Rauhan tervehdys!
Halusin vielä vastata eiliseen viestiisi ja koska uusia viestejä tulee tälle palstalle tiuhaan tahtiin, kirjoitin vastaukseni erilliseksi viestiksi.
Yrityksiä jumalanpalveluspäivän muuttamiseksi
Missään ei Raamattu anna valtuutta muuttaa sitä jumalanpalveluspäivää, jonka Jumala asetti Eedenissä ja jonka hän uudelleen vahvisti Siinailla. Katolinen kardinaali James Gibbons: "Voit lukea Raamatun ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan asti, etkä löydä ainuttakaan riviä, jossa annettaisiin valtuudet sunnuntain pyhittämiselle. Raamattu vahvistaa lauantain uskonnollisen vieton".(The Faith of Our Fathers) ja A.T. Lincoln: "Ei voida väittää, että Uusi testamentti itse olisi antanut perustan uskomukselle, jonka mukaan ylösnousemuksen jälkeen Jumala asetti viikon ensimmäisen päivän lepopäiväksi sapatin tilalle. Jokaisen, joka pitää koko dekalogia sitovana moraalilakina, ainoa johdonmukainen menettelytapa on viettää sapattia viikon seitsemäntenä päivänä". (From Sabbath to Lord´s Day ).
Barnabas, Ignatios, Justinus Marttyyri, Irenaeus, Tertullianus, Klemens Roomalainen, Klemens Aleksandrialainen, Origenes, Cyprianus ja Victorinus, jotka ensimmäisillä vuosisadoilla ”ajoivat” sunnuntaita kristittyjen lepopäiväksi, eivät kertaakaan esitä ainuttakaan Raamatun kohtaa sen tueksi, että sunnuntaita vietettiin sapatin sijasta. Keisari Konstantinus Suuri antoi ensimmäisen siviilioikeudellisen sunnuntailain 7.maaliskuuta 321 jKr: Auringon kunnianarvoisena päivänä virkamiehet ja kaupungeissa asuva kansa levätkööt ja kaikki työpajat olkoot suljettuina. Maaseudulla voivat maanviljelystä harjoittavat henkilöt kuitenkin vapaasti ja laillisesti jatkaa töitään.
V.538 kiristettiin lakia: maanviljelystyöt on pantava syrjään, jotta ihmiset eivät estyisi tulemasta kirkkoon.
V.1977 The Convert´s Catechism of Catholic Doctrine:
"Kysymys: Mikä päivä on sapatti?
Vastaus: Sapatti on lauantai
Kysymys: Miksi vietämme sunnuntaita emmekä lauantaita?
Vastaus: Vietämme sunnuntaita emmekä lauantaita, koska Katolinen Kirkko siirsi juhlallisuudet lauantailta sunnuntaille".
The Faith of Millions (v.1974):
”Koska Raamatun mukaan lepopäivä on lauantai eikä sunnuntai, eikö ole outoa, että ei-katoliset, jotka sanovat perustavansa uskonsa suoraan Raamattuun eikä Kirkon arvovaltaan, viettävät sunnuntaita lauantain sijasta? Kyllä, tietenkin se on epäjohdonmukaista.” Hän huomauttaa, että tapa viettää sunnuntaita ”perustuu Katolisen Kirkon arvovallalle eikä millekään Raamatun nimenomaiselle tekstille. Tämä sunnuntainvietto on muistuttamassa äitikirkosta, josta ei-katoliset lahkot ovat eronneet. Ne ovat kuin poika, joka on juossut pois kotoaan, mutta joka yhä kuljettaa taskussaan äitinsä kuvaa.”
Kun Jeesusta arvosteltiin siitä, että hän sapattina poisti kärsimystä, hän vastasi: ”Kyllä sapattina on lupa tehdä hyvää” (Matt.12:12). Parantamisteoillaan hän ei rikkonut sapattia eikä kumonnut sitä. Mutta tällä tavoin hän osoitti vääriksi ne raskaat säännöt, jotka olivat vääristäneet sapatin merkityksen.
Sunnuntai Raamatussa:
Matt.28:1: Ja kun sapatti oli päättynyt ja viikon ensimmäisen päivän aamu koitti, tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa.
