Täällä on varoteltu solmimasta avioliittoja luterilaisten kanssa.
Miten katolilaiset suhtautuvat avioliittoon ei-kristillisen kumppanin kanssa, esim. islaminuskoisen tai ateistin? Täysin kiellettyäkö?
Miten katolilaiset suhtautuvat avioliittoon ei-kristillisen kumppanin kanssa, esim. islaminuskoisen tai ateistin? Täysin kiellettyäkö?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Jos puoliso kieltäytyy hyväksymästä katolisen kirkon sakramentteja, ei avioliittoa missään tapauksessa. Tämä ainakin oma mielipiteeni.
kristillinen kirkko vihi jäsentään avioliittoon ei-kristityn kanssa. Jos haluaa mennä naimisiin juutalaisen, muslimin tai pakanan kanssa joutuu solmimaan siviiliavioliiton. Tällainen avioliitto ei tietenkään kirkon kannalta ole mikään oikea avioliitto.
Kyllähän siviliivihkiminen on täysin pätevä. Ainakin tähän asti on ollut. Oletko nyt aivan varma, että katolilaisen ja muslimin siviilivihkimys ei olisi pätevä?
siviiliavioliitto on tietysti pätevä, mutta ei kirkon mielestä.
Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa avioliitto on sakramentti, joka kuvaa Kristuksen rakkautta Kirkkoa kohtaan. Kristityn aviomiehen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin Kristus rakastaa Kirkkoaan, olla vaikka valmis kuolemaan tämän puolesta, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.
En voisi mitenkään kuvitella olevani naimisissa muun kuin samanuskoisen uskovaisen kristityn kanssa, koska en voisi uskoa hänelle itseäni kokonaan. Jos ei voi jakaa jonkun kanssa pöytää, (tarkoitan tässä siis ehtoollispöytää) niin kuinka voisi jakaa hänen kanssaan vuoteensa?
Kristittyjen hajaannus on hyvin traagista, mutta ennen kuin kirkoilla ehtoollisyhteys ei minusta muidenkaan sakramenttien yhteinen nauttiminen ole mahdollista. Minusta olisi parempi, että toinen puoliso voisi liittyä puolisonsa kirkkoon kuin se, että eletään seka-avioliitossa.
Nyt menevät sekaisin ne kuuluisat puurot ja vellit:
Ehtoollisyhteyttä ei ole, koska protestanteilla ei ole pätevää pappeutta, eivätkä he siksi voi konsekroida ja muuttaa leipää ja viiniä Ruumiiksi ja Vereksi.
Sen sijaan avioliiton sakramentissa pappi on vain todistaja ja aviopuolisot antavat sakramentin toisilleen. Näin ollenhan myös protestanttien välinen avioliitto oletetaan päteväksi, jollei toisin osoiteta.
Suhtautumiseni avioliittoon selittyy sillä, että olen ortodoksi enkä katolilainen. Katolinen ja ortodoksinen avioliittokäsitys eroavat jonkin verran toisistaan, vaikka molemmissa kirkoissa avioliitto on sakramentti.
Ortodoksinen kirkko ei ole kiinnostunut juridisesta pätevyydestä, kun sakramenteista on kysymys, vaan Kirkko korostaa sakramenttien täyttä vastaanottamista. Seka-avioliitto protestantin kanssa on vaillinainen avioliitto, koska siinä vain ortodoksinen (tai katolinen-protestantti avioliitossa katolinen) puoliso tulee avioliiton sakramentista osalliseksi, sillä sakramentin vastaanottaminen edellyttää aina uskoa. Jos ei usko, että avioliitto on sakramentti, niin kuinka voi tulla sen armosta osalliseksi?
Seka-avioliitossa puuttuu myös puolisoiden välinen eukaristinen yhteys. Uskovat ortodoksit kokevat ehtoollisyhteyden puolisoiden välillä hyvin tärkeäksi, vaikka meillä Suomessa ei tätä korostetakaan, koska maallistuneessa maassamme seka-avioliitto on nykyään pikemmin sääntö kuin poikkeus.
