Lapsityövoiman käyttöä

Meidät penskat, kakarat pakotettiin 60-luvulla menemään päiväksi TÖIHIN ja palkka lähetettiin jonnekin Teiniliiton (kts. googlesta) päättämään kohteeseen ns. kolmanteen maailmaan, nille, joiden ei tietty edes tarvinnut tehdä töitä (banaanit kypsyivät odottaessa). Ei osannut silloinen "Reporadio" kertoa, että oltiin lapsityövoimaa. Kyllä keljutti...

tosiaankin, kyllä lapset osallistuivat maatilan töihin, vaikkei sitä maata nyt niin paljon ollut.
Minä sain polkupyörän kesäurakastani sokerijuurikaspellolla ja se oli kova sana, uusi pyörä siihen maailmanaikaan, vaikka illalla kun pisti silmät kiinni oli taimenkuvat "silmissä"
samaten heinähommat ja muut perunannostot.
Oppi tosiaan työnteon joka tämän päivän penskoilta puuttuu.

Sama juttu täällä. Kesiksi päästiin sukulaismaalaistaloon ja siellä oli tosi mukavaa. Toitä tosin sai paiskia olan takaa, oikein yllytettiin. Maanantaista - lauantaihin seitsemältä ylös kunnon aamupalalle ja kahdeksan jälkeen pellolle tai navettaan, sadepäivinä rankoja sahaamaan ja polttopuita pilkkomaan, pärekattoa tekemään tms. Iltaisin käytiin pelaamassa muiden nuorten kanssa lentopalloa, uimarannassa yms.

Maataloissa lapsilla oli aika paljon vastuullisia tehtäviä, 13 - 15 vuotiaana ajoin traktorilla itsenäisesti pellolla ja vanhempana yleisillä teillä, hevosella ajettiin itsenäisesti jo 13 vuotiaana joka paikassa. Paljon käytettiin sellaisia työvälineitä lapsena, jotka nyt on kiellettyjä nuoriltakin henkilöiltä. Varsin nuorina etenkin tytöt vastasivat nuorempien sisarustensa hoidosta äidin ja isän ollessa navetassa ja ja keittelivät tuliliesillä navettakahvit navettaväelle, kun tulivat.

Olisikin tehtävä tutkimus lapsityövoimen käytöstä Suomessa teollisuudessa, pienissä yksityisyrityksissä sekä maa- ja metsätaloudessa. Uskoisin, että ainakin 1970 -luvulle asti lapsityövoiman käyttö ainakin maataloudessa ja pienyrityksissä oli erittäin yleistä. Tietysti vanhemmat tekivät vaikeammat ja raskaammat työt silloinkin.

Väärin on luulla, että lasten osallistuminen maatalouden työhön olisi vähentynyt pelkästään eettisten syiden vuoksi. Viime vuosina maataloustyöt ovat koneellistuneet ja automatisoituneet niin, että tällaisen työn tarve on vain vähentynyt.

Kun nyt kovasti kauhistellaan ja reagoidaan lapsityövoiman käytöstä puuvillan poiminnassa jne, en voi mitenkään välttää omia muistikuvia n. 50 vuotta takaperin, jolloin alle kouluikäisenä keräsin koppaan viljankorjuussa pellolle jääneitä tähkiä ja marja-aikaan marjapensaista marjoja. Kyllä siinä lapsen omanarvontunne nousi, kun sai tehdä muiden kanssa oikein töitä eikä vain leikkiä kävyillä ja kivillä.

Lapsityöllä ja lapsityöllä on suuri ero. Oma lapsityöni on tapahtunut olosuhteissa, joissa minulle on annettu myös kyvyilleni haasteellisia ja omaa asemaani työyhteisössä korostavia tehtäviä. Olen lapsesta asti ollut osallisena eri ikäkausina perhe-, suku- ja työyhteisön työprosessissa aika tasavertaisena ja huomioon otettavana yksilönä. Paljon on tehty yksitoikkoisiakin töitä, mutta kun muutkin sitä ovat tehneet ja useasti yhdessä, on se ollut osa asiaan kuuluvaa kokonaisuutta.

Pidän nykyisin ongelmana sitä, että lapset eivät enää voi osallistua vanhempiensa tai läheistensä töihin. Työelämään valmistaudutaan koulun penkillä, vain kouluelämää tuntevan opettajan johdolla. Toinen ongelma on se, että lapsi ehkä tietää, mutta ei koe eikä käsitä, mihin vanhemmat poistuvat aamuisin palatakseen väsyneenä iltaisin. Lapsen on vaikea ymmärtää, että vanhemmat tekevät jossakin jotakin työtä saadakseen tuloja elättääkseen perheensä. Lapselle työ on täysin epämääräinen käsite ja hän saattaa kokea vanhempien työhön menon jopa itsensä hylkäämisenä ja vanhepien haluna olle erillään lapsestaan.Maaseudulla lapset näkivät joka päivä vanhempiensa työntekoa.

Kun me nyt vaadimme, että meitä melkoisesti puutteellisimmissa yhteiskunnissa lapsityövoiman käyttö ehdottomasti kielletään, tuemme mahdollisesti omaa ylemmyttämme unohtamalla, että vain muutama vuosikymmen sitten lapsityövoiman käyttö Suomessa on ollut hyväksytty tosiasia. Vieläkin voidaan pohtia, onko kasvatuksellisesti ollutlapsen ja nuoren henkilön kannalta kannalta viisasta eliminoida heiltä soveltuva työnteko. Oppiminen työn tekemiseen, minkä tahansa työn, on oppimisessa yksi tärkeimmistä tavoitteista.

Lapsen työllä ja lapsen työllä on suuri ero. Tähän eroon täytyy kiinnittää huomiota, sillä työ ei saa vaarantaa lapsen henkistä ja ruumiillista kehitystä eikä estää hänen mahdollisuuksiaan tavanomaiseen koulutukseen. Se, että lapsi on poiminut puuvillaa, ei sinänsä ole tuomittavaa. Ne olosuhteet, missä hän tätä työtään tekee ja miten hän muutoin elää, täytyy velvittää ja päätellä vasta sitten, onko meillä oikeutta tuomita ja boikotoida.