Äitini serkku kuoli 2001 kaaduttuaan rappusissa humalassa.
n. viikkoa ennen tätä onnettomuutta näin unen, jossa koko sukuni istui kirkossa ja minä olin ainoa joka itki. Ja itkin kovin. Kaikki muut ihmettelitvät; mitä sä oikein itket, eihän tässä mitään ole tapahtunut.. Sitten tämä äitini serkku, sanotaan nyt vaikka "Jouni", käveli käytävää pitkin alttarille.. Uni loppui, kun Jouni oli päässyt alttarille asti.
Kun heräsin, äitini vei minut kouluun sinä aamuna ja kerroin hänelle unestani. Hän ihmetteli sitä kovasti..
Sitten noin viikon päästä soi puhelin ja meille kerrotaan, että Jouni on sairaalassa koomassa, on käynyt onnettomuus ja häntä ei varmaankaan enää herätetä.
Seuraavana päivänä koneet sammutettiin.
Äitini muisti uneni..
En nukkunut kunnolla sen jälkeen koska pelkäsin seuraavaa.
Tämä tapahtui siis 2001.
Vuonna 2003 tuli taas aika lailla samanlainen kokemus..
Pappani äidillä, Isomummillani oli sellainen vitriinihyllystö, jonka olin aina halunnut itseleni. Valkoinen, lasivitriini, jossa valot ja kaikki.
Yhtenä yönä näin unta, että kannoimme isomummin asunnosta pois hänen uonekalujaan ja ajattelin, että nytminä saan sen vitriinin. Ainoa huono puoli oli että valot vitriineissä eivät enää syttyneet..
Meni muutama päivä ja isomummi vietiin vanhainkodista sairaalaan oksennettuaan verta ja muutaman tunnin kuluttua hän oli kuollut.
Nykyään kun näen unia, kerron niistä heti. Jos jotain tapahtuu, että muut ovat kuulleet ne jo ennen kuin mitään on tapahtunut, että minua uskotaan, enkä voi luulla itseäni sekopäiseksi.
Sitten ihmiset ihmettelee, miksi minun mielestä nukkuminen on kamalaa.........
n. viikkoa ennen tätä onnettomuutta näin unen, jossa koko sukuni istui kirkossa ja minä olin ainoa joka itki. Ja itkin kovin. Kaikki muut ihmettelitvät; mitä sä oikein itket, eihän tässä mitään ole tapahtunut.. Sitten tämä äitini serkku, sanotaan nyt vaikka "Jouni", käveli käytävää pitkin alttarille.. Uni loppui, kun Jouni oli päässyt alttarille asti.
Kun heräsin, äitini vei minut kouluun sinä aamuna ja kerroin hänelle unestani. Hän ihmetteli sitä kovasti..
Sitten noin viikon päästä soi puhelin ja meille kerrotaan, että Jouni on sairaalassa koomassa, on käynyt onnettomuus ja häntä ei varmaankaan enää herätetä.
Seuraavana päivänä koneet sammutettiin.
Äitini muisti uneni..
En nukkunut kunnolla sen jälkeen koska pelkäsin seuraavaa.
Tämä tapahtui siis 2001.
Vuonna 2003 tuli taas aika lailla samanlainen kokemus..
Pappani äidillä, Isomummillani oli sellainen vitriinihyllystö, jonka olin aina halunnut itseleni. Valkoinen, lasivitriini, jossa valot ja kaikki.
Yhtenä yönä näin unta, että kannoimme isomummin asunnosta pois hänen uonekalujaan ja ajattelin, että nytminä saan sen vitriinin. Ainoa huono puoli oli että valot vitriineissä eivät enää syttyneet..
Meni muutama päivä ja isomummi vietiin vanhainkodista sairaalaan oksennettuaan verta ja muutaman tunnin kuluttua hän oli kuollut.
Nykyään kun näen unia, kerron niistä heti. Jos jotain tapahtuu, että muut ovat kuulleet ne jo ennen kuin mitään on tapahtunut, että minua uskotaan, enkä voi luulla itseäni sekopäiseksi.
Sitten ihmiset ihmettelee, miksi minun mielestä nukkuminen on kamalaa.........
Vastaukset 15
Vanhimmat
Näin 25 vuotta sitten unen, (olin itse silloin 22 v)jossa hyvin arvokas kasvoton mustiin pukeutunut olento tuli kotiimme. Kaikki kumartelimme hänelle ja olimme hyvin otettuja. Hän kertoi, että on tullut hakemaan jotakin, mutta ei sanonut nimeä. Kerroin unestani silloin perheelleni ja yhdessä ihmeteltiin. Kolmen viikon kuluttua isäni kuoli 53 vuotiaana sydänkohtaukseen.
Tänä vuonna alkukesästä näin todella paljon unia ja useassa selityksessä oli, että tulet menettämään läheisen ihmisen. (luulin menettäväni 78v äitini)Yhdessäkin unessa mieheni sanoi, että hän lähtee ja keskustelimme unessani siitä, että onko pakko. Sitten lopuksi sanoin, että jos sun on kerran pakko lähteä niin lähde. Hän ei unessani enää vastannut puheluihini ym. ym. Muutaman viikon kuluttua hän kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen 50 vuotiaana.
Lihan syöminen unessani tietää aina sairautta. Ärsyttää jo aamulla herätessä, kun muistaa, että tuli unessa syötyä lihaa.
Nyt vain odotan innolla, että rakas mieheni ilmestyisi uniini ja saisin huomata, että hänellä on kaikki hyvin. Kerran hän on tullut jo uneen ja hän sanoi siinä, että hän on todella väsynyt ja haluaa nukkumaan. Nukkumaan hän meni eikä enää noussut, mutta ei unessani kuollutkaan.
Isäni olen nähnyt usein unessa ja hän on aina ollut hyvinvoiva ja iloinen. Ja joka unessa hän on saanut myöhemmin sydänkohtauksen ja selvinnyt siitä. Oloni on aina ollut helpottunut herätessäni.
Kannattaa tulkita aina omia uniaan, eikä verrata niitä muiden uniin. Alitajunta tekee töitä, mutta harvat näkevät enneunia. NE eivät välttämättä ole kivoja, mutta ehkä ne avaavat portin omaan sieluun, kun niitä ei pelkää.
Minä olen usein nähnyt enneunia ja minua ne lohduttavat ja tuovat toivoa. Aina unet eivät ole selkeitä vaan kuitenkin vapauttavia.
Näen paljon enneunia. Olen kirjannut niitä ylös. Miksi pelkäisit enneunia? Et voi estää tulevaa tapahtumaa, vain varautua siihen, että jotain on tulossa.
Jos näet varoituksia, niihin voit tietysti vaikuttaa ja silloin kannattaa suhtautua niihin kunnioituksella. Alitajunta toimii ja sitä kannattaa hyödyttää, pyytää illalla nukkumaan mennessä sitä kertomaan, miten esimerkiksi jonkun asian suhteen olisi viisainta toimia.
hyviä unia ja nauti nukkumisesta
Koska olen paljon läheisiäni menettänyt..
en halua tietää, ketä lähtee seuraavaksi, haluan, että se tulee kuin varkain.. tunnen syyllisyyttä siitä, että minä tiedän...
En osaa selittää sitä..
minä en ole nähnyt mutta uskon. äitini siis on nähnyt. äitini veljen kuoleman jälkeen(siitä on jo vuosia)äiti on nähnyt unta kuolleesta veljestään, jonka jälkeen viikon sisään on tullut ilmoitus jonkun sukulaisen kuolemasta(äidiltäni on kuollut veljen lisäksi toinen veli ja vanhemmat). ja aina on ensin tullut uni jossa on jo kuollut sukulainen. ollaan puhuttu äitini kanssa että hänen kuollut veljensä tuli hakemaan äitini äitiä(nyt ihan esimerkkina)ja sen jälkeen tulikin ilmoitus että on kuollut.
ja itse en ole nähnyt enneunia, mutta kun mummoni kuoli, tiesin heti kun kuulin äitini puhelimen soivan että mummo on kuollut. äiti tuli sanomaan mulle asian ja sanoin vain että tiedän.
Uskon että enneunilla on tarkoitus valmistaa meitä kohtaamaan tapahtumia, hyviä sekä ikäviä.
Minä koen läheisteni poismenon myös hereillä voimakkaana levottomuutena ja unenomaisena epätodellisuuden tunteena.
Voimakkain uneni oli taistelu lapseni pelastamiseksi valtavasta tulvasta, joka vei lapsen mukanaan, vaikka kuinka yritin pelastaa.
Uni kesti ja kesti, vieläkin muistan sen elämäni kovinpana taisteluna, ja lopulta tulva vei lapsen peruuttamattomasti mukanaan.