Mark.16:2: Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa.
Jae 9: Mutta ylösnousemisensa jälkeen hän varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa.
Luuk.24:1: Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit.
Joh.20:1: Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta.
Jae 19: Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!”
Ap.t.20:7: Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.
1 Kor.16:2: Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräystä tehtäisi vasta minun tultuani.
[Ilm.1:10: "Herran päivänä Henki valtasi minut". Yksikään Uuden testamentin jakeista ei anna sunnuntaille pyhyyden leimaa eikä edes kutsu sitä Herran päiväksi.Meidän ei tule jälkikäteen lukea tuohon ilmaukseen sunnuntaita.]
Halusin vielä vastata eiliseen viestiisi ja koska uusia viestejä tulee tälle palstalle tiuhaan tahtiin, kirjoitin vastaukseni erilliseksi viestiksi.
Yrityksiä jumalanpalveluspäivän muuttamiseksi
Missään ei Raamattu anna valtuutta muuttaa sitä jumalanpalveluspäivää, jonka Jumala asetti Eedenissä ja jonka hän uudelleen vahvisti Siinailla. Katolinen kardinaali James Gibbons: "Voit lukea Raamatun ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan asti, etkä löydä ainuttakaan riviä, jossa annettaisiin valtuudet sunnuntain pyhittämiselle. Raamattu vahvistaa lauantain uskonnollisen vieton".(The Faith of Our Fathers) ja A.T. Lincoln: "Ei voida väittää, että Uusi testamentti itse olisi antanut perustan uskomukselle, jonka mukaan ylösnousemuksen jälkeen Jumala asetti viikon ensimmäisen päivän lepopäiväksi sapatin tilalle. Jokaisen, joka pitää koko dekalogia sitovana moraalilakina, ainoa johdonmukainen menettelytapa on viettää sapattia viikon seitsemäntenä päivänä". (From Sabbath to Lord´s Day ).
Barnabas, Ignatios, Justinus Marttyyri, Irenaeus, Tertullianus, Klemens Roomalainen, Klemens Aleksandrialainen, Origenes, Cyprianus ja Victorinus, jotka ensimmäisillä vuosisadoilla ”ajoivat” sunnuntaita kristittyjen lepopäiväksi, eivät kertaakaan esitä ainuttakaan Raamatun kohtaa sen tueksi, että sunnuntaita vietettiin sapatin sijasta. Keisari Konstantinus Suuri antoi ensimmäisen siviilioikeudellisen sunnuntailain 7.maaliskuuta 321 jKr: Auringon kunnianarvoisena päivänä virkamiehet ja kaupungeissa asuva kansa levätkööt ja kaikki työpajat olkoot suljettuina. Maaseudulla voivat maanviljelystä harjoittavat henkilöt kuitenkin vapaasti ja laillisesti jatkaa töitään.
V.538 kiristettiin lakia: maanviljelystyöt on pantava syrjään, jotta ihmiset eivät estyisi tulemasta kirkkoon.
V.1977 The Convert´s Catechism of Catholic Doctrine:
"Kysymys: Mikä päivä on sapatti?
Vastaus: Sapatti on lauantai
Kysymys: Miksi vietämme sunnuntaita emmekä lauantaita?
Vastaus: Vietämme sunnuntaita emmekä lauantaita, koska Katolinen Kirkko siirsi juhlallisuudet lauantailta sunnuntaille".
The Faith of Millions (v.1974):
”Koska Raamatun mukaan lepopäivä on lauantai eikä sunnuntai, eikö ole outoa, että ei-katoliset, jotka sanovat perustavansa uskonsa suoraan Raamattuun eikä Kirkon arvovaltaan, viettävät sunnuntaita lauantain sijasta? Kyllä, tietenkin se on epäjohdonmukaista.” Hän huomauttaa, että tapa viettää sunnuntaita ”perustuu Katolisen Kirkon arvovallalle eikä millekään Raamatun nimenomaiselle tekstille. Tämä sunnuntainvietto on muistuttamassa äitikirkosta, josta ei-katoliset lahkot ovat eronneet. Ne ovat kuin poika, joka on juossut pois kotoaan, mutta joka yhä kuljettaa taskussaan äitinsä kuvaa.”
