Raamatussa meitä kehotetaan etsimään:
Matt. 6:33
Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. [1. Kun. 3:13; Ps. 37:25, 127:2; 1. Tim. 4:8]
Matt. 7:7
"Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. [7:7-11: Luuk. 11:9-13 : 1. Aik. 28:9; Jer. 29:13; Matt. 18:19, 21:22; Joh. 14:13,14; Jaak. 1:5; 1. Joh. 3:22]
Jotta voisi löytää, on etsittävä ja pidettävä arvokkaana sitä, mitä etsii. Totuus Jumalan valtakunnasta on arvokkainta, mitä voimme löytää. Sitä verrataan Raamatussa mm. kallisarvoiseen helmeen ja peltoon kätkettyyn aarteeseen:
Matt. 13:46
Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen. [Sananl. 8:10,11]
Matt. 13:44
"Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon. [Fil. 3:7]
Etsimistämme haittaavat ennakkoluulot ja sitoutuminen tavanomaiseen. Uusien näkökulmien omaksuminen voi olla tosi vaikeaa etenkin, jos on pettynyt tarjolla oleviin uskontoihin. Sitä saattaa seurata epäuskoa, ettei totuutta voi löytääkään.
Minun etsimiselleni oli ratkaisevaa, että lähetyssaarnaajat auttoivat ajattelemaan oikean kirkon ongelmaa organisaation ja toimitusten kannalta sekä ilmoituksen välttämättömyyttä.
Oikeassa kirkossa tulee olla sama organisaatio ja valtuus, jonka Kristus on asettanut. Kirkon toimitusten tulee olla juuri sellaisin, millaiseksi ne on annettu. Jumalan ilmoitukset voivat olla jatkuvia. Missään ei sanota, että kaikki tarvittava ilmoitus olisi Raamatussa. Ilmestyskirjan lopussa oleva kielto lisätä ja ottaa pois mitään tarkoittaa vain Ilmestyskirjaa.
Matt. 6:33
Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. [1. Kun. 3:13; Ps. 37:25, 127:2; 1. Tim. 4:8]
Matt. 7:7
"Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. [7:7-11: Luuk. 11:9-13 : 1. Aik. 28:9; Jer. 29:13; Matt. 18:19, 21:22; Joh. 14:13,14; Jaak. 1:5; 1. Joh. 3:22]
Jotta voisi löytää, on etsittävä ja pidettävä arvokkaana sitä, mitä etsii. Totuus Jumalan valtakunnasta on arvokkainta, mitä voimme löytää. Sitä verrataan Raamatussa mm. kallisarvoiseen helmeen ja peltoon kätkettyyn aarteeseen:
Matt. 13:46
Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen. [Sananl. 8:10,11]
Matt. 13:44
"Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon. [Fil. 3:7]
Etsimistämme haittaavat ennakkoluulot ja sitoutuminen tavanomaiseen. Uusien näkökulmien omaksuminen voi olla tosi vaikeaa etenkin, jos on pettynyt tarjolla oleviin uskontoihin. Sitä saattaa seurata epäuskoa, ettei totuutta voi löytääkään.
Minun etsimiselleni oli ratkaisevaa, että lähetyssaarnaajat auttoivat ajattelemaan oikean kirkon ongelmaa organisaation ja toimitusten kannalta sekä ilmoituksen välttämättömyyttä.
Oikeassa kirkossa tulee olla sama organisaatio ja valtuus, jonka Kristus on asettanut. Kirkon toimitusten tulee olla juuri sellaisin, millaiseksi ne on annettu. Jumalan ilmoitukset voivat olla jatkuvia. Missään ei sanota, että kaikki tarvittava ilmoitus olisi Raamatussa. Ilmestyskirjan lopussa oleva kielto lisätä ja ottaa pois mitään tarkoittaa vain Ilmestyskirjaa.
Vastaukset 80
Vanhimmat
Kuinka paljon sinun mielestäsi kannaattaa käyttää aikaa jonkin tietyn uskonsuunnan tutkimiseen?
Tärkeintä on löytää totuus. Tutkin aktiivisesti n. puoli vuotta ennen kasteelle menoa, mutta olin valmis kasteelle jo aikaisemmin. Ennen kasteelle menoa kävin säännöllisesti kokouksissa, mutta syynä oli sen odotus, että vaimoni olisi tullut mukaan. Niin ei käynyt. Varmuuden palautetusta kirkosta sain noin kuukauden tutkimisen jälkeen. Sitä seurasi ankara kamppailu tupakasta irtautumiseen.
Tiedän, että jotkut ovat tutkineet yli 20 vuottakin ennen kasteelle menoaan ja olleet sen jälkeen aktiivisesti mukana. On myös monia, joille vain hetken tutkiminen on riittänyt.
kun perheeni liittyi kirkkoon. Isäni oli asiassa hyvin perusteellinen. Lähetyssaarnaajat oli opettanut perhettämme jo jonkinaikaa. Isäni koki ratkaisun hyvin tärkeäksi ja tunsi suurta vastuuta siitä mihin uskoon on viemässä perhettään. Siksi hän otti yhteyttä kaikkiin uskontokuntiin mitä Porista löytyi. Hän kävi keskusteluja mm. pappeudesta ja valtuudesta eri uskonto ryhmien ja kirkkojen edustajien kanssa mukaanlukien Ev. Lut. kirkon. Kukaan toinen uskontokunta ei saanut isääni vakuuttuneeksi oikeasta järjestyksestä ja valtuudesta kuin MAP-kirkon lähetyssaarnaajat. Lisäksi hän sai vastauksen rukouksiinsa oikeasta kirkosta. Tutkiminen kesti noin 7kk. kunnes kasteellemeno päätös tuli.
Unski
kuinka ihmiset ovat löytäneet itselleen oikean Seurakunnan ja Kirkon,kertokaa muutkin kuinka se löytyi,oliko valinta helppo vai vaikea?
Tarkoitin sitä, että jos alkaisin etsiä totuutta jostain kristillispohjaisesta uskonsuuntauksesta, niitä on ainakin 33 000. Enkä varmastikaan aloittaisi mormonismista, vaan se tulisi siellä jossain loppuvaiheessa.
Jos yhden vuorokauden aikana tutkisin yhtä uskontoa, silloin kaikkien tutkimiseen menisi yli yhdeksänkymmetä vuotta.
Minulla on korkeintaan elinaikaa jäljellä sen verran, että täysisi tutkia kahta suuntausta päivässä.
Jos olet sitä mieltä, että yksi illan puolikas yhtä kohden ei riitä, silloin minun olisi täysin mahdotonta tässä elämässä edes ehtiä mormonismiin asti.
Jos minä uhraisin kaikkiin puoli vuotta, kuten sinä mormonismin tutkimiseen, tarvitsisin 16 500 vuotta kaikkien yhtä perusteelliseen tutkimiseen.
Sitäpaitsi tuossa on oletuksena se, että kaikki muut maailman uskonnot kuin kristinusko jätetään tutkimisen ulkopuolelle.
on koetettava selvittää ensin. Raamattu on paras lähtökohta. On vain huomattava ajatella, millainen oli alkukirkko ja vapautua entisistä kaavamaisista uskomuksista. Minua lähetyssaarnaajat auttoivat ajattelemaan olennaisia seikkoja, jotka mainitsin edellä.
Miksi ihmmeessä ensinnäkin Raamatun pitäisi olla lähtökohta? Toisekseen jollain kaavamaisuudella kuten apostolien määrällä ei ole vähäisintäkään merkitystä.
Jos haluaisin rajata etsintäni, en keksi mitään syytä, miksi juuri mormonikirkko sisältyisi rajauksen sisäpuolelle. Sitäpaitsi siihen olen jo tutustunut kohtuuttomasti eli huomattavsti enemmän kuin puoli iltaa... Olisi muiden vuoro.
kuitenkin Jumalalle jotain. Vuodessa on 12 kuukautta Israelissa on 12 heimoa Apostoleja alkukirkossa oli 12. Voidaan kai todeta että 12 on pyhä luku. Samoin 1 on yksi Taivaallinen Isä meidän henkiemme isä. Kolme on myös pyhä luku. Isä, Poika ja Pyhä henki. Jeesuksen lähimmät apostolit, joita oli kolme siis Pietari, Jaakob ja Johannes, jotka johtivat Jeesuksen kuoleman jälkeen Jeesuksen Kristuksen kirkkoa. Myös MAP-kirkossa on 12 apostolia ja ensimmäisen presidenttikunnan muodostaa Profeetta ja hänen neuvonantajansa.
Myös seitsämän on pyhä luku. Seitsämässä päivässä Jumala loi maan ja kaikki mitä siinä on Viikossa on seitsemän päivää. Herra on säätänyt ihmisille seitsämän taloudenhoitokautta, jolloin hänen työnsä on maanpäällä. Setsenkymmenet johtivat lähetystyötä. Ehkäpä näillä luvuilla on jotain vertauskuvallista merkitystä uskonnollisessa elämässä.
Unski
Apostoleista: http://www.ortodoksi.net/tietopankki/arvonimet/apostoli.htm
http://www.ortodoksi.net/tietopankki/henkilot/pyhat/uuden_testamentin_pyhat/apostolit/70_apostolia.htm
Ei, perusteet puuttuvat edelleen. Miten niin kirkolla tulee olla oikea organisaatio ja millä perusteella juuri MAP-kirkolla on se oikea malli?
Jos todella haluat tietää ja uskot rakastavaan Jumalaan niin luuletko ettei Hän auttaisi sinua tällaisessa mahdottomassa tilanteessa.
Huolehdi vain siitä että kanava on auki ja että olet myös valmis kuuntelemaan.
Häirintää esintyy takuuvarmasti ja oma asenteellisuutesi vaikuttaa loppupäätelmiin.
Kannattanee ensin ojentautua elämässään Kristuksen/Buddhan/Muhammedin (valitse päälinjat ensin) antamien ohjeiden mukaisesti, seurata omantuntonsa ääntä ja sitä pientä hiljaista ääntä joka on luvattu oppaaksi tässä erityisessä etsimisessä. Kaikkia muita ihmisen aisteja voi pettää mutta ei sitä kuudetta. Kanava on auki jos olet vilpitön ja välität ihmisistä ja haluat heille hyvää.
Tulet lopultakin löytämään sen mitä etsit, mutta ei pidä valittaa loppupeleissä jos se ei ole koko totuus. Toiset etsii itselleen sopivaa jumalaa ja toiset Jumalaa. Vielä harvemmat ovat valmiita luopumaan niistä asioista elämässään jotka eivät ole Jumalan mieleisiä. Ilmeisesti siinä on syy suureen hajontaan.
Itse löysin Jumalan mormonikirkon avulla.
Eli löysit itsellesi sopivan Jumalan. Ei mitään uutta.
Voisit kuitenkin pohtia sitä, että oliko se todella Jumala, joka sinut tuohon johtopäätökseen johdatti.
Uskonnollisen totuuden etsintä ei voi asettaa mitään valmiita ennakko-oletuksia, joilla kaventaa tutkimusaluetta. Jos pitäisi suoraan olettaa, kuten teet, jumaluuksien oleminen, lista lyhenee ilman kunnollisia perusteita. Esim. Buddha ei ollut jumala.
Toinen virheesi on oletus, että ihmisellä a) olisi jokin mystinen kuudes aisti b) tuo aisti olisi erehtymätön. Vilpitön totuuden etsijä ei voisi hyväksyä moista. Vilpitön etsijä tietäisi ihmisen taipumuksen hyväksyä tosiksi itselleen mieluisia asioita.
Tekstistäsi päätellen et ole itse suorittanut mainitsemaasi etsintää. ("Itse löysin Jumalan mormonikirkon avulla.") Jos olisit, tuo olisi ollut toisinpäin. Olisit löytänyt mormonikirkon Jumalan avulla.
Tästä seuraa kysymys oppaasta ("seurata omantuntonsa ääntä ja sitä pientä hiljaista ääntä joka on luvattu oppaaksi"). Kuka luvannut? Jumala ei voi olla vastaus kohdallasi...
Olisin kiinnostunut kuulemaan siitä.
Olet nyt kertonut yleisölle siitä miten en mitenkään ole itse voinut löytää Jumalaa mormonikirkon avulla, väärin kirjoitustani lainaten. Muhammedkaan ei olut Jumala, mutta hän opetti Jumalasta kuten Buddha opetti. Lue huolellisemmin.
Et kai voi lähteä siitä että vanhempasi, valitsemasi ystävät, opettajasi ja lukemasi kirjat ovat vain kompastuskivinä matkallasi kohti Jumalan tuntemusta?
