Tänään hän veteli kuivia koko iltapäivän. Aivan uupumukseen asti. Märät hän jätti huoneen perälle. Kuivat hän veti ovelle, josta trukki ne myöhemmin hakisi. Kahvin jälkeen Pomo tuli juttelemaan. Kysyi mitä hän halusi elämältä. Kysyi noin mutta hän tiesi että tarkoitti muuta. Tarkoitti että kohta häneltä loppuisi työ. Hän ei oikein tiennyt mitä tekisi elämällään, vielä, ja sen myös sanoi. Kieroja olivat nämä. Kieroja ja pahoja ja ovelia. Piti pitää varansa. Niinkuin Äiti oli sanonut. Pahimpia juuri nämä parempikieliset Herrat. Kysyi vielä mitä isälle ja äidille kuului kun ei ollut näkynyt. Matkoilla, hän sanoi. Missä, kysyi. Sukulaisilla. Toivotti hyvät päivänjatkot ja sanoi että kattellaan tilannetta. Poistui. Hän siivosi huoneen. Järjesteli maaliastiat hyllyille. Päätti tarkistaa illalla Sanasta miten toimia.
Auto seisoi pihassa, moottori naksahteli ja veli tuli ulos. Romu tämäkin vaikka piti olla uusi. Veli oli lihonut hän näki. Söi makkaraa, kananmunia ja joi litrakaupalla kahvia. Hän tiesi. Söi, joi ja jurnutti. Jurnutti koska ei saanut naista. Se tyttöystävä minkä kanssa veli oli käynyt kylässä kesällä oli vain ystävä. Senkin hän tiesi vaikkei veli kertonut. Hän tiesi paljonkin ajatuksista joita ne yrittivät salata häneltä. Ja Jeesus kertoi hänelle mitä tehdä. Hetken hän meinasi kertoa veljelle Jeesuksesta. Jeesus auttaisi veljeä ongelmissa. Veli kysyi missä isä ja äiti olivat. Naapurissa sukuloimassa, hän sanoi. Veli alkoi kävellä kohti saunaa. Haisi pahalta. Kysyi oliko vielä löylyä. Oli. He kävelivät perätysten kohti saunaa, ohi metallihäkkyrän, joka oli kiinni tolpassa. Tähän Äiti oli tuonut hänet pienenä katsomaan kun lehmää lemmittiin. Katso ja opi, oli Äiti sanonut. Ja niin tarkkaan hän olikin seurannut. Miten pitkä punainen, päästään suippo elin oli työntynyt mylvivään lehmään. Sonni oli köyrinyt pitkään lehmän selässä ja mylvinyt myös. Matalammalta. Sauna jökötti pellolla, suuren tammen vihertävässä varjossa. Veli riisui kuistille ja meni sisään. Hän seurasi.
Toisessa huoneessa tuhisi Äiti. Niin, ja isä kuorsasi römeästi tietysti Äidin vieressä. Hän ei saanut unta. Kahvi valvotti. Hän oli juonut sitä illalla neljä kupillista. Juonut kun ei ollut muutakaan tekemistä. Nyt hän mietti. Hän vei kätensä jalkoväliinsä. Elin oli pieni ja tuntui tahmealta. Pää oli punainen ja kiilsi. Hän hieroi sitä. Tämä oli Tuhmaa. Hän tiesi. Äiti oli kertonut. Kyllä hän tiesi mitä Äiti ja isä tekivät toisilleen. Hän oli kuunnellut oven takana. Ja