koti. No, sanotaan että jo 1-vuotias kaipaa ystäviä - heh, mites sen sosiaalistumisprosessin kanssa käy jos vaan kotona möllöttää. Ilmankos sitä tuntee itsensä kiusatuksikin kun ei ole kavereita tai kaverisuhteiden solmimiseen tarvittavia taitoja.
alle 5-vuotiaalle
paras paikka on oma
6465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja jos oikeen tarkkoja ollaan niin varmasti on jokainen joskus joutunut pilkankohteeksi.
En kuitenkaan ikinä vaivautuisi tahrimaan käsiäni kiusaajien vereen.
sehän vain todistaisi, etten ole mitenkään fiksumpi kuin kiusaajani.
etteikö joutuisi kiusatuksi. Kyllä kiusatulla saattaa silti olla kavereita. On muakin kiusattu, mutta kyllä mulla on paljon ystäviäkin.
Tosiasia on, et jotkut tyypit on vaan niin kieroutuneita et kiusaavat kaikkia niit jotka eivät satu miellyttämään kyseistä kiusaajaa.
Et kirjoittelisi asioista joista et tiedä.
etkö tajua: jos on kavereita niin kestää sen kiusauksen paremmin. Siksi toisekseen ei ole mun ajatuksia nuo - vaan ihan tosiasioita, juuri tällä viikolla tuli televisiosta joku ohjelma josta esim. tuo 1-vuotiaan kaverin tarve jne. Että silleen.
niin kait sun ajatusmaailmaskin muuttuu ns. pikkuvanhaksi ja jos on kovin "poikkeava" sitten kun menee kouluun niin totta kai erilaisuus huomataan ja sitä rataa.
Ennen -80 lukua syntyneet, tai suurin osa olemme jotenkin vaillinaisia, ja outoja, niinkö? Ei tarhoja ollut kuin muutama, ja niihin erittäin vaikea päästä. Lapset hoidettiin kotona, tai naapurin täti hoiti.
eipä silloin ollut mielenterveysongelmiakaan juuri. Ehkä syli auttoi. Miksi nyt lapset ja nuoret voivat pahoin. Olisiko osasyy sittenkin vauvasta lähtien hälinä, kilpailu sylistä, liian paljon ympärillä häiriötekijöitä?