elokuvassa kirkko on roolissaan.
Rovastin vai mikä se perhe on, kuva annetaan elokuvassa juuri sellaiseksi minkälainen kuva minulla on papaeista ja heidän aatteistaan.
Rovastin vai mikä se perhe on, kuva annetaan elokuvassa juuri sellaiseksi minkälainen kuva minulla on papaeista ja heidän aatteistaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voihan niinkin nähdä, jos ihmiskäsitys jumittuu.
Onneksi meillä ei enää ole tuollaista ihmiskäsitystä vallalla, mitä tuohon aikaan oli. Joillekin se kyllä jumittuu tarkoitusperiään lujittamaan, mutta se on niin pieni vähemmistö.
Syntiä ei pidä hyväksyä, kuten homoutta jne. Synti on sanottava synniksi, kuten Raamattu kehoittaa. Ei pidä hyväksyä vääristyneitä ihmiskäsityksiä. Ei ole paikallaanpolkemista ja jumittumista, jos tahtoo noudattaa Raamatun opetuksia. Tee sinäkin niin!
Väinö Linnan historiantaju hiukan petti tässä kohtaa. Tavallinen maalaispapisto ei ollut kaukana kansasta, toisin kuin Linnan kuvauksen perusteella voisi päätellä. Vielä tärkeämpää on se, että kenenkään mielikuvat kirkosta eivät perustuisi vuosisatoja vanhoihin juttuihin, vaan siihen, mikä on todellisuutta tänään. Tutustu esim. www.yhteys.org tai www.fleim.fi
Linna kuvaa todellisuutta. Tuon trilogian alku on ennen Suomen itsenäisyyttä. Torpparilaitos loppui vasta Lex Kallio:on n. 1922. Torppareilla oli usein vain vuoden sopimus kerrallaan. Vuokrasta päätti isäntä.
Eräs itsenäistymisen jälkeen seuranneen sisällissodan syistä olikin torpparien halu itsenäistyä. Laukon kartanon tapaus oli hyvä esimerkki siitä,että yläluokka halusi edelleen pitää Venäjän vallan aikaiset etuoikeutensa.
Sisällissodan (virallisesti kapinan) kukistamisessa ja sen jälkeen oli kirkko erittäin aktiivisest tuomitsemassa rikollisesti esivaltaa ja kirkkoa vastaan nousseita kapinallisia..
Uskonnonvapauden myötä kirkko on menettänyt auktoriteettinsa. Jäljestäpäin ovat myöntäneet virheensä,katumuksen aitoutta voi hiukan epäillä,Korialla siunasi piispa punaisten hautoja vajaa vuosi sitten. Puhui sovinnonteosta.Ei edes sodat 1939-1945 tuoneet kirkolle sovinnollista mieltä. Vasta kirkosta eronneiden määrän jatkuva kasvu herätti todellisuuteen.
Ainakin paikkakuntalaiset väittävät, ettei kirkkoherra koskaan vienyt kirkon torppareilta peltoa. Kirja on hieno teos, mutta fiktiota, jossa on luvallista asioiden liioittelu ja keksiminen.
"Laukon kartanon tapaus oli hyvä esimerkki siitä,että yläluokka halusi edelleen pitää Venäjän vallan aikaiset etuoikeutensa."
En edes tiedä, mitä Laukon kartanon alueella tapahtui Suomen itsenäistymisen jälkeen. Kerrotko?
"Ei edes sodat 1939-1945 tuoneet kirkolle sovinnollista mieltä."
Tästäkin olen eri mieltä. Sotien jälkeen syntyi kansankirkkoajatus. Minusta kirkolla on historiassa kaksi sankarivaihetta: sotien ja 90-luvun laman aikainen diakonia. Ne eivät tietenkään ole mikään syy kuulua kirkkoon.
Jumalan helmassa asui ikävämpiäkin tapauksia.
Teen johtopäätöksen: Ev. Lut. ei ole sama kuin laupias.
Mistä helvetistä sen laupiaan tuntee?
ja vääristynyt kuva sulla sitten on.