1)
Jos Ranska ja Britannia lupasivat taata Puolan koskemattomuuden, niin miksi he julistivat sodan vain Saksalle, vaikka Neuvostoliitto hyökkäsi myös Puolaan ja valtasi siitä puolet?
2)
Kun Ranska ja Britit kerran olivat luvanneet palauttaa Puolan itsenäisyyden, niin koska Puola sai todellisuudessa itsenäisyytensä takaisin? Mikseivät ne sitten taistelleet NL:ää vastaan niin kauan että Puola olisi vapautettu?
Jos Ranska ja Britannia lupasivat taata Puolan koskemattomuuden, niin miksi he julistivat sodan vain Saksalle, vaikka Neuvostoliitto hyökkäsi myös Puolaan ja valtasi siitä puolet?
2)
Kun Ranska ja Britit kerran olivat luvanneet palauttaa Puolan itsenäisyyden, niin koska Puola sai todellisuudessa itsenäisyytensä takaisin? Mikseivät ne sitten taistelleet NL:ää vastaan niin kauan että Puola olisi vapautettu?
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Kun Ranska ja Britit kerran olivat luvanneet palauttaa Puolan itsenäisyyden, niin koska Puola sai todellisuudessa itsenäisyytensä takaisin? Mikseivät ne sitten taistelleet NL:ää vastaan niin kauan että Puola olisi vapautettu?"
Saksmannitkaan eivät pärjänneet neukuille miten muut olisivat? Lordeilta olisi voinut hymy hyytyä kun olisivat saaneet tutustua neuvostoliittolaisten tapaan käydä sotaa, länsirintamahan oli kuitenkin sellaista pipali leikkiä.
"...länsirintamahan oli kuitenkin sellaista pipali leikkiä."
Herra(?) Pedof... voisi varmaankin laajentaa hieman. Kaikki meistä eivät näet ole yhtä tietoisia tästä asiasta. Olitteko mahdollisesti itse leikkimässä pilipalileikkejä länsirintamalla?
Siitä syystä että sakemannit mieluummin antautuivat liittoutuneille kuin neukuille. Jos katsoo itärintaman toimia ja vertaa niitä lansirintamaan niin sehän on selvää kummassa oli brutaalimpi meno päällä.
Länsirintama oli "pilipali" hommaa ja paljon "sivistyneempää" jos verrataan itähommiin.
"Siitä syystä että sakemannit mieluummin antautuivat liittoutuneille kuin neukuille."
Saksalaiset rintamasotilaat olivat hyvin selvillä sodan lopulla taistelun toivottumuudesta. Ei se kuitenkaan heidän vastarinnastaan loppua tehnyt. Hurtgenwaldissa saksalaiset pistivät amerikkalaiset maksamaan verta virtoina jokaisesta metristä maata. Monte Cassinolla massiiviset ilmapommitukset ja tykistötuli muuttivat Cassinon kaupungin ja luostarin soraläjäksi, mutta laskuvarjojääkärit pitivät asemansa pitkän aikaa ja hyökkäys toisensa jälkeen sortui puolustajien tuleen. Andersin puolalaiset kärsivät massiivisia tappioita hyökkäyksissään luostariin, mutta saivat lopuksi nostaa Puolan lipun siihen missä luostari joskus oli. Reichswaldissa helmi-maaliskuussa 1945 Meindlin laskuvarjomiehet puolustautuivat sisukkaasti kanadalaisten hyökkäyksiä vastaan. Edes ilmapommitukset eivät riittäneet murskaamaan vastarintaa. Nämä muutamat esimerkit eivät vaikuta mielestäni minkäänlaisilta "pilipalihommilta". Pelkkä vilkaisu tappiolukuihin viittaa siihen, että "pilipalihommat" tulivat molemmin puolin hemmetin kalliiksi.
Jos sivistyksen mittana käytetään taistelujen ja taktisen ilmatuen polttamia kyliä ja kaupunkeja, niin kyllähän se aika sivistynytää tosiaan on ollut. Arvelin laittaa linkiksi muutamia "sivistyneitä" kuvia, mutta palstapolitiikan vuoksi jätän sen silti tekemättä. Kehottaisin miettimään jatkossa ennenkuin lauot tällaisia viisauksia.
