Täyssyrjäytyneitä?
Kirjoittanut: Täyssyrjäytynyt 22.11.2007 klo 22.42
Löytyyköhän muita täyssyrjäytyneitä jmv. Itse olen kolmikymppinen peräkammarinpoika, asun siis vanhempien elättinä ja olen täyssyrjäytynyt. Olen ollut aina täyssyrjäytynyt. Minulla ei ole siis minkäänlaista elämää kodin ulkopuolella, ei ole ollut aiemminkaan pakollisia peruskoulua, asevelvollisuuden suorittamista (ihme kyllä pakon edessä suoritin) jmv lukuunottamatta. Hyvin vähän liikun edes ulkona, ihmisten joukossa en ollenkaan.
Ystäviäkään ei ole eikä ole koskaan ollut. Toisaalta koska lapsena ja nuorena olin hyvin pahoinvoiva ja poikkeava ja toisaalta koska sen vuoksi myös itse eristäydyin. Tilanne on tietenkin sama syineen edelleen. Ei minulla ole netissäkään ystäviä. Muita ihmissuhteita ei myöskään ole eikä ole koskaan ollut. Koska minulla ei yksinkertaisesti ole mitään tarjottavaa.
Syrjäytymiseen johtaneita syitä on useita, mutta kaikki alkoi lapsena alkoholistivanhemmista sekä henkisestä ja fyysisestä perheväkivallasta mitä kaikkea jatkui lähes täysikäiseksi asti. Lapsesta asti minua kasvatettiin tietämään itseni arvottomaksi, hyödyttömäksi, pahaksi, rumaksi ja ties miksi vastaavaksi. Lapsesta asti kasvatettiin tietämään että ei minusta koskaan tule yhtään mitään. Osuivat oikeaan, mutta vain koska itse tekivät kaikkensa että niin myös käy. Nyt asiat ovat suhteessa vanhempiin toisin eli suht hyvin, mutta koska valmiudet kaikkeen puuttuvat ja tilalla on vain itsevähättelyä, itsekritiikkiä, ahdistusta, pelkoa ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa niin olen edelleen vanhempien elättinä. Josta tietenkin aiheutuu vain lisää ongelmia. Olen kiitollinen että vanhemmat minua elättävät, mutta ei näin voi enää kauan jatkua..
En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Tai tiedän mitä pitäisi, mutta ei minusta ole opiskelemaan, työelämään tai edes sossun elätiksi. Työvoimatoimistoon on turha mennä itseään nöyryyttämään, "ehdottavat" "ystävällisesti" kursseja, opiskelua tai töitä joihin minusta ei ole ja kun joudun kieltäytymään niin rahantulo loppuisi lyhyeen. Sossusta ei mitään saa jos ei ole työvoimatoimiston asiakas, jos saa silloinkaan.
Työkyvyttömyyseläke olisi kai mahdollisuus, mutta ei takuulla järjestyisi "helposti" sekään.
Ei minusta ole selittelemään asioitani ihmisille joiden ei voi edes odottaa vähääkään ymmärtävän asioitani.
En ole mielestäni erityisen masentunut. Lamaantunut, epätoivoinen, ahdistunut ja itseä vähättelevä kyllä. Ehkä on vähän paniikkihäiriötäkin, mutta ei ongelmaksi asti. Itsetuhoinen en ole tai ainakin enemmän tahtoisin elää kuin menettää elämän ja elämisen mahdollisuuden.
Lääkäriin tmv en todellakaan mene, eivät he valitetavasti voisi minua auttaa. Lääkkeillä ei minun tilanteeni korjaantuisi ja muuta apua ei ole tarjolla.
Tilanteeni korjaantuisi vain itsenäisellä asumisella. Vähitellen täytyisi itsenäistyä, mutta ei minusta ole sen vaatimaan prosessiin, oravanpyörässä juoksemaan ja oksalta oksalle hyppimään ja iteäni ja syrjäytymistäni selittelemään.
Tulevaisuudessa realistisimpana näen asunnottomuuden.
Toki elämässäni hyviäkin asioita on.
