OLETKO SYYLLISTYNYT LAINRIKKOMISEEN KERSKAAMALLA LAISTA?
Room. 2:23
joka LAISTA KERSKAAT, häväiset lainrikkomisella Jumalaa;
Room. 2:23
joka LAISTA KERSKAAT, häväiset lainrikkomisella Jumalaa;
Vain kristityt ja puhdassydämiset Jeesuksen opetuslapset
ymmärtävät tämän
12217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
1. Joh. 3:14 Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus.
Olkooon kerskauksen sinettinä nyrkissämme oleva pedonmerkki valmiiksi kohotettuna.....
Gal. 6:4
Mutta TUTKIKOON kukin OMAT TEKONSA, ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on;
20 ymmärtämättömien kasvattaja, alaikäisten opettaja, sinulla kun laissa on tiedon ja totuuden muoto:
21 niin sinäkö, joka toista opetat, et itseäsi opeta; joka julistat, ettei saa varastaa, itse varastat;
22 joka sanot, ettei saa tehdä huorin, itse teet huorin; joka kauhistut epäjumalia, kuitenkin olet temppelin ryöstäjä;
23 joka laista kerskaat, häväiset lainrikkomisella Jumalaa?
24 Sillä "teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa", niinkuin kirjoitettu on.
25 Ympärileikkaus kyllä on hyödyllinen, jos sinä lakia noudatat; mutta jos olet lainrikkoja, niin sinun ympärileikkauksesi on tullut ympärileikkaamattomuudeksi.
26 Jos siis ympärileikkaamaton noudattaa lain säädöksiä, eikö hänen ympärileikkaamattomuutensa ole luettava ympärileikkaukseksi?
27 Ja luonnostaan ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, on tuomitseva sinut, joka lainkirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja.
28 Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
29 vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.
"Mutta nyt Jumalan VANHURSKAUS, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ILMAN LAKIA",
(Room. 3:21)
19 Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
27 Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.
28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
29 Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin,
30 koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta.
31 Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.
No, enpä ole huomannut niitä kerskaajia! Ei täällä juuri kukaan kerskaa siitä, että miten hyvin pitää lakia.
Oikeastaan täällä kerskataan synnistä ainakin jotkut. Onko se sitten kerskauksen aihe?
Toinen asia on se, että täällä väitellään siitä, että onko Jumalan laki voimassa, vai kumottu. Ainakin näyttää siltä, että useat ainakin sapatin haluavat häivyttää ja jotkut kaikki Jumalan lait.
En tosiaan ole juuri huomannut ketään, joka kerskaisi sillä, että miten hyvin lain itse pitää.
että lepopäiväkäskyä olisi haluttu häivyttää? On vain kyselty perusteita, miksi palvoa päivää, eikä viettää käskyn mukaista lepopäivää!
-- Yhtään perustelua ei ole esitetty sille, että luomisviikon seitsemäs päivä olisi meidän lauantaipäivä!
-- Yhtään perustelua ei ole ilmennyt sille, että juutalaisen juhlakalenterin lauantai on asetettu Raamatussa uskon koetinkiveksi!
-- Yhtään perustelua sille ei ole esitetty, miksi kristittyjen lepopäiväkäytäntö ei olisi Kymmenen käskyn lepopäiväkäskyn hengen mukainen!
-- Yhtään perustelua ei ole esitetty sille, miten kristittyjen lepopäivästä muodostuu pedonmerkki!
-- Yhtään perustelua ei ole esitetty sille, miten Raamatusta ilmenee, että ainoastaan lauantai-lepopäiväkäytäntö on ainut oikea!
Niin kauan kuin lepopäiväkäskyn kannalta oleellisiin kysymyksiin ei vastata ja pyritään eksyttämään keskustelu pois ensiarvoisesta triviaaleihin kysymyksiin kuten;
-- onko sapatti siirretty sunnuntaille, joka on itsestäänselvyys, jokainen näkee kalenterista miten on asian laita?
-- viettikö Jeesus ja opetuslapset sunnuntaita, joka on selviö, että juutalaisina he eivät sitä tietenkään tehneet?
-- onko kristityillä ainoastaan yhdeksän käskyä, joka on latteus, kaikki tuntevat lepopäiväkäskyn kristillisen kirkon opetuksessa.
Kun asetelma on tällainen, mitä siltä voi odotta?
Uudesta testamentista löytyvät vain ensimmäinen ja toinen käsky. Raamatusta ei esimerkiksi löydy neljättä käskyä?
sapatin Herran sapatti.