...Ja itärintamaan verrattuna nuo todella ovat vain sarja yksittäistapauksia.
kokonaisia kaupunkeja käytännössä annettiin (länsi-)liittoutuneille samalla, kun venäläiset joutuivat taistelemaan jokaisesta metristä.
Länteen myös antauduttiin suurin joukoin, N-liitolle vain, jos oli pakko. Sakut jopa taistelivat verissäpäin ylivoimaisia venäläisiä vastaan siksi, jotta pääsisivät antautumaan lännelle. Osa onnistui, osa ei.
Sota ei ole koskaan "pilipali" -toimintaa, mutta toisessa maailmansodassa länsirintama oli juuri sitä verrattuna itärintamaan. Tätä väitettä ei tule nähdä lännen aliarvioimisena (kuten sinä ilm. teit?), vaan realististisena vertailuna.
Itärintama oli oikeasti helvetti, länsi ei ollut (siihen verrattuna).
Tottakai sota lännessä oli skaalassa pienempää ja tietysti myös erilaista kuin itärintamalla. Se ei kuitenkaan tee siitä mitään "pilipalileikkiä". Tuollaiset mielipiteet ovat lähinnä lukuisten sodan uhrien halventamista.
"kokonaisia kaupunkeja käytännössä annettiin (länsi-)liittoutuneille samalla..."
Kun taas toisista kylistä, metsistä ja kaupungeista taisteltiin kunnes ne oli tuhottu.
"kun venäläiset joutuivat taistelemaan jokaisesta metristä."
Tarkoitatko siis tosiaan etteivät venäläiset olisi saaneet metriäkään ilman taistelua?
"Länteen myös antauduttiin suurin joukoin, N-liitolle vain, jos oli pakko."
Rintamamiehet tiesivät sodan lopulla tilanteen täysin toivottomaksi ja monet arvelivat saavansa paremmat selviytymismahdollisuudet lännessä. Tietysti oli myös niitä jotka pitivät itää vaihtoehtona ja niitä jotka eivät enää välittäneet.
"Sakut jopa taistelivat verissäpäin ylivoimaisia venäläisiä vastaan siksi, jotta pääsisivät antautumaan lännelle. Osa onnistui, osa ei."
Saksalaiset taistelivat voittaakseen vihollisensa, ihan niinkuin kaikki muutkin. Vuosina 1944-45 yksittäisen sotilaan motiivina oli useimmiten lähinnä selvitä hengissä. Kukaan tuskin olisi tahtonut joutua elämään sotavankeuden epävarmuuteen minkään vihollismaan valtaan. Saksalaiset taistelivat myös järjestäytyneesti länttä vastaan kunnes Reinin rintama romahti maalis-huhtikuussa 1945. Luonnottoman pitkän aikaa oli saksalaisten keskuudessa elänyt epätoivoinen usko heidän johtajiensa lupaamiin ihmeaseisiin tai johonkin maagiseen käänteen tekevään tapahtumaan. Tämä sai rintamamiehet taistelemaan myös länttä vastaan. Reinin rintaman romahduksen jälkeen useimmille oli selvää että ihmeellistä luvattua voittoa tai pelastusta viholliselta ei ole eikä tule. Sotavankeus oli monille viimeinen toivo, mahdollisuus ehkä selvitä. Mielenkiintoinen analogia on huomata, että esimerkiksi Berliinin puolustajilla riitti taisteluhalua paljolti siksi, että Walther Wenckin armeijan oli luvattu pelastavan heidät neuvostoliittolaisten piirityksestä. Kun toivo tästä lopullisesti hiipui lisääntyivät myös antautumiset.
