Muistan kun pienenä leikimme
nukeilla ja autoilla.
Yhdessä aina touhusimme..
Kaverit yhteisetkin meillä oli.
Olin se joka perääsi aina katsoi
ja kädestä piti jos pelotti.
Mustasukkainenkin joskus olin
pienempänä kun minua enemmän huomiota sait.
Sit kasvoimme ja "isoiks" tulimme.
Leikit jäi ja sinä muutuit.
Muutuit niin paljon et säikähdin.
Siitä muutoksesta vähäsanaiseksi menin.
Sinä luulit (?) etten enää välittänyt.
Sitä se ei kuitenkaan ollut..
Eilen illalla tiedon sain
olet mennyt pois, tähdeksi taivaalle tuikkimaan.
Se tärkein sanomatta jäi..
Teemu, kyllä minä sinusta välitän..
Toivottavasti sinulla on nyt hyvä olla..
Lepää rauhassa!
nukeilla ja autoilla.
Yhdessä aina touhusimme..
Kaverit yhteisetkin meillä oli.
Olin se joka perääsi aina katsoi
ja kädestä piti jos pelotti.
Mustasukkainenkin joskus olin
pienempänä kun minua enemmän huomiota sait.
Sit kasvoimme ja "isoiks" tulimme.
Leikit jäi ja sinä muutuit.
Muutuit niin paljon et säikähdin.
Siitä muutoksesta vähäsanaiseksi menin.
Sinä luulit (?) etten enää välittänyt.
Sitä se ei kuitenkaan ollut..
Eilen illalla tiedon sain
olet mennyt pois, tähdeksi taivaalle tuikkimaan.
Se tärkein sanomatta jäi..
Teemu, kyllä minä sinusta välitän..
Toivottavasti sinulla on nyt hyvä olla..
Lepää rauhassa!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kaunis kirjoitus. Usko pois hän tietää että välitit hänestä, viimeistään nyt. Jaksamista.
Toivon ainakin niin.. Miten vaikeaa se on joskus kertoa läheiselle ihmiselle asioita. Varsinkin niitä jotka tuntuis kaikkein tärkeimmiltä. Viikonloppu oli aika suruntäyteinen.. Joskus elämässä sattuu asioita joita ei voi aavistakaan. Mut kai niillä on jokin merkitys..?
Minkäikäinen veljesi oli?
mut en halua kertoa tässä siitä sen enempää..
OLEN yhden saman nimisen pojan äiti .. minkähän takia noita T...... kuolee ??? nyt lähiaikoina .. minkä ikäinen sinun veljesi oli??? - kysyn sitä siksi koska olen monesti miettinyt että kun nimen saa jokin ihminen sen kohtalo on monesti sama...!!!
OTAN OSAA SURUUSI.. kyllä kaikki tietää että omat sisarukset välittää.. ja vanhemmat.. kuitenkin vaikka nykyään ei elämä ole helppoa ei vanhemmilla ... ei sisaruksilla keskenään.. mutta veri on aina vettä sakeampaa.. et voi muuta kun muistaa rakasta veljeäsi..
Toivottavasti ei sentään nimestä ole kiinni millainen kohtalo on. En ainakaan halua uskoa niin.. Kyllä veljelläni tulee aina olemaan oma paikka sydämessäni. Harmittaa vain se kun ei aina saa sanotuksi niitä asioita mitä haluaisi toiselle kertoa. Ja nyt ei enää voi..
Ei sillai nimestä.. mutta kait jostain sattumasta..
