tarkastellessa keskitytään aika pitkälti Moskova-Berliini-Pariisi-Lontoo -akselille. Puola on näissä keskusteluissa hyvin usein jätetty kokonaan huomiotta, vaikka monet verilöylyt ovat syntyjään juuri Puolasta ja sen politiikasta. Tunnetuin tällainen rähinähän on koko 2MS.
Puola valtiona on hyvin mielenkiintoinen. Sillä itse asiassa hyvin paljon yhteisiä piirteitä Ranskan kanssa. Kuten Ranskakin Puola ei koskaan ole yksinään yhtään mitään. Se on ponneton, tahdoton ja mitään aikaansaamaton harmaa valtio keskisessä Euroopassa. Miksikään puskuriksi siitä ei ole koskaan ollut mihinkään asiaan ja on perusteltua väittää, että Euroopassa keskiajalla riehunut mustasurmakin on lähtöisin juuri Puolasta.
Jos tarkkaillaan viimevuosisataa Puolan silmin niin nähdään hyvin helposti, että tämä valtio ei ole itsenäisesti ollut ratkaisemassa yhtäkään kriisiä tahi päättämässä yhtäkään aikakautta. Aina siihen on tarvittu se kolmas osapuoli, joka on sen suunnan näyttänyt konkreettisesti potkimalla sitä persuuksille. 2MS on tuosta äärimmäisen hyvä esimerkki. Niin kauan Puola oli aktiivinen ja "mahtava" tekijä kun liittolaisia oli seläntakana turvaamassa Puolan räksytykset. Kun sota sitten Puolan toivomuksesta saksalaisten kanssa syttyi niin eipä mennyt kuin hetki kun olivatkin hävinneet koko konfliktin. Nyt täytyy muistaa, että Saksa ei tuolloin ollut edes mikään vahva tekijä sotilaallisesta näkökulmasta. Ylivoimainen Saksa kuitenkin oli mutta perustuen juuri siihen, että 1MS:n voittajavaltiot eivät käytännössä tehneet voittonsa jälkeen yhtään mitään vaan pikemminkin jatkoivat sitä vanhoillista sortopolitiikkaa. Tekniikka kehittyi mutta länsi ei hyödyntänyt sitä, koska nurkkakuntainen politiikkaa oli yksinkertaisesti tappanut kaiken luovuuden noista valtioista. Ainoat valtiot, jotka olivat tuosta vapaat, olivat juuri Venäjä ja Saksa.
Tosin sodassa puolalaiset pistivät ratsuväkineen kunnioitettavasti kampoihin mutta sekin perustui vain siihen, että viha naapuria Saksaa kohtaan oli suuri ja puolalaiset laskeskelivat, että kun länsi puuttuu peliin, niin voimasuhteet tulevat kääntymään. Täten heille taas edullinen epäreilu ja ylivoimainen asetelma olisi ajankohtainen. Tähänhän Puola oli aina kautta-aikojen politiikassaan tähdännyt. Puola laski väärin. Eihän Puola voinut tietää, että Stalin oli jo päättänyt hyökätä lännen tietämänä myöskin Puolaan ja mikäli länsi (Ranska ja Englanti) olisi välittömästi hyökännyt Saksan selkään, mihin olikin otollinen mahdollisuus, sillä kaikki saksalaiset päävoimat olivat Puolan rintamalla, niin Saksalta olisi jäänyt Puola miehittämättä. Mikäli näin olisi käynyt, niin mikä peruste Englannille olisi ollut jatkaa sotaa vain Saksaa vastaan kun koko Puolaa olisi miehittänyt Neuvostoliitto. Olisihan se ollut vähän naivia myydä kansalle sotaa Saksaa vastaan kun sen peruste oli juuri Puolalle myönnetyt turvatakuut ja tässä tapauksessahan Saksa ei olisi edes ollut enää sodassa Puolaa vastaan. Joten oli parempi antaa puolet Puolasta Saksalle, jolloin Saksan kokonaisvaltaiselle tuhoamiselle oli syntynyt hyvä tekosyy.
Sama meno jatkui sitten läpi 2MS:n ja siitä koko vuosisadan. Miehitettynä Puola ei tehnyt rikkaa ristiin minkään eteen vaan päinvastoin jopa auttoivat Saksaa heidän pyrkimyksissään. Joskus on spekuloitu sillä, että SS:ssä olisi ollut paljon juuri puolalaisia ja varsinkin siellä missä niitä juutalaisia hoideltiin..
Juuri siinä vaiheessa kun puna-armeija taas oli marssimassa alueelle alkoi yllättäen myös puolalaisten mielestä saksalaismiehitys olla huono asia. Joten hirmumellakat ja selkäänpuukotukset päälle vain. Eli luonnollisesti sakut olivat juuri silloin pahoja kun ne yllättäen olivat heikkoja. Avuttomat saksalaissiviilit ne vasta pahoja olivatkin olleet, kun joutuivat marssimaan läpi Puolan Itä-Preussista Saksan alueelle. Eli juuri tyypillistä puolalaisuutta. Aina sitä avutonta ja voimatonta syytetään ja pahoinpidellään. Ranskallakin on tässä suhteessa täsmälleen samat ominaisuudet sillä erolla, että lännenpänä asuessaan heille on kehittynyt korkeampi sivistystaso kuin puolalaisilla. Täten tuo meininki ei ole ihan noin raakaa mutta toisaalta taas sekin tapahtuu sitten selkärangan kustannuksella. Esimerkiksi Ranska oli juuri niin kauan mahtava siirtomaa kun nuo alistetut vasallit olivat kehityksessä niin taantuneita, että eivät pystyneet kampoihin pistämään. Keihäillä ja kivillä kun ei hirveän pitkälle vielää aseistettua armeijaa lyödä.
Puolan ja Ranskan tapa suhtautua esimerkiksi liittolaisiin ja kumppaneihin on täsmälleen sama. Kaikki nuo suhteet ovat vain pelimerkkejä sen oman filosofian ja aatteen levittämisessä. Esimerkiksi Ranska on juuri nyt lähentynyt Yhdysvaltoja jopa Bushin aikakaudella kun sillä ei itse asiassa ole enää edes merkitystä. Eli kyseessä on puhtaasti symbolisista syistä johtuva siirto. Ranskan kun aina täytyy siinä kulloisessa joukossa olla jollakin tavalla se joka on siinä huomion tahi muulla asiatavalla se keskipiste. Esimerkiksi kylmänsodan aikana kun Naton rooli oli äärimmäisen tärkeä Euroopassa niin yllättäen Ranska oli joka asiassa vastarannankiiskenä. Ei opeteltu kieliä eikä ylipäätään yhtään mitään. Ja sitten kun kylmäsota on ohi ja Naton merkitys vähentymässä Euroopassa niin yllättäen Ranska on luovimassa tuossakin asiassa vastavirtaan. Ranska oikein suunnittelee suuremman aseman ottamista Natossa ja kaikkea muutakin paskaa.
Koko 2MS:n jälkeinen aika menikin Puolalla sitten kumarrellessa uudelle isännälle Venäjälle. Eipä ollut puolalaisilla kommunismistakaan yhtään pahaa sanottavaa muutamaa näytöstyyppistä lakkoa ja mielenosoitusta lukuunottamatta. Katsokaas kun ei ollut seläntakana seisovia liittolaisia takaamassa sanoman läpiviemistä vaikka voimakeinoin. Nyt kun joutuikin olemaan ihan yksinään ja vastaamaan tekemisistään ja sanomisistaan suoraan Moskovaan, niin eipä ollutkaan enää mitään valitettavaa. No luonnollisesti normaaleissa olosuhteissa Puola olisi yrittänyt kähmiä itselleen valtaa ja etuoikeutetun aseman nyt tuossa kommunistiperheessä. Valitettavasti sekään ei voinut onnistua, sillä kaikki Itä-Euroopan valtioiden ainoa tehtävä oli vain ja ainoastaan palvoa Moskovaa ja Venäjää. Ei Venäjää kiinnostanut alkaa jakaa lautasia pärstäkertoimen perusteella kun ei niitä lautasia tarvinnut jaella muutenkaan. Tällöin kommunistiperheen keskinäiset erimielisyydetkin olivat aseille vaiennettu, sillä Kremliä ei todellakaan kiinnostanut ottaa riskiä suuremmista mellakoista jo muutenkin tulenaralla alueella. itä-eurooppalaisethan olivat suhteellisen mellakkaherkkää porukkaa puolalaisia lukuunottamatta. Joten miksi sallia esim. vihan lietsonta Puolan ja DDR:n välillä kun joka tapauksessa Moskova saisi siitä kantaa hinnan ja vastuun. Tällöin Puolalle jäi vain ainoaksi mahdollisuudeksi odotella, että taas joku toinen tekisi kaiken työn ja vapaus koittaisi joskus tulevaisuudessa.