hän oli nähnyt kuvia lehdissä. Lehdissä, joita veli piti kirjoituspöydän alalaatikossa. Opiskelutarvikkeiden alla. Luuli ettei hän löytäisi, mutta hän löysi. Aina. Veli, joka asui kaukana suuressa kaupungissa. Veli, joka harvoin kävi. Viime kesänä veli oli käynyt tyttöystävän kanssa kylässä. Äiti oli suuttunut tytölle ja ajanut heidät pois. Hän muisti miten veli ja tyttö olivat kaasuttaneet vihaisesti pihassa. Sora oli lentänyt. Juuri silloin kirjava pullea perhonen oli lentänyt. Hän oli nähnyt näitä perhosia monena kesänä. Ainakin kahtenakymmenenä- seitsemänä. Ja huomenna veli tulisi. Eväät odottivat yöpöydällä. Sanan vieressä. Eväät, jotka Äiti oli tehnyt. Että jaksat, Äiti oli sanonut samalla kun leikkasi voimakkailla paksuilla ryppyisillä käsillä tukevia makkarasiivuja. Kello oli melkein aamu. Hän avasi vielä Sanan ja varmisti asian: "Iloitkaamme ja riemuitkaamme, ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat käsillä ja hänen morsiamensa on valmis." Kohta Äiti menisi katsomaan elukoita ja hänen pitäisi mennä tehtaaseen. Töihin. Maalaamaan. Tehtaaseen, jossa muut olivat ilkeitä. Pahoja, oli Äiti sanonut, älä niistä välitä. Hän oli kuullut mitä muut puhuivat heistä. Ne muut luuli ettei hän ymmärtänyt, mutta hän ymmärsi. Ymmärsi hyvin. Ymmärsi hyvin ja teeskenteli. Ymmärsi hyvin ja teeskenteli ettei ymmärtänyt. Äiti oli opettanut. Äiti. Nyt elin oli iso. Pää suuri ja kiiltävä. Tämä oli hyvin Tuhmaa. Jos Äiti tietäisi. Pienenä Äiti oli uhannut leikata sen pois kun hän oli ottanut sen esille Äidin nähden. Mutta Äiti oli sanonut sen iloisena. Ei vihaisena. Ei ollut suuttunut. Hän oli nähnyt Äidin kovissa silmissä ymmärtämystä. Onneksi isä ei ollut silloin kotona. Tehtaassa ne olivat kysyneet oliko hän ikinä tehnyt Sitä. Tytön kanssa. Ei hän ollut tehnyt, mutta hän valehteli niille. Hän oli hyvä valehtelija. Ne uskoivat kun hän kertoi matkoista isoon kaupunkiin ja discoista, tytöistä. Anteliaista tytöistä. Samanlaisista kuin veljen lehdissä. Nyt Äiti heräsi ja lähti navettaan. Hän kuuli oven käyvän. Hän nousi ja hiipi Äidin huoneeseen. Isä makasi kuin ruumis. Ilma purkautui ohuina noroina turpeilta huulilta. Hän otti Äidin tyynyn. Haistoi sitä. Tuoksu oli voimakas ja Äitimäinen. Hän painoi tyynyn isän suulle. Loppuvaiheessa isä sätki hieman. Hän katsoi Elintä. Se oli vieläkin iso ja pieni kirkas tippa kimmelsi sen silmässä. Helmi. Kirkas tippa ja sen jälkeen Tehotippa. Sen aika tulisi myöhemmin. Ulko-Ovi kävi. Kohta Äiti tulisi.
Äiti.