Ennen 800-lukua ei ollut mitään kirkollista avioliittoon vihkimistä, vaan avioliitot sinetöitiin kirkossa nauttimalla yhteinen ehtoollinen pian sen jälkeen, kun avioliitto oli toimeenpantu (ei kuitenkaan vielä häiden jälkeisenä päivänä.) Tästä on vieläkin muistona kruunauspalvelukseen kuuluva yhteisen viinimaljan juominen.
Sanot, että katolinen kirkko pitää protestanttienkin keskinäisiä avioliittoja pätevinä. Ortodoksinen kirkko pitää niitä laillisina, mutta ei kristillisinä avioliittoina. Ortodokseiksi kääntyvät ex-protestantit vihitään uudelleen ortodoksisin menoin mahdollisimman pian Kirkkoon liittymisen jälkeen.
Jos henkilö on johonkin protestanttiseen yhteisöön kuuluvana eronnut avioliitostaan, hän voi solmia uuden avioliiton ortodoksiksi käännyttyään, ja tuota uutta avioliittoa pidetään I avioliittona.
Katolinen kirkko taas ei salli uutta avioitumista, vaan katoliseen kirkkoon liittyneen avioliitostaan eronneen pitää pysyä vaikka koko ikänsä naimattomana, jos hänen ex-puolisonsa on vielä elossa. Käytännössä kai aika usein voi tällaisessa tapauksessa kuitenkin saada katoliseksi käännyttyään nullifikaation, vai mitä?
Olen muuten sitä mieltä, että ortodoksin ja katolilaisen avioliitto saataisi olla vielä paljon traumaattisempi kuin esim katolilaisen ja luterilaisen, joten ollaan muuten ystävällisissä suhteissa, mutta ei avioiduta keskenämme. Näin on parasta.
että keskustelun pohjana on katolisen kirkon opetus, ei ortodoksisen...
Olisi jännä kuulla, miksi mielestäsi kat-ort liitto saattaisi olla "vielä paljon traumaattisempi" kuin kat-lut liitto. Tuossa ei mielestäni ole paljon järkeä, mutta siis olisi hauska kuulla, mihin tuon ajatuksen perustat.
liittyä filioque-kiistaan.
Erimielisyys siitä, mistä Pyhä Henki on lähtöisin, aiheuttaa helposti pysyvän särön avio-onneen.
ei päästäisi minkäänlaiseen sopuun siitä, kumpaan kirkkoon lapset pannaan. Nykyisinhän ei voida tehdä niin kuin ennen joissakin ruhtinassuvuissa, että tytöt seuraavat uskonnon suhteen äitiään ja pojat isäänsä. Tällainen järjestely on meillä Suomessa kielletty. Luterilainen taipuu helposti siihen, että lapset pannaan katoliseen kirkkoon, mutta uskova ortodoksi ei koskaan.
Tämä asia koskettaa minua henkilökohtaisesti, sillä olen kääntymässä ja vaimoni (siviiliavioliitto) on ex-mormoni, ja kirkon nykykäsityksen mukaan siis ei-kristitty (mormonien kaste ei pätevä).
Aikanani otan asian puheeksi papin kanssa, mutta netillä tekemieni tutkimusten perusteella avioliitto
ei-kristityn kanssa on mahdollinen siinä missä avioliitto ei-katolisen kanssa, mikäli on hyvät perusteet sille.
Kun vaimosi on kastettu, teidät voidaan vihkiä sakramentaaliseen avioliitoon katolisessa kirkossa.
Tietenkin toivon, että vaimonikin kääntyisi, mutta tämä on asia, jossa en halua millään lailla painostaa. Hänellä on ollut paljon huonoja kokemuksia "uskontoon kuulumisesta". Yritän siis vaikuttaa esimerkin kautta.
kuvitella meneväni ei kristityn kanssa naimisiin. Eihän siitä mitään tulisi. Siihen olen ihan liian uskonnollinen. Sen sijaan katolilainen, orttodoksi tai luterilainen kävisi.
