Uskovainen mies oli lähtenyt kiipeilemään eräälle kalliolle yksin (mitä ei saisi koskaan tehdä). Erään kielekkeen kohdalla hänen otteensa petti ja hän jäi roikkumaan köydestään sadan metrin korkeuteen laakson ylle ja niin kauaksi seinämästä, ettei pystynyt heilauttamaan itseään turvaan.
Viimeisenä keinonaan hän rupesi huutamaan apua. Hämmästyksensä oli suuri, kun pilvet repesivät, ylimaallisen kirkas valo suuntautui häntä kohden ja kuului voimakas ääni: "ota veitsesi, katkaise köysi, niin pelastan sinut".
Mies mietti ja mietti ja huusi lopulta:"apua, apua, voiko joku muu pelastaa minut?"
Luulenpa, että 99%:lla suomalaisista helluntailaisista on saman kaltainen usko kuin tuolla uskovaisella kalliokiipeilijällä: he uskovat uskomiseen.
Viimeisenä keinonaan hän rupesi huutamaan apua. Hämmästyksensä oli suuri, kun pilvet repesivät, ylimaallisen kirkas valo suuntautui häntä kohden ja kuului voimakas ääni: "ota veitsesi, katkaise köysi, niin pelastan sinut".
Mies mietti ja mietti ja huusi lopulta:"apua, apua, voiko joku muu pelastaa minut?"
Luulenpa, että 99%:lla suomalaisista helluntailaisista on saman kaltainen usko kuin tuolla uskovaisella kalliokiipeilijällä: he uskovat uskomiseen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
helluntailiikkeen tekee epäluotettavaksi juuri se, että se opinmuoto lähti liikkeelle ja henki nousi ilmoille vasta 100 vuotta sitten Los Angelelissa ja opinmuodon toi Suomeen T.B.Barrat v.1912. Eli kyse on selkeästi uskonlahkosta, ei vanhasta kirkkkokunnasta, joiden usko tuli Suomeen ihan eri suunnasta ja paljon aikaisemmin.
Apostoli Paavali antoi myös meille tämän päivän kristityille esimerkin ajattelutavasta, jonka mukaan vastustus ei merkitse sitä, että tehtävä Jumalan Valtakunnan työ olisi hedelmätöntä.
’… sillä minulle on avautunut ovi suureen ja hedelmälliseen työhön, ja vastustajia on paljon.’ (1 Kor 16:9).
Paavali näki jo etukäteen, että tämä hänen alkava uusi työnsarkansa tulisi tuottamaan paljon hedelmää Jumalan Valtakuntaan, niin kuin sitten tapahtuikin.
’Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti, että minä, tulinpa sitten teidän tykönne ja näin teidät tai olin tulematta, saan kuulla teistä, että te pysytte samassa hengessä ja yksimielisinä taistelette minun kanssani evankeliumin uskon puolesta,
vastustajia missään kohden säikähtämättä; ja se on heille kadotuksen, mutta teille pelastuksen merkki, merkki Jumalalta. Sillä teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä, teidän, joilla on sama taistelu, mitä näitte ja nyt kuulette minun taistelevan.’ (Fil 127-30).
Usko evankeliumiin on vastustajille kadotuksen merkki, mutta meille Herran omille pelastuksen merkki.
Uskovien käyttäytymistä on aina oudoksuttu ja tullaan aina oudoksumaan, mikäli he haluavat vaeltaa Jumalan Sanan ohjeiden mukaisesti.
’Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.’ (1 Piet 4:4).
Älköön vastustus saako aikaan meissä epäuskoa, vaan päinvastoin lisätköön kärsivällisyyttämme. Jaakob, Herran Jeesuksen lihallinen veli toteaa:
’Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä.
Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.’ (Jaak 1:2-4).
Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! (2 Kor 2:14).
eivät käsittele aloitiksen problematiikkaa. En usko, että sitä voi olla ymmärtämättä. Aihe on vaan liian arkaluontoinen, joten sitä ei uskova voi rehellisesti kommentoida.