Kiitos kuitenkin osuvasta huomautuksesta. Olen todella löytänyt mormonikirkon Jumalan avulla ja mormonikirkon kautta saamani uudet pyhät kirjoitukset ovat vuorostaan auttaneet minua tietämään enemmän siitä mitä Hän on ihmiskunnalle opettanut.
Sinulla on täysi vapaus rajoittaa etsintäsi siihen mitä viisi aistiasi sinulle kertovat. Niin useimmat ihmiset tekevätkin. Kunhan kerroin omasta havainnostani.
Ensimmäiseksi pahoitteluni. Luin oikein, mutta väärin. Sellaista sattuu. Siinä mielessä jopa kirjoitin oikein, että Buddha ei myöskään opettanut jumalasta. Mutta yhtä kaikki, tein lukivirheen...
Paluupostissa huomautus: ensin väität minun lainanneen kirjoitustasi väärin ja myöhemmin korjaat omaa tekstiäsi...
Sitten asiaan. Tässä ketjussa on kyse uskonnollisen totuuden löytämisestä. Menet asioiden edelle siirtyessäsi suoraan Jumalan tuntemukseen. Totuuden etsijä ei voi pitää mitään ennakko-oletuksia totena.
"Et kai voi lähteä siitä että vanhempasi, valitsemasi ystävät, opettajasi ja lukemasi kirjat ovat vain kompastuskivinä matkallasi kohti Jumalan tuntemusta?"
Tämä ei siis liity itse kysymykseen. Mutta voin vastata tuohon lyhyesti. Ei, en pidä ihmisiä ja kirjoja pelkkinä kompastuskivinä. Epäilen (ja pidän kompastuskivinä) niitä, jotka väittävät tietävänsä totuuden Jumalasta.
Tähän perään sopii pieni korjaus. En väittänyt, että etsintä pitäisi rajoittaa viiteen aistiin. Huomautin vain väärästä ennakko-oletuksesta. Et voi noin vain todeta, että jokin mystinen kuudes aisti paljastaa totuuden.
Se vastaus. Minulla on ollut kokemuksia, joiden myötä aloin uskoa Jumalan olemassaoloon. Yksikään kokemus ei kuitenkaan ole ollut sellainen, että voisin väittää uskoani siinä määrin totuudeksi, että voisin määritellä Jumalaa.
Vanhempani eivät ole puhuneet uskonno(i)sta ja olen lukenut kirjoja laidasta laitaan. Ystäviä en ole valinnut, joukkoon mahtuu niin ateistia kuin eri uskonsuuntiinkin kuuluvia. Omat kokemukseni taas liittyvät hiljaisuuteen ja kävelyretkiin.
Minulla on Unskin kanssa aika lailla samanlainen tausta siinä suhteessa kuinka vanhoja olimme MAP-kirkon tulessa kuvioihimme. Olin 10 vuotias, kun isäni sai sydän veritulpan ja lääkärien tutkimuksen jälkeen hän sai yhden vuoden elin aikaa. (ja se toteutui kahden viikon tarkkudella.) Siinä vaiheessa varmasti useimmille tulee mieleen, että mihin sitä ollaan menossa ja mikä se elämän tarkoitus on, kun sen loppu häämöttää. Siinä vaiheessa isäni tutki omalta osaltaan koko perheen kanssa ja päädyimme MAP-kirkkoon. Tutkiminen kesti 9kk. Isäni sai vastauksen rukouksiinsa ja koko perhe kastettiin yhdessä. Kahden vuoden kuluttua juhlitaan 50 vuotis kaste päivää. Omalta osaltani voin sanoa, että päivääkään en ole katunut sitä päätöstä.
terveisin,
Sivusta seuraava
Todellakin, meidän "totuus Jumalasta" on vain pienen pieni hippu siitä valtavasta kokonaisuudesta mitä Jumala todella on.
Monesti olen miettinyt että miksei ihminen voi vain elää etsien totuutta lisää ja YRITTÄÄ toteuttaa Jumalan antamaa tehtävää rakastaa toisiamme?
Mikä tarve on olla oikeassa määriteltäessä Jumalaa ja Jumalan totuutta? Eihän meillä ole mitään hajua siitä! Matka on pitkä, eikä viisastelu kasvata meitä milliäkään.
Esim. Tapani on todella asialleen omistautunut, hyvä niin -mutta, onko se kaikki turhaa? Pelastuuko Tapani talloessaan monta muuta ihmistä jalkoihinsa täällä, ja poistattessaan muiden kommentteja? Onko siis Tapani ylentänyt itsensä meidän kamalien antien yläpuolelle, ja millä perusteella? Olenko minä huonompi luomus kuin Tapani. Onko Calmato huonompi luomus kuin Tapani?
Vaarallista leikkiä oman hyvinvoinnin kannalta sillä me kaikki ihmiset olemme tasavertaisia Jumalan silmissä.
"Sen minkä teit vähäisimmälle veljellesi, sen teit minulle".
Eli, mitä se hyödyttää väitellä täällä totuudesta kun meillä kenelläkään ei ole siitä hajuakaan, ei edes mormoneilla jotka luulevat sen juuri olevan heidän valttikorttinsa.
On siitä "hajua".
Joh. 7:28
Opettaessaan temppelissä Jeesus huusi kovalla äänellä: "Te siis tiedätte, kuka minä olen ja mistä tulen. En minä ole tulostani itse päättänyt -- minut lähetti hän, joka on totuus itse. Te ette häntä tunne, [7:28,29: Matt. 11:27]
Joh. 8:32
Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." [Room. 6:18, 8:2; Gal. 5:1]
Joh. 14:6
Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. [Joh. 11:25; Room. 5:2; Hepr. 10:20]
Joh. 17:17
Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus. [1. Piet. 1:22]
Room. 2:20
ymmärtämättömien kasvattaja ja kokemattomien opettaja, kun sinulla on tieto ja totuus hallussasi lakiin kirjoitettuna.
2. Kor. 11:10
Niin totta kuin Kristuksen totuus on minussa, tätä ylpeilemisen aihetta ei minulta Akhaian maakunnassa riistetä! [1. Kor. 9:15]
Gal. 2:5
Mutta me emme hetkeksikään antaneet heille periksi, jotta evankeliumin totuus säilyisi teille puhtaana.
Ef. 4:21
jos todella olette hänestä kuulleet, jos teille on opetettu se totuus, joka Jeesuksessa on.
