Olen vasta 19-vuotias nuori, työtön. Ammattia minulla ei ole alla, koska en ole löytänyt alaani. Silti opiskellut olen pariinkin kertaan, ja pätkätöitä olen onnistunut saamaan muutaman kerran. Työkkärissä olen kirjoilla, ja koko ajan yritän töitä aktiivisesti etsiä. Toimeentulotuella olen nyt joutunut olemaan syyskuusta lähtien. Kotona asuessani sain lähes täydet mahdolliset tuet, mutta nyt kun poikaystäväni kanssa muutimme yhteen, hakemukseni hylättiin kokonaan. Vaikka poikaystävälläni tulot ovat pienemmät mitä vanhemmallani olivat. Tänään sain tuon päätöksen. Hullulta tuntuu, kun toki kulutkin ovat kasvaneet kotoa muuton jälkeen. Töihin menisin ihan ilomielin, kun vain niitä saisi! Epäoikeudenmukainen on tämä yhteiskunta. Sossutkin rahaa jakavat kyllä tueksi, mutta eivät tietenkään tällaisille nuorille ihmisille jotka yrittävät elämässään päästä alkuun. Millä sitä sitten tässäkin elät.. kun tulot 0e ja kukaan ei pysty sua elättämään! Eikä avopuoliso susta ole vastuussa. Laki menee ihmeellisesti 20-luvulle, miehen tulisi edelleen käydä töissä ja elättää perhe. Eipä tuo nykyään sillä tavalla mene. Tulisi lakien vähän uudistua!
Ei oikeudenmukaista
-Köyhä-
191555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
taloudellisesti huonossa tilanteessa ei saa muuttaa virallisesti yhteen. Tässä maassa on nerokkaiden lakien vuoksi paljon perheitä, jotka asuvat eri asuinnoissa vaikka ovatkin yhdessä, koska muuten ei vaan selviä taloudellisesti.
Vaihtakaa jo äänestyksessä päättäjät uusiin.
Kun olisinkin tämän jo tiennyt, ennen kuin muutimme yhteen. Silloin talous oli vielä ihan kunnossa, tai ainakin niin että pärjäsimme. En voisi sanoa edes että kauhean huono. Pätkätöitä sain vielä lokakuussa. Opiskelupaikka piti olla varma, ja koulu oli tarkoitus aloittaa marraskuussa. Lokakuun lopulla sain tiedon, etten pääsekään opiskelemaan.
tekevälle riittää.
Onhan sitä työvoimapulaa joillakin aloilla, aloita vaikka siivoustyöstä, pääasia että teet jotain. Mitä kauemmin olet työtön sitä vaikeampi on töitä saada. Ja kun kerran ei ole ammattiakaan niin luuli työn kuin työn kelpaavan.
"Luulis että töitä tekevälle riittää."
No, ei riitä ainakaan mulle, eikä monelle mun tuttavallekaan, jotka ovat hakeneet lukemattomia työpaikkoja tuloksetta.
Laita sitten eläkepaperit vetämään, jos et kykene mihinkään.
Olenko sanonut etten kykene mihinkään? En. Homman nimi on vain se, että avoimia työpaikkoja on selkeästi vähemmän kuin työnhakijoita.
Niinhän sitä luulis. Siivoustöitä olenkin juuri etsimässä. Ainoita aloja, joilla ei välttämättä sitä työkokemusta tarvitse olla. Toinen este kylläkin muodostunut, kun ei tuota ajokorttia ole.
Muutamiin paikkoihin kun sitäkin vaaditaan. Työ kun työ minulle kelpaa.
suuremmat siivousfirmat vaatia siivousteknikon (en aivan varma nimikkeestä) tutkinnon tai vuosien kokemusta.Eli koulutusta pitää olla alalla kuin alalla. Muistaakseni yhteishaku oppilaitoksiin on helmikuussa. Suosittelen että laita haun silloin ja opiskelujen aikana teet vähän töitä.Minäkin aikoinaan rahoitin opiskeluni ja asumiseni ilta ja viikonlopputöillä kaupassa.
