pari- kolmekymmentävuotta sitten, joka etsi pirun lukua elintarvikepakkausten kyljistä?
He laskivat yhteen, lisäsivät, vähensivät, kertoivat ja jakoivat lukuja niin kauan, kunnes saivat esille sen etsimänsä luvun.
Eräskin siihen lahkoon kuuluva kotirouva, joka oli erikoistunut maitopurkkeihin, teki sitä aamusta iltaan, jättäen kotityöt täysin suorittamatta.
Olikohan Hymy vai Seura, joka sen jutun julkaisi.
Kun sen lehden toimittaja oli juuri sitä kotirouvaa haastattelemassa niin aviomies tuli nälkäisenä kotiin ja valitteli toimittajalle kuinka saa itse kokata ruokansa ja siivota kun vaimo ei enään tee muuta kuin sitä lahkon sille antamaa maitotölkkiurakkaansa.
Kuka muistaa tuon jutun?
Niitä tulee aina vähän päästä, kuin sieniä sateella, tuollaisia höyrähtäneitä ihmisiä, jotka sitten vetävät pienen joukon kaltaisiaan mukaansa, saaden siitä polttoainetta jaksaakseen sekoilujaan.
Sitä ei muistaakseni mainittu siinä artikkelissa että kuka se ne voi-rasiat hoiteli, kanneskellen ne sitä ennen koti-porttinsa läpi kotiinsa.
Arvattavasti sillä vieläkin kummittelee ne voi-rasiat mielessään, hokien unissaan että voi, voi, voi ja muisteleepi sitä kotiaan koti-portteinensa, joka jäipi sinne Ahvenanmaalle kun ukkonsa sai tarpeekseen, lähti lätkimään ja koti mäni myyntiin. Että voi, voi niitäkin ihmisparkoja, vaan saivatpahan ainakin terävän laskupään, sekoiluittensa tuloksena, että olihan siitä ainakin se hyöty ja kyläkauppa kukoisti.
He laskivat yhteen, lisäsivät, vähensivät, kertoivat ja jakoivat lukuja niin kauan, kunnes saivat esille sen etsimänsä luvun.
Eräskin siihen lahkoon kuuluva kotirouva, joka oli erikoistunut maitopurkkeihin, teki sitä aamusta iltaan, jättäen kotityöt täysin suorittamatta.
Olikohan Hymy vai Seura, joka sen jutun julkaisi.
Kun sen lehden toimittaja oli juuri sitä kotirouvaa haastattelemassa niin aviomies tuli nälkäisenä kotiin ja valitteli toimittajalle kuinka saa itse kokata ruokansa ja siivota kun vaimo ei enään tee muuta kuin sitä lahkon sille antamaa maitotölkkiurakkaansa.
Kuka muistaa tuon jutun?
Niitä tulee aina vähän päästä, kuin sieniä sateella, tuollaisia höyrähtäneitä ihmisiä, jotka sitten vetävät pienen joukon kaltaisiaan mukaansa, saaden siitä polttoainetta jaksaakseen sekoilujaan.
Sitä ei muistaakseni mainittu siinä artikkelissa että kuka se ne voi-rasiat hoiteli, kanneskellen ne sitä ennen koti-porttinsa läpi kotiinsa.
Arvattavasti sillä vieläkin kummittelee ne voi-rasiat mielessään, hokien unissaan että voi, voi, voi ja muisteleepi sitä kotiaan koti-portteinensa, joka jäipi sinne Ahvenanmaalle kun ukkonsa sai tarpeekseen, lähti lätkimään ja koti mäni myyntiin. Että voi, voi niitäkin ihmisparkoja, vaan saivatpahan ainakin terävän laskupään, sekoiluittensa tuloksena, että olihan siitä ainakin se hyöty ja kyläkauppa kukoisti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.