Voiko ateisti olla oikeasti iloinen sellaisen hihhulin puolesta, joka on löytänyt onnen uskosta? Minulle se on erittäin vaikeaa. Miten voisin koskaan olla iloinen siitä että joku on vallanhimoisten ihmisten yhteiskuntaan väkivalloin iskostaman valheen orja? Minusta on surullista että uskikset kokevat löytäneensä onnen ja totuuden, vaikka he ovat vain ikiaikaisen meemin orjia. Se on pelottava osoitus siitä miten yksinkertainen eliö ihminen loppupeleissä on.
Voiko ateisti?
Agneisti
15515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
pihalla paljon oravia ja meri lähellä. Nämä sosialistiuskovaiset ajavat suomen kuralle lähivuosina, joten omavaraistalouteen on syytä varautua.
Entinen kollegani oli eräänlainen hihhuli. Hän oli ihan kiva tyyppi, suurperheen isä, joka näytti iloitsevan osastaan ja tuntui elävänkin niiden kiltimpien jeesusoppien mukaan, eikä ikinä tyrkyttänyt uskontoa kenellekään.
Valitettavasti usko hävisi, kun onnellisessa perheessä tapahtui odottamatta kaksi tuskallista kuolemaa pahan sairauden vuoksi sekä perheen ainoan elättäjän työpaikan menetys, joka johti myös kivan asuntoedun menetykseen.
Hukkaan meni elinikäinen rukoilu, polvistelu ja ylistäminen. Ja lapsilta riparilahjat.
Kyllä mä ainakin voin sanoa,että olen tyytyväinen jos toisella ihmisellä on hyvä olla ja elää. Vaikka uskossa,jos se häntä ilahduttaa ja auttaa jaksamaan elämässä eteenpäin.
Sitten taas mitään ääriaineistoa en kyllä hyväksy. Enkä voi sanoa olevani onnellinen,jos jollekkin usko tai mikä tahansa aate on selvästi vain toisien alistamista varten omaksuttu elämäntapa.
Mitä hyvää on aatteessa tai elämänkatsomuksessa,joka alistaa,vähättelee tai mitätöi toisia ihmisiä?
Aatteilla ja elämänkatsomuksilla voi olla yksi yhteinen nimitys,mutta jokainen yksilö tekee niistä näköisensä joka kerta niistä puhuessaan.Niinpä samoista aatteista tai elämänkatsomuksista saa joko elämää tukevan tai elämää hajottavan.Joka kolikolla on kääntöpuoli.
Elämänkatsomukset voivat olla välineitä hyvään tai huonoon elämään. Riippuu ihmisestä miten niitä käyttää.
jos joku löytää onnen uskosta, hänen lähtökohtansa eivät ole olleet kovin hyvät.
Toisaalta, voi olla sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta tietyissä tapauksissa parempi että kaveri vetää päänsä täyteen Queen Maevesta tai jessestä kuin heroiinista.
Ei kuitenkaan kannata yleistää.
Eniten tietysti käy sääliksi mahdollisia lapsia, kummassakin tapauksessa.
Herää kysymys, miksi minun pitäisi aktivoida itsessäni samantapaisia tunteita kuin esimerkin kokijalla, tai muussakaan tilanteessa, jossa joku kokee itsensä onnelliseksi/surulliseksi? En näe mitään funktiota kyseisellä toiminnalla.
Jos k.o. henkilö esim. käyttäytyisi huonosti, heräisi minussa todennäköisesti esim. agressiivinen tunne, ja koettaisin tunteen siivittämänä muuttaa hänen käytöstään, mutten näe henkilön emootioilla, etenkään minun suhtautumisellani jonkun toisen emootioihin, olevan mitään tekemistä sen kannalta, onko jonkun ihmisen toiminta vahingollista tms.
Ymmärrän kyllä, että samaistuminen toisen emootioihin voi joskus auttaa ymmärtämään jonkun psyykettä paremmin, jos tiedolle jokin tarvis olisi.
Jos he käyttäytyvät hyvin ja elämää kunnioittaen jne., niin en koe halua puuttua asiaan, aivan yksi lysti mihin henkilö uskoo.
