Millaisia kokemuksia teillä on kätilöistä? Onko jäänyt mukavat muistot vaiko aivan toisenlaiset?
Oma kokemukseni synnytyksestä tulee tässä. Varoituksen sana vain niille herkille ihmisille joilla esikoinen on vielä masussa ja synnytys arveluttaa; on ehkä parempi ettette lue tätä :)
Itse jouduin olemaan kätilön kanssa yhteistyössä vuoden 2001 toukokuussa. Mulle jäi aika epämiellyttävä muisto koko synnytyksestä. Itseasiassa niin hirveä, että omaatuntoa ihan soimaa kun ajattelee että olisi ihanaa jos tytöllä olisi sisaruksia -itse en enää uskalla yrittää tulla raskaakaksi sillä synnyttämisestä tuli minulle todellakin kammo! Mietin vain että milloinkahan tämä ohi menee sillä onhan siitä kulunut jo yli 2 vuotta aikaa eikä synnytykseni ollut edes 'pahimmasta päästä'. Jotkut repeilevät hirveästi ja synnyttävät jopa yli vuorokausia mutta itselläni vauvan syntymä kesti 10 tuntia kokonaisuudessaan. Kipu oli kuitenkin hirveä -niin hirveä että se kummittelee mielessäni kun joku edes synnytyksestä. Kylmänväreitä tulee ja iho menee kananlihalle... En sen mitään kevyttä edes kuvitellut olevan toki, enkä muuten pelkää kipua; kestän kyllä ilmekkin värähtämättä aika kovaa kipua noin muuten.
Näen vieläkin silmissäni sen 'toimisto' kyltin joka oli suoraan edessäni kun olin synnytyssalissa siinä sängyssä. Supistukset alkoivat tulla kunnolla viimeinkin (jouduttiin tipalla voimistuttamaan) ja pääsin ponnistamaan. Musta tuntui että halkean. Kun vauvan pää ja muu kroppa työntyi läpi synnytyskanavan...oli tuska sanoinkuvaamaton. Mä huusin. Huusin ja kovaa! Tietenkään se ei ollut viisasta sillä siihen menee voimia. Mutta mulla oli tarve huutaa! Tuntui että siitä TULEE niitä voimia. Minä siis huudan ja kätilö huutaa mulle takaisin; suu kiinni! Täällä ei saa huutaa, pidä jo se suus kiinni! Minä huudan takaisin että ja varmasti huudan! Taisin kirosanankin, pari heittää vahvistukseksi joukkoon.
Toinen väittely sitten kätilön kanssa tuli siitä että aina kun ponnistin mulla meni vaistomaisesti silmät kiinni. Ne meni väkisillä kiinni vaikka kuinka yritin pitää aukin kun tosissaan piti punnertaa. Kätilö jälleen huusi (siis kirjaimellisesti tosiaan huusi) että pidä ne silmäs auki, niitä ei saa pitää kiinni. Minä tietenkin huutamaan takaisin että en voi. Oli kuulemma voiTAVA. En pystynyt mutta vältyin kuitenkin pandakarhu-ilmiöltä.
Kolmas ikävä muisto liittyy sitten siihen asentoon missä synnytin. Kun ponnistusvaihe alkoi ei siinä mitään kyselty mikä hyvältä tuntuis ja mikä ei (eikä etukäteenkään -en olisi kyllä osannut juuri edes sanoa sillä aikaisempaa kokemustahan ei ollut). Sängystä tempaistiin vain selkänoja ylös ja kätilö käski ottaa kiinni käsillä polvitaipeista kiinni ja alkaa hommiin. Kun ponnistin ja kun kipu oli hirveimmillään mulla ei tahtonut ote pitää kiinni vaan kädet pyrkivät pakonomaisesti puristumaan nyrkkiin tai sängynreunoista kiinni. Tästäkin kätilö mulle valitti siinä tilanteessa ja käski kovasti pitämään kiinni. Asento tuntui epämiellyttävältä koko ajan mutta minkäs sille teki. Synnytyksessä oli mukana mieheni sekä opiskelija. Opiskelijasta jäi miellyttävä muisto, hän oli sellainen empaattinen. Mieheni kanssa he sitten pitivät lisäksi kiinni mun jaloista -ne kädet kun välillä tahtoivat mennä nyrkkiin tai sängynreunoihin vaikka saanut ei olisikaan! :)
Kipu ja kiistelyt kätilön kanssa ovat päällimmäiset muistot synnytyksestä. Vaikka tuloksena olikin ihana, pieni terve tyttö joka on tietenkin kaikkein tärkeintä ja vaikka se korvasi kyllä jokaisen tuskan sekunnin, silti ajattelen synnytystä kauhulla. Olisiko muistot edes hieman paremmat jos kätilö olisi ollut ystävällisempi ja antanut minun rauhassa huutaa huutoni ja puristaa nyrkkini? En tiedä. Minun muistoni kuitenkin on toimisto-kyltti jota tuijotin kun ei saanut silmiä pistää kiinni, koetin pitää äänen sisässäni sekä jaloista kiinni ja ponnistaa.....
