitin kysyäkseni että palvotteko te saatanaa?".
Vastausta ei tarvinnut kauaa odottaa.
- "En tietenkään! Mitä te oikein ajattelette? Minähän olen islaminuskoinen. Suokaa anteeksi, mutta nyt ei ole paras hetki puhua uskonasioista, sillä pommi putosi juuri uima-altaaseeni".
Hippi sulki luurin hämmentyneenä. Jos Saddam Hussein ei palvonut Saatanaa niin kuka muukaan sitten palvoisi? Kaikki tahtovat omasta mielestään hyvää ja kuitenkin sotivat, riippumatta Jumalasta.
Ja jos kuitenkin Saatana on kaikkien sotien takana, mutta kukaan ei palvo häntä, niin miksi on niin paljon sotia?
Tätä kysymystä pohti hän vielä silloinkin kun aurinko laski metsien taa, ja tuli hyvin pimeää, ja siinä istuessaan, muodottoman pimeyden niellessä kaiken sisäänsä mitään valikoimatta, hän tiesi vastauksen.
:Agwé:
Vastaukset 7
Vanhimmat
salaliitto teoriat ovat hauskoja.
vastaus hipille: eihän noi valtion päämiehet mistään asioista päätä. Ne ovat vain kulisseja ja syntipukkeja. Todellinen valta on jossain muualla. Amerikassa todennäköisesti valta on jossain suuryritysten takana. Irakissa valtaa pitävät todennäköisesti uskonlahkot jotka eivät ole koskaan uskontoja nähneetkään. Toivottavaa olisi nykyään, että valta olisi kansalla. Näistä edellä mainituista voi kukin miettiä kuka on liitoutunut pimeiden voimien kanssa, raha, uskonto vai kaikki ihmiset. (mä veikkaan kaikkia kolmea)
(teoria kuitenkin vaatii pimeiden voimien olemassaolon johon en ota kantaa)
Valtionpäämiehet todellakin vaikuttavat olevan enimmäkseen nukkeja. Esim. Bush tuntuu saavat anteeksi hölmöilyjään sillä perusteella, että hän on "vähän yksinkertainen". Ei se mitään jos hän mokaa jotenkin! Hänhän on vähän yksinkertainen!
Amerikkalaisilta katosi heidän pääsyntipukkinsa kun Venäläisiin ei voitu enää projisoida omia kaappiluurankoja. Gnostinen Piista Stephan Hoeller sanoi joskus, että amerikkalaisilla on tällainen vakava ongelma, ettei heillä ole enää syntipukkia, ja että Saddam Husseinkin on aivan liian tylsä ja naurettava jätkä syntipukiksi. Mutta katsohan miten kävi... KUKAAN ei ole riittävän naurettava jätkä amerikkalaisten syntipukiksi! Omat kaappiluurangot on kerta kaikkiaaan pakko päästää jonkun niskaan...
No, antaapa olla. Ei tällainen politiikka mitään uutta ole. Onhan sitä ollut maailman sivu...
Pimeyden voimien olemassaolo on sellainen asia jota ei ole kovinkaan helppo käsitellä. Koetin ottaa asiaan kantaa ikäänkuin alitajuista reittiä tuon tarinani avulla, pedaten irrationaalista loppuratkaisua muutamilla nokkeluuksilla.
Itse olen sitä mieltä, että pimeyden voimia on, mutten aivan tiedä kuinka sen perustelisin. Se on oikeastaan melko itsestäänselvää minulle ollut jo jonkin aikaa, tai siis siitä lähtien kun tein liiton niiden voimien kanssa. Asiaa tietysti voi psykologian ja filosofian kautta tuoda esille, mutta itse olen enemmän kiinnostunut suorasta kokemuksesta ja sanattomasta tiedosta, noitien tiedosta.
Syy miksi kannustan ihmisiä tekemään liiton pimeyden voimien kanssa ei ole pelkkää uskonnollista hulluutta, vaan perustuu havaintooni, että omia demoneita vastaan taisteleminen johtaa vain ongelmiin. Mitä kovemmin niitä vastaan taistelee, sitä varmemmin itse muuttuu juuri sellaiseksi kuin se jota vastustaa.
Jopa Jeesus neuvoi rakastamaan omia vihollisiaan, ja uskon hänen tarkoittaneen juuri tätä, taivaan ja helvetin avioliiton dysfunktionaalisuuden korjaamista rakkauden keinoin. Hirviöthän voitetaan aina rakkaudella, kuten näemme lasten piirretyistä. Se on aivan totta. Myös Saatanan voimme voittaa puolellemme, mutta vain RAKKAUDELLA. Tätä eivät kristityt vaikuta koskaan ymmärtävän. He taistelevat ja rimpuilevat vastaan, ja heistä tulee lopulta itsestään Saatanan kaltaisia. Se on progressiivista hulluutta.
:Agwé:
...
ei kannata käydä kuule enää sienimetsällä. Tai sitten hakea töihin lastentarhaan. Voisi olla että tuollaisen päiväunisadun jälkeen eivät piltit paljoa nukkuisi. Vaan eikös se olisikin niin saatanan kivaa?