En tiedä mitä keskustelunavauksella haen enkä usko että minusta on asiasta enemmän keskustelemaan tmv, mutta annan nyt joka tapauksessa myös sähköpostiosoitteeni johon saa vapaasti ottaa yhteyttä. Ehkä vastaan ehkä en jos joku joskus yhteyttä ottaa, mutta tämä ei johdu sinusta vaan minusta. Ei minulla mielestäni ole mitään annettavaa. Joten en myöskään paljon odota.
Täyssyrjäytynyt
Kirjoittanut: Täyssyrjäytynyt 22.11.2007 klo 22.42
Löytyyköhän muita täyssyrjäytyneitä jmv. Itse olen kolmikymppinen peräkammarinpoika, asun siis vanhempien elättinä ja olen täyssyrjäytynyt. Olen ollut aina täyssyrjäytynyt. Minulla ei ole siis minkäänlaista elämää kodin ulkopuolella, ei ole ollut aiemminkaan pakollisia peruskoulua, asevelvollisuuden suorittamista (ihme kyllä pakon edessä suoritin) jmv lukuunottamatta. Hyvin vähän liikun edes ulkona, ihmisten joukossa en ollenkaan.
Ystäviäkään ei ole eikä ole koskaan ollut. Toisaalta koska lapsena ja nuorena olin hyvin pahoinvoiva ja poikkeava ja toisaalta koska sen vuoksi myös itse eristäydyin. Tilanne on tietenkin sama syineen edelleen. Ei minulla ole netissäkään ystäviä. Muita ihmissuhteita ei myöskään ole eikä ole koskaan ollut. Koska minulla ei yksinkertaisesti ole mitään tarjottavaa.
Syrjäytymiseen johtaneita syitä on useita, mutta kaikki alkoi lapsena alkoholistivanhemmista sekä henkisestä ja fyysisestä perheväkivallasta mitä kaikkea jatkui lähes täysikäiseksi asti. Lapsesta asti minua kasvatettiin tietämään itseni arvottomaksi, hyödyttömäksi, pahaksi, rumaksi ja ties miksi vastaavaksi. Lapsesta asti kasvatettiin tietämään että ei minusta koskaan tule yhtään mitään. Osuivat oikeaan, mutta vain koska itse tekivät kaikkensa että niin myös käy. Nyt asiat ovat suhteessa vanhempiin toisin eli suht hyvin, mutta koska valmiudet kaikkeen puuttuvat ja tilalla on vain itsevähättelyä, itsekritiikkiä, ahdistusta, pelkoa ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa niin olen edelleen vanhempien elättinä. Josta tietenkin aiheutuu vain lisää ongelmia. Olen kiitollinen että vanhemmat minua elättävät, mutta ei näin voi enää kauan jatkua..
En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Tai tiedän mitä pitäisi, mutta ei minusta ole opiskelemaan, työelämään tai edes sossun elätiksi. Työvoimatoimistoon on turha mennä itseään nöyryyttämään, "ehdottavat" "ystävällisesti" kursseja, opiskelua tai töitä joihin minusta ei ole ja kun joudun kieltäytymään niin rahantulo loppuisi lyhyeen. Sossusta ei mitään saa jos ei ole työvoimatoimiston asiakas, jos saa silloinkaan.
Työkyvyttömyyseläke olisi kai mahdollisuus, mutta ei takuulla järjestyisi "helposti" sekään.
Ei minusta ole selittelemään asioitani ihmisille joiden ei voi edes odottaa vähääkään ymmärtävän asioitani.
En ole mielestäni erityisen masentunut. Lamaantunut, epätoivoinen, ahdistunut ja itseä vähättelevä kyllä. Ehkä on vähän paniikkihäiriötäkin, mutta ei ongelmaksi asti. Itsetuhoinen en ole tai ainakin enemmän tahtoisin elää kuin menettää elämän ja elämisen mahdollisuuden.
Lääkäriin tmv en todellakaan mene, eivät he valitetavasti voisi minua auttaa. Lääkkeillä ei minun tilanteeni korjaantuisi ja muuta apua ei ole tarjolla.
Tilanteeni korjaantuisi vain itsenäisellä asumisella. Vähitellen täytyisi itsenäistyä, mutta ei minusta ole sen vaatimaan prosessiin, oravanpyörässä juoksemaan ja oksalta oksalle hyppimään ja iteäni ja syrjäytymistäni selittelemään.