Voisin kyllä kuvitella ateistin menevän luterilaisen kanssa naimisiin: mm. eräs ystäväni, joka on ateisti meni luterilaisen kanssa naimisiin. Aluksi heillä oli siviilivihkiminen ja sitten siunaus kirkossa.
kenen kanssa tahansa.
naimisiin Bill Clintonin taikka Tarja Halosen kanssa?
he ovat jo naimisissa.
Voisiko joku kertoa, mitä seikkoja tällaisessa tilanteessa pitäisi ottaa huomioon?
Seurustelevasta parista Ensimmäinen kuuluu katoliseen kirkkoon. Toinen on ex-luterilainen, joka on kastettu sekä konfirmoitu, mutta myöhemmin hän on eronnut luterilaisesta kirkosta. Nykyisin tämä Toinen on väestörekisterin jäsen. Luterilaisesta kirkosta eroamisen syy ei tällä Toisella ollut ateismi, vaan pikemmin erimielisyys luterilaisen kirkon kanssa.
Toinen mietti jo luterilaisesta kirkosta erotessaan, että voi ehkä myöhemmin liittyä sinne takaisin tai mahdollisesti liittyä toiseen kirkkoon. Toinen kokee olevansa kristitty ja on sitä ollut pitkään, myös ev.lut.kirkosta erotessaan. Nyt Toinen on tietenkin tutustunut erityisesti katoliseen kirkkoon, koska hänen rakastamansa Ensimmäinen on katolinen. Mikäli he avioituisivat ja saisivat lapsia, Toiselle sopisi että lapset kasvatettaisiin katolisen uskon mukaan, mikä on Ensimmäiselle hyvin tärkeätä.
Toinen miettii infokurssille menemistä ja katoliseen uskoon kääntymistä. Kääntymisen suhteen Toinen on kuitenkin hyvin harkitsevainen ja halusi käydä infokurssin sekä pohtia asiaa perusteellisesti. Ensimmäinen puolestaan on kärsimättömämpi ja haluaisi jo avioitua sekä perustaa perheen.
Voiko katolinen henkilö (Ensimmäinen) avioitua väestörekisteriin kuuluvan henkilön (Toinen) kanssa?
Mitä neuvoja antaisitte Ensimmäiselle ja Toiselle?
ei avioliitolle liene estettä. Parasta tietysti olisi, jos Tonkelikin voisi liittyä katoliseen kirkkoon. Perhe, jonka kaikki jäsenet kuuluvat samaan kirkkoon, on vahvempi kuin seka-avioliittoperhe.
Avioliittoa ei pidä käyttää painostukeinona kirkon valinnassa. Jokaisen on elettävä oman vakaumuksena mukaan, mikä se sitten onkin. Oma tie täytyy löytää ennen kuin tekee lopullisia ratkaisuja.
Kukaan ei koskaan varmaan ole samaa mieltä aivan kaikessa kirkkonsa kanssa. Sama koskee poliittisia puolueita. Luterilainen kirkko tekee minusta paljon hyviä asioita, jotka eivät näy julkisuudessa. Se on ollut ja on monessa hyvässä asiassa mukana. Asioita voidaan tulkita monella eri tavalla. Ei ole olemassa yhtä ja ainoaa oikea tulkintaa.
Monikulttuurisessa perheessä voidaan oppia arvostamaan eri kulttuureja kuten tässä tapauksessa katolisuutta ja ilmeisesti myös luterilaisuutta. Se on aitoa suvaitsevaisuutta, oikea rakkauden testi. Minusta lapsilla olisi oikeus kasvaa kumpaankin uskoon ja oppia tuntemaan niitä. Se on rikkautta perheessä ja jokainen saa olla oma itsensä.
Mikäli toinen henkilö on valmis liittymään katoliseen kirkkoon myös, kaikki on toki helpompaa. Siviiliavioliitto on aina mahdollinen kahden aikuisen välillä. Luterilainen kirkko myös siunaa - mutta ei vihi - erikseen avioparin, mikäli toinen osapuoli ei kuulu kristilliseen kirkkoon.
