Tasavallan presidentti Tarja Halonen käytti STT:n Suomen Gallupilla teettämää kansalaisten EU-puolustusmyönteisyyttä välittömästi hyväkseen.
Galluppien tulos Suomen kansalaisten EU-puolustusmyönteisyydestä saattaisi näyttää erilaiselta, jos kansalaiset tietäisivät, mitä heiltä on salattu.
Lisään viimeviikkoisen salailu- ja valehtelufarssin myllyyn vettä kertomalla asioita, jotka "Jäätteenmäen mallilla" johtavat koko maan ylimmän johdon vaihtamiseen.
Tämän rinnalla salaiset IRAK -muistiot kalpenevat:
EU:n YHTEINEN PUOLUSTUS ON SITOUMUKSENA UM:n SALAISISSA ASIAKIRJOISSA.
Demarit ovat keskeisesti mukana näiden asioiden salailussa.
Asia on tutkittava, koska
1. Julkisuusperiaate on Suomessa julkishallintoa ohjaava keskeinen periaate. Se merkitsee oikeutta saada tietoja viranomaisen toiminnasta muussakin kuin itseään välittömästi koskevassa asiassa.
2. Julkisuusperiaatteen samoin kuin ministerien parlamentaarisen vastuun toteutumisen varmistamiseksi pitää noudattaa mahdollisimman suurta avoimuutta.
3. OIKEUSMINISTERIÖN MUISTIOSSA VALTIONEUVOSTON PÄÄTÖS SÄÄDÖSVALMISTELUN JULKISUUDEN TURVAAMISEKSI EU-JÄSENYYDEN AIKANA (13.12.1994 Matti Niemivuo), kohdassa
”Suomen kannanotot ja niiden julkistaminen” perustellaan salassapitoasetuksen muutosta sanoilla:
”Salassapidon tarve liittyy toisten jäsenvaltioiden kannanottoihin ja ehdotuksiin, sekä mahdollisesti neuvottelujen loppuvaiheisiin.”
Mitä neuvottelujen loppuvaiheissa on sovittu?
On tutkittava EU-ministeriryhmän kokouspöytäkirjan 16/93 liitemuistio 1075 19.12.1993 ”STRATEGIA NEUVOTTELUJEN LOPPUUN SAATTAMISEKSI”, kohta 7 ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKKA, sivut 3 ja 4.
Sivulla 4 on EHDOTUS:
” … VARMISTETAAN, ETTEI JULISTUKSEN HYVÄKSYMINEN MERKITSE PITEMMÄLLE MENEVIÄ VELVOITTEITA KUIN MIHIN JÄSENMAAT OVAT SITOUTUNEET.”
Muistion kirjoitti Veli Sundbäck.
Muistio löytyy osoitteesta
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=pitka
Erkki Liikanen kertoo kirjassaan Brysselin päiväkirjat samalta päivältä tiedon, että Veli Sundbäck soitti ja kertoi, ettei YUTP (yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka) menekään niin kuin olemme ajatelleet.
Yhteiseen julistukseen oli siis osallistuttava.
Pöytäkirjassa 16/93 20.12.1993, pykälässä 7 sivulla 3 todetaan, ettei acquisin hyväksyminen aiheuta Suomelle ongelmia, eli Suomi sitoutui velvoitteisiin, joihin jäsenmaatkin olivat jo sitoutuneet.
Pöytäkirjan kirjoitti lähetystöneuvos Kare Halonen
Pöytäkirja löytyy osoitteesta
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=poytakirja
Ulkoministeriö ryhtyi salamaan kyseisiä asiakirjoja 21.1.2000.
Ulkoministeriön epäämisilmoitus HELT 001-4 löytyy osoitteesta
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=poytakirja2
Epäämispäätöksen allekirjoittajat ovat tietohallintojohtaja Martti Favorin ja tutkija Pertti Nummela
Ulkoministeriön Korkeimmalle hallinto-oikeudelle antama lausunto HELT 001-5 15.2.2000 on mielenkiintoista tekstiä.
Lausunto löytyy osoitteesta
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=poytakirja3
Allekirjoittajat ovat osastopäällikkö Charles Murto ja tietohallintojohtaja Martti Favorin.
Ulkoministeriön salaisiksi määräämillä asiakirjoilla päätettiin Suomen sitoutumisesta mm. Euroopan unionin yhteiseen puolustukseen. Suomi antoi kyseisten asiakirjojen sisällöstä deklaraation 21.12.1993.
Toimivatko kyseiset Ulkoministeriön virkamiehet päätöstä ja lausuntoja antaessaan yksin?
Informoivatko nämä virkamiehet presidentti Martti Ahtisaarta, pääministeri Paavo Lipposta ja/tai ulkoministeri Tarja Halosta?
Galluppien tulos Suomen kansalaisten EU-puolustusmyönteisyydestä saattaisi näyttää erilaiselta, jos kansalaiset tietäisivät, mitä heiltä on salattu.
Lisään viimeviikkoisen salailu- ja valehtelufarssin myllyyn vettä kertomalla asioita, jotka "Jäätteenmäen mallilla" johtavat koko maan ylimmän johdon vaihtamiseen.
Tämän rinnalla salaiset IRAK -muistiot kalpenevat:
EU:n YHTEINEN PUOLUSTUS ON SITOUMUKSENA UM:n SALAISISSA ASIAKIRJOISSA.
Demarit ovat keskeisesti mukana näiden asioiden salailussa.
Asia on tutkittava, koska
1. Julkisuusperiaate on Suomessa julkishallintoa ohjaava keskeinen periaate. Se merkitsee oikeutta saada tietoja viranomaisen toiminnasta muussakin kuin itseään välittömästi koskevassa asiassa.
2. Julkisuusperiaatteen samoin kuin ministerien parlamentaarisen vastuun toteutumisen varmistamiseksi pitää noudattaa mahdollisimman suurta avoimuutta.
3. OIKEUSMINISTERIÖN MUISTIOSSA VALTIONEUVOSTON PÄÄTÖS SÄÄDÖSVALMISTELUN JULKISUUDEN TURVAAMISEKSI EU-JÄSENYYDEN AIKANA (13.12.1994 Matti Niemivuo), kohdassa
”Suomen kannanotot ja niiden julkistaminen” perustellaan salassapitoasetuksen muutosta sanoilla:
”Salassapidon tarve liittyy toisten jäsenvaltioiden kannanottoihin ja ehdotuksiin, sekä mahdollisesti neuvottelujen loppuvaiheisiin.”
Mitä neuvottelujen loppuvaiheissa on sovittu?
On tutkittava EU-ministeriryhmän kokouspöytäkirjan 16/93 liitemuistio 1075 19.12.1993 ”STRATEGIA NEUVOTTELUJEN LOPPUUN SAATTAMISEKSI”, kohta 7 ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKKA, sivut 3 ja 4.
Sivulla 4 on EHDOTUS:
” … VARMISTETAAN, ETTEI JULISTUKSEN HYVÄKSYMINEN MERKITSE PITEMMÄLLE MENEVIÄ VELVOITTEITA KUIN MIHIN JÄSENMAAT OVAT SITOUTUNEET.”
Muistion kirjoitti Veli Sundbäck.
Muistio löytyy osoitteesta
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=pitka
Erkki Liikanen kertoo kirjassaan Brysselin päiväkirjat samalta päivältä tiedon, että Veli Sundbäck soitti ja kertoi, ettei YUTP (yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka) menekään niin kuin olemme ajatelleet.
Yhteiseen julistukseen oli siis osallistuttava.
Pöytäkirjassa 16/93 20.12.1993, pykälässä 7 sivulla 3 todetaan, ettei acquisin hyväksyminen aiheuta Suomelle ongelmia, eli Suomi sitoutui velvoitteisiin, joihin jäsenmaatkin olivat jo sitoutuneet.
Pöytäkirjan kirjoitti lähetystöneuvos Kare Halonen
Pöytäkirja löytyy osoitteesta
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=poytakirja
Ulkoministeriö ryhtyi salamaan kyseisiä asiakirjoja 21.1.2000.
Ulkoministeriön epäämisilmoitus HELT 001-4 löytyy osoitteesta
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=poytakirja2
Epäämispäätöksen allekirjoittajat ovat tietohallintojohtaja Martti Favorin ja tutkija Pertti Nummela
Ulkoministeriön Korkeimmalle hallinto-oikeudelle antama lausunto HELT 001-5 15.2.2000 on mielenkiintoista tekstiä.
Lausunto löytyy osoitteesta
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=poytakirja3
Allekirjoittajat ovat osastopäällikkö Charles Murto ja tietohallintojohtaja Martti Favorin.
Ulkoministeriön salaisiksi määräämillä asiakirjoilla päätettiin Suomen sitoutumisesta mm. Euroopan unionin yhteiseen puolustukseen. Suomi antoi kyseisten asiakirjojen sisällöstä deklaraation 21.12.1993.
Toimivatko kyseiset Ulkoministeriön virkamiehet päätöstä ja lausuntoja antaessaan yksin?
Informoivatko nämä virkamiehet presidentti Martti Ahtisaarta, pääministeri Paavo Lipposta ja/tai ulkoministeri Tarja Halosta?
