Kannustan hakemaa hoitoa tai jotain koska tuttuni haki apua ja on saanut sen mukaan lääkkeitä ja juttelemassa niin elämä on paljon paremmassa mallissa ja parempi olo,kannatan hakea jotain apua:)
masentuneille ym.
lukekaa
111206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä avun hakemisesta on hyötyä olet oikeassa Minä käyn terapiassa ja käytän lääkettä Poikani menehtyi liikenneonnettomuudessa huhtikuussa
Meitä on paljon masentuneita surun takia täällä ryhmissä ja keskustelupalstoilla Kiitos tuestasi ja ymmärryksestäsi
Hei ihan kattelein kaksi kertaa.. ihan sama kohtalo täällä.. Minäkin käyn terapiassa ja käytän lääkettä
Minunkin poikani menehtyi liikenneonnettomuudessa huhtikuussa.. Meitä varmaan riittää.. mutta joka tapauksessa muistan joka ikinen ilmoitus kun luen kolarista jossain päin suomean sen jumalattoman SURUN mikä tulee sen lukon päässä että ei voi olla totta..ei meille käy näin jne.. jne.. ilman terapioita en olis saanu lukkoja auki.. meille jopa tuli ambulanssi miehet kertomaan yhteen istuntoon sen koko jutun ihan muutaman minuutin tarkkuudella MITEN OLI ASIAT sitten päästiin taas eteen päin hitaasti mutta varmasti .. moi sulle eva.. koetetaan jaksaa kaikesta huolimatta !!
Meitäkin on!
En tarkoittanut että se olisi jokin taikasana se terapia tai lääkkeetkään masennukseen Lähinnä tarkoitin että kannattaa kokeilla Jos surussa jää ihan yksin niin mielestäni se on raskaampaa niin
Minäkin suren päivittäin poikaani ja olen hyvinkin masentunut ja itkeskelevä vieläkin Välillä ei jaksa mitään Olen pahoillani jos sinusta tuntuu että ei mikään auta Saanko kysyä mitä on tapahtunut että tunnet itsesi niin voimattomaksi ettei mikään auta
Voimia sinulle ja vastaa jos haluat Autan mielelläni jos voin jollakin tavoin helpottaa näin sanallisesti sinua
minulle ei lääkkeet auta olen pilannut elämäni. vain kuolema on minulle apu en malta odottaa kun pääsen täältä pois
Yritä vielä kuitenkin jaksaa Kyllä se lähellä oli minullakin että olisin luovuttanut kun rakas poikani menehtyi Teki mieli kuolla mutta silti olen nyt elossa Ikävä ja suru on kova mutta kukaan ei voi viedä kauniitakaan muistoja pois
Yritä tukeutua hyviin muistoihin se auttoi minulla ainakin edes vähän Niitäkin on kaikilla ihan varmasti Haluaisitko puhua siitä mikä on niin hirveää ja miksi olet sitä mieltä että olet pilannut elämäsi Kirjottaminen voisi auttaa
Voimahali sinulle ja yritä vielä jaksaa Elämä on kallisarvoinen lahja älä anna sitä pois
Joo... niin teki munkin....
Hämmästyttävää, ettei pahaan oloon kuolekaan... ei suruun, eikä ikäväänkään.
Enkä edes seonnut...
Nyt jälkeenpäin ajatellen... onneksi en.
Elämä voitti :)
Tai ainakin sinnepäin ollaan matkalla.
Apua kannattaa hakea.
Mulle tyrkytettiin vaan lääkkeitä, unilääkkeitä ja rauhoittavia vaik sanoin, etten missään tapauksessa ainakaan niitä halua. Lähinnä loukkaannuin, ettei lääkäri sen vertaa vaivautunut kuuntelemaan, vai luuliko niin tyhmäksi, että hakisin vaan lääkkeet apteekista, ku se kerran kirjoitti reseptit. Kai mä nyt ensin selvitin mitä mulle määrättiin...
Mut lääkkeet on auttanu monia, kannattanee kokeilla, jos yhtään sille tuntuu. Mua on auttanut puhuminen. Olen siinä onnellisessa asemassa, ett mula on ystävä joka jaksaa kuunnella sata ja tuhat kertaa saman paskan... mut varmasti ammattiauttaja ajais saman asian. Henk.koht. tutulle puhuminen on ollut helpompaa, mut joillain on toisinpäin.
Luovuttaminen nyt kuitenkin auttaa vähiten... Apua kannattaa siis hakea. Useimpia se auttaa.
Jaksamista kaikille.
Joskus lääkkeet siirtävät vain pahan olon tuonnemmas.
Jos on monta unetonta yötä takana voi ottaa rauhoittavaa, että jaksaa mutta vain tilapäisesti.
Unilääkkeisiin tulee riippuvaisuus nopeammin kuin huomaakaan.
Itke ja valvo, mieti ja sure. Pura tuska ...
Elämä on rankkaa, mutta kuitenkin elämisen arvoista.
EI PITÄIS OLLA liian tietäväinen - kyllä ne monesti oikein käytettyinä helpottaa ihan oikeesti.. eli surraan mutta sillai että pärjäät sen asian kaa.. mutta jos sitä vedetään niin paljon että ollaan ihan tsompi nii ei taatusti mikään asia oo kohillaan nyt eikä myöhemmin.. no en käytä unilääkkeitä mutta nukahtamis kyllä mutta se on niin pieni murhe tässä elämässä että PÄÄASIA ETTÄ NUKUN.. se kun tuo elimistön pitää levätä samoin psyykkeen IHAN SAMA VAIKKA LÄÄKKEILLÄ KUNHAN NOLLAAN ITTENI JA SILLÄ SIISTI... minä oon syöny jo 13 vuotta nukahtamis lääkkeet ihan joka ilta ja nukun hyvin aina joten en ota siitä mitään tressiä sitä on ihan muutenkin ihan tarpeeksi..!!
Entä jos on jo käynyt 10 vuotta hoidossa ja syönyt monta vuotta lääkkeitä, eikä auta mitään?