Kaikki eivät kuitenkaan luovuttaneet taistelua länttä vastaan edes viimeisillä hetkillä. Tietyt sekalaiset yksiköt ja varsinkin SS-yksiköt panivat toimeen raivokasta ja toisinaan jopa neuvokasta vastarintaa. Esimerkiksi Yhdysvaltain Kolmannen Panssaridivisioonan komentaja kenraali Maurice Rose oli yksi näistä viimeisen vastarinnan uhreista. Hän kuoli saksalaisten panssarien vastaiskussa Kirchborchenin ja Hamborgin linnan välillä 30. maaliskuussa 1945 hänen yksikkönsä jouduttua yllättäen ankariin taisteluihin. Paderbornissa piti nuoret SS-sotilaat ja heidän mukanaan olevat sekayksiköt tuhota ankarassa kamppailuissa kaupungissa ja sen ympäristössä. Nurnbergissä saksalaiset joukot puolustivat kansallissosialismin pyhättöä fanaattisesti ylivoimaista vihollista vastaan huhtikuussa. Monissa paikoissa vastarintataskut jatkoivat taistelua, vaikka nopeasti Elbelle etenevien liittoutuneiden selustassakin. On sääli, että historiassa usein unohdetaan nämä viimeiset taistelut. Ne eivät olleet merkittäviä sotaa ratkaisevia tapahtumia, mutta ne toimivat todisteena siitä kuinka jotkut olivat valmiita taistelemaan loppuun saakka.
Sota länsirintamalla ei taatusti ollut rintamamiehille mikään helppo kokemus, ei edes itärintamalla aiemmin sotineille. Käyttäisin siitä itse itärintamasta esittämääsi termiä: Helvetti. Kuten jo olen aiemmin sanonut, lännen taisteluiden nimittäminen "pilipalihommaksi" on läimäys kasvoille niitä kohtaan, jotka taistelivat ja kuolivat. Minä en yritä todistaa länsirintamaa pahemmaksi kuin itärintama, sitä se ei ollut, vaan pyrin poistamaan yleiset myytit siitä.
... kun puna-armeija oli lyönyt fascistit ensin Stalingradissa, Kurskissa, Ukrainassa, Leningradissa, Novgorodissa, Narvassa ja sen eteneminen vaan jatkui ja jatkui...
Eastern Front: 1941-1945 MAJOR OPERATIONS AND BATTLES
Puna-armeijan vastahyökkäys joulukuussa 1941
http://www.geocities.com/sonzabird/counter.html
Operaatio Bagration kesäkuussa 1944
http://www.geocities.com/sonzabird/bagration.html
THE VISTULA-ODER OPERATION 1944
http://www.geocities.com/sonzabird/vistula.html
Petsamon operaatio (The Petsamo-Kirkenes Operation):
http://www.answers.com/topic/petsamo-kirkenes-operation
THE BATTLE OF BERLIN 1945
http://www.geocities.com/sonzabird/berlin.html
...niin länsiliittoutuneetkin tulivat saaliinjaolle, myöhässä - Normandian maihinnousu:
http://www.naval-history.net/ww2mR230Normandy.GIF
ollut tarkoitustakaan.
Roosevelt lahjoitti Itä-Euroopan Stalinille, jotta tämä jatkaisi sotaa saksalaisia vastaan. No olisihan Stalin jatkanut muutenkin, mutta eihän vähä-älyinen Roosevelt sitä tiennyt.
Toki Teheranissa sovittiin nimellisesti näiden kaikkien maiden suvereniteettius mutta eihän sille käytännössä ollut mitään mahdollisuuksia toteutua. Eivätpä nuo länsi-liittoutuneetkaan niin puolueettomia tuossa hommassa olleet.
Länsi oli vähän naivi tuossa koko Eurooppapolitiikassaan. Englannille pääasia oli tuhota Saksa -tällä kertaa lopullisesti. Rooseveltille Saksan tuhoamisen ohella oli tärkeää saada koko Eurooppa tuhottua, jotta USA olisi maailman ehdoton valtias.
No Englanti ja Ranska lähtivät vähän heppoisin valmisteluihin sotaan ja koko homma meinasi kaatua syliin. Ranska menetettiinkin kuukauden taistelujen jälkeen ja myös Englanti alkoi kärsiä raskaita tappioita. Tietysti Saksa oli jatkuvasti valmis tekemään rauhan Englannin kanssa antaen jopa Ranskan ja puolikkaan Puolan kaupanpäällisiksi. No Churchill oli jo tuolloin alkanut valjastaa Stalinia leikkiin mukaan ja Saksakin oli vielä tuhoamatta, joten rauhasta ei voinut neuvotellakaan. Nythän Englanti oli saanut idästä hirviö-liittolaisen ja kuvitteli naivisti, että Stalin suostui tapattamaan miehiä vain Englannin miellyttämiseksi.