Kertokaa kätilökokemuksia!
15
1233
Vastaukset
- menettänyt
MULLA EI OLE SINÄÄNSÄ KOKEMUSTA SYNNYTYKSESTÄ,MUTTA KOKEMUS KÄTILÖSTÄ.OLIS 8RV KUN TUNSIN ETTÄ KAIKKI EI OLE KUNNOSSA JA MULLA OLI ALKANUT HIUKAN VUOTAA.SOITIN SAIRAALAAN JA KYSYIN MITÄ TEHDÄ.SAIRAALASSA VASTASI PÄIVYSTÄVÄ KÄTILÖ JA SANOI ETTÄ, EI HUOLTA SE ON NORMAALIA.SIITÄ HUOLIMATTA MULLA OLI TUNNE ETTÄ JOKIN OLI VIALLA.ILLALLA SITTEN KIPU ALKOI JA LÄHDIN SAIRAALAAN.SINNE PÄÄSTYÄNI KÄTILÖ OTTI MUT VASTAAN JA SANOI ETTÄ MENE VESSAAN JA VAIHDA SIDE NIIN KATSON KUINKA PALJON VUOTOA TULEE.MINÄ TEIN MITÄ KÄSKETTIIN.SEN JÄLKEEN KÄTILÖ SANOI NAURAHTAEN ETTÄ EI HÄTÄÄ,TÄMÄ ON NIIN VÄHÄN ETTÄ MORMAALIKSI TIPUTTELUKSI VOI SANOA.TIEDÄN ETTÄ HÄN OLISI LAITTANUT MUT TAKASIN KOTIIN,MUTTA MÄ HALUSIN TAVATA LÄÄKÄRIN.ODOTIN LÄÄKÄRILLE PÄÄSYÄ KAKSI JA PUOLI TUNTIA.HÄN OTTI MUT VASTAAN JA KERROIN MIKÄ ON VIALLA.HÄNELLÄKIN OLI SELLANEN ILME ETTÄ TAAS YKSI YLIHUOLEHTIVAINEN ENSISYNNYTTÄJÄ.ULTRATUTKIMUKSEN TEHTYÄ LÄÄKÄRI VAIN TOTESI (MIELESTÄNI AJATTELEMETTA MINUN TENTEITANI) KUOLLUT SE ON.ELI SIKIÖLLÄ EI OLLUT ENÄÄN SYDÄNÄÄNIÄ.SEN JÄLKEEN LAITTOIVAT MUT KOTIIN.EI MINKÄÄNLÄISIÄ OHJEITA TAI KIPULÄÄKKEITÄ.SANOIVAT VAIN ETTÄ SOITA JA VARAA AIKA KAAVINTAAN.OLIN SEN ILLAN JA SEURAAVAN PÄIVÄN KOTONA KUOLLUT SIKIÖ VATSASSANI.SITTEN VIHDOIN PÄÄSIN SAIRAALAN SISÄÄN JA TÄMÄ MUN SAIRAANHOITAJA OLIKIN SITTEN ERITTÄIN YSTÄVÄLLINEN.OTIN LÄÄKKEET JA 3 TUNTIA MYÖHEMMIN KIVUT YLTYIVÄT JA PÄÄSIN KOTIIN.SE MIKÄ SIINÄ TILANTEESSA JÄI EPÄSELVÄKSI OLI ETTÄ MITÄ TAPAHTUU KUN PÄÄSEN KOTIIN.TULEEKO SIKIÖ ULOS SELLAISENAAN VAI TULEEKO VAIN HYYTYMIÄ, VAI MITÄ?? ASIA SITTEN SELVISI MULLE KOTONA KUN SE TAPAHTUI. AJATTELIN ETTÄ EN ENÄÄN SOITA SAIRAALAAN JA KYSY KOSKA KOHTELU OLI AIEEMMIN SELLAISTA KUIN OLI.KOKEMUS SINÄÄNSÄ JA TOIVON KUN TARVITSEN SEURAAVAN KERRAN HEIDÄN PALVELUJAAN, ETTÄ YSTÄVÄLLISYYTTÄ JA YMMÄRTÄMYSTÄ LÖYTYISI HIUKAN EMEMMÄN.