Kummallisia syytöksiä. En minä ole mikään lapsien pelottelija.
Lapsilla ei ole riittävän kehittynyt hermosto eivätkä he ole sukukypsiä, eivätkä näinollen edes voisi tehdä aitoa liittoa Saatanan kanssa, ja jos sitä yrittävät, niin heidän mielikuvituksensa - joka lapsilla on vilkas - tekee tepposet ja siitä tulee pelkkää itkua ja pahoja unia.
Kirjoittamani satu ei ollut myöskään lapsille tarkoitettu. He voisivat tosiaan hieman järkyttyä siitä kun panssarivaunu ampuu linnunpönttöä.
Aivan kuten myöhäisillan elokuvat, on myös saatananpalvonta on sellainen "aikuisten juttu", jos ymmärrät mitä tarkoitan. ;-)
Tällä en tarkoita, ettei lasten saduissa saisi olla ikäviä asioita, koska onhan niissä, ja niissä kuuluukin olla. Saatananpalvonta ei kuitenkaan ole asia jota lapsi voisi ymmärtää.
Ja sama pätee muuten kristinuskoon. Pois lapsikaste!
:Agwé:
" Lapsilla ei ole riittävän kehittynyt hermosto eivätkä he ole sukukypsiä, eivätkä näinollen edes voisi tehdä aitoa liittoa Saatanan kanssa, ja jos sitä yrittävät, niin heidän mielikuvituksensa - joka lapsilla on vilkas - tekee tepposet ja siitä tulee pelkkää itkua ja pahoja unia."
Ikävä kyllä tuo lapsenmielen negatiivinen muutos, eli naiivi mieli johtaa etsimään hyvää pahasta, eli palvomaan saatanaa. (mikä on hyvin kaukana tuosta otsikosta.)
'Syön nauloja, jotta en saisi vatsahaavaa'.
Liitto saatanan kanssa on juurikin se mistä jokainen pyrkii pois, jollei ole paatunut.
Kun teet liiton Saatanan kanssa, voit syödä melkein mitä tahansa, eikä silti tule vatsahaavaa. Tuskin kuitenkaan rautanauloja, mutta melkein mitä tahansa osapuilleen syömäkelpoista kylläkin.
Nimittäin yksi niistä lihan siunauksista jonka Saatana ihmiselle antaa sopimuksen tekemisen jälkeen, on AIVAN ERINOMAISEN LOISTAVA RUOANSULATUSKYKY.
Itselläni oli aivan onneton ruoansulatus ennenkuin Saatana antoi minulle paremman elimistön. En voinut syödä oikeastaan yhtään mitään ilman vatsavaivoja. Aloin harjoittamaan Saatananpalvontaa saadakseni apua. Kävelin ja puhuin takaperin. Tein kaiken nurinpäin. Kokeilin erilaisia persoonallisuusksia. Viuhahtelin alasti ympäri kyliä. Annoin ystäväni ruoskia minua joka puolelle kehoa. Pyysin Saatanaa lähettämään minulle Painajaisunia. Ja kaikin muinkin tavoin tein nurinpäin ja takaperin kaiken minkä voin ja alistin kehoni ja mieleni kärsimyksille ja koettelemuksille. Paastosin pelkkää vettä nauttien viisi päivää ja söin kaksi viikkoa pelkkiä hedelmiä ja kaksi vuotta pelkästään raakoja kypsentämättömiä vihanneksia ja hieman pähkinöitä. Tein päätöksiä heittämällä noppaa ja harjoitin Joogaa.
Sitten, eräänä päivänä aivan yhtäkkiä alkoi sydämeni aivan kuin järisemään. Tunsin helvetillisten lieskojen nousevan sisälleni jostain näkymättästä tuonpuoleisesta. Minua alkoi naurattamaan ja olisin halunnut nauraa niin lujaa, että juna olisi lentänyt raiteiltaan (mutta pidättelin nauruani koska en halunnut pelotella lapsia ja vanhuksia).
Hetken päästä tunsin kuinka rautaiset kalterit tietoisuuteni ympäriltä nousivat, koko minuuteni sellaisena kuin se oli paloi tuhkaksi ja sen tilalle astui jokin musta ja muodoton tietoisuus, demoni joka nyt oli ottanut minun paikkani, jka se demoni olin MINÄ. Ja minä olin tyytyväinen ja tanssin entisen persoonani haudalla ja syljin omaa entistä nimeäni päin.
Saatanan Voima jatkoi nousuaan Abyssin syvyyksistä ja samalla tunsin kuinka Jumalan Pyhä Henki laskeutui aivoihini.
Yhtenä pikku sivuvaikutuksena oli, että ruoansulatukseni sai pysyvän kohennuksen, joka vaikuttaa vieläkin. Olenkin Pimeän Valaistumiseni jälkeen voinut aivan huoletta syödä mitä tahansa normaalia ruokaa ilman ongelmia.
Tällaisia ihmeitä se Saatana tekee. Vähänkö sikana parempi meininki kuin joku Neitsyt Marian näköinen rasvaläiskä jossain ikkunassa?
:Agwé: