huomasin, millainen vankila nykyinen maailma arvoineen, kulttuureineen tapoineen on
miten se aivopesee ihmiset tiettyjä arvoja kannattaan monen muun asian kustannuksella ja ihmiset jotka sen vaikutuksen alaisina ovat, jollain tapaa tuntevat sen, et asiat eivät ole mallillaan, mutteivat uskalla murtautua ulos normistaan mihin ovat tottuneet.
tekevät kuten täällä kuuluu edelleen, pelosta siihen että muut eivät enää hyväksykään sinua jos et tee niinkuin odotetaan, kuin myös tietämättömyydestä, että muullakin tavoin voidaan olla.
ettei nykyinen malli ole se ainoa ja oikea vaan vain yksi tapa, mikä ei vaan toimi kestävällä pohjalla, kuten tieteen tutkijat monilta eri aloilta vahvistavat.
ja olet hullu heidän silmissään kun murtaudut ulos siitä, koska muutut niin etteivät he enää tunne sinua, vaan olet vastoin heidän muistikuvaansa. Ja kuitenkin me toimimme muiden odotusten mukaisesti, huomaatteko sitä itsestänne? tai oman minäkuvanne mukaisesti, mihin olette tottuneet ja pidätte siitä tottumuksesta kiinni kuin te itse olisitte se tottumus. Se me emme ole, vaan se on vain mielessämme oleva minäkuvamme, mikä voidaan muuttaa jos lakkaamme olemasta turhasta ylpeä, ja teemme mikä järkevintä on, ja järkevintä siinä mielessä, ettemme anna perinteiden, tapojen, tai halujen järkeämme sumemtaa, jolloin toimimme ihan muusta määreestä kuin järjestä käsin.
miten se aivopesee ihmiset tiettyjä arvoja kannattaan monen muun asian kustannuksella ja ihmiset jotka sen vaikutuksen alaisina ovat, jollain tapaa tuntevat sen, et asiat eivät ole mallillaan, mutteivat uskalla murtautua ulos normistaan mihin ovat tottuneet.
tekevät kuten täällä kuuluu edelleen, pelosta siihen että muut eivät enää hyväksykään sinua jos et tee niinkuin odotetaan, kuin myös tietämättömyydestä, että muullakin tavoin voidaan olla.
ettei nykyinen malli ole se ainoa ja oikea vaan vain yksi tapa, mikä ei vaan toimi kestävällä pohjalla, kuten tieteen tutkijat monilta eri aloilta vahvistavat.
ja olet hullu heidän silmissään kun murtaudut ulos siitä, koska muutut niin etteivät he enää tunne sinua, vaan olet vastoin heidän muistikuvaansa. Ja kuitenkin me toimimme muiden odotusten mukaisesti, huomaatteko sitä itsestänne? tai oman minäkuvanne mukaisesti, mihin olette tottuneet ja pidätte siitä tottumuksesta kiinni kuin te itse olisitte se tottumus. Se me emme ole, vaan se on vain mielessämme oleva minäkuvamme, mikä voidaan muuttaa jos lakkaamme olemasta turhasta ylpeä, ja teemme mikä järkevintä on, ja järkevintä siinä mielessä, ettemme anna perinteiden, tapojen, tai halujen järkeämme sumemtaa, jolloin toimimme ihan muusta määreestä kuin järjestä käsin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on se, ettemme edes yritäkään ymmärtää toisia, vaan vain omaa mielikuvaamme, ajatustamme siitä, tuomitsemme toiset liian herkästi, koska tekevät toisin kuin itse olemme tottuneet. sitten pidämme heitä minä ikinä keksimmekin, vain koska olemme niin ylpeitä omasta tavastamme, ja luulemme, että se on ainoa oikea tapa, tämä siksi, koska muuten voisimme tuntea itsemme tyhmäksi, jos olemme kannattaneet vaikeampaa tapaa ja huomaisimme sen itse.
Mutta voin kertoa teille salaisuuden, me jokainen olemme typeryksiä. Me näemme aina muissa typeryyttä, ja kuvittelemme olevamme itse viisaampia. kuitenkin joku muu näkee myös teissä itsessänne jotain typerää, mitä itse ette halua myöntää koska olette tottuneet siihen että niin homma "hoidetaan". Se miten ihmiset usein hoitavat hommat on että käännetään asialle selkä, ei ajatella asiaa, unohdetaan se. ja kun se ei ole mielessä, ei sitä mukamas ole. toinen tapa on juuri haukkua virheen esille tuojaa, tämä siksi, ettei kävisi ylpeyden päälle. Näin onnistutaan säilyttämään typerä tapa mistä on kuullut huomautuksia ja ei ole tajunnut niiden tarkoitusta. ja ympärillä olevat ihmiset väsyvät huomattamaan asiasta, koska siitä vain saa hyökkäyksen itseään vastaan virheen tekijältä.
ja kun asiasta ei enää huomauteta, kuvittelee virheen tekijä, että voitimpas..
Heh, kaameaa, olettehan huomanneet kamalan tason laskun ympärillänne, kiinnostuksen älyä kohtaan ihmisten joukossa, muistikatkoksia ynnä muuta. Kuin sotkuisessa kotona tavarat *häviää mystisesti*.
Se holistinen diskonfiguraatio, vittumainen maailma, kollektiivinen brainwashing, ja cell phone radiation, ja propaganda. Tämä vie meidän organiikkaa sekasotkuisuuteen, toisaalta matrixiin, jossa jo olemmekin, toisaalta mädännäisyyteen. Valitukseen ja uupuneeseen sanomattomuuteen.