Vastaukset 47
Vanhimmat
Tiedätkö mikä näillä kahdella mahtaa olla erona?
Tottakai virkamiehet tekevät paljon ehdotuksia, mitä pirun hyötyä niistä muuten olisi? He tutkivat julmetun pitkiä sopimuksia, koostavat niitä ja arvioivat miten niihin kannattaisi suhtautua, jonka jälkeen päätös annetaan valtion demokraattisesti valitulle suorittavalle (? Executive branch englanniksi) haaralle, eli hallitukselle. Kyseiset päätökset ovat täysin hallituksen oikeuksien rajoissa tehdä.
Ei kaikkea nyt voida eikä halutakaan julkistaa. Hyvä ihme jossain noissa neuvotteluissa varmaan voi tulla aika väsyneitäkin kommentteja. Tai sitten jos aika avoimesti jutellaan niin joukossa on varmaan aika paljon federalisteja, jotka eivät halua sitä suoraan missään mainostaa. Niin kauan kun mistään ei ole sovittu, on kyse virkamiesten/poliitikkojen AJATUKSISTA, ja nämä ajatukset ovat kyllä heidän omiaan ja heillä ei ole mitään velvollisuutta tehdä tiliä niistä kenellekään.
mistä kirjoittaa.
Ensiksi:
On harmillista, että samaa asiaa koskevia kirjoituksia on useita.
Eikös olisi parempi keskittyä keskustelemaan vain yhden alustuksen alla?
Toiseksi:
Masi Merenkävijä on tehnyt mainion kirjoituksen.
Asiaan:
VilleL ei ole vieläkään lukenut kyseisten asiakirjojen kulkua. Eikä ole edes käynyt läpi eo. Masin koostetta. Tämä käy selville siitä, että Villen argumentit kyseisten asiakirjojen salaamiselle ovat Villen omasta päästä.
Kyseessä ei ollut mikä tahansa pöytäkirja liitemuistioineen.
Kyseessä ei ollut politikkojen ja virkamiesten "AJATUS" eikä "Ehdotus" , vaan pienen ryhmän tekemä päätös sitoutua Maastrichtin sopimuksen mukaiseen tulevaan EU:n yhteiseen puolustukseen ilman eduskunnalta saatua valtuutusta.
Ville kirjoitti melkoisen tekstin päätöksen tehneitä puolustaakseen:
"Kyseiset päätökset ovat täysin hallituksen oikeuksien rajoissa tehdä".
Kyseessä oli 20.12.1993 todellakin lopullinen sitoutuminen EU:n yhteiseen puolustukseen. Julistuksen antaminen oli raskas päätös poliittisena lupauksena, mutta se ei perustunut mihinkään demokraattiseen päätökseen.
Se ei ollut demokraattinen päätös, vaikka kokouksessa olleet ministerit olivatkin tulleet (Heikki Haavistoa lukuunottamatta) valituiksi kansanvaltaisilla vaaleilla eduskuntaan.
Masilla on kansanvaltaiset perusteet täyttävä vaatimus kyseisten asiakirjojen tuomiseksi julkisuuteen:
” Asia on tutkittava, koska
1. Julkisuusperiaate on Suomessa julkishallintoa ohjaava keskeinen periaate. Se merkitsee oikeutta saada tietoja viranomaisen toiminnasta muussakin kuin itseään välittömästi koskevassa asiassa.
2. Julkisuusperiaatteen samoin kuin ministerien parlamentaarisen vastuun toteutumisen varmistamiseksi pitää noudattaa mahdollisimman suurta avoimuutta.
3. OIKEUSMINISTERIÖN MUISTIOSSA VALTIONEUVOSTON PÄÄTÖS SÄÄDÖSVALMISTELUN JULKISUUDEN TURVAAMISEKSI EU-JÄSENYYDEN AIKANA (13.12.1994 Matti Niemivuo), kohdassa
”Suomen kannanotot ja niiden julkistaminen” perustellaan salassapitoasetuksen muutosta sanoilla:
”Salassapidon tarve liittyy toisten jäsenvaltioiden kannanottoihin ja ehdotuksiin, sekä mahdollisesti neuvottelujen loppuvaiheisiin.”
Mitä neuvottelujen loppuvaiheissa on sovittu? ”
Kyseessä ei siis ollutkaan ainoastaan toisten jäsenvaltioiden kannanotto tai ehdotus – vaan NEUVOTTELUJEN LOPPUVAIHEISIIN LIITTYVÄ SUOMEN OMA KANNANOTTO:
SITOUTUMINEN TULEVAAN YHTEISEEN EU-PUOLUSTUKSEEN.
Kerään aineistoa arkistosta ja lisään vettä myllyyn.
"Kyseessä ei ollut politikkojen ja virkamiesten "AJATUS" eikä "Ehdotus" , vaan pienen ryhmän tekemä päätös sitoutua Maastrichtin sopimuksen mukaiseen tulevaan EU:n yhteiseen puolustukseen ilman eduskunnalta saatua valtuutusta."
Tämä logiikka silti on juuri ongelmasi. Mikä erottaisi kyseiset neuvottelut siitä, että minä olisin asepalveluksen aikana jutellut EU päättäjien kanssa ja sopinut yhteisestä puolustuksesta? (kärjistetty esimerkki) Teknisesti olisin ollut Suomen valtion edustaja toki, ja jossain olosuhteissa olisin voinut jopa onnistua hämäämään neuvottelukumppaneitani oikeuksistani. Loppupelissä sillä "sopimuksellani" ei tietenkään olisi ollut mitään väliä, koska se ei velvoittaisi Suomen valtiota mitenkään. Miksi ei? Koska minulla ei olisi mitään oikeutta tehdä sellaisia sitoumuksia.
Jos kyseisillä neuvottelijoilla ei ollut valtuuksia tehdä päätöksiä joita he tekivät, miksi ne sitoisivat Suomen valtiota? Ja jos ne eivät sido, miksi Suomi sitten noudattaa niitä?
kirjoituksen linkit.
Minkälaisin valtuuksin kyseiset ministerit päättivät Suomen puolesta sitoutua Euroopan unionin yhteiseen puolustukseen?
Miksi ulkoministeriö ryhtyi salaamaan kyseisiä asiakirjoja?
Masi Merenkävijän linkitykset ovat rautaiset!
viitsi jauhaa potaskaa
> Kyseessä ei ollut mikä tahansa pöytäkirja liitemuistioineen.
>Kyseessä ei ollut politikkojen ja virkamiesten "AJATUS" eikä "Ehdotus" ,
>vaan pienen ryhmän tekemä päätös sitoutua Maastrichtin sopimuksen
>mukaiseen tulevaan EU:n yhteiseen puolustukseen ilman eduskunnalta
>saatua valtuutusta.
Kyseessä oli täysillä valtuuksilla toimivien neuvottelijoiden toiminta.
Salaisten paperien lopputuloksen voit lukea Korfun sopimuksesta.
Sitoumuksen teki vasta Eduskunta ratifioidessaan liittymissopimuksen.
Kumma ettet vieläkään ole tutustunut kansainväliseen sopimuskäytäntöön.
Vai kaataisiko tosiasiat korttitalosi?
>Kyseessä oli 20.12.1993 todellakin lopullinen sitoutuminen EU:n
>yhteiseen puolustukseen. Julistuksen antaminen oli raskas päätös
Roskaa. Sitoutumisen teki Eduskunta.
Mitä taas Merenkulkijaan tulee niin hänen paattinsa on ollut karilla jo pitkään.
Mihin hiivatin EU:n yhteiseen puolustukseen Suomi on sitoutunut?
Ei EU:lla ole yhteistä puolustusta, päinvastoin, jopa hajaannusta asiassa.
Ja sitäpaitsi: Tutkimusten mukaanhan Suomalaiset haluavat EU:lle yhteistä puolustusta.
Joten... ?
"Minkälaisin valtuuksin kyseiset ministerit päättivät Suomen puolesta sitoutua Euroopan unionin yhteiseen puolustukseen? "
Selvästikin varsin riittävin, koska kenelläkään sinun ja muutaman kaltaisesi lisäksi ei ole ollut mitään valittamista.
Ja kuten European sanoi. Sitä puolustusta ei ole vielä olemassa missään muodossa (joten sitä "sitoutumista" ei ole testattu vielä) _JA_ Suomen kansan enemmistö haluaa sen tapahtuvan. Mitä tässä sitten pitäisi tehdä? Kun yhteistä armeijaa muodostetaan, toimitaan kansan tahtoa vastaan koska mielestäsi pari virkamiesta/ministeriä ylittivät toimivaltansa? (ja tässä KAIKKI varteenotettavat poliitikot tuntuvat olevan eri mieltä kuin sinä)
Merenkulkijan ja Satakunnan miehen logiikka EU-puolustuksessa on täsmälleen sama, kuin EU-liittymisessäkin: asiasta neuvotelleet virkamiehet syyllistyivät valtiopetokseen, kun neuvottelivat asiasta ennen lopullisen päätöksen tekemistä.