Olet alle 21-vuotias. Vanhemmillasi on siis vielä eläatusvastuu sinusta, jos sinulla ei ole omia lapsia. Toivottavasti ette niitä tee ennen kun on opinnot suoritettu ja joku työpaikka.
Jouluapulaiseksi, kesätöihin vanhempien työpaikkaan, mansikkamaalle, johonkin vuokrafirmaan kirjoille. Siitä se alkaa. Alle 25-vuotiaalla työttömällä ja ilman ammattitutkinota olevalla on velvoite opiskella tai olla työharjoittelussa, toivottavasti saat edes sellaisen paikan.
että aikuista pitäisi elättää vanhempien, kuitenkin ilman yhteiskunnan tukea mikäli ovat vähävaraisia.
Keskieuroopanmaissa mm saa lapsilisää (joka huomattavasti enemmän muutenkin kuin suomessa) jopa 21 vuotiaaksi asti mikäli on opiskelija tai muuten vähävarainen.
Täällä se loppuu siihen paikkaan kun tulisi vaikkapa lukiokirjojen kustannukset. Ai niin, mutta ideahan on siinä, ettei köyhät saa käydä koulua.
Kehitysmaissahan tehdään näin.
Niin kai se menee edelleen, vaikka kuullostaa hullulta. Ainoa ongelma tässäkin on vain se, että vanhempani elämäntilanteet juuri sellaiset, etteivät he pysty minua elättämään.
Ei tässä lapsia ole tarkoitus hankkia. Ensin ammatti, työpaikka, ja muutenkin elämä tasapainoon ennenkö sitä perhettä alkaa perustaa.
Niinkuin tuolla aikaisemmin jo kirjoitinkin, minun oli tarkoitus marraskuussa aloittaa opiskelut, mutta lokakuun lopulla kuulin etten pääsekään kouluun.
Opiskelupaikkaa haen, kun vain seuraava mahdollisuus koittaa. Työharjoittelupaikkaa yritän koko ajan etsiä myöskin.
En tahtoisi olla tyly, mutta minusta paras (ainoa) ratkaisu ikäisellesi omaa alaansa etsivälle olisi työnteko. Ei sen oman alan ole löydyttävä heti, itsekin aloitin opiskelun vasta 22-vuotiaana tehtyäni "hanttihommia" 4 vuoden ajan. Valtion tarjoamat tuet on tarkoitettu viimeiseksi hätäavuksi, ei pidenpi aikaisiksi elikeinoiksi. Omalla aktiivisuudella on valtava merkitys työn saannin kannnalta(myönnän toki, että paikkakuntakin vaikuttaa). Itse en ole ollut päivääkään työtön ja mainittakoon sekin, etten ole pääkaupunkiseudulta saati työskennellyt vanhempieni työpaikoilla. Tämä viesti on tarkoitettu kannustukseksi, ei v.... Älä ole liian ronkeli työn suhteen, ne "hanttihommatkin" voivat johtaa sinut sille omalle alalle, sitä paitsi ei ole mitään "hanttihommia", on vain duuneja, joilla rahoitetaan oma toimeentuloo. Sitä kun ei kohta kaksikymppisen vanhemmilla ole velvollisuutta tehdä. Tsemppiä oikeasti sinulle...
Tuo toimeentulotuki onkin nyt ollut vain väliaikainen, kun nyt vain elämäntilanne ollut sellainen ettei muuten ole pärjännyt. En itsekään nauti tästä, vaan haluaisin rahani saada ihan jostain muualta, töistä.
Hätäavuksihan se on juuri tarkoitettu, mutta ihme homma että nyt kun sitä ihan tosissaan tarvitsisi tälle kuulle, niin hakemus hylätään.
Mullekin ollut tuo alan valinta aika vaikea paikka, kun ei ole oikein mikään vielä tuntunut sopivalta.