Kun Jeesusta arvosteltiin siitä, että hän sapattina poisti kärsimystä, hän vastasi: ”Kyllä sapattina on lupa tehdä hyvää” (Matt.12:12). Parantamisteoillaan hän ei rikkonut sapattia eikä kumonnut sitä. Mutta tällä tavoin hän osoitti vääriksi ne raskaat säännöt, jotka olivat vääristäneet sapatin merkityksen.
Sunnuntai Raamatussa:
Matt.28:1: Ja kun sapatti oli päättynyt ja viikon ensimmäisen päivän aamu koitti, tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa.
Mark.16:2: Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa.
Jae 9: Mutta ylösnousemisensa jälkeen hän varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa.
Luuk.24:1: Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit.
Joh.20:1: Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta.
Jae 19: Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!”
Ap.t.20:7: Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.
1 Kor.16:2: Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräystä tehtäisi vasta minun tultuani.
[Ilm.1:10: "Herran päivänä Henki valtasi minut". Yksikään Uuden testamentin jakeista ei anna sunnuntaille pyhyyden leimaa eikä edes kutsu sitä Herran päiväksi.Meidän ei tule jälkikäteen lukea tuohon ilmaukseen sunnuntaita.]
Vastaukset 16
Vanhimmat
Johanneksen evankeliumi:
5:18 Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.
Katsotaan tätä lukua vähän tarkemmin.Lammasportin luona oli mies, joka oli sairastanut 38 vuotta. Jeesus kysyi häneltä: "Tahdotko tulla terveeksi" Mies tahtoi ja Jeesus paransi hänet. Sen jälkeen juutalaiset sanoivat hänelle:"Nyt on sapatti, eikä sinun ole lupa kantaa vuodetta". Juutalaisilla oli sääntö, jonka mukaan sapattina oli lupa parantaa vain äkillisissä sairaustapauksissa tai hengenvaaran ollessa kyseessä. Tällaista käskyä ei ole Raamatussa, eikä kymmenessä käskyssä ole tällaista rajoitusta. Jeesus rikkoi tässä kohtaa juutalaisen ihmiskäskyn joka oli sapatin rasitteena. Jeesus paransi mielellään sapattina. Hän tuli tänne vapauttaakseen ihmiset synnistä ja sen seurauksista. Niihin kuului myös sairaudet.
ammut rankasti ohi maalista!
1. Luomisviikko ei puhu viikonpäivistä vaan ainoastaan antaa jaksotuksen. Luomisviikon ensimmäinen päivä ei ole määritelmällisesti sama kuin kulloinkin käytössä olevan almanakan viikon ensimmäinen päivä. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa puhutaan nimenomaan seitsemännestä päivästä, eikä sapatista ole ainuttakaan mainintaa.
2. Mooseksen lainsäädännössä lepopäivän jaksotus perusteltiin luomiskertomusta mukaillen; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi (2Ms20.11). Käskyssä ei sanota, että Jumala lepäsi lauantaina vaan nimenomaan seitsemäntenä päivänä, kuuden työpäivän jälkeen. Taaskaan ei ole viittausta silloisen almanakan viikonpäivään. Juutalaisten lepopäivästä muodostui almanakkaan erisnimi tietylle päivälle. Jumalan laki ei kuitenkaan viittaa mihinkään tiettyyn viikonpäivään vaan nimenomaan vietettävään lepopäivään, jota tuli pyhittää seitsemän päivän jaksoissa.
