Enoni kuoli viime yönä.. syytä ei tiedetä vielä.. Miten lohdutan äitiäni joka menetti veljensä? Äidilläni on muutenkin vaikeata kun oma poika on alkoholisti ja äitini on kantanut hänestäkin huolta, nyt häneltä kuoli veli ja suru on suunnaton... Kyllä nämä asiat minuakin satuttavat, mutta kaikkein eniten minuun sattuu nähdä miten äitini itkee ja suree.. Mitä voisin hänelle sanoa, millä helpottaa hänen oloaan?
Mitä sanoa toiselle?
........................
71090
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ole hänen kanssaan,halaa.
vietä aikaa.
aina ne sanat eivät ole tarpeen.
läsnä olo ja se,että näyttää että välittää se on paras apu!
sureville
Kaikki eivät välttämättä halua puhua asioista, silloin minusta parasta on vain olla läsnä, halata ja pitää muutenkin huolta surevasta. Sitä minäkin oman lapseni menettäneenä toivoin ja toivon edelleen, että lähimmät pitävät huolta ilman sanoja muuten vaan olemalla läsnä.
Hei
Ei aina tarvitse hirveästi lohduttaa. Onhan sinullakin suru. Et sinä voi ottaa surua äidiltäsi itselle kannettavaksi. Itkekää ja jutelkaa.
Ei suru häviä ihan noin vain. Olemme yksilöitä ja koemme surumme erilailla ja olemme erilaisia. Aina ei voi edes ottaa vastaan kenenkään lohdutuksia. Parempi matala profiili kuin liika yritys.
Joskus on hyvä istua vain hiljaa.
Itse kokoaisin muistoesineitä pöydälle ja sytyttäisin kynttilän, istuisin ja muistelisin.
Yhden jutun sä voisit tehdä, kirjoita muistelu enostasi; mitä olet enolta oppinut ja mitä hauskoja muistoja sinulle on jäänyt enosta.
Surkaa yhdessä Minä itse tarvitsin surussa ihmisiä lähelleni Itkettiin yhdessä ja itketään vieläkin välillä Surevaa ei pidä jättää yksin
Käsitelkää surua jonkun ammattiauttajan kanssa kun alkuvaihe vähän helpottaa puhuminen on auttanut ainakin minua paljon Vastailen mielelläni jos se jollakin keinoin auttaa
Niin se monestikkin vaan on..että pahalta tuntuu kun toisella on suruja MUTTA nyt pitää ANTAA ÄITISI SURRA.. anna itkeä ..sehän on ihan normaalia että äitisi suree ja se aikanaan helpottaa..
Se on varmasti raskasta .. poikansa alkoholin käyttö JA lisää hirmusesti äitisi taakkaa kun olla aina huolissaan siitä asiasta.. sen vaan sanon että kokemusta on siitäkin asiasta se vaan on rankkaa. ja lisää huolta ja taakkaa .. mutta ME EI VOIDA TOISEN PUOLESTA ELÄÄ SEKUNTIAKKAAN .. se poika itse lopettaa tai ei ja piste AIKA näyttää.. se lopullinen raittius on monesti mahdottomuus
jollei saa jotakin ns. herätystä.. ja monihan sitä ei saa .. minulla kanssa kuoli poika.. alkoholin kanssa läträsi .. ja MULLA oli vuosia koko ajan älytön pelko että jotain sattuu.. ja niin lopussa sattukin..huoli hävisi tilalle tuli KAUHEA SURU.. ei meillä aina oo kaikilla helppoo todellakaan MUTTA olen alkanut selvitä.. kaikesta huolimatta TOIVON äitillesi valtavasti jaksamista.. ja otan osaa suruun ja toivon että hänen pojalleen tulisi jokin apu ennenkun on myöhäistä..
Isäni kuoli vajaa vuosi sitten....kokemuksella voin sanoa ettei ole sanoja jotka veisivät kivun pois tai helpota surua ja ikävää...jos tuntuu ettei edes helpottavia sanoja tahdo löytyä voi surevaa autta jo se että kerrot ettet tiedä mitä sanoa...meilummin niin kuin että sanot jotain todella kornia...