Me kun ei voida sillai tietää toisen lähöstä.. ja ei tuu kerrottua.. niin ja meillä kaikilla on nämä tavalliset ongelmat kestettävänä.. tuskin monikaan kerkee kertoa sitä kaikkea mitä olisi halunnut.. JA HUOMAATKIN sen sitten kun se on myöhäistä.. no mulla on sellanen oma tapa.. otan kynttilän ja kuvan ja höpisen kaikenlaista.. ihan kun juttelisin hänelle itelleen.. no se on vaan kuva.. muttei oo muutakaan..KERROMPAHAN kuitenkin..
et on joku tapa purkaa ja käsitellä tunteita. Olin jotenkin oudon vihainen kun kuulin asiasta.. Ja tietysti surullinen. Vihaan sitä et maailma on niin epäoikeudenmukainen.. Vanhan ihmisen kuolema on helpompi sulattaa mut nuoren tuntuu jotenkin tosi pahalta. Hänelläkin olis ollu vielä elämä edessä.. Jos jonkun on pakko kuolla niin miksei mielummin sellainen joka "joutaakin" kuolla (en tarkoita et toivoisin sitä kenellekään mut jos joku pitää valita), esim. joku rikollinen tai raiskaaja? Ei sitä hyvälle ihmiselle toivois tuollaista..
sanasi kosketti,minä olen myös vasta menettänyt rakkaan pikkuveljeni,ja hän oli vasta 18,liian nuorena joutui lähtemään,ehkä se on korkeampien voimien määräys,kuka tietää.
olet vielä surusi kanssa niin "alussa",sinulla tulee lähiaikoina olemaan todella raskasta,muista sen "helvetin" jonka joudin myös kokemaan silloin ensimmäisinä viikkoina,sen on todella raskasta,ja elämässä kiinni pysyminen on todella vaikeaa..
koita jaksaa,veljesi on luonasi varmasti välillä ja ehkä sen joskus tulet huomaamaankin.
elämä voittaa,kunhan jaksat uskoa siihen..tänään on vaikeaa,mutta joku päivä suru antaa jo tilaa muulle elämälle..
Kyllä tämä tuntuu jotenkin kummalliselta nyt. Niin kuin kaikki olis pysähtynyt.. Ihan samanlainen tunne kuin silloin kun koirani kuoli (josta siitäkään ei ole kovin pitkä aika). Ei sais varmaan verrata ihmisiä ja lemmikkejä mut se/hän oli myös tosi rakas minulle. Enemmän kuin lemmikki.. Älysi enemmän kuin moni osais kuvitellakaan (itse todisti sen minulle "tempuksillaan" joita minä en ollut tosiaankaan sille opettanut mut ne asiat vaatii ajattelukykyä mitä oletetaan vain ihmisillä olevan, ja ehkä apinoilla). Mut ei siitä nyt sen enempää..
Pakko silti yrittää kun pitää opiskella ja aloitin juuri työtkin.. Voimia sinullekin! Koitahan jaksaa..
kuka voisi päästä yli rakkaan lähimmäisen poismenosta? Menetin ainoan pikkuveljeni puoli vuotta sitten, aina raskaammalta tuntuu menetys.
Jos joku voisi auttaa henkisesti niin olisi iso apu. En koskaan tule tästä selviytymään, voiko menetys olla liian suuri kannettavaksi?
Oletko jutellut asiasta kenenkään kanssa? On olemassa sururyhmiä läheisten menettäneille.. Tai sit jokinlainen muu keskusteluapu vois myös auttaa. Asiasta puhuminen jo helpottaa vaikkei se surua poistakaan. Voimia ja jaksamista sinulle! Älä jää yksin asian kanssa!
mäkin menetin rakkaimman ystäväni 6kk sitten ja sisimmässä polttelee tälläki hetkellä.. ei oikein jaksaisi mitään ku yhteinen tulevaisuus oli suunnitteilla ja rakastin häntä niin kovasti ja yhä yhtä paljon. yhtäkkiä kaikki vaan romuttui ja nyt on vieläkin kuin sumua kaikki
että sinä jaksat kantaa surusi. Aina kun siltä tuntuu, puhu tai kirjoita sitä "ulos". Se helpottaa osaltaan, vaikka sitä ei huomaakaan. Aina se vie kuitenkin eteenpäin. Itku puhdistaa sielua.
Itsekin menetin pikkuveljeni vajaa 2 viikkoa sitten.
Täytyy sanoa, että asia on mielessä koko ajan. Välillä itkettää, välillä helpottaa.