3. Varhaiskristillisyys ei siirtänyt sapatinviettoa toiselle päivälle vaan se ryhtyi viettämään lepopäivää sille merkityksellisenä ajankohtana, lepopäiväkäskyn hengessä. Toisin sanoen, muistutuksena Jumalan suurista teoista (Kristuksen ylösnousemus sekä entuudesta tutut teemat luomisesta ja Egyptistä vapautumisesta), niin kuin lepopäiväkäsky edellyttää. Ei juutalainen saatikka kristitty palvo päiviä vaan jokin merkittävä teema on syynä juhlalle, jota sitten vietetään jonain päivänä. Esimerkiksi, ei äitienpäivää vietetä siksi, että on toukokuun määrätty sunnuntai. Vaan on sovittu, että äitiyttä on syytä juhlia ja sille on osoitettu oma paikkansa almanakasta. Lepopäivää vietetään siksi, että Jumala on luoja ja lunastaja. Sen takia sille on varattu seitsemän päivän jaksossa oma paikkansa tapahtumakalenterista. Juutalaisessa juhlakalenterissa se oli lauantai ja kristillisessä kalenterissa vakiintui sunnuntai. Molemmissa käytännöissä toteutuu sama idea.
vain on, etteivät adventistit tuota käsitä. Epäilen kylläkin heillä olevan lauantaisapatistaan kiinnipitämiseen suuresti
muut syyt kuin ne joita he esittävät.
Jeesuksen ristiinnaulitseminen tapahtui perjantaina "Silloin oli valmistuspäivä ja sapatti oli alkamaisillaan (Luuk.23:54). Seuraava päivä oli lauantai eli sapatti, jonka opetuslapset "viettivät levossa lain käskyn mukaan"(jae 56).Kolmantena päivänä eli sunnuntaina, joka mainitaan "viikon ensimmäiseksi päiväksi" (Luuk.24:1), Jeesus nousi haudasta kuoleman voittaneena. Sunnuntain pyhittämistä perustellaankin usein juuri sillä, että Jeesus nousi silloin kuolleesta. Suomessa tehtiin kalenterimuutos 1973, jolloin maanantaista tuli viikon ensimmäinen päivä. Kalenteriin tehty muutos ei voi siirtää Jumalan antamaa pyhyyttä toiselle päivälle. Eikä keisarin, paavin tai muitten hallitsijoiden käskyt sunnuntain pyhittämiseksi lauantain asemasta velvoita kristittyjä.
Niin, tässä esityksessä käy ilmi ihanteellisella tavalla miten kaksi erillistä asiaa sujuvasti hämmennetään keskenään.
1. Jeesuksen aikainen almanakka on selviö. Toistamalla aikalaiskäytäntöä luodaan sumuverho, eli kuulija vedetään mukaan todisteluun itsestäänselvyydestä.
2. Näin on luotu kuva asian varmuudesta ja aukottomuudesta – mutta minkä suhteen? Onko todistelun kohteena oleva asia edes varsinaisen keskustelun kohteena? Ei todellakaan. Ajanlaskumme alun, ensimmäisen vuosisadan viikonpäivät ovat yhä meidän käytössä! Eihän niiden olemassaoloa tarvitse todistella?
3. Seuraavaksi logiikka heittää kuperkeikkaa. Eihän 1973 kalenterinmuutos ole muuttanut lepopäivää? Onko Suomessa ryhdytty kokoontumaan viikon ensimmäisenä päivänä jumalanpalvelukseen? Ei todellakaan! Yhä edelleen kokoonnutaan samana päivänä kuin ennen. Eli, kalenterin muutokset eivät ole merkityksellinen osa lepopäiväkeskustelua. Näin savuverhoa sankennetaan hivenen.
4 Nyt kuulija on tarpeeksi hukassa, että voidaan esittää perusteeton väite; Jumala pyhittää tietyn viikonpäivän. Sitä tosiasiaa on väisteltävä, että Raamattu ei itse asiassa, lepopäivästä puhuessaan, nimeä mitään tiettyä viikonpäivää. Niin luomiskertomuksessa kuin Siinainvuorella puhutaan jaksotuksesta, miten usein lepopäivää tulisi viettää ja annetaan syy miksi.
5. Sen jälkeen tehdään loppupäätelmä; Jeesus ja opetuslapset Paavali mukaan lukien noudattivat juutalaista perinnettä, menemällä lauantaina jumalanpalveluksiin. Kuinkas muutoinkaan? Eihän uutta perinnettä voi olla ennen kuin sellainen muodostuu!
