Adventtiseurakunta on Raamatun uskon seurakunta.
Kaikkien aikojen yleismaalliseen seurakuntaan kuuluvat kaikki, jotka todella uskovat Kristukseen, mutta viimeisinä päivinä, laajalle levinneen luopumuksen aikana, on kutsuttu esiin jäännös, joka noudattaa Jumalan käskyjä ja uskoo Jeesukseen. Tämä jäännös ilmoittaa tuomion ajan koittaneen, julistaa pelastusta Kristuksessa ja kaiuttaa hänen toisen tulemuksensa lähestymistä. Tämän julistuksen vertauskuvina ovat Ilmestyskirjan 14.luvun kolme enkeliä; sen kanssa samanaikaisesti on taivaassa käynnissä tuomiotoimi, ja maan päällä julistus johtaa parannukseen ja uskonpuhdistukseen.
Seurakunnan ahdistuksen aika kesti 1260 vuotta (538-1798). Lohikäärme ei onnistunut aikomuksessaan hävittää Jumalan kansan. Niinpä Johannes kirjoittaa: Ilm.12:17. "Lohikäärmeen raivo yltyi, ja se lähti sotimaan naisen muita lapsia vastaan, niitä, jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle."
Jäännöksen tuntomerkkejä: Nämä ilmaantuvat 1260-vuotisen vainonajan jälkeen ja ovat kuuliaisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle.
1. Usko Jeesukseen - Jeesuksen usko
Jeesuksen usko tarkoittaa samanlaista uskoa kuin Jeesuksella oli. Raamatun arvovalta on heille kaikkein tärkein. Luottavat myös Vanhaan testamenttiin kuten Jeesus. He varoittavat tuomion ajasta ja valmistavat ihmiskuntaa kohtaamaan pian palaavaa Herraansa.
2. Jumalan käskyt
Aito usko Jeesukseen velvoittaa jäännöstä seuraamaan hänen esimerkkiään: I.Joh.2:6 "Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niin kuin hän vaelsi." Koska Jeesus noudatti Isänsä käskyjä, hekin noudattavat Jumalan käskyjä (Joh.15:10). Tekojen on oltava sopusoinnussa tunnustuksensa kanssa. Matt7:21 "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon."
3. Jeesuksen todistus
Jeesuksen todistus on Jeesuksen todistajissa oleva "profetoimisen Henki" Ilm.19:10. Jäännöstä opastaa Jeesuksen todistus, joka on annettu profetian lahjan välityksellä. Tällainen profeetallinen ohjaus tekee jäännöksestä profetian kansan, joka julistaa profeetallista sanomaa. Jäännökseen kuuluvat ymmärtävät profetiaa ja opettavat sitä.
Lopun aika alkoi paavin vallan kukistumisen ja Ranskan vallankumouksen aikoina. Kautta maailman kristityt ymmärsivät, että "lopun aika" oli alkanut (Dan.12:4). Kaikissa kirkkokunnissa oli uskovia, jotka odottivat Kristuksen tulevan aivan kohta ja jotka rukoilivat ja työskentelivät odottaen tuota tapahtumaa.
Monet liittyivät yhteen adventtitoivossa ja siitä syntyi vähitellen maailmanlaajuinen adventtiliike, joka keskittyi Jumalan sanaan ja adventtitoivoon.
Ensimmäisen enkelin sanoma.(Ilm.14:6,7).
Ensimmäinen enkeli kuvaa jäännöstä julistamassa ikuista evankeliumia maailmalle. Jäännös ei esitä erilaista evankeliumia vaan samaa jota muinaiset profeetat ja apostolit julistivat (Hepr.4:2). Se kutsuu kaikkia "pelkäämään" eli kunnioittamaan Jumalaa ja antamaan hänelle kunnian. Tähän kuuluu myös terveyden evankeliumi (1.Kor.6:19,20;10:31).
Se tosiasia että "hänen tuomionsa aika on tullut", lisää ajankohtaisuutta ja kiireellisyyttä parannukselle. Sana tuomio on käännetty sanasta "krisis" ja viittaa oikeudenkäyntiin, ei pelkästään tuomion julistamiseen. Se viittaa koko oikeuskäsittelyyn, johon sisältyy haastaminen oikeuden eteen, syytteen esittäminen, todistusaineiston tutkiminen, vapauttavan tai langettavan päätöksen julistaminen sekä tuomion täytäntöönpano - ikuinen elämä tai ikuinen kuolema. (ks.Matt.16:27;Room.6:23;Ilm22:12).