Sodan päätyttyä alkoi Chuchillille valjeta mikä oli meno Euroopassa. Eikä enää näyttänyt ollenkaan kaukaiselta, että seuraavaksi puna-armeija marssisi Pariisiin ja siitäpä ei enää olisikaan pitkämatka Lontooseen.
Politiikka muuttui kuin katkeruuden väsyttämä Roosevelt kuoli yllättäen (olisiko myrkytetty?) ja uusi presidentti astui kehiin. Tuolloin alkoi myös löytyä NL:n agentteja pitkin valkoista taloa ja muutenkin homma luisui hallitsemattomasti kohti kaaosta. Oli sentään jotain onnistuttu tekemään; Saksa oli tuhottu ja Eurooppa myös. Ikävä puoli asiassa oli, että tappamalla sakuja nälkään myös kommunismin kannatukselle alkoi olla hyvää kasvualustaa. Truman teki omat johtopäätöksensä ja muutti Euroopan ja Saksan politiikan täysin. Nyt rahaa virtasi ikkunoista ja ovista sisään ja enää ei sotasyyllisyydestäkään puhuttu sanaakaan. Ruhrin alue oli Rooseveltille ja Churchillille punainen vaate ja se alue tulikin tuhota täysin, jotta saksalaiset eivät pääsisi enää nousemaan jaloilleen sen avulla. Lisäksi tuon teollisuusalueen tuotanto ja laatu löivät brittien laadun mennen tullen, joten myös kilpailutilanne oli Englannille epäsuotuisa. Saksan aseteollisuus lepäsi pitkälti Ruhrin tuotannossa ja länsi pelkäsikin, että Saksa saattaisi onnistua taas varustautumaan Ruhrin avulla. Tällöin tavoite oli siirtää (siis tapattaa nälkään) nuo 15 miljoonaa ihmistä tuolta Ruhrista keskitysleireille pitkin Eurooppaa, joita liittoutuneet olivat perustaneetkin ahkeraan. Myös Siperiassa oli jo orjaleirit valmiina odottamassa työvoimaa.
No eipä mennyt kuin hetki kun jo varastettuja tehtaita raahattiin Ruhrin alueelle takaisin ja suorastaan kerjättiin, että Saksa aloittaisi massiivisen asetuotannon ja mieluiten välittömästi. Mitä enemmän aseita ja panssareita, sitä parempi.
"Tällöin tavoite oli siirtää (siis tapattaa nälkään) nuo 15 miljoonaa ihmistä tuolta Ruhrista keskitysleireille pitkin Eurooppaa, joita liittoutuneet olivat perustaneetkin ahkeraan."
Nämä leirit olivat saksalaisten rakentamia. Toisaalta haluaisin nähdä todisteita näistä liittoutuneiden leireistä.
todisteita saksalaisten rakentamista kuolemanleireistä pitkin Eurooppaa. Ja siis todellisia todisteita, enkä mitään väritettyjä tarinoita ruumiiden kuvilla höystettynä. Aloita vaikka Treblinkasta.
Bad Nenndorf,
No.74 DIC (Direct Interrogation Center)
"The interrogation camp that turned prisoners into living skeletons"
Guardian / Ian Cobain: "Kuninkaallisen Tykistön majuri James Morgan-Jones oli kokenut kuusi vuotta katkeraa sotaa, mutta se ei ollut kovettanut häntä katsomaan tyynenä sitä spektaakkelia, mikä hänelle nyt näyttäytyi. "Se oli yksi vastenmielisimmistä asioista, joita olen nähnyt elämäni aikana", raportoi Morgan-Jones.
Sairaalassa, joka sijaitsi Rotenburgissa lähellä Bremeniä, Morgan-Jones näki aavemaisen ihmisen varjon. "Tällä miehellä ei kirjaimellisesti ollut lihaa luidensa ympärillä, hän oli käsittämättömän laiha", kirjoitti Morgan-Jones. Mies oli punnittu viisi viikkoa aikaisemmin, sairaalaan otettaessa, ja "hän oli yhä sen näköinen, että olisi voinut olla yksi Belsenin keskitysleirin asukeista". Potilaan selkä oli "täynnä märkiviä haavoja", ja hän pelkäsi selvästi palauttamista siihen vankilaan, josta hänet oli haettu kuoleman kielissä. "Jos miehestä koskaan näkee kauhun, niin hänestä sen näki", selventää Morgan-Jones.