Unessa tunteet olivat täysin todelliset ja herättyäni oli tyyny läpimärkä, en ole koskaan hereillä kyynelehtinyt sellaista määrää!
Olin taistellut itkusta päätellen unessa todella kauan!
Tämä kaikki todentui, muutaman viikon kuluttua lapsellani todettiin syöpä ja vuoden taistelun jälkeen hän kuoli.
Samat tunteet olin jo ja taistelun olin jo edeltä unessa läpikäynyt.
Muitakin enneunia olen nähnyt, mutta tätä en voi mitenkään unohtaa.
Olen miettinyt, tuliko poikani hyvästelemään minut, vai tuliko hän kertomaan, että pelasta minut?
Näin poikani kuolemaa edeltävänä yönä unen, joka oli sekava ja jollain tavalla painajainen. Unessa näkyi erilaisia värejä ja tunsin ahdistusta. Sitten näin poikani kävelevän minua kohti ja heräsin siihen. Kello oli puoli kahdeksan aamulla. Mieheni ja lapseni istuivat aamiaisella, ja tyttäreni kysyi, että olinko käynyt suihkussa. Olin hiestä aivan märkä. Kerroin uneni.
Yritin yhdeksän aikaan soittaa isälleni, että hän käy katsomassa poikaani. En saanut häntä kiinni. Olin kahden vaiheilla, että lähdenkö ajelemaan autolla poikani luo, matkaa oli kuitenkin 80 kilometriä. Poikani oli töistä sairaslomalla. Tein töitä kotona, joten aika kului ja ajattelin, että soitan pojalleni vähän myöhemmin. Ollessani ulkona jäin mietteisiini ja katselin ns. kaukaisuuteen. Kello oli tuolloin puoli yksitoista. Mietin vieläkin poikani luo lähtöä, mutta ajattelin ensin soittaa isälleni.
Sain isäni kiinni vähän ennen kello kahtatoista. Kello kahdentoista aikaan minulle soitettiin, että poikani oli juuri kuollut. Häntä yritettiin elvyttää juuri ennen kahtatoista.
Syyllisyydentunteet käyvät välillä mielessäni. Jos olisin lähtenyt poikaani tapaamaan, olisiko ollut jotain tehtävissä hänen pelastamisekseen? Yrittikö hän kertoa unessani, että tule pelastamaan minut? Tapahtuiko hänelle jotakin pahaa, koska olin niin ahdistunut unessani? Poikani ei kuitenkaan ollut kotona, enkä olisi osannut mennä asunnolle, jonne hän oli jäänyt yöksi. En tiedä, onko maallikkoelvytys ollut oikeaa, tai että onko häntä todella yritetty elvyttää. Olen miettinyt, että ihmisiltä ei voi vaatia elvytystaitoja, mutta että onko elvytystaidottomuus koitunut poikani kuolemaksi...näin on ilmeisesti käynyt...Vihantunteeni ihmistä kohtaan, jonka luona poikani menehtyi, olivat alussa valtaisat. Onneksi olen päässyt vihantunteestani tätä ihmistä kohtaan. Olen ymmärtänyt, että vihantunne pakahduttaa, eikä sureminen pääse tulemaan. Poikani kuolemasta on alle vuosi. Kuinka kauan jaksan miettiä ja syyllistää itseäni, koska näin omasta mielestäni niin vahvan enneunen. Minun olisi pitänyt ottaa tuntemukseni vakavasti, koska elvytys, joka olisi aloitettu heti hänen saadessaan kohtauksen, olisi saattanut pelastaa hänet. Olisinko kuitenkaan saanut poikaani kiinni, koska hän ei ollut kotona?
Poikani kuolinpäivän aamun tekemiseni ja kellonajat ovat syöpyneet mieleeni, muistan jopa asiat, joista puhuin. Samoin tapahtumat, kuka on soittanut ja mitä tein poikani kuolinpäivänä, ovat syöpyneet mieleeni. Olenko syyllisyydentuntoineni vielä suremisen alkuvaiheissa? Miten pääsen tästä yli? Olisinko voinut vielä pelastaa poikani kuolemalta? Enneuneni ja tuntemukseni, että pojalleni tapahtuu jotain, olivat niin vahvat.
Kirjoitin "uskon todella"-viestin aiemmin.
