Yhteiskunnan nykytila: kilpailua, tuloksen tekemistä ja voiton tavoittelua.
Sodanjälkeisessä yhteiskunnassa vaatimukset ovat vuosikymmenittäin kasvaneet sellaisiin mittoihin, että yksilöstä on tullut kulutustavaraa. Yhteisöllisyys on romuttunut käsite ja pienen piirin pyöriessä yhä useampi yksilö jää tämän piirin ulkopuolelle. Ulkopuolelle jääminen luo eristäytymistä, sosiaalisia ongelmia ja laukaisee jopa henkisten sekä fyysisten sairauksien kierteen.
Oireilu on yhä yleisempää ja se ilmenee perhe- ja katuväkivaltana, kiusaamisena kouluissa ja
työpaikoilla sekä yleisenä välinpitämättömyytenä. Pahasta olosta on näin tullut pysyvä ilmiö.
Lehtien palstat täyttyvät yhä raaemmista väkivallanteoista ja vasta Myyrmannin ja Jokelan kaltaiset suuret tragediat pysäyttävät, mutta nekin vain hetkeksi.
Tovin mietittyään yksilö jatkaa omaa juoksuaan yhteiskunnan oravanpyörässä.
Lama kävi kylässä 80-luvun loppupuolella, mutta opittiinko siitä mitään? Talouskasvu aloitti notkahduksen jälkeen voimakkaan kasvunsa ja nyt se vaatii jälleen veronsa.
Sodanjälkeinen *suuri ikäluokka* on jäämässä eläkkeelle ja töihin jäävien tehtävänä on paikata tuon suuren massan jälkeenjättämä tyhjiö. Krooninen työvoimapula aiheuttaa varmasti paineita yksilön työolosuhteisiin ja työtahdin kasvaessa myös henkinen pahoinvointi tulee kasvamaan.
Myyrmannin ja Jokelan kaltaiset tragediat osoittavat meille sen, että yhteiskuntamme ei voi hyvin. Välinpitämättömyys on lisääntynyt. Ajan puute ja omien voimien riittämättömyys johtaa yhä useammin siihen, että ongelmat vain lakaistaan sivuun. Silmien sulkeminen on helpompaa kuin epäkohtiin puuttuminen. Omaa oloa sitten helpotetaan masennus- ja mielialalääkkeillä ja niiden kulutus onkin kasvanut yhä suurempiin ja suurempiin määriin.
*Aika entinen ei koskaan enää palaa* pitää varmasti paikkansa, mutta pitäisikö sen palata?
– ainakin osittain. Missä on se kadoksissa oleva yhteishenki, joka vallitsi sodasta selvinneessä
yhteiskunnassa ja sen yhteisöissä? Katosiko se teollistumisen, kaupungistumisen ja maalta muuton
yhteydessä? Omat, ensimmäiset kokemukseni ja muistoni yhteisöön kuulumisesta, toisen ihmisen
kunnioittamisesta ja välittämisestä ajoittuvat 60-luvun lopun ja 70-luvun alkupuolelle. Ainakin
silloin asioihin puututtiin ja yksilöstä välitettiin.. Mikä sen jälkeen on muuttunut?
*Juoskaa, kuolkaa, vaatteet on mun aatteet* julisti Maukka Perusjätkä 70- ja 80-luvun taitteessa.
Tuosta ajasta on kulunut jo kolme vuosikymmentä, kun Punk-yhtyeet ja Uusi Aalto
kapinoivat voimakkaasti yhteiskunnassa ilmeneviä epäkohtia vastaan. Aatteen palo kuitenkin sammui nopeasti. Uusi nousukausi toi vaurauden ja kasvanut kyynisyyden ilmapiiri peittosi epäkohdat alleen.
Millenium toi sitten mukanaan uudenlaisen yhteisön.. Informaatioteknologian voimakas ja nopea kehittyminen avasi uusia mahdollisuuksia tiedon nopeaan siirtämiseen ja hyödyntämiseen.
Samalla muodostui uusia yhteisöjä, joissa keskustelu ja mielipiteiden vaihto tapahtuivat netissä.
