Kun ikää karttuu, tulee tietty kokemuksiakin. Tavallaan tilaamatta ja yllättäen.
Periaattessa meikäläinenkin on ihan kypsä, mutta ilmeisesti tässä täytyy sinnitellä vielä vähintään 10 vuotta, jos niin kauan sattuu elämään.
Joskus onkin tullut tehtyä joitakin hommia. Pahimpia kokemuksia ovat olleet moottorisahalla jalkaan sahaaminen ja viranomaisten kanssa asiointi.
Niin, siitä luopumisesta. Pahin asia on ollut luopua pettymisen ja innostumisen tunteesta.
Periaattessa meikäläinenkin on ihan kypsä, mutta ilmeisesti tässä täytyy sinnitellä vielä vähintään 10 vuotta, jos niin kauan sattuu elämään.
Joskus onkin tullut tehtyä joitakin hommia. Pahimpia kokemuksia ovat olleet moottorisahalla jalkaan sahaaminen ja viranomaisten kanssa asiointi.
Niin, siitä luopumisesta. Pahin asia on ollut luopua pettymisen ja innostumisen tunteesta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mutta toisaalta ihan viisauttakin.
Luovuta kiperät niille,jotka niitä kaipaa;)
näistä sinun teksteistäsi:)))
Niissä on jotain runollisen surumielistä ja aidon lempeää. Semmoista havukka-ahon ajattelua ja maailman menon ihmettelyä.
Tiedä tuota pettymyksen tunteesta luopumista. Ehkä sitä kokemuksen myötä oppii esihavainnoimaan, ne jutut, jotka päättyisivät köpelösti. Mutta innostuksen taas voi suunnata kokemuksen karttuessa
onnistumiseen.
Toisaalta ilman haasteita, ei synny innostustakaan.
Eilen kursilla totesikin yksin osaanottaja olevansa parhaimillaan, kun kysymyksessä on elämän ja kuoleman välinen kamppailu.
Tämän hienon oivalluksen halusin kirjata näihin suuriin ajatuksiin, joilla on voimaa saada meidät yrittämään vähintään parhaamme.
Kokemus ei ole välttämättä hyvä asia. Periaatteessahan sitä pystyy ilman kokemuksia syöksymään tilanteisiin sen kummempia ajattelematta.
Ihan hyvä on myös, että tädit tykkää ja mopon satulassa on tilaa.
(En kuulu mopokerhoon, koska minulla ei ole kontakteja. Tunturin vaihdevaijerit saattavat lisäksi olla nykyään arvotavaraa, eikä minulta löydy ensimmäistäkään).
mietteliäs olo kun tämän luin. Kypsiähän tässä ollaan itsekukin, mutta luovuttamien on vielä kaukana.:) Oletko nauttinut pettymisen tunteista jos koet yhtenä pahimmista niistä luopumisen?
Ajattele ja kuvittele mitä sä kerkeet vielä keksiinkään.
Periaatteessa voisi kehittää...vaikka...vaikka...
No, esimerkiksi voisi kehittää sellaisen hiustenkuivaajan, jossa olisi vastapuhallus.
Koetapa nukkua naamari päällä, joka koko ajan puhaltaa keuhkoihiisi ilmaa.
Jossei siinä hyperventiloi, niin milloinkaan.
Kaikella kunnioituksella keksijää kohtaan. (plääh)
Synnove. Itse asiassa kyllä kuorsaan kuin traktori ja lähimmäiset ovat suositelleet minulle hyperventilaatiosta armomurhaan.
Naamariakin on joskys väläytelty. Pystyn vain kuvittelemaan tilanteen, joten yritän vielä pärjäillä näillä jatkeilla.
loistavasti. Itse en onnistunut maskin avulla hengittämään ulospäin.
Vaikeata on hengittää posket pullollan sisään työnnettyä ilmaa.
Ihan oikeeasti.
Ihan oikeasti. Olin näitä ventilovia laitteita tekevässä yrityksessä, ja teimpähän itse asiassa analyysinkin alkukehiysmetreillä.
Monelle asialle on saanut hyvästit jättää. Vanhemmille, veljillekin. Ne viimeiset.
Muutamat koulukaveritkin käyttävät jo rollaattoria. Siitä sen tietää...peilitkin huonontuneet.
Harva urheilulaji enää kiinnostaa. Muuten. Mäntyrannan Eerokin vain 100 päivää vanhempi.
Täyttää tänään 70 v. Onnittelut!
Mäntyrannan radio-ohjelman tänään samalla, kun tein paskasaumaa hitsikoneella.
Hän puhui 80 kilometrin hiihtomatkoista ja hyötyliikunnasta. Siis halkojen hakkaamisesta.
Periaatteessa meikäläinenkin pystyy hyötyliikkumaan, jos poraa neljän millin reikää neljän millin levyyn tylsällä poralla?
Hiki siinä ainakin tulee.