Keskikesän suurella juhlalla juhannuksella on monta muutakin nimeä, mm. mittumarja tai mittumaari. Suvi on kauneimmillaan ja päivä pitkä. Huoneet ja pihat koristellaan kukkasin ja lehvin.
-------------------------------------------------
Kautta maan on ollut tapana pystyttää ulko-ovien kahta puolen koivuja. Kokkojen polttaminen ja koristeelliset juhannussalot kuuluvat edelleen vahvasti juhannusperinteisiimme.
- Nykyinen juhannuksemme on sekoitus pakanallista ja kirkollista perinnettä.
Monet pakanalliset tavat siirtyivät katolisen kirkon ansiosta kirkollisiksi. Näin kävi myös juhannukselle. Vanha suomalainen keskikesän juhla, joka tunnettiin myös Ukon juhlana, sijoitettiin Johannes Kastajan päiväksi.
Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla on porraskoivujen lisäksi keskelle pihaa pystytetty pitkä hoikka kuusi, ns. juhannuskuusi. Se oli oksittu ja karsittu paljaaksi, vain latvus oli paikoillaan.
Kuusi soveltui mainiosti myös poikien kilpakiipeilyyn. Juhannuskuusi sai tavallisesti seistä juhannussalkojen tavoin seuraavaan juhannukseen saakka. Kainuussa rakennettiin aikoinaan erityisiä tarhoja ja Lounais-Suomessa myös lehtimajoja.
Kokkojen rakenne vaihtelee paljon
- Suomalainen kokkoperinne liittyy yleiseurooppalaiseen tapaan polttaa tulia juhlan yhteydessä.
Maan etelä- ja länsiosissa tulia on poltettu ainakin pääsiäisenä, jyrkinä, vappuna, helatorstaina tai helluntaina.
Juhannuskokkojen alue on maassamme itäinen.
Myös Kupittaalla Turussa poltettiin tulia ja leikittiin.
Kokkojen rakenne saattaa vaihdella jopa pitäjittäin. Meren ja ja järvien rannoilla on kokoissa usein poltettu vanha vene, ja myös tervatynnyri oli tapana säästää seuraavan vuoden kokkoon.
Erilaisia kokkotyyppejä: mm. risukokko, ristikkokokko, sankakokko, lyhdekokko, venekokko, tervakokko ja tynnyrikokko.
Nykyisin kokkoja poltetaan perinteisten alueiden lisäksi Länsi- ja Etelä-Suomessa sekä Lapin valoisassa kesäyössä.
Juhannuskokon sytytti tavallisesti kylän vanhin. Kokko kokosi yhden tai useamman kylän väen yhteen. Poisjääminen olisi merkinnyt sekä oman että yhteisön onnen vaaraan saattamista. Sellaista ei entisaikaan pidetty hyväksyttävänä eikä sitä jätetty rankaisematta.
Kipunoiden lennosta ja savun runsaudesta pääteltiin tulevan sadon runsaus. Kekäleet ja tuhka vietiin pellolle. Kokosta sytytetystä valkeasta on myös viety joka talouteen uusi tuli.
Kokon ympärillä myös karkeloitiin ja leikittiin. Siinä mentiin vanhat loikat, sapot, katrillit ja niittotanssit.Juostiin valkean ympärillä leskeä ja mentiin ns. nuoraleikkejä.
Kokko on maassamme tunnettu eri nimityksillä. Esimerkiksi Länsi-Suomessa siitä käytettiin mm. nimeä tulit, tuliset, valkea, valkee, valkkia, valkia ja valo.
Sellaista Juhannus perinteestä.
Oikein hyvää ja aurinkoista ja rauhaisaa Juhannusta kaikille;)))
-------------------------------------------------
Kautta maan on ollut tapana pystyttää ulko-ovien kahta puolen koivuja. Kokkojen polttaminen ja koristeelliset juhannussalot kuuluvat edelleen vahvasti juhannusperinteisiimme.
- Nykyinen juhannuksemme on sekoitus pakanallista ja kirkollista perinnettä.
Monet pakanalliset tavat siirtyivät katolisen kirkon ansiosta kirkollisiksi. Näin kävi myös juhannukselle. Vanha suomalainen keskikesän juhla, joka tunnettiin myös Ukon juhlana, sijoitettiin Johannes Kastajan päiväksi.
Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla on porraskoivujen lisäksi keskelle pihaa pystytetty pitkä hoikka kuusi, ns. juhannuskuusi. Se oli oksittu ja karsittu paljaaksi, vain latvus oli paikoillaan.
Kuusi soveltui mainiosti myös poikien kilpakiipeilyyn. Juhannuskuusi sai tavallisesti seistä juhannussalkojen tavoin seuraavaan juhannukseen saakka. Kainuussa rakennettiin aikoinaan erityisiä tarhoja ja Lounais-Suomessa myös lehtimajoja.
Kokkojen rakenne vaihtelee paljon
- Suomalainen kokkoperinne liittyy yleiseurooppalaiseen tapaan polttaa tulia juhlan yhteydessä.
Maan etelä- ja länsiosissa tulia on poltettu ainakin pääsiäisenä, jyrkinä, vappuna, helatorstaina tai helluntaina.
Juhannuskokkojen alue on maassamme itäinen.
Myös Kupittaalla Turussa poltettiin tulia ja leikittiin.
Kokkojen rakenne saattaa vaihdella jopa pitäjittäin. Meren ja ja järvien rannoilla on kokoissa usein poltettu vanha vene, ja myös tervatynnyri oli tapana säästää seuraavan vuoden kokkoon.
Erilaisia kokkotyyppejä: mm. risukokko, ristikkokokko, sankakokko, lyhdekokko, venekokko, tervakokko ja tynnyrikokko.
Nykyisin kokkoja poltetaan perinteisten alueiden lisäksi Länsi- ja Etelä-Suomessa sekä Lapin valoisassa kesäyössä.
Juhannuskokon sytytti tavallisesti kylän vanhin. Kokko kokosi yhden tai useamman kylän väen yhteen. Poisjääminen olisi merkinnyt sekä oman että yhteisön onnen vaaraan saattamista. Sellaista ei entisaikaan pidetty hyväksyttävänä eikä sitä jätetty rankaisematta.
Kipunoiden lennosta ja savun runsaudesta pääteltiin tulevan sadon runsaus. Kekäleet ja tuhka vietiin pellolle. Kokosta sytytetystä valkeasta on myös viety joka talouteen uusi tuli.
Kokon ympärillä myös karkeloitiin ja leikittiin. Siinä mentiin vanhat loikat, sapot, katrillit ja niittotanssit.Juostiin valkean ympärillä leskeä ja mentiin ns. nuoraleikkejä.
Kokko on maassamme tunnettu eri nimityksillä. Esimerkiksi Länsi-Suomessa siitä käytettiin mm. nimeä tulit, tuliset, valkea, valkee, valkkia, valkia ja valo.
Sellaista Juhannus perinteestä.
Oikein hyvää ja aurinkoista ja rauhaisaa Juhannusta kaikille;)))
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.