Ef. 6:14
Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan [Jes. 11:5]
1. Joh. 1:8
Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä.
1. Joh. 2:4
Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä.
1. Joh. 3:19
Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme,
1. Joh. 5:6
Hän, Jeesus Kristus, on tullut veden ja veren kautta -- ei ainoastaan veden, vaan veden ja veren. Ja Henki on todistaja, sillä Henki on totuus.
Koko totuus on meiltä vielä kätkössä, mutta kun otamme Pyhän Hengen oppaaksemme, elämme totuudessa ja menemme täydellistä totuutta kohti.
Jos pidät totuutta tärkeänä, miksi sitten olet sortunut huijari-aarteenetsijä-h-pukki-Smithin oppeihin?
niin sinun olisi tutkittava paremmin. Totta näyttää olevan kohdallasi se, että olet kovin ennakkoluuloinen. Perusteluja et esitä, vaan syydät pelkkiä herjoja kuten:
"Jos pidät totuutta tärkeänä, miksi sitten olet sortunut huijari-aarteenetsijä-h-pukki-Smithin oppeihin?"
Oletko sama, joka ei keksi muuta sanottavaa kuin syyttää perusteitta valehtelemisesta?
itsekin päätyisit täsmälleen samoihin johtopäätöksiin. Valitettavasti kuitenkin syyllistyt itsepetokseen.
paina mitään Smithin ajalta kuten lehdistö, silminnäkijät, järkyttyneet vilpittömät kansalaiset, muut hyvämaineiset kristityt jne. - EI savua ilman tulta.
Taas joudan käymään palstalla. Yhteenvetona voin todeta, että ei ole mitään järkeä ryhtyä tutkimaan mormonismia, jos haluan löytää uskonnollisen totuuden.
Lasketaanpa vielä uudelleen. Minulla on elämässäni varsin paljon mielenkiintoista tekemistä; mm. nyt aloitin itseopiskelun mielenkiintoisesta ja ammatillisesti hyödyllisestä asiasta. Lisäksi minulla on pienehköjä lapsia, joiden kanssa yritän viettää laatuaikaa.
Korkeintaan voisin uhrata johonkin niin itsekkääseen kuin oman "pelastuksen" tavoitteluun varttitunnin päivässä, koska lopullista varmuuttahan ei kuitenkaan voi uskonasioista tietää (kaikkein vähiten ne, jotka väittävät tietävänsä).
Jos minulla olisi viitisenkymmentä vuotta elinaikaa jäljellä, päivittäinen varttitunnin uhraaminen antaisi 4500 tuntia uskontojen tutkimiseen. Jos tyytyisin tutkimaan pelkästään kristillisperäisiä suuntauksia, yhteen voisin silloin käyttää 8 minuuttia.
Mormonismiin sen olen jo itseasiassa hyvinkin käyttänyt vakuuttumatta ollenkaan sen totuudesta, joten nyt olisi vuoro tutkia muita. Jos palaan vielä mormonismin tutkimiseen, se siis tapahtuu vasta elämäni ehtoopuolella...
No ei minullekkaan katumapäätä ole vielä tullut vaikka tänä vuonna oli 51. kastepäivä. Kun me tutkimme perheenä ja alkoi olla ratkaisuhetket, niin isäni poti selkävaivoja, jotka oli saanut kun kävi ilmavoimien jälkeen harjoittelemassa satamatöitä. Kun hän yritti nousta vuoteeltaan hakeakseen Raamatun olohuoneesta, niin iski kova selkäkramppi ja hänen oli jäätävä siihen. Hän katseli lehtisiä yöpöydältään ja siinä oli mm. Lännen muukalainen niminen lehtinen, joka kertoi yhden MAP-kirkon vanhimman (Lännen muukalainen) ja parin muun uskontokunnan edustajan keskustelua tosi kirkosta ja opista. Siinä tuo Lännen muukalainen perusteli mm. palautuksen tarvetta Raamatulla. Ensin isäni luki sitä ja luulikin jo aiemmin lukeneensa sen, mutta kun hän luki sitä pidemmälle niin huomasi, ettei ollutkaan lukenut sitä kokonaan. Hän koki johdatusta siinä että tavallaan oli pakko lukea tuo lehtinen, joka antoi lopullisen varmuuden kastepäätökselle.
Unski
Kävit läpi numeroita omasta ajan käytöstäsi, tai ainakin mahdollisista toiminnoista. Jokainen meistä tekee samoja valintoja miten aikaamme käytämme. Oma käsitykseni on, että kun seison Luojani edessä tämän elämän jälkeen, yksi ensimmäisiä kysymyksiä tulee olemaan: olenko tyytyväinen siihen, mitä elämäni aikana olen toimittanut ja kuinka paljon olen oppinut rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistäni. Näitä kahta viimeistä asiaa sitten selvitellään juuri ajan käytön tuloksista.
Tuohon voin paljon yhtyä. Ei kannata tuhlata elämäänsä kaiken maailman lahkojen tutkimiseen, kun mitään varmuutta minkään totuudelisuudesta ei kuitenkaan voi saavuttaa (muutoin kuin itsepetoksella).
Tärkeämpää on elää rakkaudellista elämää toisia kohtaan omasta "taivaspaikasta" tai "pelastuksesta" piittaamatta.
Etsikää niin te löydätte, kolkuttakaa niin teille avataan, sillä jokainen, joka etsii, löytää ja kolkuttavalle avataan.
Ja niitä kristillisiä "totuuksia" on n. 330000 erilaista.
erilaisina kirkkoina on n. 33 800, mutta on vain yksi, jolla on evankeliumin täyteys.
Noin ne monet sanoo. Kukaan ei pysty todistamaan omaansa oikeaksi.
Ei kannata haaskata aikaa.
kun tekee oman osansa eikä lyö lukkoon omia ennakkokäsityksiään:
"Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne."(Jaak. 1:5-6)
"Ja kun te nämä saatte, minä kehottaisin teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä totuuden Pyhän Hengen voimalla." (Moroni 10:6)
"Nyt, kuten sanoin uskosta - että se ei ollut täydellistä tietoa - aivan samoin on minun sanojeni laita. Te ette voi aluksi tietää niiden olevan täydellisen varmasti totta, sen enempää kuin usko on täydellistä tietoa.
