En tiedä mistä tätä

menettänyt läheisesi viime aikoina?? Minä menetin esikoiseni kesällä. Tavaroiden siirtelyä on ollut, ja kynttilöiden syttymistä, mutta ei ennen ole ollut astioiden rikkoutumista...

Alkuperäinen.... kirjoitti:

menettänyt läheisesi viime aikoina?? Minä menetin esikoiseni kesällä. Tavaroiden siirtelyä on ollut, ja kynttilöiden syttymistä, mutta ei ennen ole ollut astioiden rikkoutumista...

Poikani menehtyi keväällä liikenneonnettomuudessa
Nyt kun laitoin hänen huonensa ikkunaan jouluvaloenkeliä Se välkkyi sytti ja sammui yksinään
Luultavasti joku kosketushäiriö mutta rupesin silti miettimään että miksi nyt juuri kun se toimi moitteettomasti tähän asti
Halusiko poikani ilmoittaa että hänen maannpäällinen valonsa on sammunut?

Alkuperäinen.... kirjoitti:

menettänyt läheisesi viime aikoina?? Minä menetin esikoiseni kesällä. Tavaroiden siirtelyä on ollut, ja kynttilöiden syttymistä, mutta ei ennen ole ollut astioiden rikkoutumista...

saa kysyä, en lähiaikoina. silloin kun tuo tapahtui oli n.3vuotta isäni kuolemasta, kuoli syöpään vasta 43vuoden ikäsenä.. liian aikasin..

eva.stina kirjoitti:

Poikani menehtyi keväällä liikenneonnettomuudessa
Nyt kun laitoin hänen huonensa ikkunaan jouluvaloenkeliä Se välkkyi sytti ja sammui yksinään
Luultavasti joku kosketushäiriö mutta rupesin silti miettimään että miksi nyt juuri kun se toimi moitteettomasti tähän asti
Halusiko poikani ilmoittaa että hänen maannpäällinen valonsa on sammunut?

Yleensä meitä surevia jaksetaan moittia kun kerromme näistä ilmiöistä jotka sattumalta tapahtuu.
Osa asioista tapahtuu yleensä heti kuoleman jälkeen, ja osan laitan itsekkin sekavuuden piikkiin. Mutta en ihan kaikkia.
Minusta on myös tärkeää kunnioittaa surevaa , tarkoitan sillä ettei kovin voimakkaasti tyrmää asioita johon sureva selvästi uskoo.

Se on tärkeintä minusta että surevat löytää jotain hyvää mihin uskoa, se antaa meille lohtua suuren surun keskellä. ja kuka loppujen lopuksi on niin kaikkiviisas että voi vannoa etteikö ns.mahdottomat asiat voi olla totta.

Uskon toki aidosti itse moneen asiaan , koska tiedän itse parhaiten mitä on tapahtunut. En kerro "kummitusjuttuja " viihdyttääkseni tuttavia.

Kun poikani kuoli tapahtui todella ihmeellisiä asioita. Jopa ennen hänen kuolemaa, mutta en osannut ajatellakkaan että menetän lapseni, sehän on luonnonvastaista minusta.

14 vuotta olen sammuttanut ulkovalomme samasta napista. Kun poika kuoli valot eivät jostain syystä sammuneet. Yritin monta kertaa, mutta ei niin ei. Luovutin , mutta palasin takasin 10minuutin kuluttua , ja kas kumma..valot sammui taas niin kun on tähän asti sammunutkin. Ikinä ei ole ollut ongelmia.

Samoin tippui kupu lampustamme jossa on kaiki lasta. Tyttö ja poika lamppu. Ja juuri pojan yläpuolelta se tipahti se kupu.

Minä en pelkää. En tosiaankaan. Miksi? Jos minun poikani sielu tulee käymään olen enemmän kuin iloinen. Toivonkin että saisin hyvin selviä merkkejä elämästä sieltä jostain.
Minä kunnen ihan mitä vaan usko.

Kävin minä meediollakin. Kahteen otteeseen. En kertonut mitään , enkä itkenyt. Mutta he ei tienneet mitään. Joten se ei ollut minun juttuni ollenkaan. Tottakai olisin toivonut meedion kertovan minulle jotain joka olisi todistanut minulle poikani olemassaolon. Näin ei käynnyt toiveistani huolimatta.

Unia olen nähnyt, mutta hyvin vähän. 4krt ja aikaa on kulunut kohta puolitoista vuotta.