- lukea
Sun tekstiä on älyttömän vaikea lukea, kun se on yhtä pötköä ja vielä isoilla kirjaimilla. Kappalejakoakin voisi harjoittaa.
- kohtelusta
Valittakaa kohtelusta. Ei se mitään auta, jos keskustelupalstoille kirjoittaa kokemuksistaan.
Jos kaikki ihmiset valittaisivat, niin ehkä joskus saataisiin jotain muutoksia tähän maailmaan.- Tigggr
Valittaminen ei ollut ensimmäisenä kuitenkaan mielessä kun vauva oli onnellisesti maailmassa. Siinä vaiheessa tuli sitten niin paljon uutta opittavaa että ei jaksanut eikä edes halunnut miettiä tapahtunutta sen kummemmin. Minä nyt taisin olla vain onnellinen siitä että se oli ohi! :) Mutta JOS vielä joskus olen kyseisessä sairaalassa synnyttämässä niin vaadin kyllä eri kätilön.
- tiimari
Tigggr kirjoitti:
Valittaminen ei ollut ensimmäisenä kuitenkaan mielessä kun vauva oli onnellisesti maailmassa. Siinä vaiheessa tuli sitten niin paljon uutta opittavaa että ei jaksanut eikä edes halunnut miettiä tapahtunutta sen kummemmin. Minä nyt taisin olla vain onnellinen siitä että se oli ohi! :) Mutta JOS vielä joskus olen kyseisessä sairaalassa synnyttämässä niin vaadin kyllä eri kätilön.
itselläni on sekä hyviä että huonoja kokemuksia,ekan lapsen syntymässä oli mukana niin ihana kätilö,oikea ensisynnnyttäjän unelma.
kolmannen lapsn syntymästä taas jäi niin huonot muistot,vähän kuin sinulla,kova kipu ja tyly kätilö.Kun lapsi joutui vielä tehohoitoon ja kuukauden keikka sairaalassa ja avosydän leikkaus ennen kotiin pääsyä niin olihan kokemusta kerrakseen.
mietin valituksen tekoakin mutta se jäi.Kunnes huomasin olevani taas raskaana,silloin alkoi tuo edellinen kokemus kummitella ja lujaa!
puhuin asiasta neuvolassa ja he neuvoivat keskussairaalan valmennuspolille,vanhalta nimeltä pelkopoli.Kävin koko raskauden ajan siellä,sama lääkräri ja kätilö joka kerta.eka kerralla sain kertoa kaiken mikä oli edellisestä kerrasta jäänyt mieltä painamaan ja se oli todella vapauttavaa,puhua ammatti-ihmisille.sitten sain kertoilla toiveita tulevan suhteen ja teimme oikein kirjallisen synnytyssuunnitelman.Se rohkaisi minua,tiesin,että nyt on paperilla se,mitä haluan jos käy niin kuin edellisellä kerralla eli olen niin kipeä etten sanaa saa suustani.Papereihin tuli myös tieto,etten halua missään nimessä samaa kätilöä kuin edellisellä kerralla.
turvallisin mielin siis lähdin neljättäni synnyttämään.Kuinkas ollakaan,sattui työvuoroon edellisen kerran kauhukätiö mutta minä sanoin heti,että hänen kanssaan en sitten ala mihinkään!
sain ihanan kätilön ja kaikki meni hyvin,ei ihan niinkuin paperille suunnittelimme vaan vieläkin paremmin.
huonot kokemukset eivät saa olla esteenä uudelle vauvalle,siksi kehoitan sinua käymään nuo kauhukokemukset läpi ja vaikka tekemään sen valituksen.Muuten nuo kokemukset piinaavat aina ja ovat raskas seuralainen.
kyllä vielä löytyy myös empaattista henkilökuntaa,suurin osa varmaan on sellaista ja peloistakin nykyään uskalletaan puhua enemmän.niistä pitääkin puhua.
itse olen onnellinen,että sain apua ja tähän mukavaan kokemukseen neljännen lapsen syntyessä on hyvä lopettaa nämä hommat...toistaiseksi...