Tämä sanoma kutsuu kaikkia myös palvomaan Luojaa. Kutsu kumartaa Jumalaa on nähtävä vastakohtana kutsulle kumartaa petoa ja sen kuvaa (Ilm.13:3,8,15). Pian jokaisen on valittava kantansa ketä kumartaa. Käskyllään " kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet" tämä sanoma kiinnittää huomiota sapattikäskyyn. Se johtaa ihmisiä Luojan oikeaan palvontaan, johon kuuluu luomistyön muistomerkin kunnioittaminen - viikon seitsemäntenä päivänä vietettävän herran sapatin, jonka hän asetti luomisessa ja vahvisti kymmenessä käskyssä. Tämän Jumalan suuren luomistyön muistomerkin suurin osa hänen luoduistaan on laiminlyönyt. Ensimmäisen enkelin sanoman julistaminen muodostaa voimakkaimman esteen evoluutioteorian menestykselle.
Toisen enkelin sanoma. (Ilm.14:8)
Babylonin kaupunki on varhaisista ajoita ollut vertauskuva Jumalan uhmaamisesta. Lucifer oli sen näkymätön kuningas. Pietari tarkoitti Babylonilla Roomaa (1.Piet.5:13). Koska Rooman kirkko oli syyllistynyt luopumukseen ja vainoihin, useimmat protestantit viittasivat siihen hengellisenä Babylonina, Jumalan kansan vihollisena. Ilmestyskirjassa Babylonia kuvataankin paheellisena naisena, porttojen äitinä (Ilm.17:5). Babylonin viini jolla se on juovuttanut kaikki kansat kuvaavat sen harhaoppeja. Haureus kuvaa luopiokirkon ja valtiovallan liittoa. Seurakunnan tulee olla aviossa Herransa kanssa, etsiessään tukea valtiolta se hylkää aviomiehensä ja syyllistyy hengelliseen huoruuteen (vrt. Hes.16:15;jaak.4:4).
Tämä laiton suhde johtaa murhenäytelmään. Jeesuksen todistajat olivat kieltäytyneet hyväksymästä hänen epäraamatullisia oppejaan ja alistumasta hänen arvovaltaansa. Babylon kukistuu koska se torjuu ensimmäisen enkelin sanoman - uskonvanhurskauden evankeliumin. Babylonia odottaa täydellinen tuho. Siksi Jumalan kansaa kutsutaan lähtemään sieltä ulos (Ilm.18:4).
Kolmannen enkelin sanoma (Ilm.14:9-12).
"9. Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: "Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä,
10. niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä.
11. Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin.
12. Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon."
Peto, jota kuvataan Ilmestyskirjan 13.luvun alussa, on se kirkon ja valtion liitto, joka hallitsi kristikuntaa vuosisatojen ajan ja jota Paavali nimitti "laittomuudeksi ihmishahmossa" (2.Tess.2:2-4) ja Daniel "pieneksi sarveksi" (Dan-7:8,20-25; 8:9-12). Pedon kuva edustaa sellaista luopiouskonnon muotoa, joka kehittyy kun kirkot, jotka ovat menettäneet aidon uskonpuhdistuksen hengen, liittoutuvat valtiovallan kanssa pakottaakseen muita noudattamaan niiden opetuksia. Yhdistäessään kirkon ja valtion niistä tulee täydellinen pedon kuva - pedon, joka valtiovaltaa käyttävänä luopiokirkkona vainosi muita 1260 vuoden ajan. Tästä johtuu nimitys pedon kuva.
Muodostuu kaksi toisistaan poikkeavaa joukkoa. Toinen joukko kannattaa ihmisoppien turmelemaa evankeliumia ja kumartaa petoa ja sen kuvaa - saattaen siten päälleen mitä ankarimmat rangaistukset. Vastakohtana edelliselle, toinen joukko elää aidosta evankeliumista; sen jäsenet "noudattava Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen".
Lopullinen ratkaisu koskee oikeaa ja väärää jumalanpalvelusta, oikeaa ja väärää evankeliumia. Kun tämä kysymys on selvästi esitetty maailmalle, ne jotka torjuvat Jumalan luomistyön muistomerkin - Raamatun sapatin - ja valitsevat sunnuntain kunnioittamisen täysin tietoisina siitä, että se ei ole Jumalan asettaman pyhäpäivä, vastaanottavat "pedon merkin". Tämä merkki on kapinan merkki; peto väittää, että sen toimesta tapahtunut lepopäivän muutos osoittaa sillä olevan Jumalan lain yläpuolelle ulottuva arvovalta.