No vapaus koitti ja vanhat liittolaissuhteetkin näennäisesti olivat taas käden ulottuvilla. Ja eipä mennyt aikaakaan kun Puolan samanlainen räksytys alkoi kuin mitä se oli aikaisemminkin. Poikkeutena aikaisempaan oli se, että nuo uskolliset länsiliittoutuneet (jotka myös myivät Puolan Stalinille) eivät lähteneet tuohon hommaan mukaan. Länsi on kasvanut ja kehittynyt sivistyksessä koko 2MS:n eteenpäin kun Puola on taas tämän ajan taantunut entisestään. Joten on aika itsestään selvää, että ei kukaan terve länsimaa ryhdy kehitysmaantasoisen ja sivistymättömän juntti-Puolan käsikassaraksi.
Euroopalla on ainakin tuossa suhteessa uusiaika koittanut ainakin toistaiseksi. Eripuraa Puola ei onnistu luomaan Länsi-Eurooppalaisten kesken mutta toisaalta ehkä jos oikein kaikki voimansa pinnistäen, se ehkä kykenisi romuttamaan Euroopan ja Venäjän jo ennestään olemattomat suhteet. Lähteekö Venäjä tuohon mukaan, se jää nähtäväksi..
Puola valtiona on hyvin mielenkiintoinen. Sillä itse asiassa hyvin paljon yhteisiä piirteitä Ranskan kanssa. Kuten Ranskakin Puola ei koskaan ole yksinään yhtään mitään. Se on ponneton, tahdoton ja mitään aikaansaamaton harmaa valtio keskisessä Euroopassa. Miksikään puskuriksi siitä ei ole koskaan ollut mihinkään asiaan ja on perusteltua väittää, että Euroopassa keskiajalla riehunut mustasurmakin on lähtöisin juuri Puolasta.
Jos tarkkaillaan viimevuosisataa Puolan silmin niin nähdään hyvin helposti, että tämä valtio ei ole itsenäisesti ollut ratkaisemassa yhtäkään kriisiä tahi päättämässä yhtäkään aikakautta. Aina siihen on tarvittu se kolmas osapuoli, joka on sen suunnan näyttänyt konkreettisesti potkimalla sitä persuuksille. 2MS on tuosta äärimmäisen hyvä esimerkki. Niin kauan Puola oli aktiivinen ja "mahtava" tekijä kun liittolaisia oli seläntakana turvaamassa Puolan räksytykset. Kun sota sitten Puolan toivomuksesta saksalaisten kanssa syttyi niin eipä mennyt kuin hetki kun olivatkin hävinneet koko konfliktin. Nyt täytyy muistaa, että Saksa ei tuolloin ollut edes mikään vahva tekijä sotilaallisesta näkökulmasta. Ylivoimainen Saksa kuitenkin oli mutta perustuen juuri siihen, että 1MS:n voittajavaltiot eivät käytännössä tehneet voittonsa jälkeen yhtään mitään vaan pikemminkin jatkoivat sitä vanhoillista sortopolitiikkaa. Tekniikka kehittyi mutta länsi ei hyödyntänyt sitä, koska nurkkakuntainen politiikkaa oli yksinkertaisesti tappanut kaiken luovuuden noista valtioista. Ainoat valtiot, jotka olivat tuosta vapaat, olivat juuri Venäjä ja Saksa.