Todisteeksi "rikoksesta" kaivetaan vuorotellen neuvottelupöytäkirjojen yksittäisiä lausuntoja ja yksittäisten neuvottelijoitten mielipiteitä, esimerkiksi tuolta alempaa: "WEU:n ex-pääsihteeri van Eekelen kehottaa:
Suomen on mentävä WEU:n operaatoihin
Puolustusliitto WEU:n entinen pääsihteeri Willem van Eekelen toivoo Suomelta aktiivisempaa roolia WEU:ssa."
Tuosta lausnnosta syntyy johtopäätös: "Neuvottelijat syyllistyivät valtiopetokseen hyväksyessään sellaisen, mihin heillä ei ollut valtuuksia."
Ei noille koheltajille kelpaa sellainen selitys, että ensin neuvotellaan, sitten sopimus mahdollisesti ratifioidaan, ja lopullinen hyväksyntä tai hylkääminen tapahtuu toimivaltaisessa elimessä, meillä eduskunnassa. Sehän suorastaan romahduttaisi heidän hienon salaliittoteoriansa.
Tuohon teoriaan ei sovi myöskään se, että EU:n yhteisestä puolustuksesta päätetään vasta tulevassa HVK:ssa, tosin rohkene epäillä tuotakin aikataulua.
EU-puolustusta ei ole vielä olemassa, päinvastoin, jotkut EU-maat tuntuvat jopa sooloilevan asiassa.
Tutkimusten mukaan kuitenkin Suomalaiset ovat yhteisen EU-puolustuksen kannalla. Mitä se sitten kenties tulevaisuudessa on, jää nähtäväksi.
vähän sooloa (ja 10 vuotta uudempaa kuin merimiehellä)
http://uk.news.yahoo.com/030616/323/e2g2n.html
EU:n yhteisen puolustuspolitiikan tavoitteet
Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisiä tavoitteita ovat unionin yhteisten arvojen, perusetujen ja riippumattomuuden turvaaminen, EU:n ja sen jäsenten turvallisuuden kaikinpuolinen vahvistaminen sekä rauhan ylläpitäminen ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistaminen.
EU pyrkii edistämään kansainvälistä yhteistyötä sekä kehittämään ja lujittamaan demokratiaa ja oikeusvaltion periaatetta. Edistettävien asioiden listalle kuuluvat myös ihmisoikeudet ja perusvapaudet.
Yhteinen puolustuspolitiikka ja yhteinen puolustus ovat unionin tavoitteita, joiden toteutumisesta täytyy erikseen päättää yksimielisesti hallitusten välisessä konferenssissa.
Yhteinen puolustuspolitiikka tarkoittaisi lähinnä yhteistyötä puolustuspolitiikan eri osa-alueilla.
Yhteisellä puolustuksella tarkoitetaan sitä, että hyökkäys yhtä jäsenmaata vastaan tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia vastaan.
--
Lue erityisesti viimeinen kappale.
Jatkuu...
Kuulostaapas hyvältä, toivottavasti tapahtuu mahdollisimman pian.
Et kovinkaan paljon tunnu liittoutumista tietää jos viimeinen kappale tuli yllätyksenä. Tai sitten olet osa sitä helvetin itsekästä Suomalaisjoukkoa, jonka mielestä kaikkien pitäisi auttaa Suomea (nyyh nyyh kun jättivät yksin talvisodassakin VAIN SEN TAKIA KUN ME EMME OLISI AUTTANEET KETÄÄN, on se niin väärin).
kolmas kappale on sellainen johon Maisa Satakunnankulkijan kannattaisi
paneutua.
Länsi-Euroopan unioni
Länsi-Euroopan unioni (Western European Union, WEU) on Maastrichtin sopimuksen mukaan unionin kehityksen kiinteä osa. Sen on määrä valmistella ja panna täytäntöön puolustukseen liittyviä EU:n päätöksiä. Toistaiseksi niitä ei ole juuri syntynyt.
Varsinaiset sotilaalliset toimet ovat Euroopassakin jääneet Naton ja YK:n harteille. WEU:ta on käytetty vaatimattomampiin tehtäviin kuten valvomaan YK:n julistamaa entisen Jugoslavian kauppasaartoa Tonavalla.
Useimmat unionin jäsenmaat kuuluvat joko Natoon tai WEU:hun tai molempiin. Suomi on WEU:n tarkkailijajäsen. Näillä näkymin Suomi ei ole liittymässä WEU:n täysjäseneksi.
Syy tähän on ennen muuta WEU:n voimassaolevan perustamissopimuksen määräyksissä, joiden kautta jäsenvaltiot sitoutuvat puolustamaan toisiaan aseellisen hyökkäyksen edessä.
Sitoumus on ristiriidassa maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjan kanssa, jonka mukaan Suomi vastaa puolustuksestaan itse eikä liity sotilaallisiin liittoutumiin.
Suomi on halunnut kehittää Länsi-Euroopan unionia järjestönä, joka keskittyisi ennen muuta kriisinhallintaan liittyviin tehtäviin. Suomi ja Ruotsi tekivät tätä koskevan aloitteen hallitusten välisessä konferenssissa.
--
Lukijalle:
Ensimmäinen kappale:
Puolustusydin onkin tänä vuonna jo syntynyt!
Neljäs kappale:
Liittyy Tietoiskuun I ja Masi Merenkulkijan antaman linkityksen salaisiin sitoutumisiin.
Viides kappale:
Teksti kertoo sen, joka on ristiriitaista Suomen itsenäisen puolustuksen kanssa.
Jatkuu…
tarkentaa missä ja milloin se syntyo?
>Ensimmäinen kappale:
>Puolustusydin onkin tänä vuonna jo syntynyt!
"Sitoumus on ristiriidassa maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjan kanssa, jonka mukaan Suomi vastaa puolustuksestaan itse eikä liity sotilaallisiin liittoutumiin."
Puolustusdoktriinit eivät ole betoniin valettuja iäisyyskysymyksiä. Niitä voidaan muuttaa toimivaltaisessa elimessä - jopa täysin laillisesti.
Kuten itse sanoit: "Sen on määrä valmistella ja panna täytäntöön puolustukseen liittyviä EU:n päätöksiä. Toistaiseksi niitä ei ole juuri syntynyt."
Toisin sanoen, mitään puolustusdoktriinin muuttamista koskevaa päätöstä ei ole vielä tarvinnut tehdä. Edes niitten muuttamiseen tähtäävien neuvottelujen käyminen ei ole laitonta.
Tekstit, joita siteerasit, siis
"Sitoumus on ristiriidassa maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjan kanssa, jonka mukaan Suomi vastaa puolustuksestaan itse eikä liity sotilaallisiin liittoutumiin."
ja
"Sen on määrä valmistella ja panna täytäntöön puolustukseen liittyviä EU:n päätöksiä. Toistaiseksi niitä ei ole juuri syntynyt."
eivät valitettavasti ole minun päästäni olevia ajatuksia. Niistä jäi vahingossa lainausmerkit pois.
Kukahan EU-asiantuntija ne kertoi?
Omaa kirjoitustani on ainoastaan
-- -rajauksen alla oleva.
Yläosa "tekstistäni" on lainausta eräästä kirjoituksesta vuosien takaa, joten vielä silloin ei EU:n puolustukseen syntyneitä päätöksiä juuri ollut syntynyt.
O-J unohtaa Masi Merenkulijan alustuksen sisällön, salaa tehdyt päätökset.
Mitä Suomen tuolloin (20. ja 21.12.1993) oli tarkoitus pyrkiä torjumaan?
Nyt EU:n puolustus, eli em. sitaattini teksti
" Sen on määrä valmistella ja panna täytäntöön puolustukseen liittyviä EU:n päätöksiä. Toistaiseksi niitä ei ole juuri syntynyt. "
on nyt toteutumassa, sillä EU:n puolustus on kirjoitettuna perustuslakiluonnokseen omana lukunaan.
Miten Suomi aikoo estää EU-perustuslakiin kirjoitettavat puolustusvelvoitteet?
Millaisen hallituksen esityksen Suomen eduskunta saa päätettäväkseen?
Lue uuden perustuslain 96 §.
Jos vaikka astuinkin miinaan, niin ainakin se oli suutari.
Oletko varmasti ymmärtänyt, mitä tarkoitetaan A) neuvottelulla, B) neuvottelutavoitteella ja C) sopimuksella?
Mitä laitonta näet siinä, että neuvottelijat sopivat tai peräti päättävät siitä, minkälainen sopimus pyritään saamaan aikaan?
Jos tai kun päätös aikanaan tehdään tuon tavoitteen mukaisena, niin missä vaiheessa katsot sopimuksen syntyneen?
Sen jälkeen tarkastele uudelleen perustelujasi.
"Faktaa: Tietoisku II" :n Kolmannessa kappaleessa luki:
" Näillä näkymin Suomi ei ole liittymässä WEU:n täysjäseneksi. "
Mutta:
WEU:n ex-pääsihteeri van Eekelen kehottaa:
Suomen on mentävä WEU:n operaatoihin
Puolustusliitto WEU:n entinen pääsihteeri Willem van Eekelen toivoo Suomelta aktiivisempaa roolia WEU:ssa.