Jokaisen on valittava, ketä hän kumartaa. Jumala ei voi hyväksyä pedon kumartamista, sillä siinä asetetaan ihmiskäskyt Jumalan käskyjen edelle. Siinä etsitään vanhurskautta ihmistekojen perusteella eikä uskosta Jumalaan Luojana, Lunastajana ja Uudesti luojana. Jumalalla on lapsia kaikissa kirkoissa, mutta seurakunnan jäännöksen kautta hän julistaa sanomaa, jonka tarkoituksena on kutsua ihmisiä pois luopumuksesta ja valmistaa heitä Kristuksen takaisintulolle.
Kaikkien aikojen yleismaalliseen seurakuntaan kuuluvat kaikki, jotka todella uskovat Kristukseen, mutta viimeisinä päivinä, laajalle levinneen luopumuksen aikana, on kutsuttu esiin jäännös, joka noudattaa Jumalan käskyjä ja uskoo Jeesukseen. Tämä jäännös ilmoittaa tuomion ajan koittaneen, julistaa pelastusta Kristuksessa ja kaiuttaa hänen toisen tulemuksensa lähestymistä. Tämän julistuksen vertauskuvina ovat Ilmestyskirjan 14.luvun kolme enkeliä; sen kanssa samanaikaisesti on taivaassa käynnissä tuomiotoimi, ja maan päällä julistus johtaa parannukseen ja uskonpuhdistukseen.
Seurakunnan ahdistuksen aika kesti 1260 vuotta (538-1798). Lohikäärme ei onnistunut aikomuksessaan hävittää Jumalan kansan. Niinpä Johannes kirjoittaa: Ilm.12:17. "Lohikäärmeen raivo yltyi, ja se lähti sotimaan naisen muita lapsia vastaan, niitä, jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle."
Jäännöksen tuntomerkkejä: Nämä ilmaantuvat 1260-vuotisen vainonajan jälkeen ja ovat kuuliaisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle.
1. Usko Jeesukseen - Jeesuksen usko
Jeesuksen usko tarkoittaa samanlaista uskoa kuin Jeesuksella oli. Raamatun arvovalta on heille kaikkein tärkein. Luottavat myös Vanhaan testamenttiin kuten Jeesus. He varoittavat tuomion ajasta ja valmistavat ihmiskuntaa kohtaamaan pian palaavaa Herraansa.
2. Jumalan käskyt
Aito usko Jeesukseen velvoittaa jäännöstä seuraamaan hänen esimerkkiään: I.Joh.2:6 "Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niin kuin hän vaelsi." Koska Jeesus noudatti Isänsä käskyjä, hekin noudattavat Jumalan käskyjä (Joh.15:10). Tekojen on oltava sopusoinnussa tunnustuksensa kanssa. Matt7:21 "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon."
3. Jeesuksen todistus
Jeesuksen todistus on Jeesuksen todistajissa oleva "profetoimisen Henki" Ilm.19:10. Jäännöstä opastaa Jeesuksen todistus, joka on annettu profetian lahjan välityksellä. Tällainen profeetallinen ohjaus tekee jäännöksestä profetian kansan, joka julistaa profeetallista sanomaa. Jäännökseen kuuluvat ymmärtävät profetiaa ja opettavat sitä.
Lopun aika alkoi paavin vallan kukistumisen ja Ranskan vallankumouksen aikoina. Kautta maailman kristityt ymmärsivät, että "lopun aika" oli alkanut (Dan.12:4). Kaikissa kirkkokunnissa oli uskovia, jotka odottivat Kristuksen tulevan aivan kohta ja jotka rukoilivat ja työskentelivät odottaen tuota tapahtumaa.
Monet liittyivät yhteen adventtitoivossa ja siitä syntyi vähitellen maailmanlaajuinen adventtiliike, joka keskittyi Jumalan sanaan ja adventtitoivoon.
Ensimmäisen enkelin sanoma.(Ilm.14:6,7).
Ensimmäinen enkeli kuvaa jäännöstä julistamassa ikuista evankeliumia maailmalle. Jäännös ei esitä erilaista evankeliumia vaan samaa jota muinaiset profeetat ja apostolit julistivat (Hepr.4:2). Se kutsuu kaikkia "pelkäämään" eli kunnioittamaan Jumalaa ja antamaan hänelle kunnian. Tähän kuuluu myös terveyden evankeliumi (1.Kor.6:19,20;10:31).