Mutta katso, jos te heräätte ja herätätte kykynne, jopa niin että kokeilette sanojani, ja osoittaisitte vähäisen uskoa, niin, vaikka ette voisi enempää kuin haluta uskoa, antakaa tämän halun tehdä työtä itsessänne, kunnes uskotte sillä tavalla, että voitte antaa sijaa osalle sanoistani.
Nyt, vertaamme sanaa siemeneen. Nyt, jos te annatte sijaa, niin että sydämeenne voidaan kylvää siemen, katso, jos se on oikea siemen eli hyvä siemen, jos te ette epäuskollanne heitä sitä pois, niin että vastustatte Herran Henkeä, katso, se alkaa paisua teidän rinnassanne, ja kun te tunnette nämä paisumisen liikkeet, te alatte sanoa itsellenne: Tämän täytyy olla hyvä, sillä se alkaa avartaa sieluani; niin, se alkaa valaista ymmärrystäni, niin, se alkaa olla minusta ihana."
Alma 32:26-28.
Jokaisella ihmisellä on taipumus sekoittaa asioita. Jos joku ryhmä/lahko/kirkko tai aivan mikä muu tahansa vastaava tuntuu sopivalta, tulee mieleen ajatus, että sen oppi olisi jo siksi totta ja oikeaa.
Ja tuo ajatelmasi ennakkoluuloista on asialleen vihkiytyneen sanahelinää. Käytännössä tarkoitat tuolla, että jokainen mormonismiä epäilevä ja kyseenalaistava väite on pelkkää ennakkokäsitysten aiheuttamaa sokeutta tai kyvyttömyyttä nähdä asioita (niin kuin sinä).
Sitä on meille luvattu:
"Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne."(Jaak. 1:5-6)
Oma viisautemme ei riitä totuuden löytämiseen eivätkä omat mieltymyksemme ole totuuden kriteeri. Jumalan antamalla viisaudella osaamme erottaa ennakkokäsitystemme vaikutuksen ja saamme kyvyn nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat.
Vilpittömiä etsijöitä on ollut pilvin pimein kautta maailman sivu, mutta kovin ovat erilaisia löydökset.
Usko niitä, jotka etsivät totuutta, epäile niitä, jotka ovat löytäneet sen.
-André Gide
Ellei ollenkaan epäile, ellei ole lainkaan kriittinen, saattaa päätyä seuraamaan aivan ketä tahansa ja jopa uskoa kuulevansa jumalallisia ääniä ja muuta vastaavaa.
Yksinkertainen kysymys: mistä tunnistat, mistä "viisautesi" on? Ei, et voi vastata mitään "kun kauniisti ilman epäilyjä pyytää"...
On totuuksia, joita ei voi toiselle antaa, ellei hän itse "maista". Kokemuksellinen tieto on myös totuutta. Kun tunteen totuuden, niin se on kokemus, jota toiselle ei voi antaa. Mormonin kirjasta ei esim. voi saada "makua" ellei tutki ja kysy Herralta:
"Ja kun te nämä saatte, minä kehottaisin teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä totuuden Pyhän Hengen voimalla." (Moroni 10:6)
Minun kokemukseni oli aivan luonnollinen ilman sensaatiota. Tunsin, että se on totta. Ensimmäinen tuntemukseni oli, ettei kukaan ryhdy kirjoittamaan sellaista kirjaa petosmielessä. Se kehottaa kaikkeen hyvään ja uskomaan Kristukseen.
Hyväksyt omat kokemuksesi totuudeksi, mutta jos joku väittää päätyneensä "maistamisen" jälkeen aivan päinvastaiseen tulokseen, syyllistät. Ellei usko oppia sellaisenaan, ellei ole jonottamassa kasteelle, on ennakkoluulojensa vanki.
Ai niin. Maku on subjektiivista tietoa - eikä makuasioissa ole totuutta.
Keskustelussa tulisi määritellä, mistä keskustelee. Eikö se jotenkin noin mennyt? No, tässä yhteydessä tehtäväsi on määritellä uskonto.
ja sanakirjat sanovat, mitä uskonnolla tarkoitetaan yleensä. Ei ole tarpeen sitä määritellä, sillä se on muutenkin selvää. Sen sijaan on olennaista löytää oikea uskonto. Tietosanakirjani sanoo:
uskonto, lat. religio, ihmisen suhde pyhään....
'Uskonto on joukko uskomuksia ja symboleita (ja niistä johdettuja arvoja), jotka koskevat empiirisen ja yliempiirisen, transendenttisen todellisuuden välillä, empiiristen toimintojen ollessa alistetut ei-empiirisille.'
- Ronald Robertson
'Uskonto on instituutio, joka koostuu kulttuurisesti kaavoittuneesta vuorovaikutuksesta kulttuurisesti ilmaistujen yli-inhimillisten olentojen kanssa.'
- Melford Spiro
'Uskonnoille on kaksi yhteistä asiaa: 1. rauhattomuus (tunne siitä, että meissä sellaisina kuin olemme, on jotain väärää tai puutteellista) 2. rauhattomuudesta vapautuminen (tunne siitä, että pelastumme tuosta tilasta asettumalla yhteen jonkun "enemmän" kanssa).'
- William James
Tässä muutama pätkä...
Ei todellakaan ole selvää, mitä uskonnolla tarkasti ottaen tarkoitetaan. Näin ollen, jotta tämä keskustelu voi edetä, olet velvollinen määrittelemään uskonnon. Jos vaadit toisia määrittelemään, valmistaudu samaan tehtävään.
ei ole tärkeää sen määrittely vaan se, mitä se tekee. Tosi uskonto näyttää tien taivaallisen Isämme luo ja antaa vastauksia elämämme tarkoitukseen: "Ihmiset ovat, jotta heillä olisi ilo." "Henki ja ruumis erottamattomasti yhteen liitettyinä saavat aikaan ilon täyteyden."
Ihminen ei omin voimin selviä tästä langenneesta tilastaan Isän luo. Kristus on sovittajamme. "Parhaammekin tehtyämme pelastumme vain armosta." "Ihminen tuomitaan tekojensa mukaan." - Siinä muutamia keskeisiä uskonnollisia totuuksia.
Määrittely on tärkeää. Voidakseen keskustella, on hyvä tietää mistä keskustelee. Voit tietenkin myöntää, että et kykene määrittelemään. Tosin silloin et myöskään voi tietää uskonnollista totuutta - ethän edes tietäisi, mistä tiedät totuuden.