Hän heitti vettä ja kiuas sihahti. Vihaisesti. Hän katsoi alas ja odotti että Jeesus sanoisi jotain hänelle. Sen jälkeen kun Jeesus alkoi puhua hänelle Sen suulla hän ei ollut enää uskaltanut leikkiä Sen kanssa. Jos vaikka Jeesus tukehtuisi. Nyt Jeesus oli hiljaa. Mietti. Odotti, pää painuksissa. Jeesus puhui vain hänelle. Muut eivät kuulleet. Hän ymmärsi. Niinkuin siinä videossa missä auto juuttui liikenneruuhkaan ja hän näki ihmisten ajatukset sanoina. Tai siinä ohjelmassa, joka tuli melkein joka päivä. Siinä missä kaksi isoa päätä puhui aina toisilleen. Mitä isä ja Äiti yhdessä katsoivat. Aina hän tiesi mitä ne seuraavaksi sanoisivat. Veljen piti tulla tänään. Veli oli semmoinen Jurnuttaja. Möi laakereita ja jurnutti. Siellä isossa kaupungissa. Jurnutti koska ei saanut naista. Ei päässyt tökkimään kuten itse sanoi. Kun tuli kylään niin tökki kyllä autoaan. Kaiket päivät. Ei puhunut paljon mitään. Mitä välillä kävi juomassa kamarissa kahvit ja tervehtimässä isää ja Äitiä. Hän kyllä näki miten pahat ajatukset kerääntyivät veljen päähän. Ja niin hyvin hän tiesi että ne ajatukset estivät veljeä saamasta naista. Hän halusi auttaa. Jos Jeesus vain kertoisi niin hän tietäisi miten ne saisi pois. Jeesus oli hänen ystävä. Paras ja ainut. Veli oli automiehiä, niinkuin Äiti oli sanonut. Nyt veljellä oli kai uusi auto. Punainen. Miten vanhaa voi sanoa uudeksi, sitä hän ei oikein ymmärtänyt. Hän kuuli miten auto ajoi pihaan. Hän otti pyyhkeen Jeesuksen suojaksi ja lähti veljeä vastaan. Ulos ovesta ja kuistille. Kuistin edessä oli nurmikon keskellä uutta soraa. Sen yli oli käveltävä varovasti etteivät isä ja Äiti herää. Jeesus oli luvannut ne herättää viimeisenä päivänä. Ja Jeesus ei valehdellut.
Pomo käveli rennosti hänen luokse. Hymyili. Itsevarmasti. Hän lopetti työt. Pomo puristi kättä. Kovaa. Sanoi että nyt hän sitten oli vapaa tekemään mitä tahtoi. Ja niin oikeassa olikin. Eilen illalla hän oli tutkinut Sanaa melkein aamuun ja löytänyt ratkaisun. Kivi. Mutta Sanaa piti osata tulkita oikein. Joskus tietty sana tarkoitti muuta. Nyt Pomo kääntyi lähteäkseen. Pää oli oikealla korkeudella ja kivi oli vasara, joka hänellä oli taas tukevasti oikeassa kädessä.
Hän raotti kamarin verhoa ja näki ne. Pahat. Kaksi autoa ja kahdeksan miestä. Liivipukuinen huusi kovaääniseen. Hän ei kuullut sanoja. Levysoitin huusi kunniaa Jeesukselle. Hän tiesi miten toimia koska Jeesus oli kertonut hänelle. Hän uskoi Jeesukseen. Jeesus ei valehdellut. Ikinä. Ja Jeesus oli oikeassa. Aina. Saunan kuumuus ei ollut auttanut veljen ongelmaan. Hän oli heittänyt vettä kiukaalle oikein urakalla mutta pahat ajatukset pysyivät veljen päässä. Osa niistä oli kyllä levinnyt hajuna saunan kuumuuteen. Mutta sitten hän oli nähnyt kuumavesiastian poreilun ja Jeesus oli antanut vinkin: Kaste. Kiehuva vesi oli poistanut pahat ajatukset veljen päästä. Hän oli nähnyt miten ne irtosivat suurina riekaleina. Ja velikin oli viimein ymmärtänyt Jeesuksen kauniin suunnitelman ja huutanut kunniaa Jeesukselle. Korkealta ja kovaa. Pitkään. Hartaasti. Ja Äiti. Äiti oli tykännyt kun hän oli asettanut Tehotipan Äidin sisään. Siemenen. Oli nytkytellyt mukana ja hokenut Jeesuksen nimeä. Sitten Jeesus oli kertonut että Siemen on kylvettävä maahan. Itämään. Odottamaan. Siksi hänen täytyi laittaa Äiti nukkumaan ja niin hellästi hän oli kääntänyt Äidin pään tyynylle sivuun. Äidin katseesta hän oli nähnyt että Äiti ymmärsi ja halusi tätä. Siellä ne nyt odottivat että Jeesus ne herättäisi niinkuin oli luvannut. Viimeisenä Päivänä. Saunan edessä, suuren tammen viileässä varjossa. Äiti, isä ja veli. Jos hänelle tapahtuisi jotain hän toivoi etteivät ne Pahat löytäisi hänen rakkaimpiansa. Ja toivottavasti Jeesus oli tyytyväinen häneen. Parhaansa hän oli tehnyt, ellei enemmänkin. Ikkuna helähti ja lautalattialle vieri pieni pyöreä harmaa pallo ja hän otti isän haulikon. Koira murisi ovella. Kyyneleet tulivat ja hän tunsi iloa; sillä hän muisti Äidin sanat:
Pahat ei itke.