Se tosiasia että "hänen tuomionsa aika on tullut", lisää ajankohtaisuutta ja kiireellisyyttä parannukselle. Sana tuomio on käännetty sanasta "krisis" ja viittaa oikeudenkäyntiin, ei pelkästään tuomion julistamiseen. Se viittaa koko oikeuskäsittelyyn, johon sisältyy haastaminen oikeuden eteen, syytteen esittäminen, todistusaineiston tutkiminen, vapauttavan tai langettavan päätöksen julistaminen sekä tuomion täytäntöönpano - ikuinen elämä tai ikuinen kuolema. (ks.Matt.16:27;Room.6:23;Ilm22:12).
Tämä sanoma kutsuu kaikkia myös palvomaan Luojaa. Kutsu kumartaa Jumalaa on nähtävä vastakohtana kutsulle kumartaa petoa ja sen kuvaa (Ilm.13:3,8,15). Pian jokaisen on valittava kantansa ketä kumartaa. Käskyllään " kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet" tämä sanoma kiinnittää huomiota sapattikäskyyn. Se johtaa ihmisiä Luojan oikeaan palvontaan, johon kuuluu luomistyön muistomerkin kunnioittaminen - viikon seitsemäntenä päivänä vietettävän herran sapatin, jonka hän asetti luomisessa ja vahvisti kymmenessä käskyssä. Tämän Jumalan suuren luomistyön muistomerkin suurin osa hänen luoduistaan on laiminlyönyt. Ensimmäisen enkelin sanoman julistaminen muodostaa voimakkaimman esteen evoluutioteorian menestykselle.
Toisen enkelin sanoma. (Ilm.14:8)
Babylonin kaupunki on varhaisista ajoita ollut vertauskuva Jumalan uhmaamisesta. Lucifer oli sen näkymätön kuningas. Pietari tarkoitti Babylonilla Roomaa (1.Piet.5:13). Koska Rooman kirkko oli syyllistynyt luopumukseen ja vainoihin, useimmat protestantit viittasivat siihen hengellisenä Babylonina, Jumalan kansan vihollisena. Ilmestyskirjassa Babylonia kuvataankin paheellisena naisena, porttojen äitinä (Ilm.17:5). Babylonin viini jolla se on juovuttanut kaikki kansat kuvaavat sen harhaoppeja. Haureus kuvaa luopiokirkon ja valtiovallan liittoa. Seurakunnan tulee olla aviossa Herransa kanssa, etsiessään tukea valtiolta se hylkää aviomiehensä ja syyllistyy hengelliseen huoruuteen (vrt. Hes.16:15;jaak.4:4).
Tämä laiton suhde johtaa murhenäytelmään. Jeesuksen todistajat olivat kieltäytyneet hyväksymästä hänen epäraamatullisia oppejaan ja alistumasta hänen arvovaltaansa. Babylon kukistuu koska se torjuu ensimmäisen enkelin sanoman - uskonvanhurskauden evankeliumin. Babylonia odottaa täydellinen tuho. Siksi Jumalan kansaa kutsutaan lähtemään sieltä ulos (Ilm.18:4).
Kolmannen enkelin sanoma (Ilm.14:9-12).
"9. Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: "Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä,
10. niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä.
11. Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin.
12. Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon."
Peto, jota kuvataan Ilmestyskirjan 13.luvun alussa, on se kirkon ja valtion liitto, joka hallitsi kristikuntaa vuosisatojen ajan ja jota Paavali nimitti "laittomuudeksi ihmishahmossa" (2.Tess.2:2-4) ja Daniel "pieneksi sarveksi" (Dan-7:8,20-25; 8:9-12). Pedon kuva edustaa sellaista luopiouskonnon muotoa, joka kehittyy kun kirkot, jotka ovat menettäneet aidon uskonpuhdistuksen hengen, liittoutuvat valtiovallan kanssa pakottaakseen muita noudattamaan niiden opetuksia. Yhdistäessään kirkon ja valtion niistä tulee täydellinen pedon kuva - pedon, joka valtiovaltaa käyttävänä luopiokirkkona vainosi muita 1260 vuoden ajan. Tästä johtuu nimitys pedon kuva.
Muodostuu kaksi toisistaan poikkeavaa joukkoa. Toinen joukko kannattaa ihmisoppien turmelemaa evankeliumia ja kumartaa petoa ja sen kuvaa - saattaen siten päälleen mitä ankarimmat rangaistukset. Vastakohtana edelliselle, toinen joukko elää aidosta evankeliumista; sen jäsenet "noudattava Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen".
