Opettajatkin tienneet kiusaamisesta.
Tiettävästi kiusaamiseen ei puututtu.
http://www.iltalehti.fi/jokelantragedia/200711216876903_jt.shtml
Tiettävästi kiusaamiseen ei puututtu.
http://www.iltalehti.fi/jokelantragedia/200711216876903_jt.shtml
Rikospoliisin mukaan Auvista kiusattu
koulussa vuosia
11385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kyseiseen tapaukseen voisimme tarkastaa omaa käyttäytymistämme. Miksi nimitämme jotakin henkilöä jollakin erityisellä tavalla? Eikö se pikemmin kerro itsestämme enemmän kuin nimitetystä? Emme voi tietää miten vastapuoli sen kokee vaikka ei ulospäin mitään näkyisi.
Kääntäkäämme näkökulmaa. Miten suhtaudumme itseemme kohdistuvaan huomautukseen? Loukkaannummeko jos joku tokaisee että sinä senkin 'läski' tai 'anorektikko'. Mitä tämä loukkaantuminen kerto itsestämme?
Olisi kai syytä pohtia noita asioita ennen kuin lähtee kommentoimaan asioita edes leikkimielellä. Leikkiä voi tietenkin laskea sellaisen henkilön kanssa jonka tuntee ja tietää että hän ymmärtää asian leikkinä.
Nyt ei enää mielestäni voi sivuuttaa minkäälaista kiusaamista kuvittelmalla, että vaikenemisella kaikki hoituu.
kiusaavat joka paikassa. Sitä saa mitä tilaa ja niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
on heikkojen hommaa. Erilaisuus on rikkaus ei suinkaan kiusaamisen paikka.
Miten tylsää olisikaan jos kaikki olisimme samasta "muotista" puristettuja :0/
Ulkonäöstä on lapsellisten niin helppoa tehdä pilaa ja nuoret sekä lapset ovat hyvinkin "raakoja" sanavalinnoissaan ja painostamisessa.
Kun katselee päiväkotilapsiakin,niin huomaa miten häijy pienikin ihminen osaa olla. :(
Itse en ymmärrä mitä ilkeilemistä esim. Pekan ulkonäössä oli? Minusta hän oli siististi pukeutuva ja kivan näköinen poika.
Miksi kaikkien pitäisi edes pukeutua merkkivaatteisiin ja trendien mukaan.
Kun itse olin yläasteella ja vuoden verran lukiossa,niin samaan aikaan oli eräs poika joka pukeutui samettifarkkuihin,paitapuseroon ja hänellä oli aina pikkukengät jalassa ja matkassaan salkku. Tukka oli "sliipattu" otsalta taakse ja tyyli oli varhaisaikavan oloinen kaikinpuolin. Muistan,että hänelle naljailtiin harvasa päivä ulkonäöstä ja hissukasta olemuksesta.
Itsekin silloin hieman olin hämmentynyt erilaisesta tyylistä,mutta muistan ajatelleeni,että hän pitää päällään mitä tykkää.
Oli inhottavaa nähdä miten toiset jaksoi ilkeillä joka päivä jotain. Milloin joku sanoi homppeliksi tai sliipatuksi slovakiksi jne. Ei varmaan ollut kivaa.
Vaikka kaikkien pärstä ja olemus ei hurmaa tai säväytä,niin annetaan kaikkien kukkien kukkia. :) Ja pitää mennä aina itseensä ja funtsia vähän miltä ittestä tuntuu tulla solvatuksi.
Sitä kiusaamista oli ilmeisesti jatkunut kauankin, koska vanhemmat olivat olleet kouluun yhteydessä tästä kiusaamisesta, jonka kohteeksi hän joutui.
Mitään ei kuitenkaan siellä koulussa tehty vaan kiusaaminen jatkui.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=115&conference=4500000000001484&posting=22000000030807698
koulun taholta ei reagoitu siihen, että kotoakin otettiin yhteyttä asian tiimoilta. Ovatko opettajat lukiossa niin asiantuntijaopettajia, että kasvatusta ja kodin ja koulun välistä yhteistyötä yms. pidetään jotenkin toisarvoisena. Rehtorin pitäisi vastata koulun työilmapiiristä ja työrauhasta, ja opettajien ja muun henkilökunnan kuuluisi puuttua havaitsemiinsa tilanteisiin.