Poikasi tuli hyvästelemään, uskon niin, ja valmistamaan äitiään tulevaan suruun.
Äidiltä äidille sydänlämpöinen osanottoni!
Kohdalleni on tullut muitakin suuria suruja joista olen saanut ennalta järjellä selittämätöntä tietoa, enkä olisi kuitenkaan voinut kenenkään henkeä pelastaa.
Esim. Olin mieheni ja lapseni kanssa 200km päässä lapsuudenkodistani nähdessäni painajaisunen, jossa mieheni oli päättänyt lopettaa elämänsä. Uni oli niin todellinen, että jatkoin herättyäni itkua ja rukoilin miestäni, ettei tekisi sitä. (hän ei todellakaan ole koskaan mitään tuollaista suunnitellut, eikä mitenkään ole sitä tyyppiä)
Olin oudossa mielentilassa.
Kaikki tuntui niin todelliselta ja "sekoiluni" jatkui niin, että pakkomielteen omaisesti vaadin perheeni ajamaan heti 200km äitini luo ja ostin hänelle matkalla kukkia. Se kukan hankkiminenkin tuntui silloin äärettömän tärkeältä.
Perillä olivat poliisit juuri kertomassa äidilleni, että veljeni oli tehnyt itsemurhan edellisenä yönä.
Ehkä veljeni halusi hyvästellä tavalla, joka ohjasi minut äitini luo juuri oikeaan aikaan.
Muitakin selittämättömiä ennakointeja olen kokenut, mutta en pelkää, enkä usko että niillä on tarkoitus meitä vahingoittaa.
Näin monesti unta että olin ystäväni haudalla. Huomenna hänen kuolemastaan tulee kuluneeksi puoli vuotta :( Kerroin näistä unista ystävilleni (en tälle joka kuoli) ja ystäväni kuoleman jälkeen he muistivat heti kertomani unet..
Koittaisitte vaikuttaa asioihin joita näette etukäteen?
Kai sillä enneunella nyt jokin tarkoitus on.
Jos varoittaisi unessa esiintyvää
henkilöä jollain tapaa..siis varovasti.
Eihän sitä tiedä ennen kun kokeilee
että voiko tulevaisuuteen vaikuttaa..
meijän tapauksessa ei paljon varotukset ois auttanu, läheiset kuolivat sairauksiin, ei olisi mitenkään voinut vaikuttaa
mutta vaikuttaminen ei auta. Olen itse kokeillut muuttaa montaa asiaa, mutta se ei auta, vienyt esim. näyssä näkyvän huonekalun pois kodistani, yrittänyt vaikuttaa ihmisiin, mutta huonekalut ovat edelleenkin näyssä ja se näky ei ole minun kodista vaan siellä missä huonekalu oli ennenkuin se tuli minulle ja kaikki on tapahtunut mitä
olen nähnyt tässä näyssä, jota aloin nähdä 1989.
Joo, kuulut siihen "onnelliseen" sakkiin, joka näkee tulevaa ja joilla on vahva intuitio.
Sehän on tunnetusti sekä hyvä että huono juttu..
viimeviikolla näin eräänä yönä unen jossa eräs tuttuni oli raskaana,viimeisillään.JA en ole aikoihin ollut hänen kanssaan tekemisissä,saatika koskaan unia nähnyt hänestä.
Tuota ystävääni en ole nähnyt yli vuoteen ja jutellut mitään,näin hänet sitten sinä aamuna sattumalta samassa hississä,ja minulle tuli vahva tunne että sanon tämän unen hänelle.
Kun sain sen sanotuksi niin ystäväni sanoi että se on täysin totta..
pikkuisen menin hiljaiseksi..vaikka hyvä ennenuni olikin.
Olen nähnyt unen myös veljeni kuolemasta,ja unen näin juuri samoilla hetkillä kun hän täältä poistui luotamme..aamuyöntunneilla..
Ystäväni kuoli jonkin aikaa sitten täysin yllättäen, ilman varoitusta. Viikon ajan näin hänestä unia, joka yö hän oli niissä vaikkei puhunut tm. oli vaan taustalla. Sitten viikon jälkeen näin unen jossa hän tuli luokseni, kävi viereeni makaamaan ja otti minut kainaloonsa. Heräsin siihen. Uskon vahvasti että hän kävi sanomassa minulle hyvästit, sen jälkeen hän ei ole tullut uniini...
Tiedän että hänen on hyvä olla...