”””-- onko sapatti siirretty sunnuntaille, joka on itsestäänselvyys, jokainen näkee kalenterista miten on asian laita?”””
Viikkojärjestys muutettiin vuona 1973 Suomessa. Tätä ennen eivät kiristyt (suurin osa) Suomessa viettäneen kalenterin mukaista lepopäivää. Nytkö sitten vedotaan kalenteriin.
Jokainen näkee tosiaan kalenterista, että päiviä on muutettu. Sama päivä ei voi olla viikon ensimmäinen ja viikon viimeinen, 7:s päivä.
Joka tapauksessa Jumala ei ole siunannut ja pyhittänyt kuin yhden päivän lepopäiväksi ja se on Raamatun mukaan Sapatti. Sapatti jolloin Jeesus meni tapansa mukaan synagookaan. Jeesus ei rikkonut Isänsä käskyjään, vaan piti sapatin.
Jeesuksen ristintapahtumien esityksessä Luukkaan 23. ja 24. luvussa paljastuu selvästi, miten valmistuspäivä eli perjantai, Pitkäperjantaina tunnettu päivä oli viikon 6. päivä.
Samoin siitä paljastuu, miten sapatti oli juuri alkamassa kun Jeesuksen ruumista laskettiin ristiltä. Sapattihan alkaa auringonlaskusta jo luomiskertomuksen vuorokausiesityksen mukaan.
Sapatti oli siis Pitkäperjantain ja viikon ensimmäisen päivän välinen päivä ja jokainen tietää, että Jeesus nousi kuolleista viikon 1. päivänä eli sunnuntaina.
Meidän kalenterimme nyt vain on valehdellut viikonpäivien järjestyksen vuodesta 1973 lähtien, jolloin tehtiin tuo tietty standardointimuutos, jolla koskettiin vuosituhantiseen Jumalan viikkojärjestykseen ensi kerran.
Sen seurauksena nyt pidetään sunnuntaita viikon 7. päivänä, mutta se on valhetietoa, joka on sieluvihollisen johdatuksesta toteutunut.
On ennenkin ollut kalenterimuutoksia, mutta ne eivät ole muuttaneet viikkojärjestystä.
Miten todistat, että raamatussa mainittu seitsemäs päivä olisi paavin kalenterissa mainittu lauantai?
Vanhoille suomalaisille kuukausi merkitsi todellista kuun vaiheiden kiertoa eikä nykyistä keinotekoista 30 tai 31 päivän jaksoa.
Kuukauden pituutena he eivät kuitenkaan pitäneet todellista 29 1/2 päivää, vaan noin 28 päivää. Tämä on helposti ymmärrettävää, jos ajattelee miten kuun vaiheet oikeastaan näkyvät. Koettakaapa jonakin selkeänä aikana seurata kuun käyttäytymistä. Helpointa se on jos kaupungin valot eivät ole häiritsemässä – eihän esi-isillämmekään ollut juuri pärettä vahvempia valaisimia.
Sitä mitä nykyään sanomme uudeksikuuksi, eli kuun ja auringon kohtaamista, ei luonnossa pysty näkemään, koska auringonloisto peittää kokonaan kuun heikon valon. Aivan ohut kuunsirppi ilmestyy auringon vasemmalle puolelle noin vuorokauden kuluttua uudenkuun hetkestä, ja tämä merkitsi vanhoina aikoina kuukauden alkua.
Noin seitsemässä päivässä kuu kasvaa ensimmäiseksi neljännekseksi, jälleen seitsemässä päivässä täydeksi kuuksi, taas seitsemässä päivässä pienenee viimeiseksi neljännekseksi, ja kun viimeiset seitsemän päivää ovat kuluneet, ohut kuun sirppi katoaa auringon hehkuun.
Kuukauden päätyttyä oli vuorokausi tai kaksi tyhjää aikaa, joka ei kuulunut mihinkään kuukauteen, ennen kuin ohut kuunsirppi auringon toisella puolella taas kertoi seuraavan kuukauden alkavan.
Ennen kuin eurooppalainen kirkollinen kalenteri vakiintui Suomeen keskiajalla, oli viikkoihin perustuva ajanlasku kuitenkin jo irronnut oikeista kuun vaiheista. Seitsenpäiväisiä viikkoja laskettiin peräkkäin eikä enää jätetty uudenkuun aikaan tyhjiä päiviä.