Suomen ja Ruotsin pitäisi olla solidaarisempia EU:n muita jäseniä kohtaan ja osallistua WEU:n rauhanturvaoperaatioihin, hän kehottaa.
Van Eekelen uskoo, että Suomesta voi tulla lähivuosina WEU:n täysjäsen ilman että Suomen on pakko liittyä samalla Natoon.
Tieto internetissä
Suomi oli puheenjohtajamaista ensimmäinen, joka loi puheenjohtajakautenaan ajantasaisen internetpalvelun.
Jonkinlaiset internet-sivut puheenjohtajalla ovat olleet ennenkin, mutta nyt tietoa annettiin paljon enemmän:
esimerkiksi kokousaikataulut tai esityslistat löytyivät helposti.
Läpimurto
Suomen puheenjohtajakausi muistetaan myöhemmissä historiankirjoissa kahdesta asiasta:
siitä, että tehtiin yleinen periaatepäätös Turkin jäsenehdokkuudesta ja konkretisoitiin yhteisen puolustuspolitiikan kehitys.
Jälkimmäinen oli valtava läpimurto ja erittäin suuri poliittinen päätös. Ensimmäistä kertaa jäsenmaat päättivät tehdä puolustuspolitiikassa itsenäisen, Pohjois-Atlantin puolustusliitosta Natosta riippumattoman ratkaisun.
Tehtiin aivan konkreettinen päätös siitä, että 50 000– 60 000 sotilaan suuruiset, Natosta riippumattomat eurooppalaiset kriisinhallintajoukot toteutetaan kolmen vuoden kuluessa.
Kahden seuraavan puheenjohtajan tehtävänä on laatia valmis ehdotus instituutioista, kaikesta siitä, miten päätös toteutetaan.
Tästä asiasta ei ollut riviäkään Suomen esityslistassa.
Se vain päätettiin, erityisesti siksi, että suuret jäsenmaat, Ranska ja Englanti ennen kaikkea, näkivät poliittisen mahdollisuuden ja Italia ja Saksa yhtyivät heihin. Näiden maiden yhteinen näkemys teki päätöksen mahdolliseksi.
Itse Suomen panos asiaan ei välttämättä ole kovin suuri, mutta Suomi sai vietyä asian päätökseen.
--
Kaikkea ei siis kuitenkaan ollutkaan netissä.
Hyvä lukija, tiesitkö, mitä Suomen EU-puheenjohtajuusaikana loppuvuonna 1999 sovittiin yhteisestä puolustuksesta?
Kertoiko Suomen media asiasta?
Noista joukoista oli ainakin aika paljon uutisissa. Kaikesta sovitusta oli muistaakseni kanssa aika mielenkiintoinen juttu Suomen kuvalehdessä tms. Muistan että niistä oli - ainakin niissä piireissä missä liikun - hyvinkin aktiivista keskustelua... koska 60 000 nyt tuskin on sotilaallista voimaa ollenkaan, sitä ei voi kutsua kuin korkeintaan hyväksi aluksi.
Kaikkein olennaisimmat asiat tässä keskustelussa ovat:
1. Masi Merenkulkijan alustuksen antamien tietojen selvittäminen.
- Miksi Ulkoministeriö teki 26.1.2000 salassapitopäätöksen Suomen Maastricht-aiheiden päätöksistä (19.12.-21.12.1993), jos Suomen puheenjohtajuuskaudella (1.7.-31.12.1999) asiat ovat olleet avoimia?
2. Suomen/NATON/EU:n puolustuspoliittinen historia ja kehitys.
Miten "keskustelu" eli uutiset ovatkaan asiasta kertoneet?
Minulla on koosteita ko. uutisista olemassa.
--
Kerropa Ville, milloin Suomen Kuvalehti tms. kertoi, että Suomen puheenjohtajuuskaudella on sovittu 60'000 suomalaismiehen kriisinhallintajoukoista, JOTKA OVAT NATOSTA IRRALLAAN OLEVIA JOUKKOJA.
Haluan tietää.
Lopuksi:
Tietoiskukirjoituksissani -- -merkinnän yläpuolella oleva teksti ei ole minun päästäni, vaan eräiden asiantuntijoiden tekstiä.
Nyt crackpiippu pois suusta ja heti.
"Kerropa Ville, milloin Suomen Kuvalehti tms. kertoi, että Suomen puheenjohtajuuskaudella on sovittu 60'000 --->suomalaismiehen
nimi "Häglund" sinulle tuttu?
>Miten "keskustelu" eli uutiset ovatkaan asiasta kertoneet?
Peräti kahdenkin eri tutkimuksen valossa Suomen kansa haluaa EU:lle yhteistä puolustusta.
Onko lopultakin tullut aika muuttaa Suomen turvallisuuspolitiikkaa siten, että Suomi ei enää jatkossa vastaisikaan itsenäisesti maansa puolustuksesta?
Gallupeilla ei ole mitään painoarvoa, varsinkaan siksi, että salassatehdyt ja -pidetyt päätökset on kansan saatava tietää.
Suomen julkisen vallan tekemät päätökset eivät ole demokratiaa, sillä ne eivät kestä päivänvaloa.
Tässä valossa jokainen tämän keskustelun lukija miettiköön oman vastauksensa Europeanin kysymykseen:
" Onko lopultakin tullut aika muuttaa Suomen turvallisuuspolitiikkaa siten, että Suomi ei enää jatkossa vastaisikaan itsenäisesti maansa puolustuksesta? "
Gallupit heijastavat Suomen kansan mielipidettä asiaan - heitto on minimaallista. Fakta on faktaa.
Maailma muuttuu ympärillämme, siksi myös Suomen on tuuletettava ummehtuneita turvallisuuspoliittisia linjauksiamme.
"Suomen julkisen vallan tekemät päätökset eivät ole demokratiaa, sillä ne eivät kestä päivänvaloa."
=> EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei ole olemassa Suomessa eikä muuallakaan. Julkinen valta ei ole siinä asiassa tehnyt yhtään päätöstä, vaan keskustelu siitä on herännyt Irakin kriisin jälkeen koko Euroopassa, myös Suomessa, mikä on pelkästään hyvä asia.
" Onko lopultakin tullut aika muuttaa Suomen turvallisuuspolitiikkaa siten, että Suomi ei enää jatkossa vastaisikaan itsenäisesti maansa puolustuksesta? "
Eikö sinua (Satakunnan mies) yhtään ihmetytä, että tällaisessa neutraalissa foorumissa aktiivisesti postaavista ~75% vastaa "kyllä!"? Eihän se mikään totuus ole, mutta kyllä Suomi24 varmaan parempaa kirjoa Suomalaisista edustaa kuin satakunta.fi tai mikälie site nyt olikaan.
on lyhyt:"Ei".
vai mistäköhän NYT on kysymys....
" Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa kosketellaan usein jäsenvaltioiden tärkeitä ja herkkiäkin kansallisia etuja. Kantojen yhteensovittaminen on vaikeaa. He arvioivat, että enemmistöpäätöksenteko ei sovi ulkopolitiikkaan eikä siitä muutoinkaan olisi apua, jos tarvittava poliittinen tahto yhteiseen toimintaan puuttuu. "
--
Lukekaapa tarkkaan.
Lainaus on Ulkoministeriön Eurooppa-tiedotuksen painamasta kirjasta Suomi Euroopan unionissa, Edita 1999.
Tottahan tuo on. Jos haluat nopean oppitunnin mitä tapahtuu kun kaikkien mielipidettä kysytään aina, tutki Puolan hallintoa ennen toista maailmansotaa. Homma valkenee varmaan melko pian.
laitoit vain osan? Tässä on koko pläjäys, lukija voi sitten päätellä muuttuuko
sisältö.
Puuttuva alkaa
Maastrichtin sopimuksella luotu yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on
ollut koko olemassaolonsa aja voimakkaan kritiikin kohteena. Arvostelijat
sanovat sen jääneen kauaksi alkuperäisistä tavoitteistaan. Unioni ei ole
heidän mielestään kyennyt esiintymään yhtenäisesti eikä toimimaan
määrätietoisesti Euroopassa tai muualla maailmassa puhjenneiden kriisien
edetessä. He vaativat, että unionin tulisi jatkossa voida päättää yhteisistä
kannoistaan ja toimistaan määräenemmistöllä.
Politiikan puolustajat pitävät kritiikkiä kohtuuttomana.
Puuttuva osa päättyy
" Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa kosketellaan usein
jäsenvaltioiden tärkeitä ja herkkiäkin kansallisia etuja. Kantojen
yhteensovittaminen on vaikeaa. He arvioivat, että
enemmistöpäätöksenteko ei sovi ulkopolitiikkaan eikä siitä muutoinkaan
olisi apua, jos tarvittava poliittinen tahto yhteiseen toimintaan puuttuu. "
Lainaukseni oli oleellinen kohta.
Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa kosketellaan jäsenvaltioiden tärkeitä ja herkkiäkin kansallisia etuja. Kantojen
yhteensovittaminen on vaikeaa.
Kantojen sovittaminen on todellakin vaikeata. Niin Suomessa kuin muuallakin.
