Raamatussa aika määritellään toisin kuin olemme tottuneet.
Se tapa on jo voimassa Raamatun ensi luvuista lähtien.
Raamatussa aika alkaa aina "Tästä hetkestä eteenpäin"
Jotta asia tulee ymmäreettävksi, kerron karkeasti esimerkin.
Kun vuosi vaihtuu, kuuluu tulevaan vuoteen 360päivää joka on 12 kuukautta.
Kuukauden kuluttua vuodessa on 330 päivää ja se on 11 kuukautta.
Menneisyys on koko ajan olemassa nykyisyytenä.
Kaikki teot, jotka ovat menneisyydessä tehdyt, ovat nykyhetkessä nähtävillä, ja jos ne asiat, jotka eivät ole näkyvinä nyt, tulevat näkyviin tulevaisuudessa.
Raamattu aloittaa kerronnan luomisesta, ja sen edeltävä aika on voinut olla vaikka kuinka pitkä ja menneisyydessä sattuneet tapahtumat ovat kerronnan alun oloina.
Tämä kerationisteille jäiksi hattuihinsa ja kaikille tiedoksi!
Jatkakaa!
Se tapa on jo voimassa Raamatun ensi luvuista lähtien.
Raamatussa aika alkaa aina "Tästä hetkestä eteenpäin"
Jotta asia tulee ymmäreettävksi, kerron karkeasti esimerkin.
Kun vuosi vaihtuu, kuuluu tulevaan vuoteen 360päivää joka on 12 kuukautta.
Kuukauden kuluttua vuodessa on 330 päivää ja se on 11 kuukautta.
Menneisyys on koko ajan olemassa nykyisyytenä.
Kaikki teot, jotka ovat menneisyydessä tehdyt, ovat nykyhetkessä nähtävillä, ja jos ne asiat, jotka eivät ole näkyvinä nyt, tulevat näkyviin tulevaisuudessa.
Raamattu aloittaa kerronnan luomisesta, ja sen edeltävä aika on voinut olla vaikka kuinka pitkä ja menneisyydessä sattuneet tapahtumat ovat kerronnan alun oloina.
Tämä kerationisteille jäiksi hattuihinsa ja kaikille tiedoksi!
Jatkakaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näinhän se on!
Onneksi ymmärrät jotain Raamatusta.
Raamatussa kaikki menneestä ajasta puhuminen on valhetta, sillä sitä ei enään ole.
Ja kaikki mikä noissa menneestä ajasta kertovissa on totuutta, on ikuisesti pysyvää.
Tämä siksi, että historian totuus on aina NYT hetkessä, ja filosofinen totuus on ajatonta.
Et voi koskaan kertoa sanoin totuutta eilispäivästä, koska et voi kertoen ilmaista kaikkea, ja vain kokonaisuus on totta.
Raamatullisesti ajatellen tämän ajallisen elämän olemassaolo toimii luomakunnan kokonaisomaisuuden lainaamisen periaatteella.
Kun syöt, otat jotain joltain toiseltä elävältä.
Näille ottamisille on omat laillisuudet.
Jos ottaminen on tasapainossa kunkin oikeuksien kanssa, kaikki toimii synkronoidusti tasapainossa, mutta jos joku riistää muiden oikeuksia, se on ristiriitana tasapainotilalle.
Nyt-hetki on päivitettyä menneisyyttä, ja osa vaikutuksista odottaa aina päivittämistä.
Tuo päivittymisen odotusaika on kuin ukkospilven varauksen kertymistä, jonka purkutietä ei voida ennakoida.
Tämä toimii myös luotujen omassa kehittymisessä.
Osa ominaisuuksista kun on hankittua ; koko luomakunnan yhdessä hankkimaa kaikkien edellisten sukupolvien aikana ja sen saldo on meidän elossaolevien yhteisenä kulloisinakin elinoloinamme.
Koska Raamattuun uskomisessa on näinollen erilainen olemassaolon käsitys, se ei voi ollakaan tieteen kanssa kaikessa yksimielinen.