Minä olen luterilaisen kirkon jäsen, vaikkakin olen monessa asiassa aivan eri mieltä. Luterilaisuus on kuitenkin tulevaisuuden kristinuskoa ja palvelus ihmiskunnalle, koska siinä otetaan edes jossain määrin myös tieteellistä tietoa huomioon. Homous ei ole enää sairaus ja naisillakin on oikeus puhua kirkossa. On turha haikailla 2000 vuotta vanhempaan yhteiskuntaan ja maailmaan, vaan on pakko hyväksyä maailman kehittyminen ja muuttuminen. Riivaajat eivät enää aiheuta sairauksia kuten Jeesuksen aikaan. Näin se maailma muuttuu. Jonain päivänä jopa paavi tajuaa tämän kaiken.
Ovatko viralliset vaihtoehdot kuitenkin nämä:
1. siviilivihkiminen (Ensimmäinen katolisena & Toinen väestörekisteriläisenä)
2. vihkiminen seka-avioliittoon (Ensimmäinen katolisena & Toinen ev.lut.kirkkoon takaisin liittyneenä)
3. vihkiminen katoliseen avioliittoon (Ensimmäinen katolisena & Toinen katolilaisuuteen liittyneenä, miä veisi kyllä pitkään :-( )
Tämän hetkinen tilannehan on se, että Toinen kuuluu väestörekisteriin. Ev.lut. kirkkoon hän pääsisi takaisin ilmeisen nopeasti, mutta se ei tunnu oikealta ratkaisulta. Katoliseksi kääntyminen puolestaan vaatisi kirkonkin mukaan enemmän aikaa ja Toinenkin haluaa harkita asiaa kunnolla. Toisaalta siviiliavioliittokaan ei tunnu oikealta.
Aika rankkaa tämä on Toiselle, jos täytyy samaan aikaa miettiä avioliitto ja uskontoa :-( Erityinen kiire meillä ei ole, mutta kyllä tämä vähän masentaa.
Suomessa pääsee aina naimisiin rekisteriviranomaisen vihkimänä, kuului sitten mihin tahansa yhteisöön tai oli kuulumatta. Siviilivihkimistä seuraa monilla kirkollinen siunaus ainakin luterilaisella puolella. Seka-avioliitto on huono nimitys. Kirkot vihkivät kristilliseen avioliittoon. Suomessa avioliittoon vihkimysoikeus on myös ns. vapailla suunnilla ainakin Suomen Vapaakirkolla.
Katoliset pelkäävät Suomessa minusta hirveästi luterilaisia, koska muualla katolisen kirkon jäseneksi pääsee paljon helpommin kuin Suomessa. Vuoden kestävät info-kurssit ovat käsittääkseni tuntemattomia muualla Euroopassa. Sitä se uskonpuhdistuksen taakka vielä aiheuttaa.
Avioliittoa ja uskontoa ei pidä ajatella minusta samaan aikaan. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Kirkkohäät eivät ole mikään välttämättömyys, vaikka varmasti ikimuistoinen tapahtuma onkin. Tärkeintä on sitoutuminen ja arjessa eläminen yhdessä.
Varhaisina kristillisinä aikoina avioliittokäytäntöjen ollessa vielä kehittymättömiä ja vakiintumattomia avioliitto alkoi ihmisten muuttamisesta yhteen ja avioliitto sinetöityi aviovuoteessa.
Masennukseen ei ole mitään syytä. Teette miten tunnette parhaaksi. Jos ette voi odottaa, solmitte avioliiton siviilivihkimsenä ja haette sille siunauksen kirkolta. Kai katolinenkin kirkko siunaa aviopareja erikseen siviilivihkimsen jälkeen? En tiedä. Avioliitto ei ole myöskään päivästä kiinni. Kun uskon asiat ovat selvillä, pääsette helposti naimisiin siinä kirkossa, missä haluattekin.