Periamerikkalaista on tuo oman edun tavoittelu jopa ihmisenä olemisen määritelmänä (ilo). On paljon muitakin olemassaolon määritelmiä.
Myös tuo henkilökohtaisen "pelastuksen" tavoittelu on vain yksi määritelmä, joskin varsin inhimillinen...
Minun havaintojeni mukaan ihmisille ei ole lainkaan epäselvää, mitä uskonnolla tarkoitetaan. Lisämääreet kuten kristinusko selventävät, mistä puhutaan. Olen kertonut täällä siitä, mitä tarkoitetaan sellaisella uskonnolla, jossa keskeisenä on usko ja jopa tieto Kristuksen palautetusta kirkosta.
siinä, että nähdään ihmisen olemassaolon tarkoitukseksi ilo? Onko sinulla parempi vastaus siihen, miksi olemme? Taivaallinen Isämme haluaa meille samaa, mitä hänellä on:
Room. 8
16 Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. [2. Kor. 1:22, 5:5; Ef. 1:13, 4:30] .
17 Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän. [Gal. 4:7 | Ap. t. 14:22; Fil. 1:29; 2. Tim. 2:11,12]
"Uskonnollisen totuuden etsiminen"
Otsikkosi ei ollut "Mielipiteeni MAP-kirkosta, joka mielestäni edustaa ainoaa oikeaa totuutta".
Mitä tulee määrittelyyn, minulla ei ole asiasta havaintoja. En yleensä pyydä ihmisiä selittämään sanaa. Nyt kun kuitenkin jo otsikossa ilmoitat etsiväsi USKONNOLLISTA TOTUUTTA, on selitys enemmän kuin paikallaan.
Tuossa syy takertua määrittelyyn.
Kuten täällä on sanottu, uskonnon valinta heijastelee helposti valitsijan omaa psyykettä. Itsekäs ihminen valitsee mieleellään uskon jossa ITSE pääsee tietyillä tempuilla parempaan paikkaan kuin muut. Sitä esiintyy toki kristillisyydessä muuallakin kuin mormonismissa (sikäli kun mormonismi sisällytetään kristillisiin uskontoihin, minun mielestäni niin voi tehdä).
Toisenlaistakin kristillistä näkemystä olen nähnyt. Sen mukaan jos jotain jaottelua on tuonpuoleisessa, oma parempi paikka kuuluu antaa toiselle. Jos yksikin ystävä tai vihollinen on jäämässä paitsi, silloin pitää huolehtia siitä, että itse menee sisään VIIMEISENÄ.
että menee viimeisenä sisään?
Toisaalta ei kai järjestyksellä ole väliä, jos samaan paikkaan kuitenkin päätyy.
Eikö tuon ajattelun mukaisesti olisi vielä epäitsekkäämpää mennä huonoimpaan paikkaan, että parempia riittäisi muille? Silloin kyllä asettuisi Vapahtajan asemaan.
Itse olen valmis tyytymään siihen paikkaan, minkä saan, mutta toivon ja rukoilen, että se olsii mahdollisimman hyvä. Kristus haluaa ilmeisesti samaa, koska on sovittanut syntini.
lässyttele vain
>Millä mielestäsi että menee viimeisenä sisään?
Voihan sitä kysäistä Jumalalta, että jokos kaikki muut ovat sisällä? Hän varmaankin tietää ja tuskin valehtelee;-)
Olet valmis TYYTYMÄÄN siihen mitä saat, kun kuitenkin samalla ilmoitat olevasi parhaiden joukossa;-)
Olisi mielenkiintoista kuulla sinunkin mielipiteesi itse asiasta.
ole itsensä asettamista vähintään Kristuksen asemaan, jos kuvittelee, että itsellä on varaa päästää ensin kaikki muut sisään?
Ja sitäpaitsi se on pelkkää teoriaa.
Jos kysymyksessä on iankaikkinen autuus tai vaikkapa vain surkean maallisen elämän jatkuminen, kidutuksen päättyminen tai joskus pelkkä leipäpala, me kaikki tartumme jokaiseen pelastumisen mahdollisuuteen kuin hukkuva oljenkorteen. Yli-ihmiset ovat erikseen, mutta heitä en tunne.
Suosittelen harjoittelemaan epäitsekkyyttä vaikkapa kassajonossa, ruuhkabussissa tai terveyskeskuksen vastaanotolla. Taivaspaikkojen jakoon meillä ei ole oikeutta.
Ilmoitinko olevani parhaiden joukossa? Enpä tainnut. Mutta jos olen, olen siellä Kristuksen sovituksen ansiosta. Hänen päätöksiään en rupea mestaroimaan.
Sinä siis syyllistät todelliset uhrautumiseen valmiit Kristuksen seuraajat?
Tuskin kukaan kovin pitkään kantaa kaunaa, jos erehdyn etuilemaan kassajonossa. Se on melkoisen eri juttu tuo kyynärpäätaktiikka taivaspaikoissa.
on Saatana. Ensimmäinen koettelemus on tehdä pahaa, puuduttaa omatunto, sitten oppia nauttimaan omasta pahuudesta. Heikot valitsevat helpon tien - pikkusyntisen tai itsekidutuksen - ja heitä Saatana ei palkitse. Hirmuhallitsijat saavat Saatanankin voimaan hyvin. Jos uskot (siis uskot) tähän, niin aloita kiilaamalla kassajonossa >:)
ketään syyllistä.
Suosittelen kuitenkin, että jokainen aloittaisi sen maailmoita syleilevän ja taivaan portille ulottuvan lähimmäisenrakkauden harjoittamisen hiukan pienemmistä hankkeista, esimerkiksi juuri vanhuksen päästämisestä edelleen jonoissa ym.
Minä nimittäin luulen, että siellä taivaan portilla järjestyksen määrää joku aivan muu kuin sinä tai minä.
Kannattaa luopua jumalharhoista ja tyytyä elämään toistaiseksi tätä ihmiselämää. Siinäkin on meille tarpeeksi ellei liikaakin.
on tietenkin vitsi. Mutta kannattaako pelleillä tuollaisilla asioilla? Eikö jo ole nähty, mihin tuollainen ajattelu saattaa pahimmillaan johtaa?
Olen itse saanut kokea, että taivaan valtias on taivaallinen Isämme, ja Hän auttaa ja ohjaa meitä kyllä, kun sitä Häneltä pyydämme.