6. Tässä vaiheessa ideaali kuulija on menettänyt kosketuspintansa varsinaiseen kysymykseen, mistä lepopäiväkäskyssä on kyse? Ensimmäinen todiste viikonpäivien ilmeisyydestä johdattelee mielleyhtymän kautta perusteettomaan väittämään, että oleellisinta lepopäiväkysymyksessä on tietty viikonpäivä. Näin ohitetaan lepopäiväkäskyn idea ja tarkoitusperä ja annetaan sille ulkoisen tunnusmerkin asema.
7 Juutalainen lepopäivä, joka heidän perinteessä on lauantaina, toimi nimenomaan ulkoisena merkkinä heidän uskosta, saman tapaan kuin määrätyt ruokasäädökset ja pukeutumiskoodit. Nämä uskonnon ulkoiset osoittimet; juhlat, ruoka ja vaatetus ovat juuri niitä tekijöitä, jotka erottavat maailmanuskontoja toisistaan. Kristinuskossa juutalaisuuden juhlat tulkittiin uudelleen ja ne saivat uuden ilmiasun. Tämän seurauksena erilainen lepopäivä, erilainen pääsiäinen, helluntai … joulu… Ruokasäädökset myös muuttuivat ja pukeutumisessa omaksuttiin uusi tapa.
VASTAUS KAIKILLE TOTUUTTA RAKASTAVILLE
Herran päivä ei Raamatussa ole lainkaan levollinen,
vaan täyttä äksöniä - täynnä Herran yllättävää
toimintaa. Se on edessäpäin ja on ratkaiseva päivä, tuomion päivä.
"Sadonkorjuun" aikaakin "Herran päivä" on Ilm 14-15. lukujen mukaan, sillä taivaan temppelin todistuksen teltta avataan ja liitonarkku tulee näkyviin. Silloin enkelit saavat toteuttaa VIIMEISETKIN vitsaukset.
Ilm. 11:19
Taivaassa avattiin Jumalan temppeli, niin että temppelissä oleva liitonarkku voitiin nähdä. Salamat leimusivat, ukkonen jylisi, maa järähteli ja raemyrsky riehui.
[2. Moos. 25:9; Hepr. 9:4 | 2. Moos. 19:16; Ilm. 4:5, 8:5][Ilm 14:15-18, 15:5].
"HENGESSÄ HERRAN PÄIVÄNÄ"
Ilm 1:10
Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,
Ken väittää, että tässäkin puhutaan sapatista, niin huomautan, ettei Raamattu niin pikkutarkka ole, että laittaisi ainoa sille, minä viikonpäivänä ilmestykset saadaan.
Sitäpaitsi, jos nämä kaikki Ilmestyskirjan näyt olisi annettu yhtenä ja samana päivänä, ei Johannes niitä olisi ehtinyt muistiin kirjoittaa.
Mutta Johannes kuljetettiin Hengessä eteenpäin - Herran päivään, jota hänen oli määrä kuvailla.
Raamattu puhuu paljon Herran päivästä, joka päivä tulee kuin varas yöllä. Sapatti sensijaan on ja pysyy lauantaissa - niinkuin useimpienkristittyjen
lepopäivä sunnuntaissa.
Juutalaiset ovat profeetat tuntevina odottaneet Herran päivää aina Babylonian päivistä asti ja yhä odottavat. Jeesus sanoi "Se päivä" ja kaikki tiesivät, mistä on kyse. (Matt 24. luvussa Jeesus puhuu ylöstempauksesta ja senjälkeisestä Herran päivästä, n. 7 vuotta, joka johtaa rauhanaikaan).
Krsitikansa laajasti tietää myös asian.
"HERRAN PÄIVÄ"
Sak 14:1
Katso, Herran päivä on tuleva, ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi.
Jes. 2:12
Sillä Herran Sebaotin päivä kohtaa kaikkea ylpeää ja korskeata ja kaikkea ylhäistä, niin että se maahan painuu,
Jes. 13:6
Valittakaa, sillä Herran päivä on lähellä, se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta.
Jes. 13:9
Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset.
Jes. 34:8
Sillä Herralla on koston päivä, maksun vuosi Siionin asian puolesta.
Jes. 63:4
Sillä koston päivä oli minun mielessäni ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut.