- pipo
Se, miksi kätilö käski sinun olla huutamatta ponnistuksen aikana ja pitämään kiinni jaloistasi, oli vain ja ainoastaan vauvasi hyvinvoinnin takia.
Jos sinä huudat ponnistussupistuksen aikana, et voi samalla työntää lastasi ulos, kun voimasi menevät huutamiseen. Ja tällöin vauvasi joutuu olemaan kauemmin synnytyskanavan ahtaimmassa paikassa ja vähällä hapella. Jos mieluummin pidät kiinni sängynreunasta kuin jaloistasi ponnistaessasi, myös se hidastaa vauvan ulostuloa, kun emättimen ympärillä on ahtaampaa kuin olisi, jos pidetään jaloista kiinni.
Kun on tullut raskaaksi, pitäisi aina ensin ajatella tulevan lapsen hyvinvointia ja etua ja unohtaa sellaiset asiat, joista voi tulla ongelmia lapselle. Se on aikuisuutta ja hyvää äitiyttä.
On erittäin haitallinen myytti, että lapsi voi hyvin, jos äiti voi hyvin. Ihan liian monien äitien hyvinvointi koostuu sellaisista asioista, joista on suoranaista haittaa lapselle. Sen huomaa selvästi, kun lukee täältäkin esim. ravintoon ja herkutteluihin liittyviä asioita, nautintoaineisiin liittyviä viestejä, "oikeuteen" istua baareissa lapsen synnyttyä, yms. monenlaisiin keskusteluasioihin. - kätilö
Harmi, että muistosi synnytyksestä olivat ikäviä, mutta toivottavasti joku kijroittaa tänne hyviäkin muistoja.. valitettavasti on usein niin, että lehtiin ja keskustelupalstoille päätyvät vain ne kurjat muistot.. Positiivisiakin olisi mukava lukea! Varmasti oletkin jo ymmärtänyt, miksi kätilö kielsi suínua huutamasta? Joskus nainen saattaa kuluttaa valtavat määrät energiaa huutamiseen ponnistuksen aikana ja silloin ponnistaminen ei onnistu, tai ponnistamisista loppuu voima jossain vaiheessa. Koetapa huutaa niin kovaa kuin jaksat, kahden minuutin välein ja minuutin kerrallaan. Ihan niin lujaa että otsasuonet pullistuvat. Ei sitä kauan jaksa yksinäänkään, puhumattakaan että lasta pitäisi samalla maailmaan laittaa. Tietysti kätilösi olisi voinut sanoa asiasta kauniisti. Joskus kätilön sanomiset saattavat tuntua tavattoman ilkeiltä kun nainen on siinä tilanteessa hirveän herkässä tilassa, ja muutenkin tunnelma voi olla kaoottinen. Joskus on kuitenkin synnyttäjälle sanottava asia aika tiukasti että synnyttäjä varmasti toimii ohjeiden mukaan. Ilkeys ei toki ole tarpeen.
En tiedä, mikä tilanteesi oli, mutta varsinkin ensisynnyttäjällä, jolla on hieman "ahtaat paikat", väsyneellä synnyttäjällä ja sellaisella synnyttäjällä, jolla lapsen oletetaan olevan iso, tuo puoli-istuva asento on usein paras. Tässä asennossa ponnistussuunta löytyy parhaiten, lantio on suurimmassa mahdollisessa tilavuudessa ja lapsen ulosautto on helppoa, muutaman edun mainitakseni.
Toivottavasti seuraava kokemuksesi on miellyttävämpi! Kätilön vaihtoa on toki jokaisella potilaalla oikeus toivoa vaikka kesken synnytyksen.- Tigggr
Toki hyvinkin ymmärrän kiellot ja kehoitukset sekä sen että tiukka varmasti on kehoituksissaan oltavan jotta viestit menee perille. Olemme mieheni kanssa molemmat itse terveydenhoitoalan ihmisiä ja jälkeenpäin kummatkin päivitelleet sitä koko tilannetta. Ehkäpä kyseisellä kätilöllä nyt sattui olemaan jostakin syystä 'työkyky' hieman alhaalla tms. ja tästä syystä asenne oli turhan kova.
