Lomilta palattuani, käväisin vilkaisemassa vastauksia evoluutio ja arvot -keskusteluun.
Eniten kritisoitiin käyttämääni termiä "sattumanvaraisuus", jota käytin lähinnä esim. Dawkinsin inspiroimana - joka pitää moraalia aika lailla "sattumanvaraisena" ilmiönä ja aivoneuronien törmäilyn tuloksena pelkästään.
Eniten kriitikot käyttivät termiä "luonnonvalinta" tai "järjestelmä".
Mielenkiintoista näissäkin termeissä on, ettei niistä tiedetä miten ne toimivat... toinen mielenkiintoinen oletus on, että järjestelmä tai valinta toimisi AINA tiettyjen lainalaisuuksien mukaan (johon iso osa sitten johtopäätöksistä perustuu).
Sitten voi heittää lonkalta, että "fiksumpi ihminen ei niin herkästi kuuppaa toista kivellä päähän". Ilman, että tiedetään oikeasti, miksei...
jotenkin tuntuu, että tuo luonnonvalinnan tai "sokean systeemin" käsite on silti filosofisesti vähintään yhtä heikolla pohjalla ihmiselle käsittää (muuta kuin uskonvaraisesti) kuin vaikkapa "sattumanvaraisuus" tai "tarkoitus"kin. Miksi esimerkiksi "tarkoituksenmukaisuus" pitäisi olla luonnon suurin kriteeri - ja etenkin, miten se pitäisi määritellä? (Koska evoluutioteoria edellyttää että useasta sinänsä epätarkoituksenmukaisesta onnekkaasta eliön kehittymisestä yhtäkkiä napsahtaa tarkoituksenmukaisia juttuja ... vrt. silmä...).
Usein tuntuu, että puolin ja toisin heitellään täällä termejä ilman että niistä kukaan oikein tietää, mitä toinen niillä tarkoittaa - tai edes itse.
Eniten kritisoitiin käyttämääni termiä "sattumanvaraisuus", jota käytin lähinnä esim. Dawkinsin inspiroimana - joka pitää moraalia aika lailla "sattumanvaraisena" ilmiönä ja aivoneuronien törmäilyn tuloksena pelkästään.
Eniten kriitikot käyttivät termiä "luonnonvalinta" tai "järjestelmä".
Mielenkiintoista näissäkin termeissä on, ettei niistä tiedetä miten ne toimivat... toinen mielenkiintoinen oletus on, että järjestelmä tai valinta toimisi AINA tiettyjen lainalaisuuksien mukaan (johon iso osa sitten johtopäätöksistä perustuu).
Sitten voi heittää lonkalta, että "fiksumpi ihminen ei niin herkästi kuuppaa toista kivellä päähän". Ilman, että tiedetään oikeasti, miksei...
jotenkin tuntuu, että tuo luonnonvalinnan tai "sokean systeemin" käsite on silti filosofisesti vähintään yhtä heikolla pohjalla ihmiselle käsittää (muuta kuin uskonvaraisesti) kuin vaikkapa "sattumanvaraisuus" tai "tarkoitus"kin. Miksi esimerkiksi "tarkoituksenmukaisuus" pitäisi olla luonnon suurin kriteeri - ja etenkin, miten se pitäisi määritellä? (Koska evoluutioteoria edellyttää että useasta sinänsä epätarkoituksenmukaisesta onnekkaasta eliön kehittymisestä yhtäkkiä napsahtaa tarkoituksenmukaisia juttuja ... vrt. silmä...).
