Luin tuossa toisaalla mielenkiintoista aihetta, joka käsitteli kriisiä.. Siinäkin kysyttiin, onko se nykyään muotia. Onko elämä raskaampaa kuin ennen? Koetko omasta mielestäsi paljon vastoinkäymisiä?
Onko kriisi muotia?
peppi.pirpana
14577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
että on muotia. Jokaisesta pikkuasiasta tehdään ongelma, johon sitten tarvitaan laajamittaista kriisiapua, ja mielellään therapeuttisia istuntoja jenkkilän tapaan. Tuntuu että ihmiset eivät enää kestä pieniäkään vastoinkäymisiä. Tottakai välillä menee huonosti ja saattaa vihtuttaa jopa viikkokausia, mutta itse en mokomasta psykoloogille ryntäisi. Silloin tulen tänne märisemään. Kieriskelen aikani itsesäälissä (ihanaa) ja sen jälkeen teen jotain asioiden korjaamiseksi. En tiedä onko elämä raskaampaa kuin ennen, ehkä eri lailla raskasta.
Mutta toisaalta jollain voi olla niinkin, että niitä pieniä mitättömiä vastoinkäymisiä tuppaa joka tuutista, jolloin kyllä tuloksena on täydellinen romahdus.. Pakko silloin on päästä piipittämään ja vinkumaan, niin saa jotain kautta oloaan helpotettua..
käymään, että kaikki murheet tulee yhdessä rysäyksessä tai peräkkäin. Sen jälkeen meneekin usein harvinaisen hyvin, jolloin tietysti jää odottelemaan uusia rysähdyksiä. Vielä ei ole tullut eteen niin pahoja että bsygiatria olisin tarvinnut, vingun ja piipitän kavereille ja he vuorostaan mulle.
Että tosiaan myös hyviä asioita elämässä voi tulla myös kerta rysäykseltä useammasta ovesta yhtä aikaa..
Oman äärettömän tylsän elämäni vastapainoksi olen onnistunut tutustumaan ihmisiin jotka elävät kriisitä kriisiin ja nuorempana myötäelin kovinkin voimakkaasti heidän elämäänsä.
Nykyisin elämäni onkin hieman tylsää juuri em. syystä.
Oiskos joku kriisi-addikti nyt linjoilla? Otettaiskos pikku kriisit. Mulla on vähän tylsää nyt.
"Oiskos joku kriisi-addikti nyt linjoilla?"
Tää oli hyvä kysymys *nauraa ääneen*. No joo.. toisaalta vakava aihe. Mutta silleen, ku alkaa oikeasti miettimään tuota juttua, niin eipä kai sitä tunnetta voi verrata keskenään. Jos joku oikeasti kokee jostain asiasta syvän kriisin, niin ei ulkopuolinen näe sitä samalla tavalla..
Ihmiset kokevat asioita eri lailla. Mutta sanotaan nyt vaikka että jos joltain leikataan ensin nielurisat ja heti perään joudutaan poistamaan viisaudenhammas, niin en pidä sitä kovin suurena kriisiaaltona. :)
koska olen - vakavasti ottaen - joutunut katkaisemaan napanuorani noihin kriisialttiisiin henkilöihin. Oma psyyke ei olisi kestänyt muuten.
Kovaa ja kivaa oli elämä heidän kanssaan.
Omiin kriiseihin on mahdollista rakastua ja joutua riippuvaisuuden nälkäiseen kitaan.
Kuitenkin tämä aika, jota juuri nyt eletään asettaa elämälle erillaisia tarpeita, haasteita ja vaatimuksia, kuin edelliselle sukupolvelle.
Nyt jää luppoaikaa ihmiä; kuka minä oikeasti olen, miks olen täällä ja mikä on se elämän tarkoitus.
Tästä aiheesta voisin kaataa saavillisen tekstiä.
Hillitsen kieleni ja mieleni.
Mielestäni elämme henkismurkkukautta ja hitsinvitsin kiinnostavaa tämä on.....huolimatti muodikkaasta kriisitrendistä.
on nykyään monimutkaisempaa kuin ennen, asioita tuodaan eteemme maailmanlaajuisesti ja uutisointi on yleensä sitä että kerrotaan vain ikävistä asioista. Se on omiaan osaltaan aiheuttamaan yleistä turvattomuudentunnetta, ihmise ehkä pelkäävät enemmän kuin ennen, ja pelko kohdistuu osin tuntemattomaan uhkaan. Tieto lisää tuskaa on kyllä hyvin totta. Uskoisin että esim nuorten ihmisten henkikökohtaisissa kriiseissä on kyse paitsi oman identiteetin hukassaoloasta myös maailmanhädästä. Sitäkautta elämä on raskaampaa kuin ennen, siis psyykkisesti. Fyysisestihän päästään huomattavasti helpommalla.
Henkilökohtaisesti en koe rypeväni vastoinkäymisissä, senverran on välillä vastatuulta, että myötätuulesta osaa nauttia silloinkun se puhaltaa. Kuvittelen olevani onnettaren suosikki, ei niinkään mammonan suhteen, vaan esim sen suhteen missä olen saanut syntyä.
ihmisen kriisi.. Otetaanko esimerkiksi teinin kriisi niin vakavasti kuin aikuisen? Esimerkkinä joku teinityttö, jonka ns. poikaystävä on jättänyt. Tämä tyttö ottaa sen niin raskaasti, että päättää tehdä itsemurhan, koska hän ei jaksa enää elää.. Onhan näistäkin saanut lukea lehdistä, mutta joissakin on kyse vain huomionhakuisuudesta, eikä oikeasti tehdä mitään itsemurhaa. Jotenkin jännä juttu, että vastaavassa tilanteessa teinipoika tappaa ensin tyttöystävän, joka on hänet hylännyt ja sitten itsensä..
yhtä vakavasti ja melkein vielä vakavammin. Aina kun nuori ihminen puhuu itsemurhasta, hänellä on jonkunlainen hätä. hätä voi olla vaikka vain huomionhakua, mutta toisaalta nuoret ovat niin hetkessäeläviä että valitettavasti saattavat jopa päätyä itsemurhaan rakkaus-surussaan. Tiedän useita tapauksia ja valitettavasti myös pari lähipiiristäni. Itsemurhalla uhkaileminen ja kiristäminen suhteen säilyttämiseksi on kuitenkin niitä todella hankalia asioita eikä kenenkään pitäisi joutua sellaisen kohteeksi. En oikein tiedä miten siinä voisi toimia oikein jos kumppani alkaa kiristämään että tapan itseni jos jätät minut ?? Varsinkin jos ei halua jatkaa yhdessäoloa.
Kuin ennen. Aikaa itselleen ja omille puuhasteluilleen nykyään ihan eri mallilla. Tämä pikku risujen potkiminen tieltään on tietty vain väliaikaista. Varmaan isompiakin tukkeja polulle vielä kasautuu.
tuo oli kieltämättä loistavasti sanottu.. tukkeja.. :)