Varmasti meidän tapaus oli yksi ääripää enkä siitä enää näin jälkeenpäin halua sen kummemmin valittaa kenellekään -sillä kun ei mitään merkitystä ole enää tässä vaiheessa kenellekkään, eikä tämän keskustelun aloittamisen tarkoitus ollut asiasta valittaminen vaan vain kokemusten kuuleminen ja yhden kertominen.
Toivottavasti todellakin seuraava kerta (jos sellaista tulee) on miellyttävämpi. Vaikka vaikea siihen itsellä on uskoa :)
- missukka
Miksi silmiä ei saanut pitää kiinni ja mikä on pandakarhu -ilmiö? Menivät minulta vähän yli ymmärryksen. Kiitos vastauksista.
- Tigggr
Ponnistaessa ei saa silmiä pitää kiinni siksi että ne voi puristaa niin voimalla että silmänympärykset menevät mustiksi. Karkeasti sanottuna ihan niinkuin olisi nyrkistä saanut molempiin silmiin -> pandakarhun näköinen.
- Päippä
Täällä on vastattu sinulle, että huutaminen vie synnytyksessä voimia, mutta kyllä minun kokemukseni kolmesta normaalisynnytyksestä ovat päinvastaisia. Minäkin olen kokenut saavani voimaa huutamisesta eikä minua ole ikinä kielletty. Silmätkin ovat menneet kiinni, mutta vain ystävällisesti on kehotettu pitämään auki (ei ole onnistunut). Minä vertaisin ponnistusvaiheen huutoa esim. keihäänheittäjien karjuntaan: voima ikään kuin purkautuu huudon myötä, mutta sitä riittää taas seuraavaan ponnistukseen. Kaiken kaikkiaan minun kätilökokemukseni ovat hyvin myönteisiä.
- joskus-huvittaa-hyvinkin
Aina on ammateissa ihmisiä, jotka ovat kettuuntuneita, kyynisiä ja vain käyvät töissä.
Sen 259:n puhelun jälkeen ei huvita.
Sen 157:n synnytyksen jälkeen ei huvita.
Duunarihommia. - thetruth
"Amis-AMK. " Lääkärin määräysten toteuttajat.
Sairaalamaailma on työelämässä maailman vanhanaikaisin ja byrokraattisin. Ammattikunnat eivät juurikaan puhu toistensa kanssa - vain kun pakosta. - kyynisiä-ovat
ETU, HAL, SYPE, BMI
-kukin erikoistuu siihen, mikä eniten tuntuu tutulta maailmalta vapaa-ajaltaan jo entuudestaan- naureskelua
-lääkarit vrt. hoitajat, hohhohhoooooo, kipittää kipittää, toteuttaa toteuttaa - Pinkkibataatti
Esikoisen kanssa kokkolan synnärillä ihan kamala kätilö.... :( ei meinannut suostua edes buranaa antamaan jälkisuppareihin "eihän sulla mitään kipuja enään voi olla!" ,vitkutteli kaiken muidenkin lääkkeiden kanssa olin pitkään ilman mitään kipu lääkettä,odottelin kätilöä tuskat päällä! Kohteli tosi tympeästi,tuntu ettei oikein noteerannu mun mielipiteitä tai sanomisia mitenkään. Multa jäi melkeen epiduraalikin ottamatta sen vuoks,mulle hän ei siis sanonu mitään että se on ite pyydettävä erikseen kun sen haluaa. Vaik mun papereis luki että epiduraalin haluan... onneks ite kysyin sit loppu peleissä ja alko oleen jo melkeen myöhästä. Oli tosi eläin olo sielä ku siin huonees oli 5 henkilöä mun ja lapsenisänkaa joista ne 3 ylimäärästä vaan katteli koko synnytyd sessiota...ei multa mitään kysytty että sopiiko että paikalla on ylimääräsiä.
Toivon ettei tän kakkosenkaa tuu samaa kätilöä ku lähen sinne synnyttään piakkoin...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1384228- 892049
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152031Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi621687Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541472Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1341437VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1021352- 741256
- 981171
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1181080