Onko oikein harrastaa seksiä avioliiton ulkopuolella? Mitä mieltä olette pettämisestä?
Minulla on rakastaja ja nautin elämästäni enemmän kuin milloinkaan.
Minulla on rakastaja ja nautin elämästäni enemmän kuin milloinkaan.
avioliiton ulkopuolinen suhde, hyväksi vai pahaksi?
oikein vai väärin
196971
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Myös minulla on avioliiton ulkopuolinen suhde.
Mieheni ei puhu eikä pussaa sängyssä, panee vaan takaapäin ja senkin nopeasti, laukeaa heti.
Yritin saada seksiin säpinää, mutta mieheni mielestä olin 'tuhma'. Kaiken pitää hänen mielestään sujua hiljaa ja huomaamattomasti, seksistä ei saa puhua.
Nyt olen onnellinen. Minulla on suhde naimisissa olevaan mieheen, joka sanoilla ja teoilla hyväilee minut yhä uudelleen huipulle....enkä säästele minäkään taitojani ja sanojani;-) Elämä on ihanaa nyt!
et kai vaan pane mun miestä,jos niin henki lähtee
Kuulostaa aikas hyvälle toi juoni. Mää itte miehenä oon ollu työtilanteen takia ite tosi saamaton vaimonsuhteen, ja en ihmettelis jos se kävis vieraissa.
Pettäminen on sitä että rakastuu toiseen, liiton ulkopuolella rakastelu ei ole niin vakavaa pettämistä jos siihen ei sisälly suhdetta, vaikka en itte oo jaksanu käydä vieraissakaan kun tilanne on itsestäni kiinni eikä vaimosta.
Niin on mullakin avioliiton ulkopuolinen suhde, eikä ukkoni voisi arvata millään että teen sellaista.
Nyt elän elämäni onnellisinta aikaa. Ruoho on selvästi vihreämpää aidan toisella puolella.
Minna
Tuli tässä vain mieleen että seksi kuitenkin on jonkinlainen osa avioliittoa ja muutenkin naisen ja miehen välistä suhdetta...Eli onko teidän avioliitot muuten onnellisia ja miksi kannattaa jatkaa jos pitää hakea sitä aidan toisella puolella olevaa autuutta??? Sori jos kuulostaa jeesustelulta olen vain hieman utelias..
tuo on oma tulkintasi, että seksi on osa avioliittoa. On sitä muutallakin kuin avioliitoissa, tietenkin. Kun on naimisiin mennyt eikä mitään suurempaa valittamista ole niin miksi pilata hyvän puoleinen suhde vain seksin takia. Mikä pitää yhdessä on se ettei oikein osaa erotakkaan, on vaan ja antaa ajan kulua.On niin väsynyt olo ettei jaksa edes riidellä.Onneksi ei tarvitse, kun en ole juurikaan kotona.Toivo paremmasta kai sitoo siksi kun ei mitään vikaakaan muuten ole.
Minulla on hyvä aviomies, joka käy lomallakin töissä eikä työstressin vuoksi jaksa innostua rakastelusta. Minulla on myös rakastaja, joka sinkkudestaan huolimatta ei halua parisuhdetta, vaan ainoastaan huolettoman panosuhteen, joka ei häiritse työhön keskittymistä.
Minulle tämä sopii ihan hyvin, mutta ihmetyttää tuo miesten työstressi. Ei työ saisi hallita koko elämää.
Heips!
Todella kurjaa, jos puolisona on työnarkkis. Minullakin on. Hän on ihana mies, huomaavainen ja tekee kovasti töitä perheen eteen, on hyvä isä pojilleen.
Mutta. Häntä ei huvita seksi. Hän ei halua puhua siitä, hän ei halua kertoa mitä toivoo seksiltä.
Hän haluaa kerran kuukaudessa pikapanon takaapäin, joka on nopeasti ohi, kääntää sitten selkänsä ja alkaa kuorsata.
Hänen mielestään elämämme on mallillaan. Meiltä ei puutu mitään.
Luulin etten ole kiihottava nainen. Hankin rakastajan. Hänen mielestään olen täydellinen nainen. Olen alkanut taas elää. Nyt ei minunkaan elämästäni puutu mitään. Hänkin on naimisissa.
Hupaisaa on, etten tunne edes pikku pistosta sydänalassa.
Satu
Minulla oli suhde erääseen mieheen vuoden ajan(ulkomaalainen). En ruvennut siihen ennenkuin uskoin hänen todella olevan eronnut..voi voi kuinka hän saikaan minut sen uskomaan. Muutama kuukausi sitten mies ei enää pystynyt valehtelemaan minulle vaan kertoikin yhä olevan naimisissa, eikä pysty eroamaan vaimostaan tiettyjen "asioiden" takia. Ja olisi ollut valmis jatkamaan suhdettamme, mutta minun mielenkiinto loppui tuohon. Ei oikein kiinnosta olla vain, joku "panopuu". Minä jo maalailin kauniita tulevaisuuden suunnitelmia. Nyt sitten ei osaa luottaa yhteenkään mieheen..usko meni eikä varmaan koskaan tule takaisin.
Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan onneen.
Vain sydän tietää, milloin on onnellinen.
On jokaisen oma asia, vaikka olisikin avioliiton ulkopuolinen suhde. Eipä sitä kannata toisten elämää moralisoida.
Hyvä Ella, samoilla linjoilla ollaan.
Joo on jokaisen oma asia kuinka paljon toista loukkaa, niinkö?
...on väärin pettää toista. Kannattais ajatella itsensä toisen asemaan ennen kuin tekee mitään noin isoa. En oo naimisissa ja tavallaan kannatan sitä että tekee itsensä onnelliseksi, mutta ei siten että loukkaa toista järkyttävällä tavalla. Jos juttu selviää uskon et kummallakaan ei oo enää hauskaa ja yht´äkkiä se ruoho ei enää ookaan vihreää.
Mä olen sitä mieltä, että kun on lapsia, kun on mies, kun on koti, ei sitä pidä mennä hajoittamaan.
Kuitenkin on niin paljon onnettomia avioliittoja, joissa keskinäinen suhde ei toimi, mutta muuten asiat on ihan hyvin.
Kyllä mun mielestä on silloin ihan oikeutettua, että etsii itselleen ystävän, jolta saa hellyyttä ja hyvää mieltä.
Miksi ihmeessä pitäisi nuutua?
Kun on lapset hankkinut, heidän elämänsä pitää asettaa etusijalle, on kauheaa jos oma koti rikkoutuu. Tiedän sen kun oon avioeroperheen lapsi.
Mieluummin sitten salainen rakastaja/rakastajatar, kuin että koti hajoitetaan määrätyin väliajoin, kun ei vanhmpien yksityiselämä tai seksi suju.
Olet täysin oikeassa Joutsen. Täysin nappiin meni tuo kirjoitus! Olen täsmälleen samaa mieltä.
Pera
Osuinmpa kerrankin oikeaan paikkaan. Olen todella samaa mieltä, mitä sitä rikkomaan perhettä, antaa elämän kulkea rataansa ja nautitaan " vihreästä ruohosta ". Itselläni on nimittäin avioliiton ulkopuolinen suhde. Vähemmän ehkä himokasta pettämistä kunnei ole mahdollisuutta,ei paikkaa jne.. mutta joku jolle voi soittaa tai tekstata ja tavata aina silloin tällöin. Hän on myös naimisissa ja kumpikaan meistä ei aio erota vaikka minulle siihen olisi oikein syykin. Mieheni nimittäin käytää erittäin paljon alkoholia ja sivutuotteena tulee niin henkinen kuin fyysinenkin väkivalta. Väliajat kuitenkin siedettävä ja ihan hyvä isä lapsille. Tuntuu todella hienolta kun on tavannut ihmisen joka on niin erilainen ja jonka kanssa voi jakaa energiaa ja jaksamista antavia hetkiä.
Ajattelin jatkaa niin kauan kunnes molemmista meistä tuntuu että on aika pistää pakki päälle...
Mitä hullua . Uskottommus ei paranna aviosuhdetta.
Mielikuvia voi olla , mutta siihen se jää.
Tuntisinko huonoa omaa tuntoa? Tuskin, enää tässä tilanteessa. Huomasin että minulla on paljon kohtalontovereita: mies ei puhu eikä pussaa, seksi ei ole "maistunut" aikoihin. Olen lopettanut yrittämästä, esim. pukeutunut seksikkäästi, viekottelevasti tms. kun ei kiinnosta niin ei.
Olen mielestäni ihan mukiinmenevä ja pidän huolta ulkonäöstäni. Mikä mättää??? Olen ihmeissäni. Olen 100% varma, ettei hänellä ole toista naista. 15 vuoden liiton jälkeen olen ilmeisesti muuttunut itsestäänsevyydeksi. Sen tähden olen alkanut haikailla ns. sivusuhdetta, jotta voisin tuntea itseni taas haluttavaksi naiseksi, suhde puhtaasti seksipohjalta ilman mitään sitoumuksia ja ah, ollappa joskus vielä rakastunut!
kertokaa miehet ja miksei myös naiset, mitä teen. Avioliittomme on muuten ihan kunnossa (tai ei edellä olevan mukaan kyllä ole).
Pelottavaa kuulla että avioliitot menevät tuohon suuntaan. Itse olen vasta parikymppinen ja asun poikaystäväni kanssa yhdessä. Olen aivan varma että meille ei tule tuollaisia ongelmia, mutta pelottavalta tuo silti kuulostaa. En halua ikinä "joutua" käymään vieraissa tai muutenkaan pettää miestäni. Pettävätkö kaikki toisiaan mutta siitä ei vaan puhuta? Onko täällä yhtään onnellista pitkäkestoista suhdetta?