Tosin sodassa puolalaiset pistivät ratsuväkineen kunnioitettavasti kampoihin mutta sekin perustui vain siihen, että viha naapuria Saksaa kohtaan oli suuri ja puolalaiset laskeskelivat, että kun länsi puuttuu peliin, niin voimasuhteet tulevat kääntymään. Täten heille taas edullinen epäreilu ja ylivoimainen asetelma olisi ajankohtainen. Tähänhän Puola oli aina kautta-aikojen politiikassaan tähdännyt. Puola laski väärin. Eihän Puola voinut tietää, että Stalin oli jo päättänyt hyökätä lännen tietämänä myöskin Puolaan ja mikäli länsi (Ranska ja Englanti) olisi välittömästi hyökännyt Saksan selkään, mihin olikin otollinen mahdollisuus, sillä kaikki saksalaiset päävoimat olivat Puolan rintamalla, niin Saksalta olisi jäänyt Puola miehittämättä. Mikäli näin olisi käynyt, niin mikä peruste Englannille olisi ollut jatkaa sotaa vain Saksaa vastaan kun koko Puolaa olisi miehittänyt Neuvostoliitto. Olisihan se ollut vähän naivia myydä kansalle sotaa Saksaa vastaan kun sen peruste oli juuri Puolalle myönnetyt turvatakuut ja tässä tapauksessahan Saksa ei olisi edes ollut enää sodassa Puolaa vastaan. Joten oli parempi antaa puolet Puolasta Saksalle, jolloin Saksan kokonaisvaltaiselle tuhoamiselle oli syntynyt hyvä tekosyy.
Sama meno jatkui sitten läpi 2MS:n ja siitä koko vuosisadan. Miehitettynä Puola ei tehnyt rikkaa ristiin minkään eteen vaan päinvastoin jopa auttoivat Saksaa heidän pyrkimyksissään. Joskus on spekuloitu sillä, että SS:ssä olisi ollut paljon juuri puolalaisia ja varsinkin siellä missä niitä juutalaisia hoideltiin..
Juuri siinä vaiheessa kun puna-armeija taas oli marssimassa alueelle alkoi yllättäen myös puolalaisten mielestä saksalaismiehitys olla huono asia. Joten hirmumellakat ja selkäänpuukotukset päälle vain. Eli luonnollisesti sakut olivat juuri silloin pahoja kun ne yllättäen olivat heikkoja. Avuttomat saksalaissiviilit ne vasta pahoja olivatkin olleet, kun joutuivat marssimaan läpi Puolan Itä-Preussista Saksan alueelle. Eli juuri tyypillistä puolalaisuutta. Aina sitä avutonta ja voimatonta syytetään ja pahoinpidellään. Ranskallakin on tässä suhteessa täsmälleen samat ominaisuudet sillä erolla, että lännenpänä asuessaan heille on kehittynyt korkeampi sivistystaso kuin puolalaisilla. Täten tuo meininki ei ole ihan noin raakaa mutta toisaalta taas sekin tapahtuu sitten selkärangan kustannuksella. Esimerkiksi Ranska oli juuri niin kauan mahtava siirtomaa kun nuo alistetut vasallit olivat kehityksessä niin taantuneita, että eivät pystyneet kampoihin pistämään. Keihäillä ja kivillä kun ei hirveän pitkälle vielää aseistettua armeijaa lyödä.
Puolan ja Ranskan tapa suhtautua esimerkiksi liittolaisiin ja kumppaneihin on täsmälleen sama. Kaikki nuo suhteet ovat vain pelimerkkejä sen oman filosofian ja aatteen levittämisessä. Esimerkiksi Ranska on juuri nyt lähentynyt Yhdysvaltoja jopa Bushin aikakaudella kun sillä ei itse asiassa ole enää edes merkitystä. Eli kyseessä on puhtaasti symbolisista syistä johtuva siirto. Ranskan kun aina täytyy siinä kulloisessa joukossa olla jollakin tavalla se joka on siinä huomion tahi muulla asiatavalla se keskipiste. Esimerkiksi kylmänsodan aikana kun Naton rooli oli äärimmäisen tärkeä Euroopassa niin yllättäen Ranska oli joka asiassa vastarannankiiskenä. Ei opeteltu kieliä eikä ylipäätään yhtään mitään. Ja sitten kun kylmäsota on ohi ja Naton merkitys vähentymässä Euroopassa niin yllättäen Ranska on luovimassa tuossakin asiassa vastavirtaan. Ranska oikein suunnittelee suuremman aseman ottamista Natossa ja kaikkea muutakin paskaa.
