kun Suomi24:n etusivu sai lumipeitteen. Vieläkö lunta riittäisi maahankin. Koska olet viimeksi hiihtänyt? Minä sentään viimetalvena viimeksi.
Talvi näemmä saapui...
norMix evk
31919
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
sitä ylhäällä olevaa anttilan mainosta, en muuten ensin sitä edes huomannut, joten kävin tarkistamassa.
Hiihtänyt olen viimeksi joskus -75, joten pitkä on aika.
http://www.suomi24.fi/
hohtaa niin sinivalkoisena että!
Et tosiaankaan turhen usein hiihtele, vaikka harvemmin Etelä-Suomessa enää on hiihtokelejä. Omistatko edes suksia?
suksia. Oikeastaan mun hiihto innostus lopahti siihen ku olin tapaturmassa eräänä hiihtoretkellä.
Pidetäänhän täällä tosin noita ulkoiluviraston ylläpitämiä latuja kunnossa vähä lumisina talvina.
Ei huippu-urheilija tervettä päivää näe;D Toivottavasti ei pahemmin käynyt! Itsekin olen kaksi kertaa telonut polveni leikkauskuntoon ja vieläpä samassa lajissa eli lentopallossa.
Halvattu, olenkohan tulossa lumisokeaksi? :((
vuotta sitten hiihdin.
Tykkään hiihtämisestä,mutta umpihangessa en.Täällä meilläpäin kun ei latuja laitella.
Harmi,koska oven suusta pääsisi liikkeelle.
sitkeesti itse latua tekemään heti kun lunta vaan tulee. Siihenhän on sitten helppo avata uutta vaikka olisikin pyryttänyt.
Ovensuussa olis lunta vaan ei latua. Anna mun kaikki kestää. Jos oikeasti haluat hiihtää niin äkkiäkös tuosta teet kilsan parin ladun ja sen jälkeen ei enää tarvitsekaan hiihtää umpihangessa. No tietty sataahan sitä lunta joskus lisääkin, mutta ladun uudelleenaukaisu onkin jo paljon helpompaa kuin ihan uuden ladun teko. T. nimim. "Kokemusta on"
PS Heittämällä sukset telineelle, löytyy taatusti vartin ajomatkan sisältä avattukin latu.
tunnustaa lapamato jäsenissä tai voihan se olla henkistäkin.
Toisaalta olen tehnyt aivotyötä jo pitkään tulevien kuntosessioiden osalta.
Harmi, ettei jäsenet lähde suunnittelusta liikkeelle vaan jotain jämerämpää tarvitsee tapahtua.
Mun elämässä on ollut niin tuhansia käänteitä viime vuosina,että ottaa se kait aikansa orientoitua johonkin omakohtaiseen huolenpitoon vaikkakin se tulisi olla jokapäiväistä.
Latua,latua täältä tullaan elämä:D
on tietty periaatteessa jo puoliksi tehty, mutta kyllä siihen toteutusvaiheeseenkin jo pikkuhiljaa kannattaisi päästä. Upein tietämäni ympäristö hiihtää on muuten kevättalvinen Lappi tuossa huhtikuun alkupuolella, kun hanget kantavat aamulla ja aurinko lämmittää iltapäivällä. Reppuun eväät aamulla ja huomaamatta tuleekin hiihtäneeksi 50 km päivässä välillä taukoja laavuilla pitäen.
mitä ilmeisemmin tarkoittaa myös,että kohta tapahtuu:)
Kantohangella kevätauringossa hiihtely on nautintoa puhtaimmillaan.
Niin moni inhoaa hiihtämistä,en taida tuntea ketään,joka tykkäisi??Kun keli on hyvä ja suksi luistaa se on liikuntamuodoista ihan ykkönen ulkoliikuntalajeissa.
ja routa ...
porsaat kotiin?
Mut, todellisuudessa sumuista ja kosteaa se jatkuu :(
muutenkin ollaan niin samaan kaavaan menee! Mutta tarkkana, heti kun sitä reaalista lunta tulee niin sukset esiin ja ladulle! Muuten joudut harrastamaan vain perässähiihtoa! ;-)
tuli hiihdettyä, ainakin pari kilsaa. Joka talvi virittelen parinsadanmetrin mittaisen ladun tähän tontilleni, tytöntytön kanssa hiihdetään kilpaa :))
Useampana vuonna hän on jo voittanut ja vähän pelkään että pian tuo yhteinen talviriehamme on taaksejäänyttä elämää, alkaa olla jo neidin merkkejä ilmassa.:)
nauttia kun kaverin saat. Ja tärkeintähän ei ole voitto vaan hyvät palkinnot ja pitkät kisamat...ja juu pihallahan sä hiihteletkin:))
ihan pihalla. :))
kuutamolla! ;-))
en ole vielä toistaiseksi harrastanut, mutta mikä sitä koskaan tietää milloin on ensimmäinen kerta....