Jer. 31:6
Sillä päivä on tuleva, jolloin vartijat huutavat Efraimin vuorella: 'Nouskaa, lähtekäämme Siioniin Herran, meidän Jumalamme, tykö'.
Jer. 46:10
Tämä päivä on Herran, Herran Sebaotin, päivä, koston päivä, jona hän kostaa vihollisillensa; miekka syö ja tulee kylläiseksi, juopuu heidän verestänsä, kun Herralla, Herralla Sebaotilla, on uhriteurastus pohjoisessa maassa, Eufrat-virran varrella.
Hes 30:2-3
2 "Ihmislapsi, ennusta ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Valittakaa: 'Voi sitä päivää!'
3 Sillä lähellä on päivä, lähellä Herran päivä; se on pilvinen päivä, pakanakansojen aika.
Hes. 39:8
Katso, se tulee, se tapahtuu, sanoo Herra, Herra: Tämä on se päivä, josta minä olen puhunut.
Joel. 1:15
Voi sitä päivää! Sillä lähellä on Herran päivä, ja se tulee niinkuin hävitys Kaikkivaltiaalta.
Joel. 2:1
Puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä vuorellani. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä:
Joel. 2:2
pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja pilkkopimeän päivä. Vuorille levinneenä niinkuin aamurusko on lukuisa ja väkevä kansa, jonka vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevaisten polvien vuosiin saakka.
Joel. 2:11
Ja Herra antaa äänensä jylistä sotajoukkonsa edellä, sillä ylen lukuisa on hänen väkensä, sillä väkevä on hänen käskynsä täyttäjä, sillä suuri on Herran päivä ja sangen peljättävä; kuka voi sitä kestää?
Joel. 2:31
aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.
Joel. 3:14
Meluavia joukkoja, meluavia joukkoja ratkaisulaaksossa! Sillä lähellä on Herran päivä ratkaisulaaksossa.
Aam. 5:18
Voi teitä, jotka toivotte Herran päivän tulemista. Miksi hyväksi on teille Herran päivä? Se on oleva pimeys, eikä valkeus-
Aam. 5:20
Eikö Herran päivä ole pimeys, eikä valkeus, eikö se ole synkeys, jossa ei valoa ole?
Ob. 1:15
Sillä lähellä on Herran päivä kaikkia pakanakansoja: Niinkuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään; kosto sinun teostasi kohtaa sinun omaa päätäsi.
Miika 7:11
Tulee päivä, jolloin sinun muurisi rakennetaan; sinä päivänä on raja oleva kaukana:
Sef. 1:7
Vaiti Herran, Herran edessä! Sillä Herran päivä on lähellä; sillä Herra on laittanut teurasuhrin, on vihkinyt kutsuttunsa.
Sef. 1:14
Lähellä on Herran suuri päivä, se on lähellä ja tulee sangen kiiruusti. Kuule, Herran päivä! Silloin sankarit haikeasti huutavat.
Sef. 1:15
Vihan päivä on se päivä, tuskan ja ahdistuksen päivä, häviön ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sankan sumun päivä,
Sef. 2:2
ennenkuin neuvopäätös on synnyttänyt-päivä kiitää pois kuin akanat-ennenkuin teidän päällenne tulee Herran vihan hehku, ennenkuin teidän päällenne tulee Herran vihan päivä.
Vanha liitto vaihtuu uuteen ennen kuin tulee Herran päivä:
Mal. 4:5
Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.
Ylöstempauksen odotuksessa - sen jälkeen on Herran päivän vuoro
En lähde kiistämään mainitsemaasi sapatin päivää. Tiedän että lauantaille se osuu meidän viikonpäivissä. Enkä ole sitä vastaan, jos joku päättää sapattia pyhittää. Se on Jumalan ja ihmisen välinen asia. Itse en ole koskaan sunnuntaita pyhittänyt, enkä mitään muutakaan päivää.
Näen ettei meille pakanakristyille ole koskaan säädetty erityistä pyhitettävää lepopäivää. Se mitä Jeesuksen uskovana näen voivani pyhittää on -"pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne".