Lopullinen ratkaisu koskee oikeaa ja väärää jumalanpalvelusta, oikeaa ja väärää evankeliumia. Kun tämä kysymys on selvästi esitetty maailmalle, ne jotka torjuvat Jumalan luomistyön muistomerkin - Raamatun sapatin - ja valitsevat sunnuntain kunnioittamisen täysin tietoisina siitä, että se ei ole Jumalan asettaman pyhäpäivä, vastaanottavat "pedon merkin". Tämä merkki on kapinan merkki; peto väittää, että sen toimesta tapahtunut lepopäivän muutos osoittaa sillä olevan Jumalan lain yläpuolelle ulottuva arvovalta.
Jokaisen on valittava, ketä hän kumartaa. Jumala ei voi hyväksyä pedon kumartamista, sillä siinä asetetaan ihmiskäskyt Jumalan käskyjen edelle. Siinä etsitään vanhurskautta ihmistekojen perusteella eikä uskosta Jumalaan Luojana, Lunastajana ja Uudesti luojana. Jumalalla on lapsia kaikissa kirkoissa, mutta seurakunnan jäännöksen kautta hän julistaa sanomaa, jonka tarkoituksena on kutsua ihmisiä pois luopumuksesta ja valmistaa heitä Kristuksen takaisintulolle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuottamasta "Suuresta pettymyksestä".
Kun Jeesus ei tullutkaan 22.10.1844, eräs uskovista kirjoitti:
" Rakkaimmat toiveemme ja odotuksemme tuhoutuivat, ja meidät valtasi sellainen murheen henki, jollaista en ollut kokenut koskaan ennen. Vaikka olisin menettänyt kaikki maalliset ystäväni, sitä ei olisi voinut verrata tähän. Me itkimme ja itkimme aina päivänkoittoon asti. Mietiskelin sydämessäni sanoen: Adventtikokemukseni on ollut rikkain ja kirkkain kaikista kristillisistä kokemuksistani. Jos se on osoittautunut erehdykseksi, mitä arvoa on muilla kristillisillä kokemuksillani? Onko Raamattu osoittautunut virheelliseksi? Eikö olekaan olemassa Jumalaa, taivasta, kultaista kotikaupunkia, paratiisia? Onko tämä kaikki vain viekkaasti sepitettyä tarua? Eivätkö rakkaimmat toiveemme ja odotuksemme vastaakaan todellisuutta? Ja siten meillä oli syytä surra ja itkeä, jos kaikki rakkaimmat toiveemme olivat kadonneet. Ja kuten sanoin, me itkimme aina aamunkoittoon asti" (Nichol, F.D. The Midnight Cry 1944, 247-248).
Liike hajaantui. Johtajat ajautuivat keskinäisiin kiistoihin. Jotkut myönsivät ajankohdan virheelliseksi. Joidenkin mielestä ajankohta oli oikea mutta ajankohta tarkoittikin armon oven sulkemishetkeä.
Hajonneesta milleriläisestä liikkeestä suurimmaksi ryhmittymäksi vähitellen muotoutui nykyisin Seitsemännen päivän adventisteina tunnettu ryhmä, joka piti edelleen kiinni päivämäärästä 22.10. 1844. Tämän joukon käsitykset kypsyivät vuosien 1844-47 aikana omalaatuiseksi kokonaisuudeksi lähinnä kolmenlaisista vaikutteista. Alkuperäiseen milleriläisyyteen liitettiin erityinen käsitys pyhäköstä, sapattiopi ja käsitys lopunajan seurakunnan profetian hengestä. Pyhäkköoppi tuli Port Gibsonissa asuneelta farmari Hiram Edsonilta ja hänen ryhmältään. Sapattikäsitys saatiin Joseph Batesislta ja profetian henki Ellen Gould Harmon`ilta (vuodesta 1846 White).
Koska liike piti kiinni Millerin laskemasta päivämäärästä, niin miksi Kristus ei sitten tullutkaan tuolloin 22.10.1844? Selityksen antoi Hiram Edson. Mainituna päivänä Kristus ei ylimmäisenä pappina tullutkaan ulos taivaan pyhäkön kaikkein pyhimmästä vaan astui silloin vasta sinne sisään. V. 1846 Edsonin työtoveri Owen R.L. Crossier esitti sitten tätä koskevan opin kehitetyn muodon. Sovitustyö ei kokonaisuudessaan tapahtunutkaan Golgatalla vaan 22.10.1844 Kristus rupesi suorittamaan Tutkivaa tuomiota, taivaan kisjojen ntarkastusta, jonka tarkastuksen perusteella päätetään kenen nimi saa jäädä Elämän kirjaan. Kun kirjat on tarkastettu ja vanhurskaiden vapauttavat tuomiot annettu seuraavat sitten muut lopunajan tapahtumat.