Tämä kehitys johti myös siihen, että kasvokkain tapahtuva, ihmisten välinen kommunikointi väheni selvästi. Myös yksinäisille ja syrjäytyneille tämä avasi tien yhteisön jäsenyydelle. Nimettömänä tai nimimerkin taakse verhottuna oli nyt helppo osallistua ja tulla hyväksytyksi. Lukuisat keskustelukerhot ja nimimerkin taakse verhoutuminen mahdollistivat nyt omien, joskus jyrkkienkin mielipiteiden julkituomisen.
Nettiyhteisöissä tapahtuva roolileikki johtaa lopulta siihen, että samanhenkiset muodostavat oman yhteisönsä. Jos omat jutut eivät yhteisöä kiinnosta, niin aina voi vaihtaa seuraa. Se käy yhtä helposti kuin nimimerkin vaihtokin. Netistä on tullut myös väline uhkailujen ja ideologisten ajatusten välittämiselle. Napin painalluksella uhkailut ja aatteen julistukset matkaavat bittivirtoina ja leviävät
maailmanlaajuisesti suuren yleisön luettavaksi.
Taloudellisesta tilanteesta tai teknologian kehityksestä huolimatta hyvinvointi ja yhteisön käyttäytyminen lähtee aina yksilöstä. Välittäminen, toisen ihmisen huomioiminen ja
ympäristön tarkkailu sekä asioihin puuttuminen ovat tekoja, joihin meistä jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa. Nettimaailman lisäksi on hyvä tuntea myös oma asuinympäristönsä.
Virran voi aina katkaista tietokoneesta, mutta ihmissuhteita ei kannata katkaista..
Suhteiden uudelleen lämmittäminen ei ole yhtä helppoa, kuin tietokoneen käynnistäminen.
Milloin viimeksi osallistuit yhteisösi toimintaan?
Sodanjälkeisessä yhteiskunnassa vaatimukset ovat vuosikymmenittäin kasvaneet sellaisiin mittoihin, että yksilöstä on tullut kulutustavaraa. Yhteisöllisyys on romuttunut käsite ja pienen piirin pyöriessä yhä useampi yksilö jää tämän piirin ulkopuolelle. Ulkopuolelle jääminen luo eristäytymistä, sosiaalisia ongelmia ja laukaisee jopa henkisten sekä fyysisten sairauksien kierteen.
Oireilu on yhä yleisempää ja se ilmenee perhe- ja katuväkivaltana, kiusaamisena kouluissa ja
työpaikoilla sekä yleisenä välinpitämättömyytenä. Pahasta olosta on näin tullut pysyvä ilmiö.
Lehtien palstat täyttyvät yhä raaemmista väkivallanteoista ja vasta Myyrmannin ja Jokelan kaltaiset suuret tragediat pysäyttävät, mutta nekin vain hetkeksi.
Tovin mietittyään yksilö jatkaa omaa juoksuaan yhteiskunnan oravanpyörässä.
Lama kävi kylässä 80-luvun loppupuolella, mutta opittiinko siitä mitään? Talouskasvu aloitti notkahduksen jälkeen voimakkaan kasvunsa ja nyt se vaatii jälleen veronsa.
Sodanjälkeinen *suuri ikäluokka* on jäämässä eläkkeelle ja töihin jäävien tehtävänä on paikata tuon suuren massan jälkeenjättämä tyhjiö. Krooninen työvoimapula aiheuttaa varmasti paineita yksilön työolosuhteisiin ja työtahdin kasvaessa myös henkinen pahoinvointi tulee kasvamaan.
Myyrmannin ja Jokelan kaltaiset tragediat osoittavat meille sen, että yhteiskuntamme ei voi hyvin. Välinpitämättömyys on lisääntynyt. Ajan puute ja omien voimien riittämättömyys johtaa yhä useammin siihen, että ongelmat vain lakaistaan sivuun. Silmien sulkeminen on helpompaa kuin epäkohtiin puuttuminen. Omaa oloa sitten helpotetaan masennus- ja mielialalääkkeillä ja niiden kulutus onkin kasvanut yhä suurempiin ja suurempiin määriin.