Koko 2MS:n jälkeinen aika menikin Puolalla sitten kumarrellessa uudelle isännälle Venäjälle. Eipä ollut puolalaisilla kommunismistakaan yhtään pahaa sanottavaa muutamaa näytöstyyppistä lakkoa ja mielenosoitusta lukuunottamatta. Katsokaas kun ei ollut seläntakana seisovia liittolaisia takaamassa sanoman läpiviemistä vaikka voimakeinoin. Nyt kun joutuikin olemaan ihan yksinään ja vastaamaan tekemisistään ja sanomisistaan suoraan Moskovaan, niin eipä ollutkaan enää mitään valitettavaa. No luonnollisesti normaaleissa olosuhteissa Puola olisi yrittänyt kähmiä itselleen valtaa ja etuoikeutetun aseman nyt tuossa kommunistiperheessä. Valitettavasti sekään ei voinut onnistua, sillä kaikki Itä-Euroopan valtioiden ainoa tehtävä oli vain ja ainoastaan palvoa Moskovaa ja Venäjää. Ei Venäjää kiinnostanut alkaa jakaa lautasia pärstäkertoimen perusteella kun ei niitä lautasia tarvinnut jaella muutenkaan. Tällöin kommunistiperheen keskinäiset erimielisyydetkin olivat aseille vaiennettu, sillä Kremliä ei todellakaan kiinnostanut ottaa riskiä suuremmista mellakoista jo muutenkin tulenaralla alueella. itä-eurooppalaisethan olivat suhteellisen mellakkaherkkää porukkaa puolalaisia lukuunottamatta. Joten miksi sallia esim. vihan lietsonta Puolan ja DDR:n välillä kun joka tapauksessa Moskova saisi siitä kantaa hinnan ja vastuun. Tällöin Puolalle jäi vain ainoaksi mahdollisuudeksi odotella, että taas joku toinen tekisi kaiken työn ja vapaus koittaisi joskus tulevaisuudessa.
No vapaus koitti ja vanhat liittolaissuhteetkin näennäisesti olivat taas käden ulottuvilla. Ja eipä mennyt aikaakaan kun Puolan samanlainen räksytys alkoi kuin mitä se oli aikaisemminkin. Poikkeutena aikaisempaan oli se, että nuo uskolliset länsiliittoutuneet (jotka myös myivät Puolan Stalinille) eivät lähteneet tuohon hommaan mukaan. Länsi on kasvanut ja kehittynyt sivistyksessä koko 2MS:n eteenpäin kun Puola on taas tämän ajan taantunut entisestään. Joten on aika itsestään selvää, että ei kukaan terve länsimaa ryhdy kehitysmaantasoisen ja sivistymättömän juntti-Puolan käsikassaraksi.
Euroopalla on ainakin tuossa suhteessa uusiaika koittanut ainakin toistaiseksi. Eripuraa Puola ei onnistu luomaan Länsi-Eurooppalaisten kesken mutta toisaalta ehkä jos oikein kaikki voimansa pinnistäen, se ehkä kykenisi romuttamaan Euroopan ja Venäjän jo ennestään olemattomat suhteet. Lähteekö Venäjä tuohon mukaan, se jää nähtäväksi..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toisen maailmansodan saivat aikaan Puola, Iso-Britannia ja Ranska, Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen toimiessa takapiruna ja sodan perimmäisenä syynä. Saksa joutui toimimaan pakkotilanteessa. Pitää unohtaa kaikki koulussa opetettu juutalais-bolshevistinen historia ja kaivaa esiin oikeat totuuden omilla aivoilla ajattelemalla.
Koko sotien välinen Suur-Puola oli Ranskan ja brittien pystyttämä kolossi, varsinainen savijalkainen jättiläinen, josta ei koskaan olisi luonnollista kautta ollut elämään. Sitä tarvittiin Saksan eristämiseksi ja tukahduttamiseksi. Churchill saattoi kuitenkin myöhemmin ilman katumusta luovuttaa Puolan, josta kaikki oli alkanut, Stalinin raiskattavaksi, kun uudet voimasuhteet sitä vaativat.
