Elämä on sairasta kipua

... tapahtunut? Olen pahoillani kokemastasi vääryydestä ja vihasta.
Itselläni myös aika vaikeaa, mutta pakko jatkaa vaikka väkisin.
Kaikki ei tässä elämässä ole pahaa, vaikka se siltä välillä tuntuisikin. Sun täytyy itsesi ottaa taas se pieni askel eteenpäin ja pyydä apua, jos et jaksa.
Auttaisi ensin, jos kertoisit mitä on tapahtunut.

Kirjoita lisää ja kerro tarkemmin, mikä saa sinut noin vihaamaan elämää. Jo pelkkä kirjoittaminen asiasta auttaa yllättävän paljon. Ja voihan olla, että joku osaa jollain tavalla auttaa sinua. Neuvoa ehkä ainakin mistä voit saada apua.

Ole tyytyväinen siitä, että tunnet vihaa. Jos sinulle on tehty väärin saat tuntea vihaa ihan vapaasti. Silloin on toivoa saada asia nytkähtämään eteen päin.

alusta,nii mäki jouduin aloittamaan,elä vaa omaa elämääs,sitä pääsee kymmenes vuodes takasin herrakseen

Mistä tiedät, ettei itsemurhan tehnyt pääse sinne minne "tavallisella tavalla" kuolevat pääsevät? Jumalahan on elämän ja kuoleman herra. Vain hän päättää koska eletään ja koska kuollaan
Syntymäsi ja kuolemasi, kuoleman tapasikin, on päätetty Hänen kauttaan. Itsemurhakin on kasvun paikaksi tarkoitettu niille jotka jälkeen jäävät, joillekin itsemurha on annettu kuolintavaksi siksi, että "se on heidän tehtävänsä" ihmiskunnalle. Jumala päättää, kuka täältä lähtee milloin ja miten, ei ihminen, vaikka tekisikin niin sanotun itsemurhan, koska itsemurhan onnistuminenkin on Jumalan käsissä.
On olemassa myös Jumalan Armo. Hän on Rakkaus, ja Hän myös armahtaa. Luota Jumalan Armoon ja Rakkauteen, jos päätät tehdä ns. itsemurhan, mutta en tällä kirjoituksellani missään nimessä kehota siihen. Haluan vain lohduttaa, että Jumala kaikessa Rakkaudessaan ja Armossaan kantaa sinuakin, tapahtui mitä sitten tahansa elämällesi. Siunausta ja jaksamista sinulle.

Hei! Luetaankohan tata viela kun muutama paiva on mennyt? En ole aikasemmin kirjoittanut tanne mutta sinun juttuusi on pakko vastata... kuin mun suullani kirjoitettu! Olen samaa mielta, helvetinmoista tuskaa ja kipua on elama. Musta tuntui ennen, ettei mulla koskaan ollukaan mita olisin menettanyt.
Taivaasta ja helvetista olen sita mielta, etta tama maan paallinen helvetti on tarpeeksi ja jos taivas on olemassa niin sinne paasevat kylla kaikki. Mutta en ole kiinnostunut kuolemanjalkeisesta elamasta niin kauan kuin taalla olen, se on sitten sen ajan murhe..;)
Joku muukin sanoi, etta 10vuodessa asiat helpottaa...heheh kuulostaa hurjalta ajalta mutta olen samaa mielta, kylla elama helpottaa. Ja sunnilleen sen aikaa mullakin on mennyt itseani kootessa, paikkaillessa ja siina, etta olen kasvanut omaksi itsekseni! Ma nain ennen ainoastaan kaiken vakivallan, pelon, vihan, pahuuden mita ihmiset aiheuttaa. Nykyaan naen myos kauneutta ja hyvyytta tassa maailmassa! Tiedan, etta sen kuuleminen ei helpota tippaakaan tuossa tilanteessa ollessa mutta niin se on ja aika auttaa...
Olen ollut suurimman osan elamaani taysi inhorealisti ja pohtinut kuolemaa paljon, jonkinlaisena takaporttina, vapautuksena pakoon elamasta. Elamiseni on helpottunut, kun olen oppinut puhumaan peloistani toisille, saanut luotettavan tahon kenelle kertoa ja oppinut tuntemaan itseani. Lisaksi olen oppinut elamaan ajoittaisen masennuksen kanssa, esim. uimassa kayminen ja saunominen todella helpottaa. Yksinkertaista laaketta.
Muutama kuukausi sitten kavi semmoinen tilanne, etta auto ajoi paalleni seisoessani tien sivussa vuoristossa. Hengen lahto hyvin lahella. Kun sitten tulin tajuihini ja tunsin kivun vartalossani muistin mita oli tapahtunut. Ajattelin, etta olen varmaan halvautunut. Seuraava ajatukseni yllatti minut taysin. Huomasin ajattelevani vahat siita, paa asia, etta elan!
Tuntuu uskomattomalta... Jos tama olisi tapahtunut sanotaan vaikka 10v sitten niin olisin luultavasti ollut vihainen autolle siita, ettei sekaan onnistunut tappamaan mua.. Nyt kuitenkin olen kiitollinen, etta olen hengissa. Ja ehjana. Vaikka on masennusta, yksinaisyytta, on pelkoja ja paineita niin siita huolimatta...elamassa on paljon hyvaakin!
Kipua riittaa edelleen, seka henkista etta fyysista mutta..olen onnellinen. Kaikki muuttuu... Toivon sinullekin voimaa antaa itsellesi aikaa ja tehda sita mita SINA haluaisit tehda. Vaikka muut tekevatkin mita tahansa niin jokainen voi vaikuttaa omaan elamaansa, ainakin jollain tavalla.

Kauan on vitutus kestänyt. Aloitus on pian 20 vuotta vanha 🤣

Elämä on kyllä..xxx mutta on sinulla auttajia,pyydä !