Muualla kritiiki on varmasti ollut paljon kovempaa kuin Suomessa, jossa asiasta vaiettu. Suomessa on puhuttu vain kriisinhallintajoukoista. Niin ja tietenkin liittoutumattomuudesta ja omasta uskottavasta puolustuksesta.
Mutta, koska EU:n puolustus on kirjoitettu perustuslakiluonnokseen, pitää seuraavassa hallitusten välisessä konferenssissa löytää yksimielisyys myös EU-puolustuksesta.
--
Jerry Falwell kysyi kirjoituksessaan "Voisitko" 26.6.2003 klo 00.13
tarkentaa missä ja milloin se syntyo? >Ensimmäinen kappale: >Puolustusydin onkin tänä vuonna jo syntynyt!
Tuon ytimen synnyttäminen käynnistyi jo viime syksynä EU-tulevaisuuskonventin puheenjohtajiston toimesta.
Niinpä Saksa ja Ranska perkasivat etunsa jo viime marraskuussa vaihtaessaan hallitustensa edustajan ulkoministeriin EU-tulevaisuuskonventtiin.
Teija Tiilikainen jatkoi Suomen hallituksen edustajana.
Isojen ydinmaiden EU-puolustus konkretisoitui Saksan, Ranskan, Belgian ja Luxemburgin keskenään muodostamalla ytimellä.
Kun uutiset kertoivat asiasta, tuore pääministeri Jäätteenmäki arvosteli kyseistä puolustusydintä.
Puhemies Lipponen tokaisi välittömästi, että yhteisestä puolustuksesta päätettiin Suomen osalta Maastrichtin sopimuksessa.
Masi Merenkulkijan alustuskirjoitus kertoo kyseisen Maastrichtin sopimuskohtien suomalaisesta päätöksenteosta.
Tutkija Teija Tiilikaisen haastattelu, Kouvolan Sanomat, 14.11.1999, sivu 26 otsikolla:
"Suomalaisten yhteinen salaliitto:
Edessä on EU:n yhteinen puolustus"
Sitaatti tekstistä:
" Ensin ajattelin, että onko kyse poliitikkojen haluttomuudesta tuoda tätä asiaa esiin. Meillä on kuitenkin aika paljon EU-kriittisyyttä ja puolustus on herkkä asia. Mutta olen alkanut miettiä, että meillä ihmiset saattavat laajemminkin ajatella niin, että tästä asiasta ei paljon tarvitse puhua. "
--
Onneksi asiantuntija Teija Tiilikainen (Suomen hallituksen EU-tulevaisuuskonventtiedustaja) puhuu välillä sivu suunsa.
Tämä haastattelu oli siis 14.11.1999.
UM:n salassapitopäätös tehtiin 26.1.2000.
Onko kyseessä salaliitto?
Sen saa lukija itse päätellä.
SALAISIEN ASIAKIRJOJEN AVAINHENKILÖT
KOKOUKSEN 16/93 20.12.1993 AVAINHENKILÖT:
Kokoukseen 16/93 osallistuivat
pääministeri Esko Aho
ja ministerit
Pertti Salolainen,
Heikki Haavisto,
Sirpa Pietikäinen,
Ilkka Kanerva,
Toimi Kankaanniemi
sekä EU-ryhmän ulkopuolisena osallistujana sisäministeri Mauri Pekkarinen.
Salaista muistiota 1075 kokouksessa esitteli virkamiespääneuvottelija, alivaltiosihteeri Veli Sundbäck.
Mukana olivat myös
osastopäällikkö Antti Satuli,
ylijohtaja Bo Göran Eriksson,
apulaisosastopäällikkö Eikka Kosonen,
toimistopäällikkö Marita Eerikäinen,
toimistopäällikkö Antti Kuosmanen,
finanssineuvos Lasse Aarnio
lainsäädäntöneuvos Niilo Jääskinen,
kaupallinen neuvos Esa Härmälä
sihteerinä Kare Halonen.
Mukana olivat EU-virkamiesryhmän ulkopuolisina ops Laajava ja eav Huhtaniemi.
Pöytäkirjassa on maininta:
"JAKELU EU-ministeriryhmä, virkamiestason EU-neuvotteluryhmä, osp Laajava, arkisto"
Muistiota 1075 ei jaettu ulkopuolisille, sillä muistion perään on kirjoitettu:
"TIEDOKSI:
Tasavallan Presidentti
JAKELU:
EU-ministeriryhmä
EU-neuvotteluvaltuuskunta
Arkisto"
Presidenttinä tuolloin oli Mauno Koivisto.
Ulkoasiainministeriön virkamiehet Pertti Nummela ja Martti Favorin allekirjoittivat Ulkoasiainministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4 26.1.2000,
joka löytyy osoitteesta:
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=poytakirja2
Onko pöytäkirjassa muiden valtioiden kantoja, johon he vetosivat salassapitopäätöksessään?
Mikä oli heidän todellinen perusteensa pöytäkirjan salassapitoa koskien?
Toimivatko virkamiehet yksin?
Oliko salassapitopäätöstä tehtäessä mukana UaM:n EU-sihteeristön päällikkö, edellä mainittu Eikka Kosonen?
Informoivatko ulkoministeriön virkamiehet salassapitopäätöstä tehdessään;
a) presidentti Ahtisaarta?
b) pääministeri Paavo Lipposta?
c) ulkoministeri Tarja Halosta?
Vanhan perustuslain (HM 33 §) mukaan presidentti johti ulkopolitiikkaa.
Ulkoministeriön virkamiehet Charles Murto ja Martti Favorin allekirjoittivat mielenkiintoisen lausunnon HELT001-5 15.2.2000 KHO:lle; julkistaminen saattaa heikentää Suomen toimia kansainvälisessä yhteistyössä, lisäksi julkistaminen saattaa vaikeuttaa jäsenmaiksi haluavien maiden jäsenyysneuvotteluja.
Lausunto löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta:
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=poytakirja3
Informoivatko Murto ja Favorin tuolloin lausuntoa KHOlle antaessaan Ahtisaarta, Lipposta ja/tai Halosta.
Lausunnossa Murto ja Favorin kertoivat, että pöytäkirjan ohessa oleva liitemuistio 1075 on salainen.
Miksi he mainitsivat myös salattavasta muistiosta 1075, vaikkei sitä edes kysytty?
Salaisien asiakirjojen asianosainen on myös Ahon hallituksen aikainen oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki, joka esitteli Suomen EU-ministerivaliokunnan kokouksissa joulukuussa 1994 julkisuuslain asetuksen muutostarpeen.
Asetus astui voimaan 1.1.1995.
Asetuksen muutostarvetta perusteltiin neuvottelujen loppuvaiheissa tapahtuneilla asioilla.
Maastricht -aiheiset neuvottelut päättyivät 21.12.1993 annettuun deklaraatioon.
Ulkoasiainministeriön virkamiehet Pertti Nummela ja Martti Favorin eivät ole tehneet sallapitopäätöstä HELT001-4, he ovat tehneet päätöksen olla luovuttamatta asiakirjaa, joka on suoraan lain nojalla salainen. Heidän perusteensa päätökselle oli niinkin ihmeellinen asia kuin julkisuuslain 24 §:n 2 kohta.
Sen nojalla salassapidettäviä ovat "asiakirjat, jotka koskevat Suomen valtion, Suomen kansalaisten, Suomessa oleskelevien henkilöiden tai Suomessa toimivien yhteisöjen suhteita toisen valtion viranomaisiin, henkilöihin tai yhteisöihin, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa Suomen kansainvälisille suhteille tai edellytyksille toimia kansainvälisessä yhteistyössä".
Päätöksestä olla luovuttamatta asiakirjaa ei informoida presidenttiä, aivan kuten siitäkään sairaalan päätöksestä, jolla kieltäydytään luovuttamasta minulle sinun potilastietojasi, ei informoida presidenttiä saatikka terveysasioista vastaavaa ministeriä. Tällä asiallahan ei ole mitään tekemistä ulkopolitiikan kanssa, vaan kyse on hallinnon yleiseen alaan luettevasta asiakirjan tiedoksiantoa koskevasta päätöksestä.
En haluaisi millään masentaa sinua, mutta luultavasti virkamiehet toimivat yksin. Jos olet joskus ollut viranomaisiin yhteyksissä, huomaat, että he tekevät päätöksiä liukuhihnalta eikä rutiiniasioihin ole paljoa aikaa perehtyä. Etenkään useamman henkilön toimesta.
Päätöksessä nyt keskeinen kysymys on, ovatko virkamiehet tulkinneet lakia oikein. Laki näyttää edellyttävän salassapidolta tässä sitä, että asiakirjat
a) koskevat Suomen suhteita muiden valtioiden viranomaisiin tai henkilöihin; sekä
b) sisältävät tietoa, jonka julkituominen aiheuttaisi haittaa Suomen ulkosuhteille tai edellytyksille toimia kansainvälisessä yhteistyössä.