Vai et syyllistä? Juurihan sinä moitit siitä, että uhrautumaan valmiit hyppivät Kristuksen varpaille!
>Kannattaa luopua jumalharhoista ja tyytyä elämään toistaiseksi tätä ihmiselämää.
Tuosta olen täsmälleen samaa mieltä. Kaikista taivaspaikkaharhoista kannattaa myöskin luopua. Kannattaa tosiaan elää tätä elämää ja antaa vanhukselle paikka bussissa tai kassajonossa, MUTTA ei myöskään pidä tehdä mitään niin epäinhimillistä, että opettaa oppia, jonka mukaan vain tiettyyn lahkoon kuuluvat saavat paremman paikan kuoltuaan kuin muut.
kertomus Liahona lehdestä. En muista äkkisältään numeroa mutta koitan kertoa omin sanoin.
Yliopistolla oli Uskontotieteen loppututkinto ja professori pyysi opiskelijoita siirtymään kadun toisella puolella sijaitsevaan rakennukseen, jossa loppukoe suoritettaisiin. Kun oppilaat kiirehtivät sinne, niin matkalla oli pieni tyttö kaatunut polkupyörällä ja satuttanut itsensä. Seuraavaksi oli rakennuksen ulkoportailla vanhus pudottanut kirjoja joita kantoi ja keräsi niitä maasta ja lopuksi oli vielä laitapuolen ihminen pyytämässä apua. Kaikilla oppilailla oli kiire loppukokeeseen ja he menivät kaikista avuntarvitsijoista ohi auttamatta heitä. Kun he saapuivat rakennukseen oli professori vastassa ja sanoi, että koe oli tuossa matkalla nähdyt auttamistapaukset ja kaikki reputtivat kokeen.
Unski
oli mielipiteeni. Asiastasi.
Noinhan siinä helposti käy, kun se OMA asia (tentti, taivaspaikka) on niin tärkeä, että siinä muut jäävät sivuun.
No, jos on lusikalla annettu...
oikeassa kirkossa tulee olla Jeesuksen antama organisaatio ja valtuus, eli tuo on totta, että vain Jumala voitelee omansa tehtäviinsä, mutta kirkko sana ei käy tähän yhteyteen, vaan on puhuttavakin samoin, kuin Jeesus puhui ja Hän puhui ydestä seurakunnasta, eli Jeesuksen ruumiista, jonka Päänä Hän Itse on ja Temppelistä, joka rakentuu Hengessä.
Kirkko on tuotu joskus myöhemmin uuteen liittoon, vaikka kaikki ihmisen käsin rakentamat temppelitkin kuuluivat vanhan liiton aikaan. Eli nyt me elämme vapaudessa ja sen takaa Jumalan valtakunta, johon jokainen uudesti syntynyt saa Isän tahdosta siirron.
Jo alusta pitäen, silloin kun uusi liitto tuli voimaan, Jeesuksen omat elivät kansan keskellä, eivätkä rakennuksia rakennelleet, sillä heille riitti se upea valtakunta, jonka Jeesus perusti ja johon Jumala omansa uudesti syntymisen yhteydessä siirtää ja näin se riittä meille lopun ajan seurakuntalaisillekkin. Vaikka olemmekin vielä hajallaan ympäri maapallon, on Jeesus nyt juuri nostamassa raja-aitojen orjuuttamat vapauteen, eli jokainen joka uskoo Jeesukseen, saa siirron Jumalan valtakuntaan, eikä siihen tarvita käsin tehtyjä rakennuksia.
Täällä valtakunnassa kaikki lähtee Jeesuksesta, joka on Pää ja Hän voitelee omat pappinsa, evankelistansa, opettajansa, profeettansa ja muut työtoverinsa ja siihen ei ole maallista koulutusta olemassakaan, sillä koulutuksen antaa Jeesus Pyhän Hengen todistamana.
mutta kirkon toiminnot tarvitsevat myös rakennuksia. Kirkko -sanalla on kaksi merkitystä eli se voi tarkoittaa yksittäistä rakennusta tai näkyvää organisaatioita.
Näyttää siltä, että ajattelussasi et pidä rakennusta ja organisaatioita erillään, koska sanoit: "...eivätkä rakennuksia rakennelleet, sillä heille riitti se upea valtakunta, jonka Jeesus perusti..." Eivät he ehtineet ennen luopumusta paljon rakentaa, mutta siitä ei ole paljon tietoja. Joku viittaus löydöissä on kyllä kristittyjenkin rakennukseen.
Kristus johtaa kirkkoaan apostoliensa kautta. Kukin heistä on profeetta. Heitä johtaa Kristus. Kirkon johdossa on pääapostoli, koko kirkon presidentti, samaa tapaan, kuin Pietari johti alkukirkkoa.
on menneillään, eli Jeesus Kristus johtaa meitä, sillä Hän on kaiken pää.
Kirkko ei tarkoita rakennusta tai organisaatiota.
kirkolla tarkoitetaan organisaatioita, mutta ymmärrän kyllä, että siitä on toisenlainenkin käsitys, josta on sanottu uskontunnustuksessa:
"Me uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan.."
Kristus ei perustanut tällaista näkymätöntä kirkkoa, vaan näkyvän, jota ensin hän itse ja sitten apostolit johtivat. Apostolinen seurakunta, kirkko, katosi samalla, kun apostolit surmattiin eikä uusia valittu tilalle. Tuosta luopumuksen ajan kirkosta tuli Rooman valtakunnan osasto, jota keisari johti.
Nyt sinun pitää näyttää, että apostolit johtivat kirkkoa. Tähän ei sovi lausahdus "tälle kalliolle..."
Ja kuinka monta apostolia olikaan...
http://www.ortodoksi.net/tietopankki/arvonimet/apostoli.htm
No, ei se mitään...
Heitä oli alun perin 12 kuten antamassasi linkissäkin sanotaan:
"Herramme Jeesus Kristus valitsi ja nimesi perimätiedon ja Raamatun mukaan kaksitoista apostolia alkuperäiseen omaan opetuslapsiensa yhteisöön, jonka tehtävänä ja toimeksiantona oli uskon jakaminen. Kristuksen ja uskonsa kavaltaneen apostoli Juudaksen sijalle valittiin myöhemmin uusi apostoli, Mattias. (Apt.1:23-26)"
Kysymys ei ole edes perimätiedosta, sillä heidän valitsemisensa ja asettamisensa mainitaan Raamatussa. Siitä selviää myös se, että he olivat oikean opin auktoriteetteja, perustivat seurakuntia ja asettivat niihin vanhimpia. Paavali yhtenä apostolina matkusti seurakuntia vahvistaen ja kirjeitä kirjoittaen.