Kiusaaminen on usein aika ovelaa, eikä sitä tehdä julkisesti. Epävarma opettaja ei ehkä luota havaintoihinsa. Hyvä tyyppi opettaja ei halua tahrata imagoaan, jos kiusaajat ovat nitä joiden arvostusta hän tarvitsee. Lukiossa on yleensä motivoituneita oppilaita, ja opettajat ovat tottuneet pelkkään tiedonvälitystehtävään. Ongelmatilanteiden ratkaiseminen ei ehkä olekaan hanskassa. Vaikea sanoa mitään asiasta, kun ei tunne yksityiskohtia.
Kiusaaminen vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteenkin. Eräs mummo puhuu usein minulle oudosti käyttäytyvästä peräkammarinpojastaan. Miestä kiusattiin aika rankasti kouluaikoina. Nykyään mies liikkuu lähinnä pimeällä, välttelee ihmisiä, ja saa raivareita pikkuasioista. Hänen elämänsä taisi menne pahasti pilalle sen koulukiusaamisen ansiosta, ja mummolla on joskus aika rankkaa.
Koska koulun maine menee.
No sitten pahimmoillaan pääsee tuollaista tapahtumaan.
Meiltä suomalaisilta puuttuu kunnollinen keskustelukulttuuri ja sen kyllä huomaa meidän yhteiskuntamme tilasta.
Olisi jo aika ruveta keskustelemaan myös tosi kipeistä asioista. Salaaminen ja salailu vaan pahentaa yhteiskuntamme tilaa sekä ihmisten pahoinvointia.
En nyt ehdi kirjoittaa enemmän ehkä tässä tärkein.
Minun mielestäni kulttuurissamme on jossain taustalla piika- ja renkiaikojen vaatimattomuuden vaatimus. Jos ihmistä epäillään hienostelijaksi, niin häntä pitää ojentaa. Jos joku on liian viisas tai kaunis, niin pitää muistuttaa, ettei saa kuvitella liikoja itsestään, vaikka ajatus paremmuudesta olisikin vain muilla ihmisillä, eikä ojennettavalla itsellään. Olen huomannut aika paljon eräänlaita toisen itsetunnon hienovaraista pois nyhtämistä ja toisten vähättelyä ja mitätöintiä. Siinä on jo se kiiusanteon ensimmäinen aste.
Minä ihmettelin jo lapsena, kun minun äiti ym. naapurin naiset nauroivat, kun eräällä rouvalla oli kauppareissulla helmet ja huulipunaa. Erästä toista naista kutsuttiin pilkallisesti Hieno-L....ska( en viitsi mainita ulkopuolistan nimiä). Ihan OK-ihmisiä kummatkin, mutta halusivat olla kauniita, eivätkä sitä hävenneet. Heihin kohdistetut pilkat näyttivät valuvan, kuin vesi hanhen selästä. Tiedä sitten todellisuutta.
Jos joku on maanmatoseksi kasvatettu, niin häneen voi iskeä kateus ei-matosia kohtaan, tai sitten tulee holhoava tarve tiputtaa kaikki kanssaihmiset "maan pinnalle". Voi myös olla niin, että madoksi pakotettu haluaa nähdä vielä arvottomampia eliöitä, ja panee vahingon kiertämään, ja tarvittaessa vaikka luo toisista ihmisistä tarvitsemansa kurjat.
Minun vanhempani olivat 15-20 vuotta vanhempia, kuin kavereideni vanhemmat, ja vintillä asui vielä 1800-luvulla syntynyt mummo. Tuli tuo menneiden aikojen "joukosta ei saa erottua" mentaliteetti aika tutuksi. Onneksi maailma on muuttunut vapaammaksi. Monet asenteet kuitenkin kulkeutuvat sukupolvelta toiselle pitkällekin tulevaisuuteen, vaikkakin koko ajan lieventyen. Olen myös huomannut, että perheen perustamsen jälkeen monet tuttavani alkavat elää ja asennoitua vanhempiensa lailla, ja näin vanhentuneet asenteet pääsevät "vuotamaan" tulevaisuuteen.
Näitä olen pohtinut, mutta en ole mitään tyhjentävää kiusaamisista oivaltanut. Minusta tuntuu, että olen kuitenkin joissain asioissa oikeilla jäljillä. Nykynuorison kiusaamiskulttuurin eri muotoja en tunne kovinkaan paljon.
Mun mielestän kiusaamiseen liittyy laumakäyttäytymistä ja arvojärjestyksen hakemista. Omaperänen tyyppi uhkaa niitä, jotka ovat kunnostautuneet stereotyyppisissä ihanteissa. Liian hyvännäköinen voi uhata jonkun toisen hyvännäköisen asemaa. Alemmuudentuntoiset haluavat ehkä nähdä jonkun vielä huonomman, jos ei muuten, niin pakottamalla toisen kynnysmatoksi. Minä en kertakaikkiaan jaksa ymmärtää sitä, että joidenkin pitää heijastella oma arvo toisen aseman tai kilpailemisen kautta.