Auto seisoi pihassa, moottori naksahteli ja veli tuli ulos. Romu tämäkin vaikka piti olla uusi. Veli oli lihonut hän näki. Söi makkaraa, kananmunia ja joi litrakaupalla kahvia. Hän tiesi. Söi, joi ja jurnutti. Jurnutti koska ei saanut naista. Se tyttöystävä minkä kanssa veli oli käynyt kylässä kesällä oli vain ystävä. Senkin hän tiesi vaikkei veli kertonut. Hän tiesi paljonkin ajatuksista joita ne yrittivät salata häneltä. Ja Jeesus kertoi hänelle mitä tehdä. Hetken hän meinasi kertoa veljelle Jeesuksesta. Jeesus auttaisi veljeä ongelmissa. Veli kysyi missä isä ja äiti olivat. Naapurissa sukuloimassa, hän sanoi. Veli alkoi kävellä kohti saunaa. Haisi pahalta. Kysyi oliko vielä löylyä. Oli. He kävelivät perätysten kohti saunaa, ohi metallihäkkyrän, joka oli kiinni tolpassa. Tähän Äiti oli tuonut hänet pienenä katsomaan kun lehmää lemmittiin. Katso ja opi, oli Äiti sanonut. Ja niin tarkkaan hän olikin seurannut. Miten pitkä punainen, päästään suippo elin oli työntynyt mylvivään lehmään. Sonni oli köyrinyt pitkään lehmän selässä ja mylvinyt myös. Matalammalta. Sauna jökötti pellolla, suuren tammen vihertävässä varjossa. Veli riisui kuistille ja meni sisään. Hän seurasi.
Toisessa huoneessa tuhisi Äiti. Niin, ja isä kuorsasi römeästi tietysti Äidin vieressä. Hän ei saanut unta. Kahvi valvotti. Hän oli juonut sitä illalla neljä kupillista. Juonut kun ei ollut muutakaan tekemistä. Nyt hän mietti. Hän vei kätensä jalkoväliinsä. Elin oli pieni ja tuntui tahmealta. Pää oli punainen ja kiilsi. Hän hieroi sitä. Tämä oli Tuhmaa. Hän tiesi. Äiti oli kertonut. Kyllä hän tiesi mitä Äiti ja isä tekivät toisilleen. Hän oli kuunnellut oven takana. Ja hän oli nähnyt kuvia lehdissä. Lehdissä, joita veli piti kirjoituspöydän alalaatikossa. Opiskelutarvikkeiden alla. Luuli ettei hän löytäisi, mutta hän löysi. Aina. Veli, joka asui kaukana suuressa kaupungissa. Veli, joka harvoin kävi. Viime kesänä veli oli käynyt tyttöystävän kanssa kylässä. Äiti oli suuttunut tytölle ja ajanut heidät pois. Hän muisti miten veli ja tyttö olivat kaasuttaneet vihaisesti pihassa. Sora oli lentänyt. Juuri silloin kirjava pullea perhonen oli lentänyt. Hän oli nähnyt näitä perhosia monena kesänä. Ainakin kahtenakymmenenä- seitsemänä. Ja huomenna veli tulisi. Eväät odottivat yöpöydällä. Sanan vieressä. Eväät, jotka Äiti oli tehnyt. Että jaksat, Äiti oli sanonut samalla kun leikkasi voimakkailla paksuilla ryppyisillä käsillä tukevia makkarasiivuja. Kello oli melkein aamu. Hän avasi vielä Sanan ja varmisti asian: "Iloitkaamme ja riemuitkaamme, ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat käsillä ja hänen morsiamensa on valmis." Kohta Äiti menisi katsomaan elukoita ja hänen pitäisi mennä tehtaaseen. Töihin. Maalaamaan. Tehtaaseen, jossa muut olivat ilkeitä. Pahoja, oli Äiti sanonut, älä niistä välitä. Hän oli kuullut mitä muut puhuivat heistä. Ne muut luuli ettei hän ymmärtänyt, mutta hän ymmärsi. Ymmärsi hyvin. Ymmärsi