Ja kysehän on vain TEIDÄN laistanne, ei meidän
18:15 Mutta jos TEILLÄ on riitakysymyksiä opista ja nimistä ja TEIDÄN laistanne, olkoot ne TEIDÄN huolenanne; niiden tuomari minä en tahdo olla."
Joten voitte esitellä niitä lakipykäliänne ja oppejanne ihan vaan itsellenne :)
18:15 Mutta jos TEILLÄ on riitakysymyksiä opista ja nimistä ja TEIDÄN laistanne, olkoot ne TEIDÄN huolenanne; niiden tuomari minä en tahdo olla."
Joten voitte esitellä niitä lakipykäliänne ja oppejanne ihan vaan itsellenne :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
mitä voi olla. Edes islam ei ole pohjimmiltaan sitä. Siinä on edes hitusen hengestäkin puhetta.
Jumalan valtakunnan ja maailman raja?
Mikä rajapyykki seisoo sinun sydämesi portin vartijana?
Minulle se on Jumalan tahto, tietoisuus oikeasta ja hyvästä. Jumalan armossa ja voimasta sitä kunnioittaen pidän kiinni.
Jos astun tuon rajapyykin yli, synti astuu sydämeen.
Sitä on juuri tuon valtakunnan rajapyykin tehtävä.
Niin monta uskovaa, pappiakin on eksynyt tuon rajapyykin väärälle puolen, jopa kylmentynyt.
Eli rajapyykki on olemassa niin kauan kun ihminen elää.
Rajojen sisällä elävä on vapaa, ulkopuolella elävän tuomitsee laki.
Lain tehtävä on tuoda ihmisen takaisin tämän Jumalan valtakunnan sisäpuolelle, jonka valtaistuimella istuu Vapahtaja vielä armon istuimella.
Eli lailla on oma tehtävänsä, antaa selkeästi turmeltuneelle tieto oikeasta ja väärästä.
Vai eikö sinun elämään kuulu Jumalan valtakunnan rajat? Oletko niin vapaa, että tuot väärän valkeaksi uskovan elämään. Älä eksy.
18:15 Mutta jos TEILLÄ on riitakysymyksiä opista ja nimistä ja TEIDÄN laistanne, olkoot ne TEIDÄN huolenanne; niiden tuomari minä en tahdo olla."
Raamattu ei tunne lakiin perustuvaa rajapyykkiä. Sellainen on harhaoppisten keksintöä. Lakihenkisyys johtaa helvettiin yritti lakia noudattaa miten tahansa tai kiivaiili sen puolesta miten vain. Raamattu erottelee Hengen. Jumalan Hengen kuljettavana olevan ihmisen ja ihmisen, joka ei ole ottanut sitä vastaan. Siten on kirjoitettu. Lainrajapyykit ovat harhaoppisten selityksiä.
Ymmärsitkö sinä ollenkaan kirjoitusta?
Jos menen hellutailaiselta kysymään, että miksi teet tahi jätät tekemättä, on hänelle ainakin tiedossa Raamatun ohjeet. Jos epäilet ja sanot vastaan, niin käy ostamassa Ristin Voitto lehti no. 33 ja lue Kokkosen kirjoitus.
Tule sitten puhumaan uudelleen selityksistä.
http://www.luterilainen.com/index.php?option=com_content&task=view&id=1&Itemid=72
Ensimmäinen luku, Jumalan kymmenen käskyä eli Jumalan laki
9.
Miksi meidän tulee oppia tuntemaan Jumalan sana?
Jumalan kymmenen käskyä on Jumalan pyhä tahto eli laki. Laissaan Jumala sanoo meille, mitä meidän tulee tehdä, mitä emme saa tehdä ja millaisia meidän tulee olla.
Miik. 6:8: Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on ja mitä muuta Herra sinulta vaatii kuin, että teet sitä, mikä on oikein, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä.
3 Moos. 19:2: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/LakievanJR.htm
2. Lain ja evankeliumin saarnaaminen on Raamatun totuuksien julistamista. Lain saarna on sen julistamista, mitä Raamattu sanoo Jumalasta tahdosta, synnistä, Jumalan vihasta ja tuomiosta.
Evankeliumin saarna on sen julistamista, mitä Raamattu sanoo pelastumisesta. Evankeliumin saarnaamisen ydin on julistaa synnit anteeksi. Kristuksen kuoleman takia Jumala on jo antanut synnit anteeksi ja siksi synnit saa anteeksi ilman vähäisintäkään suoritusta. Evankeliumin saarnaaminen on myös sen kuuluttamista, mitä syntien anteeksisaamisesta seuraa: olet Jumalan lapsi, Jumala on kanssasi, hän kuulee rukouksesi, varjelee sinua ja kantaa kohti taivasta.
Itse tehtyjen käskyjen opettaminen ei ole lain saarnaa. Ihmisten lohduttaminen ohi Raamatun ei ole evankeliumin saarnaa. Psykologinen viisastelu tai ihmisviisauteen perustuva tunnelmointi ei ole sen enempää lakia kuin evankeliumia.
