Nettitreffeihin en jaksa enää panostaa. Ymmärsin että se ei ole mulle.
Mutta mistä helvetistä sitten voi löytää seuraa? Minua ei kiinnosta mikään ryhmäharrastaminen, enkä kuulu mihinkään yhdistyksiin.
Kavereita on muutama, mutta heidän kauttaan en tutustu yhteenkään sinkkunaiseen.
Tuntuu ettäö baarissa pyöriminen on ajanhukkaa.
Tai tiedänhän minä sen, että ei mistään, kun en jaksa ottaa osaa mihinkään ryhmiin. Tuntuisi jotenkin helvetin teennäiseltä liittyä johonkin harrastusseuraan vain löytääkseen naisen itselleen. Tai edes uusia ihmisiä, kun olen hyvää matkaa erakoitumassa. Saattaa kulua viikkokin etten puhu livenä muuta kuin kaupan kassan kanssa.
Vituttaa, mutta minkäs tässä nyt sitten tekee.
Mutta mistä helvetistä sitten voi löytää seuraa? Minua ei kiinnosta mikään ryhmäharrastaminen, enkä kuulu mihinkään yhdistyksiin.
Kavereita on muutama, mutta heidän kauttaan en tutustu yhteenkään sinkkunaiseen.
Tuntuu ettäö baarissa pyöriminen on ajanhukkaa.
Tai tiedänhän minä sen, että ei mistään, kun en jaksa ottaa osaa mihinkään ryhmiin. Tuntuisi jotenkin helvetin teennäiseltä liittyä johonkin harrastusseuraan vain löytääkseen naisen itselleen. Tai edes uusia ihmisiä, kun olen hyvää matkaa erakoitumassa. Saattaa kulua viikkokin etten puhu livenä muuta kuin kaupan kassan kanssa.
Vituttaa, mutta minkäs tässä nyt sitten tekee.
Vastaukset 10
Vanhimmat
No joo, ymmärrän kyllä tilanteesi. Lohdutuksena voin sanoa että täällä maanpäällä on monia muitakin miehiä aivan samassa tilanteessa... ja tietysti myös naisia. Tuo oli aika sekavaa tekstiä ja sitä voisi tosiaan suoltaa aika moni muukin. Ei oikeastaan tiedetä itsekään mikä on vialla ja mitä on vailla.
Mitäpä itse ajattelet..? Onko sinulla mitään ratkaisua asiaan..? Oletko miettinyt mitä haluaisit..?
Itsetutkiskelun paikka minun mielestäni. Elä elämääsi siten että tunnet olevasi onnellinen... jos ja kun et tunne tällä hetkellä olevasi onnellinen niin mieti mikä tekisi sinut onnelliseksi... sitten kun tavoite on tiedossa niin on paljon helpompaa miettiä miten sen tavoitteen voisi saavuttaa...
pitäisi ottaa tavoite ja lähteä tavoittelemaan sitä. Olen myös tutkinut itseni niin täydellisesti kuin osaan ja olen päätynyt umpikujaan siinä asiassa.
En tiedä miksi kirjoitin edes koko aloitusviestin, ehkä vain kirjoittamisen ilosta.
Olen tehnyt elämässäni valintoja, jotka ehkä ovat edesauttaneet tätä nykyistä umpikujaani, mutta en loppujen lopuksi suostu niitä katumaan, koska niiden avulla olen tullut sellaiseksi kuin olen, eikä toisin oikeastaan olisi edes voinut käydä.
Ongelmani on se, että en enää, opiskeluaikojen jälkeen löydä mistään ihastumisen arvoisia naisia. Haluan ihastua, enkä kokeilla kepillä jäätä useiden kanssa. Ihastumisen kautta voin ainoastaan päästä yli lähestymisen pelosta. Silloin kun on ihastunut, niin kynnys lähestymiseen alenee. Silloin on selkeä tavoite. Jotain minkä kokee niin arvokkaaksi, että pakkien ja itsetunnon kolauksenkin kestää.
Mutta mistä löytää enää näitä naisia, joihin ihastua, kun ei enää ole hirveästi sosiaalista elämää? En oikein tiedä mikä minua kiinnostaisi niin paljon että voisin ruveta sitä harrastamaan. Kun mielellään sen asian pitäisi olla sellainen, mistä pitää aidosti, ettei parinmuodostuksen takia rupea harrastamaan jotain, mitä tahansa.
Tämä nyt on tällaista asian pyörittelyä, mutta pääseehän tässä kirjoittelemaan :)
Kertoisin jos tietäisin, eli sama ongelma. Varmaan koskaan saa sitä naista.
keikutaan... :) Aina kun on päässy rimpuilemaan takaisin sinne veneseen istumaan toisten joukkoon tulee joku määitetyyppi ja tuuppaa laidan yli. Siinä sitä sitten koettaa pitää epätoivoisin sormin kiinni reunasta ettei kokonaan putoaisi vauhdista ja sieltä ne huutelevat vielä kun nyt siellä olet niin annatko pari ahventa joutessasi ja vähän voisit niitä jalkojas siirtää sivummalle että pysyttäis kurssissa...