Mister Sefeldillä on tänään synttärit..Onneksi olkoon Eero!
minun puolestani! Eipä sitten Eeron päivien ilman hemohessiä suomalainen mieshiihtääjä ole pärjännytkään:((
etään koulun varastossa jännät sukset.Ne on noin 3 metriä pitkät ja 10 senttiä leveät.Niissä on samanlainen taivutettu kärki kummassakin päässä.Siis tehtaalla tehty sellaiset.Ne on ollut pitkään ja kukaan ei oikein tiedä mikä siinä on ollut tarkoitus
Onko niissä siteetkin?
Muuten tuli mitoista päätellen mieleen vaikkapa vesikelkan tms. sukset. Parimetriselle ihmisellekin tuntuvat melkomoisilta hiihdettäviltä.
Jos ei täältä selviä niin ei sitten mistään.
Itse väittäisin, että kyseessä on Kalevi "Häkä" Häkkisen kehittämät nopeuslaskusukset. Häkähän aikanaan totesi, että syöksymällä per...peppu edellä alas mäkeä ilmanvastus on pienempi ja nopeus suurempi kuin perinteisessä nenä päin tuulta laskuasennossa. Häkä tietty fiksuna kaverina nousi mäet ylös etuperin ja varsinaisen laskun suoritti takaperin, jolloin tietenkin kärjet tarvittiin suksen kummassakin päässä. Jostainsyystä tämä laskutyyli ei kuitenkaan ole yleistynyt, liekö patavanhoillinen lajiliitto torpedoinut hienon idean.
Niissä on sellaiset nahkalenkit kuin ennenvanhaan
en menisi vielä hehkuttamaan. Satanut lumi muuttuu
hetkessä liukkaiksi keleiksi. Inhoan jäisillä kaduilla kävelyä. Suhteeni epäluottevaan veden alla keimailevaan jääpeitteiseen on vuosi vuodelta kasvanut mittasuhteissaan jäävuoren pelkoiseen epäluuloisuuteen.
Joskus lapsuudessa oli huikeaa kohdata teiden jäätikkö näppärällä potkukelkalla. Ylämäessä sai reippaan hien pintaan ja alamäessä tunsi melkein lentävänsä kelkkoineen. Nyt tiet hiekotetaan.
Hiekka levittäytyy epämääräisinä saarekkeina petolliselle jäätikölle.
Varustaudun kohtaamaan viholliseni tiukalla tukiliivillä ja topatuilla lonkka- sekä polvi ja rannekesuojuksilla. Niskatuki on turvallisesti ylösnostetun kauluksen ja kolmikertaisen kaulahuivin alla. Aivojen ja kallon suojaksi tarvitaan keltainen kypärä. Asetan hammas-ja leukasuojuksen paikoileen. Kiristän kenkiini liukastusesteet. Otan raivokkaan ilmeen ja pumpaan adrenaalin huippulukemiin. Nappaan teräväkärkiset sauvat käsiini. Päätään vakaasti, että tänään tuo jäätikkö jää toiseksi taistelussani. Huolimatta,että häntäluuni on kisailuissa kääntynyt jo, kuin maapallon akseli ja akilesjänteeni ovat arpeutuneet, sekä polvilumppioni kiertävät omaalla lumpoksellaan, olen edelleen täynnä taistelutahtoa. Minä en luovuta. Suksin viimeisillä voimillani henkihieverissä. Pidän mieleni kirkkaana ja keskityn voitontahtoiseen raivokkaaseen kamppailuun.
Jälleen kerran päästyäni takaisin kotiovelle nostan käteni ylös ja päästän ilmoille riemun kiljahduksen. Nousen ylväästi kolme porrasaskelmaa. Kakistan kurkkuani. Nojaudun vasten kaidetta ja annan hengityksen vähitelle tasaantua.
Olen voittaja.
Soitan pätkän Finlandiaa ilon ja onnen kyynelten valuessa punehtuneilla poskillani.
samannimisessä Huovisen kirjassa totesi, toiveikas talvimieli on kaiken A ja O ja sitähän sinulta tuntuu löytyvän. Rullaattori saattaisi olla kova sana, jos vielä kaipaat lisävarmistusta pystyssäpitämiseen! ;-))
sekin varustus on häämöttämässä edessä:)))
Nyt vielä pyrin säilyttämään tämä rippeen itsekunnioitustani ja reimaa urheiluhenkeä.
*nappaa lasillisen tehojuomaa ja päivän vitamiinit*
---päivän kuntoharjoitukset kutsuvat----)*
kun sileäpohjaisilla kengillä yrittää pysyä jäisillä ja hiekoittamattomilla teillä pystyssä. Lisäextremeä sais kun lähtis luistimilla luonnonjäille...no joo, kohtuus kaikessa...kuin myös sinulle, ettei mene ylikunnon puolelle!
Mutta vakavastiottaen luistelu riittävän kantavilla, sileillä ja lumettomilla luonnonjäillä on kyllä hieno kokemus. Joskus nuoruudessa tuli tuotakin harrastettua. Vieläköhän ne luistimet ruostuu jossain varastonnurkassa?
Siinä oli hohtoa!!!! Tähtikirkkaassa kirpeässä pakkasillassa läpinäkyvällä jääkukin korstellulla jäätiköllä kiitäessään tunsi olevansa lumikungatar inkarnoituneena Siriukselta.
*vaipuu nirvaanisiin ulottuvaisuuksiin*