*Aika entinen ei koskaan enää palaa* pitää varmasti paikkansa, mutta pitäisikö sen palata?
– ainakin osittain. Missä on se kadoksissa oleva yhteishenki, joka vallitsi sodasta selvinneessä
yhteiskunnassa ja sen yhteisöissä? Katosiko se teollistumisen, kaupungistumisen ja maalta muuton
yhteydessä? Omat, ensimmäiset kokemukseni ja muistoni yhteisöön kuulumisesta, toisen ihmisen
kunnioittamisesta ja välittämisestä ajoittuvat 60-luvun lopun ja 70-luvun alkupuolelle. Ainakin
silloin asioihin puututtiin ja yksilöstä välitettiin.. Mikä sen jälkeen on muuttunut?
*Juoskaa, kuolkaa, vaatteet on mun aatteet* julisti Maukka Perusjätkä 70- ja 80-luvun taitteessa.
Tuosta ajasta on kulunut jo kolme vuosikymmentä, kun Punk-yhtyeet ja Uusi Aalto
kapinoivat voimakkaasti yhteiskunnassa ilmeneviä epäkohtia vastaan. Aatteen palo kuitenkin sammui nopeasti. Uusi nousukausi toi vaurauden ja kasvanut kyynisyyden ilmapiiri peittosi epäkohdat alleen.
Millenium toi sitten mukanaan uudenlaisen yhteisön.. Informaatioteknologian voimakas ja nopea kehittyminen avasi uusia mahdollisuuksia tiedon nopeaan siirtämiseen ja hyödyntämiseen.
Samalla muodostui uusia yhteisöjä, joissa keskustelu ja mielipiteiden vaihto tapahtuivat netissä.
Tämä kehitys johti myös siihen, että kasvokkain tapahtuva, ihmisten välinen kommunikointi väheni selvästi. Myös yksinäisille ja syrjäytyneille tämä avasi tien yhteisön jäsenyydelle. Nimettömänä tai nimimerkin taakse verhottuna oli nyt helppo osallistua ja tulla hyväksytyksi. Lukuisat keskustelukerhot ja nimimerkin taakse verhoutuminen mahdollistivat nyt omien, joskus jyrkkienkin mielipiteiden julkituomisen.
Nettiyhteisöissä tapahtuva roolileikki johtaa lopulta siihen, että samanhenkiset muodostavat oman yhteisönsä. Jos omat jutut eivät yhteisöä kiinnosta, niin aina voi vaihtaa seuraa. Se käy yhtä helposti kuin nimimerkin vaihtokin. Netistä on tullut myös väline uhkailujen ja ideologisten ajatusten välittämiselle. Napin painalluksella uhkailut ja aatteen julistukset matkaavat bittivirtoina ja leviävät
maailmanlaajuisesti suuren yleisön luettavaksi.
Taloudellisesta tilanteesta tai teknologian kehityksestä huolimatta hyvinvointi ja yhteisön käyttäytyminen lähtee aina yksilöstä. Välittäminen, toisen ihmisen huomioiminen ja
ympäristön tarkkailu sekä asioihin puuttuminen ovat tekoja, joihin meistä jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa. Nettimaailman lisäksi on hyvä tuntea myös oma asuinympäristönsä.
Virran voi aina katkaista tietokoneesta, mutta ihmissuhteita ei kannata katkaista..
Suhteiden uudelleen lämmittäminen ei ole yhtä helppoa, kuin tietokoneen käynnistäminen.
Milloin viimeksi osallistuit yhteisösi toimintaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
jäätalkoilla.
Loistavaa! Pienistä asioista lähtevät suuret muutokset. Ota ensi kerralla kaveri mukaan.
ihmeen hyvin kuvattu. kiitoksia sulle.
Kiitos itsellesi,kun jaksoit keskittyä pitkään tekstiin. Toivottavasti sait aiheesta positiivista ajateltavaa. Mukavaa Joulunajan odotusta!