Puola on pieni tekijä. Kuten kirjoittajakin laajasti todisteli, ei Puola olisi kyennyt aikaansaamaan toista maailmansotaa. Varsinainen syyllinen on Suomi. Suomi aloitti toisen maailmansodan hyökkäämällä NL:n ja Saksan muodostamaa koalitiota vastaan 30.11.1939. Sota aloitettiin komeasti ampumalla Mainilan kylä matalaksi viiden patteriston voimalla ja hyökkäämällä Leningradin kimppuun joulukuun alussa.
Saksa ja NL ovat täysin syyttömiä toiseen maailmansotaan!
Toteaisin, että Puola itse valitsi väärin, liittoutumalla Ranskan ja Britannian kanssa Saksaa vastaan ja näinollen astumalla etulinjaan taistelualueeksi.
Saksa ja Hitler teki liiton vastaavasti N-liiton kanssa ja ne jakoivat Puolan keskenään, tätä jakoa ei länsimaat voineet estää, eikä myöhemmin kumota.
Puolan kohtalo on ollut hävinneen kohtalo, eli voittajat on piirtäneet sen rajat ja "siirtäneet" sen tavallaan siihen missä se nyt on.
Puola on tullut kolme kertaa ennemmin naapureidensa jakamaksi, Venäjä on joka kerta "työntänyt" sitä kohti länttä.
Tsekkoslovakian presidentti Emil Hácha luovutti maansa Saksan suojelukseen kun ymmärsi poliittiset realiteetit maaliskuussa 1939. Miksi samaa viisautta ei löytynyt Puolasta?
Tuolla seikalla lienee historialliset perunsa jo 1MS:n ajalta. Nyt täytyy muistaa, että ei Puola ollut mikään ihmisoikeuksien tai demokratian mallimaa kuten ehkä Ranska tai Englanti olivat. Voidaan aivan aiheellisesti spekuloida sillä, että mitähän olisi tapahtunut jos Saksa olisi otettu tuohon länsimaitten perheeseen jo 1MS:n jälkeen tai vaikkapa 30-luvun alussa suuren laman aikana. Saksa oli Englannin ja Ranskan taholta jäänyt Euroopan hylkiövallan asemaan perusteetta. Sieltä katkeruudesta lopulta Hitlerkin ammensi voimansa ja valtansa.
Puolan ei olisi edes tarvinnut luovuttaa kuin alueet, jotka se 1MS:ssa oli Saksalta varastanut. Kyseessähän oli siis noiden alueluovutusten takaisin perintä. Lisäksi tapa millä Puola kohteli noilla luovutetuilla alueilla saksalaisvähemmistöään ei jättänyt Hitlerille pahemmin vaihtoehtoja.
Puola sai lopulta maksaa noista siirroistaan kovan mutta täysin ansaitun hinnan. Lisäksi koko valtio itse on joutunut Euroopan hylkiövallan asemaan tuomalla omat katkeruutensa EU:n ytimeen. Sinänsä Puolan räkytys on ymmärrettävää, sillä se maksoi luultavasti kovimman hinnan koko 2MS:sta sivustakatsojan roolissa. Vaikka Puola onkin eräs rähinän keskeisistä luojista niin siltikään se ei ollut aloitteellinen osapuoli. Tällöin sen kanta luonnollisesti hakeutuu siihen tilanteeseen, jossa siis tarkastellaan vain sodan aloittajia eikä sodan perimmäisiä syitä. Puolan kannalta valitettavasti noista asioista muistuttaminen muistuttaa myös Englantia siitä Puolalle maksamattomasta kunniavelasta, kun Englanti myi koko valtion Stalinille. Lisäksi Englanti on itsekin tietoinen sodan perimmäisistä syistä, joita se ei tietenkään ole julkistanut mutta ottanut politiikassaan sen vahvasti huomioon. Tämä näkyi/näkyy juuri Englannin suhtautumisessa Saksaan hyvin ymmärtäväisesti ja rakentavasti.