Edellytys a nyt ainakin selkeästi täyttyy, kohta b vaatii enemmän pohdintaa. Virkamiehet eivät suoraan sanottuna ole kyseisessä päätöksessänä asiaa hirveästi perustelleet. Perusteluja löytyy sitten KHO:n ulkoministeriöltä pyytämästä asiantuntijalausunnosta, HELT001-5.
Siinä todetaan, että kyseisen ministerityöryhmän pöytäkirjassa esitettyjen "MUIDEN VALTIOIDEN kantojen julkistaminen heikentää Suomen edellytyksiä toimia kansainvälisessä yhteistyössä" (edellytys b). Kyseessä näyttää todellakin olevan EY:söön liittymistä koskeva neuvottelu, jossa on tuotu esille paitsi muiden neuvotteluita käyvien maiden myös silloisten jäsenmaiden kantoja. Tämähän on sinänsä aivan päivänselvää, kyllähän nyt varmain Suomen liittymisehtoja on ainakin Ruotsiin vertailtu.
Eikö kyseisillä valtioilla ole oikeutta itse päättää siitä, julkistetaanko heidän kantansa asiohin? Pitäisikö tällaiset muiden valtioiden luottamukselliset asiat julkistaa sen takia, että niistä on Suomessa miniterityörymässä keskusteltu? Jos Suomessa ruvettaisiin toitottamaan muiden luottamuksellisia tietoja, eivätkö todellakin edellytyksemme toimia KANSAINVÄLISESSÄ YHTEISTYÖSSÄ todellakin heikentyisi. Harva menee kertomaan salaisuuksiaan juorukelloille.
Kyllähän tuo edellytys b:kin näyttäisi selkeästi täyttävyn.
Toisin kuin väität, niin lausunnossa ei mainita, että muistio on salainen. Siinä mainitaan, että kyseessä on pöytäkirja, jonka LIITTEENÄ on muistio. Liite kyllä luetaan osaksi pöytäkirjaa, mutta koska sillä on erillinen numero, niin onhan se hyvä selvyyden vuoksi mainita, jotta tiedetään mistä puhutaan. Koska pöytäkirja on salainen, niin kyllähän pääsäännön mukaan sen liitteetkin ovat.
Tuohon salassapitoasetuksen muutokseen voi todeta se, että olihan se hyvä saattaa ajantasalle teksti, jossa puhutaan "salakirjoitussähkeistä" ja niiden salassapidosta. Muutos näyttäisi muuttaneen asetuksen tähän tilanteeseen soveltuvan normin pitkälti sellaiseksi, kuin se löytyy nykyisestä julkisuuslaista (jota on yllä siteerattu).
Kah, luin nuo Satakunnan sivuilta löytyneet paperit ja näyttääkin tosiaan siltä, että virkamiehet olivat erheessä vedonneet hieman tulkinnanvaraiseen lainkohtaan. Sehän oli hyvä että asia tuli KHO:ssa setvittyä.
Tuskinpa tuo nyt noiden virkamiesten kohdalla mikään salaliitto kuitenkaan on, koska olihan asiakirjojen todettu olevan salaisia jo aiemmin ja he vain tekivät liukuhihnalta hylkäävän luovutuspäätöksen ja joutuivat varmain sitä perustelemaan eri normiston perusteella kuin aiemmin.
Kyllähän tuohon pöytäkirjaan merkitty EMU-varauma on varsin kova: päätäntävalta EMU:n kolmanteen vaiheeseen liittymisestä jätetään eduskunnalle ja hallitukselle. Minkälaisia asioita tuohon sitten olisi pitänyt kirjata; tuohan mahdollistaa kokonaan euroon siirtymisestä luistamisen? Mikä olisi suurempi varauma, jonka olisi voinut tehdä?
Tekivätkö UM:n virkamiehet väärän salassapitopäätöksen?
Eivät.
Mitä MUIDEN VALTIOIDEN KANTOJA, joiden julkistaminen heikentää Suomen edellytyksiä toimia kansainvälisessä yhteistyössä, on tuohon pöytäkirjaan kirjoitettuna?
Ei mitään. Siinä, että Suomen esiintynen olisi mahdollisimman yhtenäistä Ruotsin kanssa, ei ole muiden valtioiden kantoja.
Siis mitä sellaista pöytäkirjassa on, että ”juorukellot” aiheuttaisivat haittaa Suomen edellytyksille toimia kansainvälisessä yhteistyössä?
Ei mitään.
Maastricht –aiheiden hyväksyminen oli kansalliselta kannalta kiusallista. Kuten tämäkin alustus kertoo, Ulko- ja turvallisuuspoliittinen sitoutuminen jo tuolloin on kiusallinen asia.
Törkeintä on kansalliseksi valheeksi tehty EMU-varauma:
EMU-varauma-huijauksena tarkasteltuna pöytäkirjan sisällön asia todellakin vaikuttaa Suomen edellytyksiin toimia kansainvälisessä yhteistyössä.
Ja:
Lisäksi saattaa vaikeuttaa jäsenmaiksi haluavien maiden jäsenyysneuvotteluja!
Niinpä. EMU-huijausskandaali olisi kiusallista jäsenyyttä hakeville maille!
Liitemuistiossa on muiden valtioiden kantoja, mutta liitemuistion mainitseminen pöytäkirjan liitteenä oli turhaa, koska pöytäkirjassa ei ole minkäänlaista viittausta ko. muistioon.
Tekijätkö virkamiehet virkamiehet ko. päätöksen ”liukuhihnalta”?
Eivät.
Ensinnäkin kyseisiä asiakirjoja ei ole koskaan merkitty, eikä leimattu salaisiksi.
Kyseisen pöytäkirjan julkisuuskuvio on seuraava:
- Huhti-toukokuussa 1999 oli tehty hylkäämispäätös kyseistä pöytäkirjaa koskien. Siitä ei valitettu.
- Joulukuun 1. päivä 1999 pääsi ote tekaistua EMU-varaumaa koskien luiskahtamaan UM:n arkistosta.
- Tammikuun 20. päivä kulki nimilista kokoukseen osallistujista sähköpostilla eduskuntaan.
- Tammikuun 21. päivä oli tehty toinen hylkäämispäätös. Siitäkään ei ole valitettu.
- Tammikuun 26. päivä tehtiin kolmas hylkäämispäätös. Se ja siitä seuranneet kuviot ovat osoitteessa
http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=poytakirjat
Juha I kirjoitti:
”Kyllähän tuohon pöytäkirjaan merkitty EMU-varauma on varsin kova: päätäntävalta EMU:n kolmanteen vaiheeseen liittymisestä jätetään eduskunnalle ja hallitukselle. Minkälaisia asioita tuohon sitten olisi pitänyt kirjata; tuohan mahdollistaa kokonaan euroon siirtymisestä luistamisen? Mikä olisi suurempi varauma, jonka olisi voinut tehdä?”
Suomi ei tehnyt tuossa kokouksessa EMU-varaumaa, vaan pelasi kaksilla korteilla:
1. Varaluonteinen teksti tekaistiin pöytäkirjan 6 §:ään, jotta siitä on mustaa valkoisella.
2. Brysselissä varauma-merkitystä ei syntynyt, koska siellä deklaraatiotekstissä luki kaksi sanaa enemmän:
”perustamissopimuksen mukaisesti”.
Perustamissopimukseen EMU:n kolmas vaihe kuului oleellisena osana.
Tekaistua EMU-varaumaa käytettiin, jotta eduskunnalle ei liittymislain hyväksymisen yhteydessä tarvinnut antaa Hallitusmuodon 72 §:n muutosesitystä.
Riittävää 5/6 kiireellisyysenemmistöä Hallitusmuodon 72 §:n muuttamiseen ei olisi eduskunnasta löytynyt.
Sanoilla ”Kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa”
luotiin kuva, että eduskunta saisi aikanaan päättää hallitusmuodon 72 §:n (Suomen markka) muutoksesta.
Sana aikanaan oli kirjoitettu deklaraatioon ”in due time”.
Nuo sanat vesittävät mahdollisuuden tehdä kansalliset päätökset aikanaan, koska in due time tarkoittaa eräpäivää, joka oli määrätty päiväksi 31.12.1994.
UM:n hylkäämispäätökseen 21. tammikuuta 1999 vaikuttamassa ollut lienee ollut UM:n EU-sihteeristön päällikkö Eikka Kosonen, joka kokouksessa mukana olleena tiesi, mitä pöytäkirjaan liittyi.
KHO käsitteli kyseisten asiakirjojen julkisuusasiaa jo toukokussa 2000, mutta jätti asian ratkaisematta.
Siihen, että KHO:n kanta UM:n salassapitopäätökseen muuttui kohdasta 2 kohtaan 1 vaikutti puhelinsoittoni kesäkuussa 2000 esittelijä Mikko Rautamaalle. Kerroin hänelle, mitä kaikkea asiaan liittyy.
Kerroin Rautamaalle, että minulla on 1.12.1999 saamani ote pöytäkirjasta. Tästä syystä ehdotin KHO:ta tekemään ratkaisun, jolla ko. asiakirjat julkistetaan, jotta kenenkään ei tarvitse koskaan sanoa, että KHO ryhtyi suojelemaan valtiopetokselliseen toimintaan ryhtyneitä ministerejä.