Tulevaisuudessa realistisimpana näen asunnottomuuden.
Toki elämässäni hyviäkin asioita on.
En tiedä mitä keskustelunavauksella haen enkä usko että minusta on asiasta enemmän keskustelemaan tmv, mutta annan nyt joka tapauksessa myös sähköpostiosoitteeni johon saa vapaasti ottaa yhteyttä. Ehkä vastaan ehkä en jos joku joskus yhteyttä ottaa, mutta tämä ei johdu sinusta vaan minusta. Ei minulla mielestäni ole mitään annettavaa. Joten en myöskään paljon odota.
Täyssyrjäytynyt
Vastaukset 18
Vanhimmat
terveys/mielenterveys/ yksinäisyys palstalta.
ihan kirjotustaidoton. Kannattaisi alkaa vaikka harrastamaan kirjoittamista. Kirjoittelisi ensiksi pieniä juttuja lehtiin ja eri julkaisuihin.Perheen elämäntarinastakin voisi tehdä vaikka muistelmat.
Tuli vaan mieleen eräs tapaus jonka kuulin.
Tällaisella peräkamarin pojalla jolla oli ikää jo 45 vuotta oli iäkkäät vanhemmat kuolleet yllättäin ja melko lähekkäin.Vanhemmilla ei ollut omaisuutta eikä paljoa säästöjäkään, olivathan he elättäneet pienillä eläketuloillaan poikansakin , joka ei ollut koskaan käynyt ansiotöissä.
Poika joutui sitten menemään työvoimatoimistoon ilmoittautumaan työttömäksi.Virkailija kysyi, että kuinka olet tähän asti itsesi elättänyt ja että minkä alan töitä etsit.Poika sitten kertoi surullisena kuinka hän on rahaton kun on vasta jäänyt täysorvoksi, eikä ole enää ketään kuka hänestä huolehtisi.Että tämmöstä se voi joillakin olla.
että mieshän osaa kirjoittaa olosuhteisiinsa nähden tosi hyvin.
Kannatan edellisen kirjoittajan ehdotusta, että alkaisi kirjoittamalla purkaa sumaa sielustaan. Ja sitten päättäisi vihdoin tehdä tällä ainoalla elämällään jotain. Vaikkapa ihan piruuttaan.
Kirjoitustyyli kertoo mielestäni jostain ihan muusta kuin "peräkammaripojasta". Onko tekstin kenties kirjoittanut joku syrjäytynyt maisterismies......
takia en eilen vastannut mitään koko tekstiin, vaikka näin sen.
Toisaalta tuli mieleen eräs palstoilla liikkuva henkilö, joka kirjoittelee fiktiivisiä juttuja milloin mistäkin, joskus olen nähnyt hänen kirjoittavan peräkammarin pojastakin, mutta tuon henkilön kirjoitustyyli on erilainen. Ihmeenä pidän, jos olisi kyseessä sama henkilö. Siis tekstin sisältö voisi olla totta, elävästä elämästä? Hmmm....
seuraamaan kuka täällä kirjoittelee?
Ja sitä että epäilette tuonkin aitoutta. Liikaa netissä vai?
niin se on kirjallista lahjakkuutta vaikuttaa eikä mikään tauti ääliöt. Kaikki vaikuttaminen on propagandaa politiikassa.
Luuletteko että politiikassa teille kerrotaan elävä elämä?
Kirjallinen tuotos on sellainen että elämän edustus kuvaillaan noin keskimäärinä ja siis tarinana. Mutta silti kuvataan todellisuutta.
Vaikuttaa voi monilla keinoin.
Aika typerää olisi avata tänne koko yksityisyytensä repostettavaksi.
tai muuten vaan yrität jujuttaa. Helpostihan täällä toinen toisemme tunnemme vaikkei nikkejä tai ip-osoitteita olekkaan.
Kyllähän nämä viestisisällöt on yhtälailla hyvin persoonallisia niin, että vähän enemmän keskusteluita seuranneena alkaa tunteen kanssakeskustelijat jopa niiden eri variaatiot ja matkijat.
Onhan tämä kuitenkin älyllistä toimintaa.
ettette ota huomioon että samaa konetta käyttää jopa 8 henkiset perheet:)
Ja että perheen maneeritkin tarttuvia.