hyvin ja teeskenteli. Ymmärsi hyvin ja teeskenteli ettei ymmärtänyt. Äiti oli opettanut. Äiti. Nyt elin oli iso. Pää suuri ja kiiltävä. Tämä oli hyvin Tuhmaa. Jos Äiti tietäisi. Pienenä Äiti oli uhannut leikata sen pois kun hän oli ottanut sen esille Äidin nähden. Mutta Äiti oli sanonut sen iloisena. Ei vihaisena. Ei ollut suuttunut. Hän oli nähnyt Äidin kovissa silmissä ymmärtämystä. Onneksi isä ei ollut silloin kotona. Tehtaassa ne olivat kysyneet oliko hän ikinä tehnyt Sitä. Tytön kanssa. Ei hän ollut tehnyt, mutta hän valehteli niille. Hän oli hyvä valehtelija. Ne uskoivat kun hän kertoi matkoista isoon kaupunkiin ja discoista, tytöistä. Anteliaista tytöistä. Samanlaisista kuin veljen lehdissä. Nyt Äiti heräsi ja lähti navettaan. Hän kuuli oven käyvän. Hän nousi ja hiipi Äidin huoneeseen. Isä makasi kuin ruumis. Ilma purkautui ohuina noroina turpeilta huulilta. Hän otti Äidin tyynyn. Haistoi sitä. Tuoksu oli voimakas ja Äitimäinen. Hän painoi tyynyn isän suulle. Loppuvaiheessa isä sätki hieman. Hän katsoi Elintä. Se oli vieläkin iso ja pieni kirkas tippa kimmelsi sen silmässä. Helmi. Kirkas tippa ja sen jälkeen Tehotippa. Sen aika tulisi myöhemmin. Ulko-Ovi kävi. Kohta Äiti tulisi.
Äiti.
Hän heitti vettä ja kiuas sihahti. Vihaisesti. Hän katsoi alas ja odotti että Jeesus sanoisi jotain hänelle. Sen jälkeen kun Jeesus alkoi puhua hänelle Sen suulla hän ei ollut enää uskaltanut leikkiä Sen kanssa. Jos vaikka Jeesus tukehtuisi. Nyt Jeesus oli hiljaa. Mietti. Odotti, pää painuksissa. Jeesus puhui vain hänelle. Muut eivät kuulleet. Hän ymmärsi. Niinkuin siinä videossa missä auto juuttui liikenneruuhkaan ja hän näki ihmisten ajatukset sanoina. Tai siinä ohjelmassa, joka tuli melkein joka päivä. Siinä missä kaksi isoa päätä puhui aina toisilleen. Mitä isä ja Äiti yhdessä katsoivat. Aina hän tiesi mitä ne seuraavaksi sanoisivat. Veljen piti tulla tänään. Veli oli semmoinen Jurnuttaja. Möi laakereita ja jurnutti. Siellä isossa kaupungissa. Jurnutti koska ei saanut naista. Ei päässyt tökkimään kuten itse sanoi. Kun tuli kylään niin tökki kyllä autoaan. Kaiket päivät. Ei puhunut paljon mitään. Mitä välillä kävi juomassa kamarissa kahvit ja tervehtimässä isää ja Äitiä. Hän kyllä näki miten pahat ajatukset kerääntyivät veljen päähän. Ja niin hyvin hän tiesi että ne ajatukset estivät veljeä saamasta naista. Hän halusi auttaa. Jos Jeesus vain kertoisi niin hän tietäisi miten ne saisi pois. Jeesus oli hänen ystävä. Paras ja ainut. Veli oli automiehiä, niinkuin Äiti oli sanonut. Nyt veljellä oli kai uusi auto. Punainen. Miten vanhaa voi sanoa uudeksi, sitä hän ei oikein ymmärtänyt. Hän kuuli miten auto ajoi pihaan. Hän otti pyyhkeen Jeesuksen suojaksi ja lähti veljeä vastaan. Ulos ovesta ja kuistille. Kuistin edessä oli nurmikon keskellä uutta soraa. Sen yli oli käveltävä varovasti etteivät isä ja Äiti herää. Jeesus oli luvannut ne herättää viimeisenä päivänä. Ja Jeesus ei valehdellut.