Kristuksen sisäinen ääni minussa, eikä omissakaan päätelmissäni näytä olevan tarvetta alkaa pyhittää mitään erityistä päivää. Ehkä sitten uudessa maassa, jossa asiat ovat toisin. Se mitä pidän pahana on, että aletaan päivillä erottelemaan, tuomitsemaan, syyttelemään ja uhkailemaan(pedonmerkki). Ja tällaista adventistit tällä palstalla toistuvasti tekevät. Vaikka selvästikin Apostoli Paavali kieltää niin tekemästä.
täällä Jumalan määräyksiin niin ei hän voi alistua uudessa maassakaan sen paremmin,
hänellä on lihan mieli, ja lihan mieli ei voi alistua Jumalan lain alle eikä se voikaan.
Sillä uuteen maahan meillä ei ole muuta vietävää kuin luonteemme ja jos se ei muutu täällä ei se muutu enää sielläkään.
Ja lopun jokainen tietää, että sama kapina olisi uudessa maassakin Jumalan säädöksiä vastaan niinkuin täälläkin.
alistu alistu alistu muista muista muista älä älä älä
Eipä taida toiveesi toteutua, vaikka kuinka alistuisit :) Mikä ihmeen uusi maa?
Vaikuttakoon Kristuksen Henki minussa niin että olisin Jumalan tahdon mukainen. Itsessäni ei ole voimaa tai kykyä muuttua tämän paremmaksi.
maallinen vaelluksemme on, se on hyvin vajavaista.
Mutta Jumala näkee kumminkin meidän halumme seurata Herraamme.
Itsessämme meillä ei ole voimaa muuttaa itseämme paremmaksi, yhtään enempää kuin mitä pantteri voi muuttaa pilkkujansa, mutta kun riipumme kiinni Herrassa niin Hän johtaa kulkuamme päivätä päivään.
En ollut varma, mitä tekstiä tarkoitit "päivien erottelemisella", joten yritän vastata näihin kolmeen yleiseen, joita vastaan yleensä hyökätään.
Room.14:1-6:"Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko syö vihanneksia. Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään. Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa".
”Syöminen, syömättä oleminen ja päivien valitseminen” viittavat paastoamiseen ja paastopäiviin, jotka Paavalin aikaan oli vielä käytössä. Fariseuksilla paastopäivät olivat maanantai ja torstai ja kristityillä keskiviikko ja perjantai.Paastopäivien valitsemista ja syömistä ja syömättömyyttä ei tule pitää kiistan aiheena. Jokaisella on vapaus tehdä oma valintansa tässä asiassa. Tekstissä ei puhuta lainkaan lepopäivästä, saati siitä että jokaisella olisi valta valita mieleisensä päivä lepopäiväksi. Ihmisellä ei ole oikeutta valita sille vaihtoehtoa.
Kol.2:13-17: "Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen".
Kheirografon= kirjallinen sopimus tai velkakirja (suomennettuna kirjoituksen säädöksineen Raamatussa). Sana ”nomos” joka tarkoittaa lakia tai käskyjä ei esiinny kertaakaan koko luvussa, joten kymmentä käskyä ja viikkosapattia se ei voi tarkoittaa. ”syöminen, juominen, juhla, uusikuu ja sapatti” viittavat ennemmin seremonialakiin, jotka esikuvasi Kristusta, kuin kymmeneen käskyyn. Eikö Jeesus pyyhkinyt ristinkuolemallaan pois meidän syntivelkamme taivaan kirjoista? Kun tunnustamme ja hylkäämme syntimme, hän ”antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä”.
Gal.4:8-10: "Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole. Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista".
Martti Lutherin tulkinta: ”Miltei kaikki opettajat ovat selittäneet tässä kohdassa tarkoitettavan Kaldealaisten astrologisia päiviä”. Samalla linjalla ovat myös Rafael Gyllenberg ja Aimo T. Nikolainen. Paavalin aikana Babyloniasta tullut astrogolia siihen kuuluvine kalentereineen ja juhlineen oli ulottanut vaikutuksensa eri kansojen keskuuteen. Nähtävästi jotkut kristitytkin
uskoivat niihin.
