Miten kultti kaadetaan?

Uskonnollisia ääriliikkeitä on, nimensä mukaan, äärettömän vaikea kaataa noin vain. Syitä tulee tästä ohimennen ajatellen mieleeni monta:

- Niiden johto on erittäin hyvin tietoisia uskonnonvapauden suomista oikeuksista, ja niihin vedotaan ahkerasti ja kenties myös aggressiivisesti.

- Melkoinen osa liikkeen jäsenistöstä, kuten ilmeisesti myös johdosta, uskoo täysin vilpittömästi olevansa hyvällä asialla. Kukapa ei olisi halukas ja valmis taistelemaan hyvän puolesta?

- Liikkeillä saattaa olla erittäin ankara sosiaalinen ja/tai autoritäärinen kontrolli, ja linjasta poikkeavat saadaan ruotuun erilaisin seuraamuksin, joista osa on silkkaa henkistä väkivaltaa, osa ehkä ihan konkreettisia, arkipäivää koettelevia rangaistuksia. Jälkimmäiset mahdollistuvat esimerkiksi sillä, että liikkeiden jäsenet ovat työ- ja sukulaisuussuhteissaan riippuvaisia liikkeiden johdosta.

- Jäseniä sitoo toisiaan erittäin syvät psyykkiset kokemukset. Uskoontulo esimerkiksi on joillekin vajavaisesti ilmaisten järisyttävä kokemus. Ottamatta kantaa siihen, johtuuko se itsesuggestiosta vai esimerkiksi Pyhän Hengen toiminnasta (tai ovatko em. seikat tavalla tai toisella sama asia), uskoontulosta saattaa seurata esimerkiksi parantumista fyysisistä sairauksista tai niiden oireiden merkittävää lieventymistä, psykologisia ja sosiaalisia muutoksia yms. Tunnetuimpina erimerkkeinä tällaisista muutoksista pitäisin luopumista erilaisista rikollisista tavoista ja riippuvuuksista, kuten narkomaniasta tai väkivaltaisuudesta.

Jo näiden perusteiden uskoisin valottavan sitä, miksi näiden liikkeiden toimintaan puuttuminen on vaikeaa. Sanoisin, että jos liike on kohtuuton, so. sen jäsen tai uhri, on liikkeestä riippuvainen monella tavalla, sitä vastaan kannattaa taistella. Raskasta se taistelu on, ja aikaaviepää, mutta kun liike lopulta purkautuu, jokainen järjen teko osoittautunee vaivansa arvoiseksi. Ääriliikkeet kaatuvat joka tapauksessa, mutta kuluva aika riippuu mm. liikkeen saavuttamasta yhteiskunnallisesta asemasta, laajuudesta yms., ja sitä ennen yksittäisille ihmisille voi tapahtua hyvinkin vakavia asioita, joista toipuminen vie vuosikausia tai -kymmeniä.

Keinoista arkisin ja paras lienee yhteydenpito siihen läheiseen, joka tuollaiseen liikkeeseen kuuluu. Asiaan kuuluu, että jäsen jossain vaiheessa haluaa katkaista yhteyden tai rajoittaa sitä, mutta siitä huolimatta se kannattaa ennen pitkää.

Seuraava mieleeni tuleva keino on tiedotus. Nettiin, lehtiin ja jokapaikkaan harkittua ja asiallista tietoa: liikkeen XXY jäsenet ovat tehneet niin ja näin. Älä sinä tee samoin. Tiedän että tämä on propagandaa, joka johtaa vastapropagandaan, mutta propagandahan nyt ei perustu siihen että kukaan reagoisi siihen kirjaimellisesti. Propagandan vuoski liikkeessä tiedetään että heidän toimiaan seurataan ja niihin reagoidaan. Loanheittoon ja valehteluun ei kuitenkaan saa ryhtyä. Sellaisesta jos kärähtää, vastustustyön maine on mennyttä. Propagandasodassa ei myöskään saa antautua henkilökohtaiseen riitelyyn, vaikka varmaa on, että siihen haastetaan. Kyllä ne höyrypäät siellä liikkeessä lopulta haksahtavat valehtelemaan tai tekemään muita ylilyöntejä.

Rikosilmoitukset. Etenkin alaikäiset ovat Suomessa verrattain hyvässä lain suomassa erityisasemassa. Heidän kohteluaan esimerkiksi työelämässä, seksuaalisuhteissa yms. säädellään melko tarkasti, ja siitä kannattaa olla tietoinen. Kun siis on asiallinen tieto siitä, että liikkeessä on tapahtunut jotakin lain vastaista, niin reippain mielin poliisin pakeille. Tiedän, että moni ei halua oman läheisensä joutuvan poliisin kanssa tekemisiin, mutta mahdollisten kuulemisten kurjuus lienee verrattain pieni tuska ääriliikkeen jäsenyyteen verrattuna.

Nuorimpiin uhreihin saattaa päteä jo se sama kasvatustyö, kuin nuoriin ylipäätään esim. tupakanpolttoa tai alkoholinkäyttöä vastustettaessa. Ankarat kotiintuloajat tai kotiaresti, käyttörahojen rajoitukset, kännykän ottaminen pois, tietokoneenkäytön rajoittaminen, saarnaaminen, moralisointi ja ehkä osittain jopa se mikä pätee pikkulapsiin eli huomion suuntaaminen muualle.

Tee töitä niin, ettei tarvitse kantaa huonoa omatuntoa lepsuilusta, mutta muista että kaikkien jaksamisella on rajansa ja jokainen on leponsa ansainnut. Ja lopulta: uskontojen uhreille on oma yhdistyksensä, josta tukea löytyy. Sinne vain!

Onko joku katsonut liika Kellopeliappelsiinia (vaikka hyvä leffa onkin), vai mistä tässä on kysymys? En tunne tapausta.

sillä kulttien toiminta-aika on yleensä lyhyempi kuin valtiollisten uskontojen.
Toki niilläkin on vain oma aikansa.

Joidenkin ihmisten laumaan kuulumisen tarve on niin voimakas, että laumoja kyllä riittää sinne Maan loppuun asti, tai ainakin ihmiselämän loppuun asti.

Ihmislaumat ovat erilaisia, mutta siinä ne ovat samanlaisia, että ne antavat yhteenkuuluvuuden tunteen. Ja kaikki laumat jättävät jälkensä mukana olleisiin ihmisiin sekä ympäristöönsäkin.

Itsekin haluan jättää merkkejäni maailmaan
ja levittää uskontoani.
Minun on helppo hymyillä,
sillä kuulun suurimpaan ihmisten laumaan,
tietouskovaisiin.