Minun neuvoni on uskoa kaikkeen joka ei vahingoita ketään. Jos siitä itselle tulee parempi mieli niin ei luulis ketään haittaavan jos me uskomme tapahtumien oleva merkkejä läheisltämme.

Kun kysyin pojaltani unessa miksei hän taistellut vastaan . uskon että tavallaan voi taistella kuolemaakin vastaan . Pikani vastasi unessa.
- Äiti, en voi sanoin selittää kuinka ihanassa paikassa olen, ja en vaan voinnut vastustaa tätä paikkaa, Yksi sana on ja se n rakkaus. Täydellistä rakkautta.

Ihan kuin poikani olisi hurahatanut uskoon, johonkin täydelliseen hyvään , mutta hänellä ei ollut tarvetta ylistää sitä , koska hän tiesi etten voi ymmärtää sitä ihanuutta ennen kuin itse sen koen.

tuttua minulle kirjoitti:

Yleensä meitä surevia jaksetaan moittia kun kerromme näistä ilmiöistä jotka sattumalta tapahtuu.
Osa asioista tapahtuu yleensä heti kuoleman jälkeen, ja osan laitan itsekkin sekavuuden piikkiin. Mutta en ihan kaikkia.
Minusta on myös tärkeää kunnioittaa surevaa , tarkoitan sillä ettei kovin voimakkaasti tyrmää asioita johon sureva selvästi uskoo.

Se on tärkeintä minusta että surevat löytää jotain hyvää mihin uskoa, se antaa meille lohtua suuren surun keskellä. ja kuka loppujen lopuksi on niin kaikkiviisas että voi vannoa etteikö ns.mahdottomat asiat voi olla totta.

Uskon toki aidosti itse moneen asiaan , koska tiedän itse parhaiten mitä on tapahtunut. En kerro "kummitusjuttuja " viihdyttääkseni tuttavia.

Kun poikani kuoli tapahtui todella ihmeellisiä asioita. Jopa ennen hänen kuolemaa, mutta en osannut ajatellakkaan että menetän lapseni, sehän on luonnonvastaista minusta.

14 vuotta olen sammuttanut ulkovalomme samasta napista. Kun poika kuoli valot eivät jostain syystä sammuneet. Yritin monta kertaa, mutta ei niin ei. Luovutin , mutta palasin takasin 10minuutin kuluttua , ja kas kumma..valot sammui taas niin kun on tähän asti sammunutkin. Ikinä ei ole ollut ongelmia.

Samoin tippui kupu lampustamme jossa on kaiki lasta. Tyttö ja poika lamppu. Ja juuri pojan yläpuolelta se tipahti se kupu.

Minä en pelkää. En tosiaankaan. Miksi? Jos minun poikani sielu tulee käymään olen enemmän kuin iloinen. Toivonkin että saisin hyvin selviä merkkejä elämästä sieltä jostain.
Minä kunnen ihan mitä vaan usko.

Kävin minä meediollakin. Kahteen otteeseen. En kertonut mitään , enkä itkenyt. Mutta he ei tienneet mitään. Joten se ei ollut minun juttuni ollenkaan. Tottakai olisin toivonut meedion kertovan minulle jotain joka olisi todistanut minulle poikani olemassaolon. Näin ei käynnyt toiveistani huolimatta.

Unia olen nähnyt, mutta hyvin vähän. 4krt ja aikaa on kulunut kohta puolitoista vuotta.

Minun neuvoni on uskoa kaikkeen joka ei vahingoita ketään. Jos siitä itselle tulee parempi mieli niin ei luulis ketään haittaavan jos me uskomme tapahtumien oleva merkkejä läheisltämme.

Kun kysyin pojaltani unessa miksei hän taistellut vastaan . uskon että tavallaan voi taistella kuolemaakin vastaan . Pikani vastasi unessa.
- Äiti, en voi sanoin selittää kuinka ihanassa paikassa olen, ja en vaan voinnut vastustaa tätä paikkaa, Yksi sana on ja se n rakkaus. Täydellistä rakkautta.

Ihan kuin poikani olisi hurahatanut uskoon, johonkin täydelliseen hyvään , mutta hänellä ei ollut tarvetta ylistää sitä , koska hän tiesi etten voi ymmärtää sitä ihanuutta ennen kuin itse sen koen.

Kehoitan sinua lukemaan Sylvia Brownen 2 kirjaa. Niissä on selitetty paljon tällaisia yliluonnollisia asioita.

rikkoutumiset tapahtuivat, olin minä yön töissä. Ja nämä rikkoutuivat kotona, juuri sinä yönä.