Luin 6 §:n tekstin, josta syystä KHO muutti salassapitoperusteet "kansainvälisten taloudellisten suhteiden järjestämiseksi".
WEU:n ex-pääsihteeri van Eekelen kehottaa:
"Suomen on mentävä WEU:n operaatoihin"
Puolustusliitto WEU:n entinen pääsihteeri Willem van Eekelen toivoo Suomelta aktiivisempaa roolia WEU:ssa.
Suomen ja Ruotsin pitäisi olla solidaarisempia EU:n muita jäseniä kohtaan ja osallistua WEU:n rauhanturvaoperaatioihin, hän kehottaa.
Van Eekelen uskoo, että Suomesta voi tulla lähivuosina WEU:n täysjäsen ilman että Suomen on pakko liittyä samalla Natoon.
Länsi-Euroopan unioni oli 80-luvulle asti hampaaton paperitiikeri, kunnes Hollannin puolustusministerinä toimineesta Willem van Eekelenistä tuli puolustusliiton pääsihteeri.
Hollantilainen terästi WEU:n profiilia - ja Maastrichtin sopimuksessa WEU nostettiin jo EU:n sotilaalliseksi käsivarreksi.
van Eekelen on ajanut vuosikausia WEU:n laajentumista.
Ex-pääsihteeri ei näe edes Naton laajentamista kiireellisenä asiana. Tuloksellisempaa on edistää
turvallisuutta taloudellisen integraation ja EU:n laajenemisen kautta.
- Se on tärkeämpää kuin turvallisuus, joka saadaan turvatakeiden avulla.
- Yhteinen puolustus EU:ssa ei ole ykköstavoite vaan puolustuspolitiikka. Ja tähän Suomen Ruotsin ja Itävallan pitää osallistua.
Jos on pääministeri Paavo Lipponen ollut tyytymätön WEU:n panokseen, niin myös van Eekelen kaipaa lisää potkua uusilta tarkkailijoilta.
- Toivon, että uudet jäsenet, ja myös Tanska ja Irlanti, nekin tarkkailijajäseniä, ottaisivat pidemmälle meneviä askelia osallistumalla WEU:n operaatioihin ja rauhanturvatoimiin.
- Kunnioitamme, Suomen hallituksen politiikkaa, mutta mielestämme näiden kaltaisten yhteisoperaatioiden kautta Suomi voisi osoittaa solidaarisuutta 15 EU:n jäsenmaan joukossa.
"Suomen ja Ruotsin pitäisi olla solidaarisempia EU:n muita jäseniä kohtaan ja osallistua WEU:n rauhanturvaoperaatioihin, hän kehottaa."
=> olen pitkälti samaa mieltä. YK on hampaaton ja siellä Suomi on huseerannut aktiivisesti.
"Hollantilainen terästi WEU:n profiilia - ja Maastrichtin sopimuksessa WEU nostettiin jo EU:n sotilaalliseksi käsivarreksi. "
=> EU:lla ei ole sotilaallista käsivartta, ei edes pikkusormea...
"- Yhteinen puolustus EU:ssa ei ole ykköstavoite vaan puolustuspolitiikka. Ja tähän Suomen Ruotsin ja Itävallan pitää osallistua."
=> Juuri näin. Vastuuta ei voi pakoilla. Sitä paitsi Suomalaiset haluavat EU:lle jopa yhteistä puolustusta saati puolustuspolitiikkaa.
VIRKAMIESTASON Maastricht-neuvottelut
Jo Suomen virkamiestason Maasticht-neuvotteluista toukokesäkuulta 1993 käy ilmi, ettei Maastricht-aiheista edes keskusteltu, koska niiden hyväksyminen oli ehtona jo jäsenyysneuvottelujen aloittamiselle 1.3.1993.
VIRKAMIESKOKOUKSET:
1. EY-NEUVOTTELURYHMÄN kokous 24.5. 1993 klo 10.00 Takkakabinetissa.
Valmistautuminen sijaistason kokoukseen.
Aiheet:
Aiheiden vahvistaminen selviksi
Jatkokäsittelyä edellyttävät aiheet
Asiat EY-ministeriryhmässä 25.5
Muut neuvottelualat
Valmistautuminen keskusteluun Maastricht-aiheista:
- Smidtin kanta, jonka mukaan Suomen ei kannata sanoa mitään?
- Ovatko erilaiset dialogit ym. talous- ja rahapolitiikasta, sisä- ja oikeusasioista sekä ulko- ja turvallisuuspolitiittisista kysymyksistä osa Suomen EY-neuvotteluja?
--
2. VIRKAMIESKOKOUS 7.6.1993 klo 10.30
Valmistautuminen keskusteluun Maastricht-aiheista:
- Smidtin kanta, jonka mukaan Suomen ei kannata sanoa mitään
- Ovatko erilaiset dialogit ym. sisä- ja oikeusasioista sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä osa Suomen EY-neuvotteluja?
--
3. VIRKAMIESKOKOUS 9.6.1993 klo 14.00
Valmistautuminen keskusteluun Maastricht-aiheista:
- Smidtin kanta, jonka mukaan Suomen ei kannata itse neuvotteluissa sanoa mitään
- Missä määrin erilaiset dialogit ym. sisä- ja oikeusasioista sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä ja mahdollisesti talous- ja rahaliitosta ovat osa Suomen EY-neuvotteluja ja miten niihin valmistautumista käsitellään neuvotteluorganisaatiossa?
--
4. VIRKAMIESKOKOUS 14.6.1993 klo 10.45
Valmistautuminen keskusteluun Maastricht-aiheista:
- Smidtin kanta, jonka mukaan Suomen ei kannata itse neuvotteluissa sanoa mitään
- Missä määrin erilaiset dialogit ym. sisä- ja oikeusasioista sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä ja mahdollisesti talous- ja rahaliitosta ovat osa Suomen EY-neuvotteluja ja miten niihin valmistautumista käsitellään neuvotteluorganisaatiossa?
--
5. VIRKAMIESKOKOUS 23.6.1993 klo 14.00
Valmistautuminen neuvotteluihin seuraavista kysymyksistä
- Maastricht-aiheet
- budjetti
- instituutiot
--
Siinä ovat Suomen "Maastricht-neuvottelut".
Antti Kuosmanen kertoo totuuden tuhotussa kirjassaan, sivulla 183:
” …asiasta olisi pitänyt pyrkiä tekemään suuri neuvottelukysymys. Päinvastoin, etumme oli nimenomaan välttää neuvotteluja tällä alalla”.
Kuosmanen oli neuvotteluissa mukana virkamiehenä. Hän siis tietää mitä ”neuvoteltiin”.
Kun on lukenut em. virkamieskokouksien aiheet ja –tekstin peräti viidestä kokouksesta, herää kysymyksiä:
Eivätkö virkamiehet ja alempi poliittinen suoritusporras tienneet, pitäisikö Maastricht- aiheista edes neuvotella?
Eivätkö virkamiehet muka tienneet, että Maastricht-aiheet olivat EY-säännöstön täydennys, joka myös Suomen oli hyväksyttävä?
--
Media kertoi, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka on Suomen jäsenyysneuvotteluissa tärkeän neuvotteluaihe.
Kerrattakoon vielä pääministeri Esko Ahon eduskunnalle pääministerin ilmoituksessa kertomat 4.3.1994 Suomen tärkeimmät neuvotteluaiheet:
- maatalous
- aluepolitiikka
- ulko- ja turvallisuuspolitiikka
Jokainen päätelköön, miten Suomen itsenäisyys menetettiin.
Lisää on tulossa ministeritasolta...
Salaista pöytäkirjaa 16/93 20.12.1993 edeltävät virkamiestason pöytäkirjat todistavat, ettei Maastricht-aiheista edes neuvoteltu.
EUROOPPA- tiedotuksen ”Euroopan yhdentymisen kronologia” -vihkonen kertoo Maasticht -aiheiden ”avoimuudesta”:
Vihkonen jättää otsikon "21.12. (1993) 5. ministeritason tapaaminen Brysselissä" alla EMU:n ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan mainitsematta.
- Niinpä tietenkin, 21.12.1993 annettiin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta julistus yhteisesti muiden maiden kanssa.
Puheen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta 21.12.1993 piti ulkoministeri Heikki Haavisto.
Poliittiset tarkoituksenmukaisuudet - ministerien etukäteislupaukset menivät perustuslain ja eduskunnan päätösvallan yli. Kronologiaan niitä ei kirjoitettu muistuttamaan päätetystä asiasta.
Sisä- ja oikeusasioista mainitaan, että on hyväksytty acquis. Sitä kun ei ole helppo yhdistää kirjoittamattomaksi sopimukseksi perustuslaista. Acquisin hyväksyminen oli tulevien asioiden etukäteen hyväksyminen.
Yhteinen puolustus oli tuolloin kirjoittuna "toivomuslausekkeena", joka oli hyväksyttävä.
Mistään Maastricht-aiheesta ei eduskunta voinut - eikä voi päättää mitään, koska eduskunnan päätösvalta oli mennyt jo 18.3.1992 luottamuslauseäänestyksessä "liittymishakemispäätöksen hyväksymisessä".