Pomo käveli rennosti hänen luokse. Hymyili. Itsevarmasti. Hän lopetti työt. Pomo puristi kättä. Kovaa. Sanoi että nyt hän sitten oli vapaa tekemään mitä tahtoi. Ja niin oikeassa olikin. Eilen illalla hän oli tutkinut Sanaa melkein aamuun ja löytänyt ratkaisun. Kivi. Mutta Sanaa piti osata tulkita oikein. Joskus tietty sana tarkoitti muuta. Nyt Pomo kääntyi lähteäkseen. Pää oli oikealla korkeudella ja kivi oli vasara, joka hänellä oli taas tukevasti oikeassa kädessä.
Hän raotti kamarin verhoa ja näki ne. Pahat. Kaksi autoa ja kahdeksan miestä. Liivipukuinen huusi kovaääniseen. Hän ei kuullut sanoja. Levysoitin huusi kunniaa Jeesukselle. Hän tiesi miten toimia koska Jeesus oli kertonut hänelle. Hän uskoi Jeesukseen. Jeesus ei valehdellut. Ikinä. Ja Jeesus oli oikeassa. Aina. Saunan kuumuus ei ollut auttanut veljen ongelmaan. Hän oli heittänyt vettä kiukaalle oikein urakalla mutta pahat ajatukset pysyivät veljen päässä. Osa niistä oli kyllä levinnyt hajuna saunan kuumuuteen. Mutta sitten hän oli nähnyt kuumavesiastian poreilun ja Jeesus oli antanut vinkin: Kaste. Kiehuva vesi oli poistanut pahat ajatukset veljen päästä. Hän oli nähnyt miten ne irtosivat suurina riekaleina. Ja velikin oli viimein ymmärtänyt Jeesuksen kauniin suunnitelman ja huutanut kunniaa Jeesukselle. Korkealta ja kovaa. Pitkään. Hartaasti. Ja Äiti. Äiti oli tykännyt kun hän oli asettanut Tehotipan Äidin sisään. Siemenen. Oli nytkytellyt mukana ja hokenut Jeesuksen nimeä. Sitten Jeesus oli kertonut että Siemen on kylvettävä maahan. Itämään. Odottamaan. Siksi hänen täytyi laittaa Äiti nukkumaan ja niin hellästi hän oli kääntänyt Äidin pään tyynylle sivuun. Äidin katseesta hän oli nähnyt että Äiti ymmärsi ja halusi tätä. Siellä ne nyt odottivat että Jeesus ne herättäisi niinkuin oli luvannut. Viimeisenä Päivänä. Saunan edessä, suuren tammen viileässä varjossa. Äiti, isä ja veli. Jos hänelle tapahtuisi jotain hän toivoi etteivät ne Pahat löytäisi hänen rakkaimpiansa. Ja toivottavasti Jeesus oli tyytyväinen häneen. Parhaansa hän oli tehnyt, ellei enemmänkin. Ikkuna helähti ja lautalattialle vieri pieni pyöreä harmaa pallo ja hän otti isän haulikon. Koira murisi ovella. Kyyneleet tulivat ja hän tunsi iloa; sillä hän muisti Äidin sanat:
Pahat ei itke.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.