No ovatko kaikki harrasteseurat sitten mielestäsi aivan turhia
ja kamalia? En suosittele liittymään sellaiseen naisen löytääksesi,
mutta ehkä sen erakoitumisen estämiseksi. Minusta sinun kannattaisi
ylipäätään yrittää tehdä siitä omasta elämästäsi mielekkäämpää,
eikä vain etsiä epätoivoisesti naista. Kai sinua jokin harrastus kiinnostaisi?
Mitä sitten, jos se nainen löytyy? Muuttuuko se sinun maailmasi heti
mielenkiintoiseksi ja ihanaksi? Aiotko roikkua naisessa 24/7 ja odottaa
että hän tekee elämästäsi täydellistä? Mitä sitten jos suhde menee
poikki? Palaat taas siihen kurjaan ja surkeaan elämääsi?
Se on kuule niin, että tylsää ja surkeaa elämää elävä mies ei
varmaan ole kauhean kiinnostava naisten mielestä, jos ei sitten
ole jotain järjetöntä hoivaviettiä. Sellainen "Oon niin maassa,
tuu ja pelasta mut" -meininki ei taida oikein vedota naisiin.
Eikö niitä ihmiskontakteja kannattaisi pyrkiä etsimään ihan
oman elämänlaadun parantamiseksi, eikä vain naista metsästäessä?
hyvin kirjoitettu! Miksi joku nainen kiinnostuisi ketjun aloittajasta? Mikä hänestä tekee kiinnostavan? Mitä yhteistä heillä voisi olla, mitä keskustelunaiheita...
Eiköhän se ole kuitenkin niin päin, että ihmisellä pitää ensin olla oma elämä kunnossa ennen kuin hänellä on jotain annettavaa parisuhteeseen!
"Mitä sitten, jos se nainen löytyy? Muuttuuko se sinun maailmasi heti
mielenkiintoiseksi ja ihanaksi? Aiotko roikkua naisessa 24/7 ja odottaa
että hän tekee elämästäsi täydellistä? Mitä sitten jos suhde menee
poikki? Palaat taas siihen kurjaan ja surkeaan elämääsi?"
Liioiteltuja esimerkkejä. Parisuhde ja sitä kautta toinen ihminen tuo sisältöä elämään. Luulen tästä olevan kyse aloittajan kohdalla.
"Eikö niitä ihmiskontakteja kannattaisi pyrkiä etsimään ihan
oman elämänlaadun parantamiseksi, eikä vain naista metsästäessä?"
Sosiaalinen elämä parantaa elämänlaatua, siksi mahdollinen parisuhde ei saisi olla ensimmäinen kriteeri tutustuttaessa uuteen ihmiseen.
"Miksi joku nainen kiinnostuisi ketjun aloittajasta? Mikä hänestä tekee kiinnostavan? Mitä yhteistä heillä voisi olla, mitä keskustelunaiheita..."
Miksi joku nainen ei voisi kiinnostua ketjun aloittajasta? Ei me tiedetä aloittajasta muuta kuin mitä hän on kirjoittanut sisimmistä tunnoistaan.
Joku aika sitten oli tuo alla oleva ketju - 30 v sinkkunainen valitteli, että kun ihastui, niin taas (!!!) mies osoittautui varatuksi. Itselleni kävi samoin.
Ongelma on vähän sama kuin tässä ketjussa: niitä, joihin ihastuu, on erittäin vähän. Tämän ketjun AP ei löydä heitä, ja tuon toisen ketjun nainen valitteli, että kun harvoin löytää, niin se on varattu.
Eihän sitä ilman ihastusta edes kannata lähteä yrittämään parisuhdetta - kyllä toisen täytyy viehättää. "Tuntua munissa" niinkuin joku mies sen kerran kiteytti.
Ja sitten sanotaan, että ei saisi olla kranttu - mutta ei sitä ei-halutun- tai ei-ihanan kumppanin kanssa mitään tule.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000031121246
Moi
Mitäs jos alettas kirjeenvaihtoo?
Mä oon ihan täsmälleen samassa tilanteessa tällä hetkellä mitä kuvailit suomi24-sinkut palstalla, että nettitreffit on kokeiltu ja kavereiden kautta ei tutustu uusiin tyyppeihin jne...että uusia naamoja olis elämään kiva saada...
Olen pian 26 täyttävä nainen, opiskellut viime vuodet kaupallista alaa ja etsin juuri työtä.
Seurustelusta on jo liian pitkä aika ja sellanen olisi kiva aloittaa.
Varsinkin kun kuulostaa että olemme aika samanlaisessa tilanteessa, että sitä seuraa ja kuuntelijaa ja keskustelijaa ja seuralaista kaivattaisi elämään...
Vastaa jos kiinnostaa, vaihdellaan vaikka kuulumisia:)