Sumerilainen vadenpaisumuskertomus

>> Raamatun ja Gilgames-eepoksen vedenpaisumuskertomuksen alkuperä on sumerilaisessa myytissä, joka tunnetaan Nippurista löydetystä 1900-luvulta eKr. peräisin olevasta käsikirjoituksesta. Nooan ('Lepo') ja babylonialaisen Utnapistimin ('Hän löysi elämän') sumerilainen vastine on Suruppakin kuningas Ziusudra, jonka nimi merkitsee 'Etäisten päivien elämä' (vrt.myytin loppua). Alunperin 260 riviä pitkä myytti on valitettavasti säilynyt vain katkelmallisina; vedenpaisumusta käsittelevä jakso alkaa riviltä 140.

Pyhä Inanna itki kansansa tähden, Enki itsekseen mietti.
Mutta An ja Enlil, Enki, Ninhursag,
jumalat taivaan ja maan,
Anin ja Enlilin nimeen vannoivat valan.
Niinä päivinä Ziusudra, kuningas, voitelupappi
- hän oli nöyrä, kaunopuheinen, hurskas mies -
teki...
Joka päivä, alituiseen hän oli paikalla...
Hän ilmestyksen sai, joka ei ollut uni; se oli puhe,
taivaan ja maan nimeen vannova ääni:
maan perustuksesta jumal-ääni näin seinälle puhui,
Ziusudra, joka vieressä seisoi, sen kuuli:
"Oi vasemman puoleinen seinäni,...!
Oi seinä, sinulle puhun,
sanani kuule, ota neuvoni varteen!
Tuhotulva on pyyhkivä asumukset ja kaupungin alleen!
Se on ihminen siemenen...tuho.
Tuomio, jumalten neuvoston päätös on tehty.
Anin ja Enlilin käskystä..."
------------
Kaikki hornan tuulet ja myrskyt riehuivat yhdessä,
vedenpaisumus pyyhkäisi kaupungit alleen.
Kun seitsemän päivää ja seitsemän yötä
tuhotulva oli pyyhkinyt maata
ja myrsky viskonut arkkia vedenpaljouden päällä,
tuli aurinko esiin valaisten taivaan ja maan.
Ziusudra puhkaisi ikkunan arkkiin
päästäen sankari Utun, auringon valon sisälle arkkiin.
Ziusudra, kuningas,
lankesi auringon eteen suudellen maata.
Kuningas teurasti härkiä, uhrasi lampaita valtavan määrän.
------
Hän laski luotansa eläimet, kasvatit maan.
Ziusudra, kuningas,
lankesi Anin ja Anlilin eteen, suudellen maata.
An ja Enlil kunnioittivat häntä,
he antoivat hänelle elämän, jumalten kaltaisen,
ja nostivat hänet ikuiseen elämään jumalten lailla.
Sinä päivänä Ziusudra, kuningas,
joka tuhosta pelasti ihmisen siemenen,
siirrettiin elämään kaukaiseen maahan, Dilmunin maahan,
auringon nousuun.