Uskovainen näkee kaikkialla todisteen jumalastaan, tai maailmaa villitsevän saatanan mahdin. Uskonnon uhri pitää uskontoa kaksinaamaisena oppina, jossa "saatanalliset" ihmiset kuvittelevat olevansa jumalan asialla. Kommunistille maailma on pelkkää rahaa ja roinaa, olet joko sorrettu tai sortaja. New Ageen hurahtanut kiristää suupielensä väkinäiseen hymyyn, koska hänen on pakko rakastaa kaikkia vaikka henki menisi. Raiskattu näkee kaikkialla raiskaajia, tai insestin uhri käyttää koko elämänsä huutaakseen siitä mitä hänelle tapahtui. Ja mitäs vielä...
Miksi ihminen pyrkii panostamaan kaikkensa johonkin yhteen ainoaan asiaan, jonka kautta hän näkee maailman ja lähimmäisensä tietystä vinkkelistä?
Entä sitten kun kaikki tarmo ja energia on käytetty tyhjiin tuon Yhden Ainoan Aatteen parissa? Mitä jää jäljelle?
Miksi ihminen pyrkii panostamaan kaikkensa johonkin yhteen ainoaan asiaan, jonka kautta hän näkee maailman ja lähimmäisensä tietystä vinkkelistä?
Entä sitten kun kaikki tarmo ja energia on käytetty tyhjiin tuon Yhden Ainoan Aatteen parissa? Mitä jää jäljelle?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aatte?
http://www.amorc.fi/manifesti/m9.html
Varmasti onkin raskasta aatteen puolesta/vuoksi, josta korkeintaan saa ihmiskiitosta/-kunniaa... Ja kaiketi kristinuskostakin saa raskaan (muista myös?), jos 'jää' suoritus-/harrastustasolle.
Uudestisyntynyt ihminen Jumalan Pyhästä Hengestä täyttyy rakkaudella Jeesukseen&lähimmäisiin. Jos/kun mä koen syvää rakkautta ei-uskovaa ihmistä kohtaan, se melko pian ilmenee puhumisena rakkauden lähteestä hänelle. Se ON rakkautta mun puolelta, mutta toinen voi kokea sen kiusaamiseksi.
'Aina se puhuu Jeesuksesta... etkö sä vois olla kuin muutkin 'uskovaiset'... jutella sillai 'normaalisti'... puhu Jumalasta vaan, mutta älä sitä Jeesus-nimeä mainitse... etc'
Ei se ole taakka... pakko...
"Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani." Joh. 7:17 (Jeesus)
Kun uskoontullut ihminen rakastuu Jeesukseen, synti ei miellytä. Syntiä kohtaan ei voi olla objektiivinen. Sinä otat siihen kantaa omalla kohdallasi ensisijaisesti subjektiivisesti. Ja se on sinun ja Jumalan välinen asia.
mmm
453 76568 987
näkökulmasta katsellen,ei ole missään tapauksessa
mahdollista, mutta tämä on vain minun subjektiivinen näkemykseni.
Lyhyesti, ei, 100% objektiivisuus ei ole mahdollista.
Pitäisi riittää että on ihminen... Siinä joukko jossa olla mielihyvin.
mmm
Vaikeaa keskustelua, jos nyt saisi viestin läpi tässä. Systeemi ei oikein toimi.
Siitähän minäkin aloin kirjoittamaan, että mistäs sinä voit tietää kun sanoit tietäväsi. Vuorovaikutus on tulkintaa.
Ylpeyden voi helposti mieltää positiivisesti, esim. ammattiylpeys. Viha on vaikeampi, mutta ei suinkaan vähäisempi. Kyse on vain siitä käyttääkö vihaa renkenä vai isäntänä. Paljon parjattu mutta niin tarpeellinen.
Objektiivisuuden pitää olla suhteellista ollakseen olemassa, on riitettävä että on noin objektiivistä muuten se ei ole mahdollista.
Ihmisellä on vain yksi aate. Jos tunnustaa montaa aatetta sanotaan sellaista ihmistä takinkääntäjäksi. On otettava huomioon, että sekin on aate ettei halua sitoutua mihinkään aatteeseen.
Mutta asiaan. Miksi ihmiset haluavat olla aatteellisia? Asia voisi olla vaikka niin, että aate on sapluuna joka jäsentää ihmisen tiedostamista. Ilman tätä ihminen ei voisi käsitellä maailmaa, koska hän ei tietäisi mistä aloittaa käsitteleminen, mitä kannattaa käsitellä jne. Jos ihminen ei rajaa jotenkin tietoisuuttaan niin hän ottaa hippusen tuolta palasen täältä ja näin saa vain osia eikä saa koskaan aikaan mitään kokonaista kuvaa itsestään tai maailmastaan. (onkohan minulle käynyt noin?)