Sen vuoksi mielelläni lähtisinkin ensin töitä tekemään, ja kokeilemaan erilaisia tehtäviä, samalla hyötyisi myös paljon työkokemuksesta.
En ole ronkeli, hommat kun hommat kelpaa. Nytkin etsin siivoustöitä.
Omalla agressiivisella hakemisella voi olla suuri merkitys työn saamisessa yksilön kannalta, mutta entäpä jos kaikki työnhakijat alkavat hakea töitä saman verran entistä agressiivisemmin. Tuskin tällainen yleinen agressiivisuuden tason nousu ketään auttaa saamaan sitä työpaikkaa juurikaan sen paremmin. Jo on perkele jos ei edes nuori ihminen saa paskaduuneja kerjäämättä. Se kyllä tiedetään, että vanhan on ihan turha edes lähteä kerjäämään mitään paskaduuneja. Paskaduunityökokemuksesta ei ole todellisuudessa mitään hyötyä (Ne valehtelevat jotka muuta höpisevät), mutta iän karttumien kyllä vaikeuttaa uuden paskatyöpaikan saannin vallan saatanan varhaisella iällä. Ts. paskaduunin tekijän urakehitys on vastaava huoran urakehityksen kanssa. Paskaduunin voi sortua hyvin vähäksi aikaa, aivan kuten perseensä myymiseenkin, jos sillä pystyy parantamaan akuuttia rahapulaansa.
Laman seurauksena jouduin "hanttihommiin" ja edelleenkin joudun niitä tekemään. Jos minulle(ikä 60) niitä löytyy, niin luulisin löytyvän sinullekin. Asuinpaikka tietenkin ratkaisee paljon, mutta suuremmissa asutuskeskuksissa on aina jotain. Mitä kauemmin olet työtön, sen vaikeampaa on sijoittuminen työelämään.
"Laman seurauksena jouduin "hanttihommiin" ja edelleenkin joudun niitä tekemään. Jos minulle(ikä 60) niitä löytyy, niin luulisin löytyvän sinullekin."
Ei millään pahalla, mutta hieman ärsyttää tuo näillä palstoilla niin paljon esiintyvä "kyllä töitä tekevälle löytyy, sainhan minäkin työpaikan" -asenne. Se, että sulla kävi tuuri, ei tarkoita sitä, että kaikilla muillakin kävisi. Itsekin olen hakenut töitä nirsoilematta jo kohta vuoden, enkä ole tullut valituksi. Ikää 30 ja risat, asuinpaikka keskisuuri kaupunki.
"Mitä kauemmin olet työtön, sen vaikeampaa on sijoittuminen työelämään."
Tuosta olen hyvin tietoinen, mutta koska useimmat ovat työttömiä vasten tahtoaan, tuo toteamus vain masentaa entisestään. Ei töihin voi väkisinkään mennä.
Ei minulle käynyt tuuri. Jouduin itse itselleni työnantajaksi. Työtä ja leipää on kuitenkin riittänyt, kun en nirsoile!
on ollut vuosien aikana tilanteita työttömäksi jäätyäni..ansiosidonnaisen päätyttyä etten ole saanut työttömyyspäivärahaa en mitään rahaa..arvatkaa vaan se tilanne..Lääkkeet pitäs ostaa, ihmisoikeudet siinnä viimeisetkin ihmiseltä viedään.Itse ne verot ja maksut maksoin ei se puoliso.Nyt olen työtön ja monia ongelmia kasaantunut, eropaperit menee oikeuteen.Harkintaika on ohi.Perhe hajoaa.
Muutin aiemmin töihin monen tuhannen kilometrin päähän perheestä.Minä perheen äiti!!??Oikeus työhönkin on viety!sekin on ihmisoikeus!oikeus toimeentuloon viedään!
Kannattaisikko meidän jokaisen asua omassa asunnossa nostaa tukija???lapset sijoittaa..kun ei niitä pysty pitämään..Suomessa sattuu kauheita juttuja, minusta kansan pitäs herätä.Mitä voisi tehdä??