Emme uneksi kirkkohäistä, vaan itse asiassa suuren huomion keskipisteenä oleminen olisi meille molemmille hyvinkin kiusallista. Toisaalta siviilivihkiminenkään ei tunnu kovin hyvältä ajatukselta, koska ajatuksemme avioliitosta on kristillinen.
Tällä hetkellä vaikuttaa vähän siltä, että tilanteemme on vähän monimutkainen :-(
Ei tässä käsittääksemme kukaan painosta ketään. Toinen meistä on useita vuosia sitten halunnut omasta vapaasta tahdostaan erota luterilaisesta kirkosta. Tämän Toisen suvussa on lukuisiin eri uskontokuntiin kuuluvia henkilöitä, myös katolilaisia. Katolilaisuus ei siis ole hänelle vain seurustelukumppanin kautta tullut päähänpisto. Toisaalta myös Ensimmäisen suvussa on katolilaisten lisäksi paljon luterilaisia joten luterilaisuus ei ole hänellekään vieras uskonto. Jos avioidumme ja saamme lapsia, niin lapsemme saavat varmasti tutustua myös luterilaiseen uskontoon, sillä Suomessa asuessa sitä ei voi oikein välttääkään eikä siinä ole mitään pahaa. Lisäksi noin puolet lasten sukulaisista olisi luterilaisia joten luterilaisia perhejuhlia ja tapoja kuuluisi varmasti lasten elämään. Lasten suvussa olisi myös ortodokseja, helluntalaisia ja juutalaisia joten kyllä perheessämme olisi pakkokin puhua eri uskontokunnista viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset kyselisivät asioista. Meillä on molemmilla kansainvälinen sukutausta joten jo sen valossa olemme itsekin tottuneet monimuotoisuuteen mm. kulttuureissa, kielissä ja uskonnoissa. Tietenkin katolilaisuuteen kääntyminen olisi Toiselle niin suuri asia, että ei sitä päätöstä ihan hetkessä tehtäisi. Ja se juuri meillä on ongelmana...
Avioliiton kristillisyys ei ole sen vihkimistavasta kiinni. Avioliittonne on kristillinen, jos pidätte sitä sellaisena ja otatte kirkkonne opetukset siitä huoimoon. Aina voi pyytää siviilivihkimyksen jälkeen kirkon siunausta avioliitolle. Se on minusta hyvä luterilainen käytäntö. Kaikille toivotetaan onnea, menestystä ja Jumalan armoa.
Toinen ja kolmas vaihtoehtosi ovat oikeastaan yksi ja sama. Ei katolisessa kirkossa vihitä "seka-avioliittoon" vaan yksinkertaisesti avioliittoon, joka on sakramentti, vaikka toinen puolisoista olisikin muu kristitty kuin katolilainen.
Kun toinen vihittävistä (se kysymyksesi Ensimmäinen) on katolilainen ja toinen (Toinen) on kastettu, heidät voidaan vihkiä katolisen kirkon silmissä pätevään avioliittoon katolisessa kirkossa. Se, kuuluuko Toinen ev.lut. kirkkoon tai muuhun julkisoikeudelliseen kristilliseen yhteisöön, ei ole olennaista, vain se on olennaista, että hänet on pätevästi kastettu.
Vihkiminen tarvitsee kuitenkin piispan luvan, kun molemmat eivät ole katolilaisia, mutta luvan saamisessa ei liene ongelmia. Sen saamiseksi katolisen osapuolen on annettava vakuutus, että hän tekee kaikkinsa, jotta avioliitossa mahdollisesti syntyvät lapset kasvatetaan katoliseen uskoon.
Kiitos vastauksestasi! Osaatko sinä tai joku muu neuvoa tilanteemme erityisasiassa? Tämä Toinen on siis kastettu ja konfirmoitu ev.lut.kirkossa, mutta sieltä kirkosta hän on myöhemmin aikuisena eronnut. Nyt hän miettii vakavasti katoliseen kirkkoon liittymistä, jos on hänelle joskus mahdollista. Katolilaisuuteen kääntyminen edellyttäisi kuitenkin infokurssin sekä riittävän pitkää syventymistä aiheeseen sekä harkintaa.