Kirkkaimmin, elävimmin ja vaikuttavimmin laki ja evankeliumi ovat Raamatun sanassa. Siksi oikea lain ja evankeliumin saarna pysyttelee lähellä Raamatun sanaa ja tuo Raamatun sanan nykyhetkeen.
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/RakkaudenlaEK94.htm
1. Jumalan käskyt ovat hyvät ja oikeat. Ne ovat todellinen rakkauden laki!
Jumalan käskyt ja niiden noudattaminen eivät ole tällä hetkellä erityisemmin muotiasia. Tarkemmin sanottuna niitä ei tunneta, niitä ei muisteta eikä niistä välitetä. Ja jos niitä ajatellaan ja niistä puhutaan, niitä usein halveksitaan ja ne sivuutetaan tietoisesti. Mutta mitä käskyt itse asiassa sanovat?
Jumalan käskyt rakentavat meidän eteemme aivan selvän tien, jota meidän sopii kulkea.
http://www.sro.fi/radio/radioluennot/2002/te_jumalan_valtakunnan_perillisilla.htm
Paavalin opetus Jumalan tahdosta ja laista on yksiselitteinen. Koko maailma on luotu Jumalan tahdon mukaan tiettyyn järjestykseen. Tätä järjestystä voidaan kuvata rakkaudeksi. Niin ajateltaessa koko laki voidaan lausua yhdellä lauseella: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Tämä opetus on tuttu Jeesuksen puheista. Näin myös Paavali tiivisti lain Roomalaiskirjeessä: "Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset." (Room. 13:8).
"Käskyt 'Älä tee aviorikosta', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä himoitse', samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi'." (Room. 13:9). Käskyt kuuluvat Paavalin mukaan lähimmäisen rakkauden vaatimuksen alle. "Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain." (Room. 13:9-10). Paavalin mukaan rakkautta ei voi erottaa Jumalan luomisjärjestyksestä tai Mooseksen laista. Todellinen rakkaus ei koskaan voi olla näitä kahta vastaan, vaikka jotkut yrittävätkin toisinaan opettaa niin. Ihmisten mielestä Jumalan sana ei aina sovi modernin ihmisen elämään. Rakkaudelle kuvitellaan löytyvän parempia määritelmiä kuin Jumalan sana. Paavali ajatteli toisin. Ihminen yrittää omissa kuvitelmissaan kyllä hakea siveettömyydelleen, irstaudelleen, valheellisuudelleen ja petollisuudelleen oikeutusta. Ristiriita Jumalan sanan kanssa jää kuitenkin selväksi, ja Jumalasta luopuva elämä rikkoo rakkautta vastaan. Laki ja evankeliumi Roomalaiskirjeen kolmannessa luvussa Paavali määrittelee yksityiskohtaisesti lain tehtävän (3:19-20). Laki antaa tiedon synnistä: "Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on" (3:20). Tämä tieto ei ole neutraalia informaatiota, vaan sen luonne on oikeudellinen.
http://www.adventtikirkko.fi/nettipastori/lainolemus.html
Tämä perustuu siihen huomioon, että Jumalan laki on Jumalan oman luonteen kuvaus. Jumala on hengellinen, rakkaus, totuus, vanhurskas, pyhä, täydellinen, hyvä ja muuttumaton (5 Moos. 32:4, Jes. 6:3, Matt. 5:48, Luuk. 18:19, Joh. 4:24, 14:6, 1 Joh. 4:8, Jaak. 1:17). Samat adjektiivit kuvaavat Jumalan lakia (Ps. 19:8, 119:142, 172, Room. 7:12, 14, Matt. 22:37-40). Siten 10 käskyä on ikuisesti voimassa, koska Jumala on ikuinen.
http://www.icon.fi/~erkkik/rabbi.html
Uskova ei siis ole Jumalan lain alla, vaan Jumalan laissa. Evankeliumin armo ei vie lain alle, vaan lain sisälle. Kun Pyhä Henki menee uskovaisen sydämeen, hän vie lain sinne mukanaan. Siksi uskovaisen hengessä on jo valmiina tieto kaikesta, mitä Jeesus on käskenyt omiensa pitää.
Lakihan on rajanvetoa varten. Sen mukaanhan kaikki mahdolliset asiat tulevat arvotetuiksi.
Adventismin lakikäsitystä täällä kriotisoidaan, koska teillä se on kuin tahtipuikkona muutamiin rituaaleihin.
Eikä meillä ole juutalaisten saama Sapattilaki voimassa, sillä siitä tehtiin merkki joka on voimassa vain Israelin maalliselle kansalle, mutta ei muille.
Mooseksenkin laista löytyy laillisuuden periaatteet, jotka ovat voimassa ikuisesti.
Jumala noudattaa itsekin antamaansa lakia ja vaatii samaa meiltä.
Adventismi on harhaoppia.
vaikeaa. Pahan sanominen ja naisen synnillisesti katsominen aiheuttaa tuomion. Lain mukaan olemme kaikki laittomuuden tekijöitä. Eikä se ole raamatullinen malli, että kun kiihkoilen laista Kristus täytää loput. Se on todellinen harhaoppi, joka vie helvettiin.
Rajan tekee se henki mikä meissä vaikuttaa.