Saattoi olla niin, että 12 apostolin ohessa oli kolme muuta apostolia, jota olivat Pietari, Jaakob ja Johannes. He olivat pääapostoleita eli muita kahtatoista ja heidän kanssaan koko kirkkoa johtavia. Näin ainakin nykyisin on Kristuksen kirkossa.
että käsitykseni on pyhien kirjoitusten mukainen.
Et ymmärrä sitä mitä kirkolla tarkoitetaan etkä Kristinuskon sanomaa.
mitä ovat kirkko ja kristinusko!
Olen muutaman kerran pyytänyt määrittelemään erityisesti sitä, ketkä ovat kristittyjä. Minulle kelpaa vain raamatullinen ko. sanan käytto eikä se, miten kristillisyys määritellään uskontunnustuksissa. Niiden mukaan tulee uskoa kolminauisuusoppiin ja näkymättömään kirkkoon. Kumpiakaan ei mainita Raamatussa.
Kuinka raamatullista polyteismi on? Olet vaikkapa hinduja selvästi polyteistisempi. Noiden kaikki jumaluudet kun ovat tulkittavissa yhden ja saman heijastumaksi.
Toista se on mormoneilla, joilla jumalia pukkaa aina vain lisää ja lisää. Eikä vieläkään polyteismin määritteeseen liity mitenkään se, kuinka montaa jumalaa palvoo.
Olen ulkopuolinen tarkkailija. Kristinuskon voi toki käsittää laajasti lukien mormonisminkin siihen kategoriaan.
No, sinulle kelpaa vain raamatullinen määritelmä, mutta kai meillä ulkopuolisillakin on oikeus määritellä kristinusko.
Minä en katso uskoa kolminaisuusoppiin välttämättömäksi voidakseni lukea jonkin uskonnon kristinuskon piiriin.
Kristinuskon SANOMA on kuitenkin jotain aivan muuta kuin rakennukset, organoisaatiot tai muut vastaavat. Käyttämäsi termi "näkymätön kirkko" osuu sitä aika lähelle.
Kristillisyys määritellään kuitenkin juuri uskontunnustuksista käsin ja ehdoksi asetetaan vielä se, että Raamattu on uskon ainoa ohje. Uskontunnustukset ovat ihmisten "sorvaamia". Ne on tehty, koska torjuttiin areiolaisuutta. Raamattu taas on koottu myös ihmisten toimesta. Siinä on monia viittauksia muihin kirjoituksiin. Jos ne löydettäisiin, niin niillä olisi aivan yhtä suuri oikeutus kuulua pyhiin kirjoituksiin kuin ne, jotka nyt ovat Raamatussa.
Olen samaa mieltä, että kristinuskon sanoma on muutakin kuin organisaatiota ja toimituksia. Siion on puhdassydämiset. Evankeliumi eli pelastussuunnitelma on aidon kristinuskon sanoma, mutta siihen kuuluvat myös oppi, organisaatio ja toimitukset juuri siten, kuin ne on käsketty tehdä.
Kristinuskon sanoma ei ole se, että pitää uskoa Joseph Smithiin ja hänen kirkkonsa organisaatioon, vaikka siinä onkin kopioituna samaa organisaatiota kuin mitä mormonit katsovat alkuseurakunnalla olleen.
että Jumala kutsui jälleen profeetan palauttamaan alkuperäisen kristillisen sanoman ja siihen kuuluvat kaikki toimitukset?
Kukaan ei voi estää Herraa antamasta lisää sanaansa ja palauttamaan sellaisen, joka on ollut kadoksissa luopumuksen vuoksi.
Silloin juuri tuon profeetan sanoma on aitoa kristinuskon sanomaa. Ei ole kysymys uskomisesta Joseph Smithin henkilöön, vaan siihen, että hän oli aito profeetta. Palauttaminen on ennustettu Raamatussa:
Jes. 2:2-3; Miika 4:2, Jes. 29:14; Dan. 2:44; Matt. 17:11; Ap.t. 3:21; Ef. 1:10; Ilm. 14:6
Jos lehmällä olisi pyörät, se olisi maitoauto.
En osaa Raamattua ulkoa, mutta valintasi eivät yllätä. Tässä vain yksi. Matteus 17:11 ("Elia kyllä tulee", hän vastasi, "ja panee kaiken taas kohdalleen.)
Koska olet laiska lukemaan, hypätään suosiolla yhden jakeen ylitse. Matteus 17:13 (Silloin opetuslapset ymmärsivät, että hän oli puhunut heille Johannes Kastajasta.)
Eli oppinne mukaan Joseph Smith on ainakin Johannes Kastajan reinkarnaatio.
Elia -nimeä käytetään pyhissä kirjoituksissa eri merkityksissä.
Profeetta Elia(s): Elias on kreikankielinen muoto heprealaisesta nimestä Elia.
Edelläkävijä: Esimerkiksi Johannes Kastaja oli edelläkävijä, koska hänet lähetettiin valmistamaan tietä Jeesukselle (Matt. 17:12-13)
Palauttaja: Nimitystä on käytetty myös muista erityisiin tehtäviin kutsutuista kuten Johannes Ilmestyksensaajasta ja Gabrielista (Luuk. 1:11-20)
Abrahamin taloudenhoitokauden aikana elänyt profeetta: Profeetta Esaias tai Elia, joka eli ilmeisesti Abrahamin aikana.
En tajua, miten tuo liittyy sen enempää mormoneihin kuin Joseph Smithiin. Tai palautukseen. Tai väitettyyn luopumukseen. Ellet sitten yritä sanoa, että Joseph Smith on kaikkien niiden, joista on käytetty pyhissä kirjoituksissa nimeä Elia tai Elias tai Esaias, reinkarnaatio.
Siis mitä lopulta yrität sanoa?
miten ymmärrän asioiden olevan. Emme usko jälleensyntymiseen. Elia -sanalla on useita merkityksiä, kuten edellä kirjoitin. Kaipa Joseph Smithiäkin voi sanoa Eliaksi siinä merkityksessä, että hän toteutti evankeliumin palautuksen, mutta ei se ole tavanomaista kielenkäyttöämme.