Voisivatko Ensimmäinen ja Toinen siis tulla vihityksi katolisessa kirkossa avioon, mikäli Toinen ei vihkihetkellä kuulu mihinkään kirkkoon? Toisesta tuntuisi typerältä kikkailulta liittyä takaisin ev.lut.kirkkoon vihkimisen vuoksi, jos kuitenkin saattaa myöhemmin mahdollisesti kääntyä katolilaisuuteen.
Tämä tuntuu niin monimutkaiselta :-( Tiedämme, että voisimme tiedustella asiaa kirkosta, mutta se tuntuu hieman hankalalta, kun Suomen katolinen seurakunta ei ole kummallekaan tuttu. Yksittäisiä seurakuntalaisia toki tiedämme, mutta olemme vielä olleet aika hiljaa koko seurustelusta.
Kiitos vastauksestasi. Luterilaisen kirkon avioliittoon siunaamisen toki tunnemme ja olemme molemmat olleet tällaisessa tilaisuudessa. Yhtään omalta se ei kuitenkaan tunnu kummallekaan - eihän meistä kumpikaan edes ole luterilaisen seurakunnan jäsen! Tuntuisi kovin kummalliselta mennä johonkin vieraaseen ev.lut. kirkkoon vieraan ihmisen siunattavaksi. Katolisessa uskossa avioliitto on kaiken lisäksi sakramentti, jota olemme tässä kuumeisesti koko viikonlopun pohtineet. Siviilivihkimys ei tunnu omalta kummallekaan, mutta vaihtoehtona se toki elää mukana. Siviilivihkimisiä on perhepiirissä käytetty joten ei se olisi siinäkään mielessä vieras. Jotenkin sitä vaan kaipaisi jotain muuta...
Tuo oli tärkeä asia, että avioliitto ja siinä eläminen on loppujen lopuksi tärkeintä. Haluamme nyt kuitenkin selvittää tämän asian perin juurin ennen päätösten tekoa. Mitään isoja juhlia tai paljon vieraita emme haluaisi. Ihan pienesti vaan. Mutta toisaalta avioliittoon liittyen sen solmimistapaa tullaan varmasti myöhemmin muistelemaan.
Kuka osaisi kertoa, miten katolilaisten avioliittoon valmistautuminen on Suomessa (Helsinki) yleensä järjestetty? Monissa maissa katolinen kirkko järjestää valmistautumiskursseja. Suomessa ei varmaan ole niin paljon avioliittoon aikojia, että kursseille löytyisi osanottajia.
Kuten edellä sanoin, mahdollisuutenne tulla vihityiksi katolisessa kirkossa eivät olennaisesti riipu siitä, kuuluuko Toinen tätä nykyä jäsenenä johonkin kristilliseen yhteisöön, vai onko hän vain väestörekisterissä. Hänet on pätevästi kastettu, se riittää. Toimitatte kastetodistuksen katoliseen seurakuntaan samalla kuin katolinen osapuoli tulee allekirjoittamaan tuon tulevia lapsia koskevan vakuutuksensa.
Toinen voi siis rauhassa miettiä ratkaisuaan mahdollisen katoliseen kirkkoon liittymisen suhteen. Pätevä katolinen avioliitto voidaan solmia sitä ennen.
kun noista sopivien loitsujen ja riittien järjestämisestä on niin paljon vaivaa.
Avoliitossa on yhtä kivaa kuin avioliitossakin.
Suuri kiitos vastauksestasi. Olisi meidän itsekkäästä näkökulmasta paljon helpompaa, jos meidät voitaisiin vihkiä ilman Toisen todennäköisesti väliaikaiseksi jäävää ev.lut.kirkkoon takaisin liittymistä. Vielä alkusyksystä olimme suuntaamassa pois Suomesta, mutta nyt tänne jäämistäkin mietitään kovasti, vaikka taivaalta tulee lumen sijasta vettä. Siinä mielessä Suomen katoliseen kirkkoon tutustuminen kiinnosta molempia eikä vain Toista.