- Voi kysyä, onko mielipuoli, joka kuvittelee asuvansa loistohotellissa jne. vaikka todellisuudessa on paskakuopassa, onnellisempi, kuin täysjärkinen, joka tietää olevansa paskakuopassa.
"- Voi kysyä, onko mielipuoli, joka kuvittelee asuvansa loistohotellissa jne. vaikka todellisuudessa on paskakuopassa, onnellisempi, kuin täysjärkinen, joka tietää olevansa paskakuopassa."
Kysymys tosin on absurdi, harvempi täysjärkinen muuttaa asumaan paskakuoppaan.
- jos heittosi oli vaan
humorishenkinen, niin:
allaolevaa selitystä ei tarvitse lukea, ja juttusi oli aika hauska =)
- mutta jos ei, niin:
Ei kysymyksessäni puhuttu mitään
paskakuopassa asumisesta, vaan olemisesta.
Jos jotkut ovat paskakuopassa, niin voidaan pitää oletuksena ihmiskäytöksen samankaltaisuuden perusteella vastaavassa tilanteessa, etteivät k.o. henkilöt ole siellä vapaasta tahdostaan, ellei näin ole erikseen mainittu.
Luullakseni ihmiselle joka ei ole aivan täysi kehari, pointtini pitäisi olla aika selkeä, eikä kysymyksen laisinkaan absurdi.
olla heittämättä :D
Mitä väliä sillä loppupeleissä on.
Yks tykkää Bachista, toinen Matista ja Teposta ja kolmas Metallicasta.
Kokonaan eri asia on, jos eletään "Syvän joen" maisemissa, jolloin vaihtoehdot ovat vähintäänkin vähissä.
Mitä väliä sillä on jos vapaassa yhteiskunnassa ihminen päättää uskoa joulupukkiin, ufoihin, jeesuksen toiseen tulemiseen, jne. Tai olla uskomatta mihinkään.
"Yks tykkää Bachista, toinen Matista ja Teposta ja kolmas Metallicasta."
Niin no, sinänsä täysin eri asia kyseessä sillä nuo on mielipidekysymyksiä, toisin kuin kysymykset todellisuuden luonteesta.
mutta en kenenkään "piirin orja". En tarvitse ketään maallista "käskyttäjää". En edes maksa veroja millekään "piirille", yhteisöveroakaan en maksa millekään kirkolle. Kuljen siellä, minne Jumalan Henki johtaa. Jos ihminen on uudestisyntynyt kristitty, häneen passaa vain vapauden laki. Uudestisyntynyt kristitty ei periaatteessa tarvitsisi lakia lainkaan, koska ei halua tehdä vääryyttä kenellekään, eikä missään muodossa. Kristuksen laki on sydämmissä. ;)
Room. 3:
31. Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain. (10 käskyä)
T; Jumalanhullu
"mutta en kenenkään "piirin orja"."
En ole sellaista väittänytkään. Sanoin että olet meemin orja, ja sitä sinä nimeomaan olet.
meemi ei passaa minuun ollenkaan, olet täysin väärässä!
T,Jumalanhullu
Aivan samalla tavalla kuin voi olla iloinen sellaisen puolesta, joka on löytänyt jotain meemistä. Edes onnellisuutta lisäävän selityksen.
Usko ikiaikaiseen meemiin on kaikille helpottava. Toinen voi röyhistellä rintaa. Minä olen onnistunut kukistamaan Suuren Orjuuttajan. Toinen voi todeta. Ei, se en ollut minä.
Minä olen vlpittömästi iloinen sellaisen ihmisen puolesta joka löytää yhdestä tai toisesta vakaumuksesta ilon ja onnen. Sehän on hienoa! Se ilo kaikkoaa kun jässikkä alkaa ajatella että hänen vakaumuksensa on se ainut oikea ja minutkin pitää saada sen piiriin :D siinä viaheessa en ole enää onnellinen hänen puolestaan, vaan harmistunut. Niin kauan kuin yksilöllinen vakaumus on henkilökohtainen ja tekee onnelliseksi, ei mitään vikaa. Jos usko saa jonkun löytämään itsestään paremman ihmisen, sehän on meille kaikille hyväksi.
***