Asiasta on peräti mustaa valkoisella:
Liittymishakemus sitoo eduskuntaa oikeudellisesti etukäteen EY-säädännön voimaansaattamisessa, silloinkin, jos kysymyksessä on perustuslain tasoinen säännös.
" Kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok.) katsoo, että kaikkien jäsenmaiden pitäisi saada olla EU:n puolustuksessa mukana.
Kanerva kertoi turvallisuuspoliittisista näkemyksistään Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) parlamentaarisessa yleiskokouksessa pitämässään puheessa. Hän on Suomen Etyj-valtuuskunnan puheenjohtaja.
Turvallisuuden on Kanervan mukaan perustuttava kahdelle perusasialle: Euroopan integraatiolle ja toimivalle Euro-atlanttiselle turvallisuusyhteistyölle. "
--
Ministeri Ilkka Kanerva oli mukana salaisessa kokouksessa 20.12.1993!
Hesari 16 helmikuuta 2003:
” Puolustus nousi EU:n asialistalle, kun entinen Euroopan yhteisö muuttui Euroopan unioniksi Maastrichtin huippukokouksen (1991) luonnostelemalla sopimuksella. Siinä yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan otettiin mukaan "pitkällä aikavälillä määriteltävä yhteinen puolustuspolitiikka, joka saattaa aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen". Toisin kuin perinteisiä yhteisöaloja kuten sisämarkkinoita, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sovittiin toteutettavan hallitustenvälisenä. Sotilas- ja puolustusasioissa päätöksiin vaaditaan jäsenvaltioiden yksimielisyys.
Erikseen sopimus totesi, että yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei häiritse "niitä velvoitteita, joita - - on tietyillä jäsenvaltioilla, jotka katsovat yhteisen puolustuksensa toteutuvan Pohjois-Atlantin liitossa (Nato)".
Vanha länsieurooppalainen puolustusliitto WEU otettiin "unionin kehityksen erottamattomaksi osaksi" auttamaan puolustusta sivuavien toimien järjestämistä.”
--
Pääministeri Lipponen teli virhearvion EU-tulevaisuuskonventin työstä.
Lipponen luuli, että EU-perustuslaki muotoillaan syksyn 2003 HVK:ssa.
Konventti meni pidemmälle kuin vuonna 1991 oli sovittu. Tai oikeastaan konventin puheenjohtajisto otti puolustusohjat käsiinsä.
EU-puolustus ei ole kiistakapula syksyn HVK:ssa. Institutionaalisten kysymysten kompromissit saavat HVK:ssa aikaan konsensuksen.
Eduskunta menetti päätösvaltansa yhteistä puolustustakin koskien jo kauan sitten.
Milloin?
Tammikuun 9. päivä 1992 annettu selonteko EY-jäsenyyden vaikutukset Suomelle ja sen Taustaselvitys oli siis vielä valiokuntakäsittelyssä, kun eduskunta jo maaliskuussa 1992 etukäteen sitoutui EY-säädäntöön hyväksyessään ”EY-liittymishakemuksen”.
Mielenkiintoinen yksityiskohta löytyy Taustaselvityksen sivulta 154, otsikon
”EY:n oikeusjärjestys ja jäsenvaltioiden lainsäädäntö” alta:
”EY:n lainsäädännön päämuodot ovat asetus (regulation) ja direktiivi (directive). Asetukset voivat kohdistua EY:n toimielimiin, jäsenvaltioihin, yksilöihin ja yrityksiin. Ne ovat sellaisenaan sovellettavia säädöksiä kaikkialla EY-alueella. Asetukset eivät edellytä kansallisia voimaansaattamistoimia, eivätkä jäsenvaltiot edes saa ryhtyä sellaisiin toimiin.”
Tuo selonteko hyväksyttiin eduskunnassa juhannuksen edellä 1992!
Yhteinen puolustus on nyt kirjoitettuna EU:n perustuslakiluonnokseen.
Suomen Eduskunta ei enää saa tehdä asiasta minkäänlaista päätöstä.
Ne (kansalaiset ja valtiot), jotka haikailevat kansanäänestystä, eivät muista – tai tiedä, mitä Maastrichtin sopimukseen kirjoitettiin.
Tässä on syy pääministeri Matti Vanhasen pikaiseen takinkääntöön ja puhemies Lipposen peesaamiseen.
Lue uuden perustuslain 96 §!
Tuossa sivun 154 tekstissä on syy, miksi uuden perustuslain 96 §:n mukaan eduskunta saa keskustella EU:ssa päätetyistä asioista, mutta ei kuitenkaan saa tehdä päätöstä asiasta!
Käsi sydämelle silloiset jäsenyyden puolesta äänestäneet kansanedustajat; luitteko selonteossa ja liittymissopimuksessa mainitut asiat?
Eduskunta ei ole menettänyt vain päätösvaltaansa, vaan myös kasvonsa.
Eduskunnan päätösvallan menettäminen lakina lakina 818/28.8.1992
Laki 818/28.8.1992 / Hallituksen esitys HE 234 – 1991 vp Eduskunnalle laiksi valtiopäiväjärjestyksen muuttamisesta mahdollisti hallituksen tekemään mitä vaan ilman, että eduskunnan määräenemmistö voisi estää.
Vuonna 1992 (28.8) muutetulla valtiopäiväjärjestyksen 69§ 1 mom, 2/3 poliittinen enemmistö siirsi yhdellä ainoalla päätöksellä Suomen valtion ylimmän lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan ylikansallisille toimielimille.
Tästä menettelytavasta käytetään yhäti harhaanjohtavaa nimitystä ”supistettu perustuslain säätämisjärjestys”, vaikka siitä v. 1992 muutoksella nimenomaan poistettiin perustuslaillinen menettelytapa silloin, kun valtiosopimus koskee perustuslakia:
”mikäli asia koskee perustuslakia, noudattamalla, mitä 67 §:n 1 momentissa on säädetty".
Tämä muutos hukutettiin naamioimalla se ”säästölakeihin” ja ”siirtymisenä enemmistöparlamentarismiin”. Hallituksen esityksen perusteluissa on harhaan johtava selvitys:
”Uudistus jättäisi ennalleen ne määräenemmistösäännökset, jotka koskevat perustuslain muuttamista tai siitä poikkeamista, Ahvenanmaan itsehallintoa, kirkkolakia ja kansanedustajien palkkiota" , Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi valtiopäiväjärjestyksen muuttamisesta (HE 234 – 1991 vp).
Yhden lauseen poistamisella avattiin tie perustuslakien kumoamiseen johtavan sopimuksen hyväksymiselle eduskunnan 2/3 poliittisella enemmistöllä. Samalla voitiin estää tosiasioiden julkitulo – vältettiin EU-jäsenyyden perustuslaillisen merkityksen paljastuminen.
EU-liittymissopimus saatettiin voimaan perustuslain vastaisena – poikkeuksina perustuslaeista - ilman, että itse perustuslain muutoksia olisi käsitelty. Perustuslain muutokset toteutettiin Perustuslaki 2000:n voimaansaattamisella. Valtio-oikeudellisesti Suomea hallittiin poikkeuslakien nojalla 1.1.1995 alkaen maaliskuun ensimmäiseen 2000 – uuden perustuslain voimaanastumiseen asti.
Lue uuden perustuslain 96 §.
Kaiken takana on Valtiopäiväjärjestyksenmuutos, jolla eduskunta luopui määrävähemmistöpäätöksistä. Samalla eduskunta luovutti päätösvaltansa hallitukselle.
VJ 67 § 1 mom alkoi:
”Ehdotus perustuslain säätämisestä, muuttamisesta, selittämisestä tai kumoamisesta on, tullakseen eduskunnan päätökseksi…”
Tämä korvattiin uudistetulla tekstillä VJ 69 §:n 1 momentissa:
”Jos asia koskee perustuslakia, lakiehdotus on kuitenkin kiireelliseksi julistamatta hyväksyttävä kolmannessa käsittelyssä päätöksellä, jota on kannattanut kaksi kolmasosaa annetuista äänistä (28.8.1992/818)”.
Tällä Valtiopäiväjärjestyksen muutoksella Suomen eduskunta "hyväksyi" EU-liittymisopimuksen velvoitteet supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä poikkeuslakina.
Eikä eduskunta tietenkään enää marraskuussa 1994 EU-liiittymissopimuksen hyväksymisen yhteydessä voinutkaan tehdä todellista päätöstä, koska eduskunta oli jo 18.3.1992 tapahtuneessa luottamuslauseäänestyksessä sitoutunut kaikkeen, joka jäsenyydestä seuraisi!
Sauli Niinistön johtama perustuslakivaliokunta perusteli "supistettua perustuslainsäätämisjärjestystä" vuonna 1994 poikkeuslakimenettelyä EU-liittymissopimuksen hyväksymismenettelyksi rinnastamalla EU-liittymissopimuksen rauhansopimukseen (PeVL 14/94).
Oliko Suomi sotatilassa EU:n kanssa, joka pakotti poikkeuslakimenettelyyn ja ehdoitta antautumiseen?