edelleen ihmettelen viime viikkoista. Olen parikymppinen nuori nainen ja sain hirveän itkuraivokohtauksen. Huusin ja raivosin ja itkin yksin kotonani. Tavarat vaa lenteli, koska en jaksanut enää nykyistä elämäntilannetta (työttömyys, masennus, kaukorakkaus, pirulliset vanhemmat).
Lopulta lysähdin keittiön kaappeja vasten itkien veitsi kourassa. Ristin kuitenkin käteni ja luin rukouksen mielessäni, pyysin Jumalaa auttamaan minua, ottamaan tuskan pois edes pieneksi hetkeksi.. Yhtäkkiä mut täytti sellanen hiljaisuus, itku loppui kuin seinään. Tuska ei enää ollut (tai en muutenkaan tuntenu enää mitään). Nousin ylös ja katsoin hävitystä minkä olin jälkeeni jättänyt ja siivoilin paikkoja.
Ikinä en ole vastaavaa helpotusta saanut, vaikka välillä rukoilenkin ehkä vähän turhanpäiväisistäkin asioista.
Lopulta lysähdin keittiön kaappeja vasten itkien veitsi kourassa. Ristin kuitenkin käteni ja luin rukouksen mielessäni, pyysin Jumalaa auttamaan minua, ottamaan tuskan pois edes pieneksi hetkeksi.. Yhtäkkiä mut täytti sellanen hiljaisuus, itku loppui kuin seinään. Tuska ei enää ollut (tai en muutenkaan tuntenu enää mitään). Nousin ylös ja katsoin hävitystä minkä olin jälkeeni jättänyt ja siivoilin paikkoja.
Ikinä en ole vastaavaa helpotusta saanut, vaikka välillä rukoilenkin ehkä vähän turhanpäiväisistäkin asioista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voin hyvin kuvitella kohtauksesi.Elän itsekkin VAIN päivän eteenpäin-jotenkuten.
Ovatko vanhenpasdi todella pirullisia?Tutustu
heihin syvemmin.-Heitäkin voi ahdistaa moni asia.
Mene kirkon diakoniaan hakemaan ensiapua toimeentuloosi.Hae lääkäriltä masennuslääkkeet.
Ja unohda se kaukorakkaus toistaiseksi.
Joulu tulee,mene kirkkoon,kuuntele joululauluja ja virsiä.Kierrä joulunajan ilmaistarjoiluissa...
-Eikös yritetä vain selviintyä?
Näyttää siltä, että olet oppinut todella rukoilemaan. Kuinka usein rukouksemme ovatkaan vain hätäinen 'ostoslistan' esittäminen Jumalalle. Mutta sydämestä tuleva rukous on aivan eri asia. Siinä toteutuvat myös Jeesuksen sanat: "Maailmassa teillä on ahdistus, mutta minussa teillä on rauha".
Minulla oli vastaava kokemus muutama vuosi sitten, kun pyysin Jumalaa opettamaan minut rukoilemaan. Vastaus oli aivan erilainen kuin odotin: siihenastisen elämäni pahin kriisi ja hirveä ahdistus. Tulevaisuus oli edessäni kuin musta verho, jossa ei ollut minkäänlaista rakoa eikä valonpilkahdusta. Hädissäni en osannut muuta kuin rukoilla. Kolmena päivänä rukoilin suurimman osan ajasta. Kolmannen päivän iltana en edelleenkään ollut saanut konkreettista vastausta, mutta yht'äkkiä kaikki ahdistus oli poissa. On kuin aurinko olisi paistanut täydeltä terältä myrskyn jälkeen, ja sisimpääni oli tullut varmuus, että kaikki järjestyy.
Asiat järjestyivät parhain päin, ja yllättäen huomasin, että olin oppinut rukoilemaan. Olin toki ennenkin rukoillut mutta eri lailla. Nyt rukoukseni kohosi suoraan sydämestä sanattomina huokauksina, eikä se ollut enää niinkään puhetta vaan enimmäkseen kuuntelua.
Myöhemmin opin kveekareilta lisää hiljaisesta rukouksesta, josta on tullut elämäni tärkein voimavara. Elämässäni on edelleen ahdistuksia, esimerkiksi töitä on vähän miten sattuu, talous on usein tiukalla eikä koskaan ole mitään varmuutta tulevasta. Mutta jo muutaman minuutin tai joskus puolen tunnin hiljaisen rukouksen jälkeen olo on levännyt ja virkistynyt, ja ahdistus on kaikonnut ainakin joksikin aikaa.
Opin myös, että ahdistus hellittää, kun keskityn nykyhetkeen ja siihen mitä teen, enkä elä ajatuksissani kuukauden päässä tulevaisuudessa. Rukouksessa keskityn kiittämään kaikesta siitä hyvästä, mitä minulla nyt on, enkä ajattele sitä, mitä minulta mahdollisesti puuttuu tulevaisuudessa.
Toinen tapa hallita ahdistusta on kuvitella aikaa riittävän pitkälti tulevaisuuteen, esimerkiksi ensi kesää, jolloin tämän hetken huolenaiheet ovat jo historiaa. Se antaa varmuutta yhdestä asiasta: elämä jatkuu...
OTTEENSA JEESUKSEN VERESSÄ ON VOIMAA AAMEN...
OLET RUKOILEVA JUMALAN LAPSI...