Usein tuntuu, että puolin ja toisin heitellään täällä termejä ilman että niistä kukaan oikein tietää, mitä toinen niillä tarkoittaa - tai edes itse.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"evoluutioteoria edellyttää että useasta sinänsä epätarkoituksenmukaisesta onnekkaasta eliön kehittymisestä yhtäkkiä napsahtaa tarkoituksenmukaisia juttuja ... vrt. silmä"
Ei ei ei ja ei. Silmän ei ole tarvinnut napsahtaa yhtäkkiä. Se on hyvinkin voinut kehittyä asteittain esimerkiksi seuraavasti: Ensin kehittyi jokin valolle herkkä (hermo)solu. No jos hermosoluja oli ennestään, niin eipä siinä kovin suurta napsahdusta tapahtunut. Sitten valoherkkiä soluja kehittyi useita vierekkäin. Eipä suuresta napsahduksesta ole kyse siinäkään, pelkästään yhden asian kopioitumista, Sitten valoherkkään kohtaa kehittyi kuoppa koska se paransi valon suunta-aistimusta. No, eipä kovin suurta napsahdusta siinäkään. Edelleen kuopan syvyys kasvoi, ei suurensuuri napsahdus sekään. Kuoppa syveni edelleen ja reunat lähestyivät toisiaan niin että kehittyi neulanreikäkamera tyyppinen silmä. Ei suurta napsahdusta edelleenkään. Jäi voi jatkaa edelleen vaikka ihmissilmään asti. Mitään yhtäkkistä silmän napsahtamista ei siis ole tarvinnut tapahtua.
...on se, että miten nuo muutokset voivat mennä lajitasolle... ts. muutos johonkin tapahtuu kuitenkin varmaankin enimmäkseen aina yksilöiden välillä (esim. vanhempi - jälkeläinen), ja niiden muutosten, jos ne tapahtuvat dna:ssa jne, täytynee ymmärtääkseni tapahtua siellä geeneissä.
Yksi mielenkiintoinen mekanismi, jota käsittääkseni ei vielä ymmärretä, on, että miten ympäristö vaikuttaa geeneihin.
Esim. Darwinin peippojen evoluutio on geeniperimää ja lajin sisäistä variaatiota köyhdyttävää: vain menestyksekkään värimuunnoksen geeneissään omaavat jäävät eloon, ja lajin alkuperäinen geenivarasto köyhtyy kehittymisen sijaan.
Kuvailemaasi kehityskulkua ei ole voitu todeta tieteellisesti, se on vain ihan mukava mielikuvituksen tuote - loogisen oloinen, tosin. Myös ihmisen kuuloelimien evoluutio olisi aika mielenkiintoinen tapahtumasarja mietittäväksi.
Samanlaisia loogisia mielikuvitukseen pohjautuvia evoluutiosarjoja on tehty esim. hevosen kehityksestä. Joskin fossiiliaineisto on osoittautunut noiden loogisten päättelyketjujen osalta hieman ongelmalliseksi. Eli logiikka ei sinänsä riitä luonnontieteeksi ilman kunnon todisteita. Luonnontieteellisessä mielessä evoteoria on yhä pelkkä teoria, usein jopa itse itseään ruokkiva viitekehys.
Sitä en kiistä, etteikö asia olisi "hyvinkin voinut" - todisteita vain kaipaisi ennen asian esittämistä faktoina, saati vaihtoehtoisten tulkintamallien esittäjien teilaamista.
" ...on se, että miten nuo muutokset voivat mennä lajitasolle... ts. muutos johonkin tapahtuu kuitenkin varmaankin enimmäkseen aina yksilöiden välillä (esim. vanhempi - jälkeläinen), ja niiden muutosten, jos ne tapahtuvat dna:ssa jne, täytynee ymmärtääkseni tapahtua siellä geeneissä."
Niin, syntyy uusi alleeli joka sitten joko menestyy tai ei. Jos menestyy, sen suhteellinen osuus kasvaa populaatiossa.
"lajin alkuperäinen geenivarasto köyhtyy kehittymisen sijaan."
Evoluutio on alleelien suhteellisten osuuksien muutosta eikä pelkästään alleelien määrällistä lisäämistä.
"Kuvailemaasi kehityskulkua ei ole voitu todeta tieteellisesti, se on vain ihan mukava mielikuvituksen tuote - loogisen oloinen, tosin."
Kuvailemani silmän evoluutio ei olekaan tarkoitus olla minkään todella tapahtuneen kulun tarkka kuvaus. Se on vain vastaus perusteettomaan väittämään että silmän kehittyminen evoluutiomekanismilla ei olisi mahdollista. Luonnosta löytyy kyllä riittämiin todisteita evoluutiosta.
Se on yhtäkkistä se jos aivoissa verisuoni katkeaa.