Tämä mies, Adolf Galla, 36 v., oli hammasteknikko. Hän ei ollut yksin, sillä joitakin vuoteita kauempana makasi Robert Buttlar, 27v., joka oli otettu sairaalaan samasta vankilasta yritettyään itsemurhaa nielemällä lusikanvarren. Hän oli myös äärimmäisen laiha, ja neljä hänen hampaistaan oli poissa paleltuman takia.
Edellisen kuukauden aikana, tammikuussa 1947, kaksi muuta hoidokkia, Walter Bergmann, 20v., ja Franz Osterreicher, 38v., (Nimet Guardianin käyttämässä asussa. käänt.huom.) olivat kuolleet aliravitsemukseen joitakin tunteja sairaalaan ottamisen jälkeen. Edellisten 13:sta kuukauden aikana 45 tämän vankilan asukkia, mukana useita naisia, oli tuotu Rotenburgiin. Jokainen oli ollut erittäin nälkiintynyt, täynnä paleltumia, ja lian peittämä. Joitakin oli hakattu tai ruoskittu.
Samalla viikolla, kun majuri Morgan-Jones jätti raporttinsa, toinen britti-lääkäri, nimeltään Jordan, oli tehnyt samanlaisen tarkastuksen internointileirissä 130 mailia kauempana. Dr.Jordan valitti esimiehilleen, että kahdeksan miestä, jotka oli siirretty samasta vankilasta hänen tarkastuskohteeseensa, "kärsivät huomattavasta aliravitsemuksesta... ja yksi teki käsitykseni mukaan kuolemaa".
Dr.Jordanin tarkastamiin kuului 23-vuotias Gerhard Menzel, pituus 6ft. Tämä entinen sotilas painoi seitsemän stonea (vanha engl. painomitta á 6,35 kg. käänt.huom.) ja häntä kuvailtiin eläväksi luurangoksi. Toinen potilas, sisäänkirjoitettu nimellä Morice Marcelli, 27-vuotias ranskalainen. Hän osoittautui myöhemmin venäläiseksi Aleksander Kalkowskiksi, NKVD:n l. salaisen poliisin kapteeniksi. Kalkovski/Marcelli painoi hiukan yli kahdeksan stonea, ja valitti tulleensa ankarasti hakatuksi ja pakotetuksi olemaan kahdeksan tuntia päivässä kylmässä kylvyssä.
Vankit kertoivat joutuneensa käsitellyiksi peukaloruuvilla ja "sääri-ruuvilla" (puristimella). Dr.Jordan olikin havainnut kahdella miehellä pieniä pyöreitä arpia jaloissa, "jotka ovat voineet syntyä käytettäessä joitakin instrumentteja kuulustelujen yhteydessä". Yksi näistä miehistä oli Hans Habermann, 43-vuotias liikuntakyvytön Saksan juutalainen joka oli selvinnyt kolme vuotta Buchenwaldin keskitysleirissä."
http://tappis.0catch.com/Bad_Nenndorf.htm
Saksan ja Neuvostoliiton, tällä, vain Saksalle julistetulla sodalla. Jos Britannia olisi julistanut molemmille hyökkääjille sodan, niin sehän olisi vain syventänyt paktin jo tehneiden liittoa. Selväjärkinen Churchill oli peluri joka osasi sotkea Hitlerin pokerin, johon Stalin oli lähtenyt leikittelemään. Lopultahan NL ja Britannia olivatkin liitossa Saksaa vastaan.
..juuri näin. Sekä Ranskalle että Englannille oli elintärkeää pitää ainakin mahdollisuus liittolaisuuteen Neuvostoliiton kanssa päävastustajaksi katsottua Saksaa vastaan. Saksa taasen koetti tietysti välttää loppuun saakka mahdollista pitkittyvää kahden rintaman sotaa, jonka jo siinä vaiheessa tiesivät johtavan katastrofiin.