Täytyy myöntää, että joillakin adventisteilla on hyökkäävä tyyli asioiden esille tuomisessa. Aikanaan taisi kaksi pastoria (Kai Arasola ja Timo Flink) käydä rauhoittelemassa "herätysliikkeet" palstalla joitakin adventisteja, jos oikein muistan ja viikko Nykyaika lehdessä oli myös pari vuotta sitten seurakunnan tiedoittajalta artikkeli tästä palstasta ja eiköhän siinäkin ollut joitakin ohjeita asiallisesta keskustelusta palstalla.
Sieltä jokainen löytää omaan oppiinsa sopivia irtojakeita ja niitä yhdistelemällä saa aikaan ihan uusia satuja. Höysteeksi vielä vähan omaa mielikuvitusta ja sanan vääristelyä, niin oikea oppi on kasassa.
Teillä adventisteilla on kohta kohdalta systemaattista vääntämistä joka asiassa, jotta kaikki saataisiin vastaamaan lähemmksi EGW:n kirjoituksia.
Tuolla ylemmällä eki:kin on ymmällään teidän tulkinnoista. Siis tavoistanne mukauttaa Raamatun Sanakin vastaamaan omia tarkoituksianne.
Mormoni ja jehovat tuntien haastavat samanlailla. Muttei mikään muu kristillinen yhteisö alennu vastaavaan.
En tiedä kuka olet. Mutta voisitkos kertoa oman uskoon tulemisesi ja senkin, että miksi liityit adventisteihin?
Onko sinun mielestäsi "vääntämistä", jos tietää jotakin sanoja Raamatun alkuperäisteksteistä ja niiden merkityksestä? Suomen kieli kun on vähän kömpelöä. Ja jos on ottanut selvää historiasta, minkälaisessa maailmassa Paavalin aikana elettiin, niin mitä ihmeen tekemistä sillä on Ellen Whiten kanssa? Etenkin kun yritän lainata luterilaisten tulkintoja? Jos muut kristilliset kirkkokunnat viis veisaavat Raamatun alkuperäisten kielten tutkimisesta, etenkin "oppikysymysten" kohdalta ja jos historiakaan ei kiinnosta, vaan halutaan väkisin tulkita Raamattua 2000-lukulaisen silmin, se on heidän asiansa. Tietenkin Raamatun sana on "tuoretta" joka ajan ihmisille, mutta pitäisi ottaa myös huomioon kirjoitusajankohta, etenkin, jos ei ole kyse profetioista.
Uskoontulostani sen verran, että Pyhä Henki kutsui minua suoraan Jumalan yhteyteen 14 vuotta sitten eräänä iltana nukkumaan mennessäni. Olen ei-uskovasta kodista ja mietin ja puntaroin kutsua n. vuoden verran, kunnes 13 vuotta sitten sain jättää elämäni Jeesukselle Virpi Miettisen pitämässä kokouksessa. Olin luterilainen ja olin lukenut Gideoneilta koulussa saamaa Uutta testamenttia vuodesta 1984. Jo rippikouluaikanani huomasin, ettei kirkon ja Raamatun opetus oikein täsmää kaikissa asioissa, mutta se ei haitannut minua maailmassa ollessani. Adventtikirkkoon tutustuin "vahingossa" alkamallani kirjekurssilla, jonka luulin olevan luterilaisen kirkon järjestämä. Asian paljastuttua kävin kuitenkin kurssin loppuun ja myös muitakin kursseja. Huomasin, että niistä asioista, joista rippikoulussa ajattelin eri tavalla kuin luterilaiset, adventistit olivatkin samaa mieltä. Lisäksi Pyhä Henki kehoitti minua selvittämään "mitä Raamattu sanoo kasteesta" ja sain myös muutaman profetian lopunaikaan liittyvistä tapahtumista. Parin vuoden itsenäisen tutkimisen (en ollut adventistien kanssa juurikaan tekemisissä, kaksi kertaa olin käynyt jumalanpalveluksessa) ja harkinnan jälkeen liityin sitten adventtikirkkoon, enkä ole päätöstäni katunut.
Mutta, jos sinulla on vielä kommentoitavaa, palaan asiaan maanantaina iltapäivällä.
Siunattua viikonvaihdetta ja adventtiaikaa!