Ei nyt kovin paljon liene 8-lapsisia perheitä muualla.
Nimittäin nimmarin "ilman IT rikosta" kirjoitus!
Ensinnäkin on aika terve asenne epäillä netissä olevaa tietoa monessakin mielessä. Mutta toisaalta yhtä väärä asenne, kuin uskoa kaikki, on olla uskomatta mitään, niitäkin löytyy, jotka asettavat kyseenalaiseksi kaikki toisten kirjoitukset, jolloin keskustelu on oikeastaan täysin mahdotonta sellaisten henkilöiden kanssa.
Ja vastauksia tuohon ihmettelyysi jo saitkin täällä. Monia kirjoittajia oppii tunnistamaan kirjoitustyylistä, siis tietyillä palstoilla liikkuvat vakiokirjoittajat. Ja aivan turha heitto tuollainen IP-osoitteiden tutkiminen, ei tarvitse syyllistyä mihinkään rikokseen, jos henkilö itse kertoo sairaudestaan, johon kuuluu tuollaisten 'sivupersoonien' kehittäminen, joista yksi TUON kirjoittajan kohdalla oli juuri peräkammarin poika. Mutta kuten jo totesin: En löydä hänen tyypillistä kirjoitustyyliään nyt tänne laitetusta tekstistä.
kirjoittaa hyvin todellisuudesta fiktiolla että se on sitten skitso?
Kenellähän ne sivupersoonat päässä mellastelee?:)
oletko edes kuullut vaikuttamisesta propagandan keinoin- niissä ei sivupersoonatasoiset pärjää. Sairas ei kirjoita pönttöhönö noin organisoidusti. Pelle olet.
et näköjään ymmärrä alkuunkaan, mitä toinen sinulle kirjoittaa.
Mutta eihän sitä voi kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu. Yritä pärjäillä kuitenkin.
Vaikka emme nyt pääsisikään yhteismielisyyteen kirjoittajan persoonallisuuden olomuodosta, on itse viesti kuitenkin tärkeä.
Täytyy todellakin ihmetellä miten ihminen kykenee näin pysyvästi syrjäytymään, erakoitumaan vielä nykyäänkin.
Ne jotka muistaa, tietää että erakkoelämä ei varsinaisesti ollut kovinkaan vieras ilmiö vielä muutama vuosikymmen sitten. Joissain yhteiskunnissa se on jopa aivan tavanomaista, jopa jonkilainen 'pyhä' tapa elää.
Tosin silloinhan on kyse yleensä jonkilaisesta vapaaehtoisesta erakoitumisesta. Mutta miksi se ei voisi olla sallittua nykyäänkin, siis jos muuten aivan terve henkilö haluaa vetäytyä hiljaisuuteen? Voisi olla hyväkin vaihtoehto kaikenlaisesta kiireestä ja paineesta sairastuneelle masentuneelle, siis että myös yhteisö hyväksyisi erakoitumisen.
epäilette sen autenttisuutta:)
ihmisen tuotokseksi muuta kuin tuo yksi pösilö tuolla välissä, joka ei ymmärrä, mitä hänelle kirjoitetaan!
miten perustelet?
foorumilla sairaudestaan, että ei voi elää pelkästään tässä todellisuudessa, vaan on pakko kehitellä kirjoittamalla tuollaisia mielikuvitushahmoja, joita sitten levitteli muutamalla palstalle ensin eri nimimerkeillä. Sitten kertoi itse enemmänkin sairaudestaan ja yksi hänen hahmoistaan oli peräkammarin poika.
En ole kertaakaan TÄMÄN tekstin kirjoittajaa, joka TÄLLE palstalle laitettiin, sanonut sairaaksi. Yritä nyt ymmärtää!
Sanoin heti eka viestissäni, että en vastannut ensin, koska tuli mieleen se toinen kirjoittaja. Mutta kun oli aikaa syventyä tämän ketjun aloitukseen enemmän, on se eri tyylillä kirjoitettu kuin millä se sairas henkilö kirjoittaa.
En jaksa nyt tästä asiasta enempää, joten en vastaa enää, jos minun vielä väitetään arvostelleen aloituskirjoitusta sairaan henkilön tuotokseksi.