Kiusaaminen on joskus myös kosto: Eräs opskeluajoista tuttu nainen joutui kiusatuksi lähes kaikissa koulu- ja työkuvioissa. Ko. nainen halusi aina olla paras ja kaunein, ja piti epäkunnioittavana, jos joku kuvitteli olevansa hänen veroisensa. Naisen käsitys oli vielä nelikymppisenäkin, että "taivaanisä" rankaisee niitä, jotka ovat hänelle ilkeitä.
Hän kertoi erään irtisanomisen jälkeen taustoja. Työsuhteen alkuaikoina työnjohtaja tuli hänen seuraansa kahvitunnilla. Hän kertoi miltei tukehtuneensa pullaa, kun tämä pieni ja kalju mies tunki hänen kanssaan samaan pöytään ja yritti jutella. "Mitä varten sen piti siihen tulla, ja mitä se oikein yritti?", hän sanoi (Tätä kertoessaan hänen ilmeensä oli pöyristynyt.) Hän kertoi vastailleensa väkinäisesti miehen esittämiin kysymyksiin. Nainen kertoi, kuinka pomo ryhtyi tapauksen jälkeen ilkeäksi häntä kohtaan, ja lopulta nainen irtisanottiin hyvien saaterahojen kanssa. Kysyin naiselta, miten hän itse suhtautuisi, jos olisi pomo, ja menisi juttelemaan uuden nuoremman miesalaisen kanssa, ja tämä käyttäytyisi samalla tavalla, kuin nainen oli käyttäytynyt. Nieliskö hän loukkauksen vai antaisiko samalla mitalla takasin. Hän oli hämmästyneen näköinen ja vastasi vasta tivaamiseni jälkeen, että loukkaantuisi kai. Jotenkin minulle jäi se käsitys, että häntä ei voisi verrata siihen kaljupäähän.
Edellä kuvaamani tapaus ei varmaankaan ole ihan tyypillinen. Kerroin sen siksi, että kannattaa muistaa, että asioissa on joskus monta puolta. Kiusaamisen kohteeksi joutuneenkin kannattaa miettiä, houkutteleeko joku tietty käyttäytymismalli kiusaamiseen, ja olisiko siitä syytä luopua. Keskeisiä ongelmia taitavat kuitenkin olla ylemmyyden- ja alemmuudentunne sekä sosiaalisten taitojen puute yhdellä sun toisella.
Mun mielestän kiusaamiseen liittyy laumakäyttäytymistä ja arvojärjestyksen hakemista. Omaperänen tyyppi uhkaa niitä, jotka ovat kunnostautuneet stereotyyppisissä ihanteissa. Liian hyvännäköinen voi uhata jonkun toisen hyvännäköisen asemaa. Alemmuudentuntoiset haluavat nähdä jonkun vielä huonomman, jos ei muuten, niin pakottamalla toisen kynnysmatoksi. Mä en kertakaikkiaan jaksa ymmärtää sitä, että ihmisten pitää heijastella oma arvo toisen aseman kautta kilpailemisen kautta.
Kiusaaminen on joskus myös kosto: Eräs opskeluajoista tuttu nainen joutui kiusatuksi lähes kaikissa koulu- ja työkuvioissa.
Ko. nainen halusi aina olla paras ja kaunein, ja piti epäkunnioittavana, jos liian "ala-arvoinen" ihminen hakeutui seuraansa. aisen käsitys oli vielä nelikymppisenäkin, että "taivaanisä" rankaisee niitä, jotka ovat hänelle ilkeitä.
Hän kertoi erään irtisanomisen jälkeen taustoja. Työsuhteen alkuaikoina työnjohtaja tuli hänen seuraansa kahvitunnilla. Hän kertoi miltei tukehtuneensa pullaa, kun tämä pieni ja kalju mies tunki hänen kanssaan samaan pöytään ja yritti jutella. Hän kertoi vaan vastailleensa väkinäisesti hänen kysymyksiinsä. Nainen ihmetteli, kun pomo ryhtyi sen jälkeen ilkeäksi häntä kohtaan, ja lopulta nainen irtisanottiin hyvien saaterahojen kanssa. Kysyin naiselta, miten hän olisi suhtautunut, jos hän oliisi ollut pomo, ja joku nuori kolli olisi käyttäytynyt, kuten hän teki. Olisitko niellyt loukkauksen, vai kostanut.
lähti kai vahingossa, kun lipsuttelin edellinen nuolella, ja klikkasin kai vahingossa lähetä, kun puhuin puhelimessa.