Ainoastaan talvisota saattoi hetken aikaa olla se kohtalonpaikka jossa todellinen välirikko lännen ja idän välillä oli varsin lähellä. Pienenä pikanttina yksityiskohtana mainittakoon että Nûrnbergin kansainvälisessä oikeudenkäynnissä pääsyytetty numero yksi , herra valtakunnanmarsalkka Göring, mainitsi nimenomaan Suomen - Venäjän sodan olleen se ensimmäinen todellinen kipukohta Saksan ja Neuvostoliiton suhteissa...
olisi kukistunut NOPEASTI kuten oli suunniteltu, (vrt. niin makaa kuin petaa), oliko Saksa maannut niinkuin oli petannutkin, vai tuliko suunnitelmiin muutos vasta Suomen menestymisen mukana, noiden mottivoittojen innoittamana?
..viittaisivat vähän siihen suuntaan että saksalaisten laskuissa tuskin oli otettu huomioon koko talvisodan (Suomen-Venäjän sota)syttymistä. Suurella todennäköisyydellä olettivat että neuvottelut johtaisivat jonkinlaiseen kompromissiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä.
Myös tuo toinen osapuoli eli Neuvostoliittokaan ei tainnut uskoa ettei neuvottelut johda mihinkään konkreettisiin tuloksiin...?
Samainen Göringhän tunnetut neuvonsa laittoi Suomeen kuriirin välityksellä vielä viime tipassakin ennenkuin neuvottelut Moskovassa katkesivat.
"Suurella todennäköisyydellä olettivat että neuvottelut johtaisivat jonkinlaiseen kompromissiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä. "
Niin, NYT tullaankin asiaan, NL tunnusti VAIN KUUSISEN SUOMEN, sitäkö neuvottelukaveria tarkoitat ("Suomen"), no tiedostaen että tämän tiedät, MIKÄ oli lopun Suomen kohtalo?
Ei Stalin ei halunnut neuvotella, näinnhän se kuitenkin oli.(etkai ole kaupoissa venäjälle?)
... taida nyt sentään kuusisen hallitusta tarkoittaa. Kyllähän se oli ihan Cajanderin hallitus joka "hoiti" nuo neuvottelut venäläisten kanssa. Eihän siitä kuusisesta tainnut tietää edes Zdanov tuossa vaiheessa vuotta...
..."Ei Stalin ei halunnut neuvotella, näinhän se kuitenkin oli.(etkai ole kaupoissa venäjälle?)"
--heh..olenhan toki venäläisten kanssa kauppoja tehnyt, joskus enemmän ja joskus vähemmän, viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Ihan asiallista väkeä
.Kyllä olisin hieman eri mieltä tuosta neuvottelu-asiasta. Hieman näyttäisi näin kun katsellaan tuota neuvotteluvaihetta, joka sentään on kohtuullisen hyvin dokumentoitu, että venäläiset olivat ihan tosissaan neuvottelemassa Cajanderin hallituksen kanssa noista aluevaihdoista tukikohdasta. Muistetaan kuitenkin että noita neuvotteluja käytiin sentään toista vuotta, onhan se aika pitkä aika ihan pelkäksi hyökkäysvalmistelun savuverhoksi...
Englanti ja Ranska ovat aina pettäneet liittolaisensa kautta historian. Heille ja Espanjalle ei ole ollut mikään sopimus pyhää tai kiinnipidettävää. Heidän valloitussotansa, kunningashuoneiden- ja uskononsotahistoria on kuvottavaa ja ihmiskunnalle häpeäksi!
Siksi Tsekkoslovakia oli paperi 1938 jolle saattoi heristää ja sitten nauraa päälle. Sellainen oli Puolan paperi, kun sitä ärsytti Hitlerin lisäksi Styalin.
Stalinin englannin ja amerikan juutalaiset syötti ja varusti siihen kuntoon, että ei ollut enää asiaa v**ittuilla 1945. Toisaalta punainen juutalaiskommunismi sai haluamansa ja kultainen kapitalistijuutalainen haluamansa amerikassa. Ketkä voittivatkaan Euroopan hävityksessä? Internationaali- ja blutokraattijuutalaiset molemmin puolin atalnttia.