Viikkolaskujärjestelmässä vuosi jakautui kahteen puolikkaaseen, talveen ja kesään. Ensimmäinen talvipäivä oli Calixtuksen päivänä 14. lokakuuta ja ensimmäinen kesäpäivä Tiburtiuksen päivänä huhtikuun 14:ntenä. Näiden päivien välissä oli sydäntalvi tammikuussa ja keskikesä heinäkuussa. Kustakin määräpäivästä seuraavaan oli tasan 13 viikkoa, joten vuoden pituudeksi tuli 364 vuorokautta. Vuodenvaihteessa kuitenkin otettiin ilmeisesti yksi päivä lisää, jolloin päästiin 365-päiväiseen vuoteen eli hyvin lähelle oikeaa lukua.
Vuoden vaihtuminen ei vanhoilla suomalaisilla alkuaan tapahtunut nykyisellä paikallaan. Kustaa Vilkuna arvelee kirjassaan Vuotuinen ajantieto, että suomalainen vuosi vaihtui syksyllä. Kun kaikki syystyöt oli pelloilla tehty, mutta metsästyskausi ei ollut vielä alkanut, silloin oli sopiva aika viettää "jakoaikaa", vanhan vuoden loppua ja uuden alkua. Myöhemmin, viikkolaskujärjestelmässä, vuosi vaihtui sydäntalven aikaan.
Ensimmäiseen kysymykseesi annoin jo selvän vastauksen edellisessä kommentissani.
Toistettakoon nyt vielä, että koska raamatullisesti on ehdoton tosiasia, että Jeesus nousi kuolleista VIIKON ENSIMMÄISENÄ PÄIVÄNÄ, joka raamatullisesti on meidän sunnuntaimme, niin tottakai silloin sitä edeltävä päivä on lauantai ja viikon SEITSEMÄS PÄIVÄ ELI HERRAN SAPATTI!
(Jos et tätä ymmärrä, niin silloin sinut on todella tehokkaasti sokaistu ja/tai aivopesty valheella). Saakoon Jumalan Pyhä Henki avata hengelliset silmäsi ja/tai mitätöidä aivopesusi.
Herran Sapatilla ei todellakaan ole mitään tekemistä jonkun kuunkierron kanssa - se on täyttä hölynpölyä! Se on ensimmäinen asia, joka sinun tulee ymmärtää voidaksesi yleensä käsittää mitään raamatullisesta viikkoasetuksesta, joka on yksin Jumalan teko, perustuen yksin luomisviikkoon.
Jumala loi maailman eli kaiken elollisen tähän maailmaan kuudessa kirjaimellisessa vuorokaudessa ja lepäsi sen päätteeksi luomisviikon seitsemäntenä päivänä ja on aivan luonnollista päätellä, että Jumala lepäsi ensimmäisenä Sapattina yhdessä ensimmäisen ihmisparin kanssa.
Ilman tätä Jumalan luomisviikkoon perustuvaa viikkoasetusta ei meillä todellakaan olisi viikkoa eikä lepopäivää. Olisimme silloin täysin työn orjia. Kiitos siis Jumalalle, joka näki suuressa viisaudessaan meille hyvin tarpeelliseksi niin hengellisesti, ruumiillisesti eikä vähiten henkisesti, että meillä on lepopäivä joka seitsemäs päivä.
Hengellisesti ja muutenkin saamme lepopäivästä parhaan siunauksen kun olemme uskossa Jeesukseen Jumalan tahdolle kuuliaisia ja valitsemme lepopäiväksemme sen tietyn viikonpäivän, jonka Jumala nimenomaan siunasi ja pyhitti erityiseksi omaksi levon päiväkseen.
Minä en muuten piittaa jostain paavin kalenterista, mutta mikäli tahdot ottaa selvää, niin katolinen kirkko on tässä kohdin kylläkin erittäin rehellinen ja voit sen kirkon asiakirjoista löytää mitä selvimmän vahvistuksen, että viikon seitsemäs päivä ja Jumalan lain lepopäiväkäsky kohdistuu juuri meidän lauantaipäivällemme eli Sapatille, mutta heti sen perään tuo kirkko kylläkin sitten ylpeästi todistaa, miten sillä on (MUKA!!!) valta jopa muuttaa Jumalan käskyjä ja siksi he esim. uuden katekismuksensa mukaan viettävät lepopäivänä sunnuntaita, joka on heidän mukaansa joku ihmeen viikon kahdeksas päivä, joka olisi sapatin täyttymyspäivä. -Älytöntä ja hyvin eksyttävää sekä valheellista päättelyä, jolla ei ole mitään tekemistä Raamatun Sanan kanssa!
Tämä katolisuuden eksytys Sapatin suhteen paljastuu myös luterilaisen kirkon omasta tunnustuskirjasta eli Augsburgin tunnustuksesta s. 49.