Paavi on Kristuksen sijainen. Tästä emme tingi. Jokainen kompromissi on merkki heikkoudesta. Kannatan ekumeniaa ainoastaan jos se tarkoittaa skismaattisten LAHKOJEN paluuta apostolisen kirkon auktoriteetin alle. Koko kristikunnan on kumarrettava Rooman piispaa.
Skismaatikkojen on nöyrryttävä
Musta munkki
181075
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
sillä Jumala on Hän, kuka meidät pelastaa armollaan. Sillä niin paljon on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan poikansa, ettei kukaan, kuka häneen uskoisi, hukkuisi.
Jeesus sanoi, että hän, siis ainoastaan hän on tie, totuus ja elämä, joten muuta tietä ei ole Jumalan luokse.
Jeesus ennusti myös tulevaa...
Tulee aika -- ja se on jo nyt -- jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin. Yksin en silti jää, sillä Isä on minun kanssani. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman."
Niin, Jumalan edessä minä painan otsani maahan, mutta paavin edestä, kuka on samanlainen kuolevainen synteineen, kuin me muutkin, jatkan minä matkaani eteen päin.
Muistakaa, että kristitty on armahdettu syntinen, tämä koskee myös paavia.
"Muistakaa, että kristitty on armahdettu syntinen, tämä koskee myös paavia."
Aivan. Ja tämä olisi syytä muistaa niiden, jotka aina jankuttavat sellaisista paaveista kuin Stefanus VI, Johannes XII, Benediktus IX, Bonifatius VIII, Urbanus VI, Aleksanteri VI, Leo X tai Clemens VII. Ken on itse synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven näitä Pietarin seuraajia kohti.
Minä en usko kirjoittamaasi, koska paavin valinnan suorittavat ihmiset, ei Jeesus.
"Konklaavi on katolisessa kirkossa paavin nimittämien kardinaalien kokous, jossa he valitsevat uuden kirkon päämiehen eli paavin. Äänestyskelpoisia ovat kardinaalit, jotka olivat alle 80-vuotiaita paavinistuimen vapautuessa. Sana tulee latinan ilmauksesta cum clavi ("avaimen kanssa"), joka viittaa valintaan suljettujen ovien takana."
monta roomalaiskatolisen kirkon piispaa on noista lahkoista kannssasi samaa mieltä? He ovat kumminkin oppineita miehiä. Taidat kuulua itse johonkin kirkkosi sisäiseen hereettiseen lahkoon, koska ylennät itsesi munkiksi. Ylpeyttä ja tuomitsemiskiihkoa ei kirjoituksistasi ainakaan puutu.
Juuri tällaista taistelumieltä kirkkomme tarvitsee nykyisinä vaikeina aikoina. Ei kompromisseja, ne ovat saatanasta.
Kalparitaristo toimi vuodesta 1237 Saksalaisen ritarikunnan yhteydessä käännytettyään Liivinmaan, Kuurinmaan, Saarenmaan sekä Viron mantereen. 1500-luvulla viimeinen suurmestari, >>>Gotthard Ketler, neuvotteli Puolan kuninkaan kanssa, ja maallisti veljeskunnan, joka kääntyi luterilaisuuteen.
kannattaisi lausua erehtymättömuuden tilassa ollessaan, että koko kristikunta kumartaa häntä.
Silloinhan koko kristikunta joutuisi väistämättä kumartamaan häntä.
Luin vapaapäivänäni katolisen katekismuksen huvin vuoksi. Katolisen teologian ymmärrys on minusta pysynyt paikoillaan eikä merkittävää kehitystä ole tapahtunut juuri ollenkaan ainkaan 20 vuoteen katolisessa teologiassa. Samat huonosti perustellutt opetukset ovat vieläkin mukana. Edes loogisia asiavirheitä ei ole viitsitty korjata tai niitä ei ole edes huomattu. Muita kirkkokuntia syytetään vieläkin herkästi väärässäoleviksi. Ylimielisyys siis ainakin loistaa.
Suurin puute näyttää edelleen olevan tieteellisen teologian väheksyminen ja erityisesti historiallisen raamatuntutkimuksen tulosten huomitotta jättäminen tai suoranainen kieltäminen. Katolinen raamatuntutkimus näyttää olevan kirkon opin "sisäänlukemista" historiallisiin lähteisiin sen sijaan, että etsittäisiin historiallisin menetelmin yksinkertaisinta ja johdonmukaisista historiallista totuutta tapahtumista ja asioista tutkimusajankohdan kulttuuriympäristöstä käsin.
Kun kirkon ainoana päämääränä näyttää olevan historiallisten lähteiden äärellä vain todistaa oma vallitseva opetuksensa ainoaksi oikeaksi, ei jää tilaa rehelliselle historialliselle totuudelle enää ollenkaan. Samalla tavalla toimivat muuten muslimit Koraanin suhteen.
Historiallinen totuus ei taida enää kiinnostaa kuin harvoja? Ihmiset iloitsevat kun unohdetaan oman uskonnon ikävät historialliset asiat tai epäkohdat ja kehutaan yhdessä omaa opetusta ja tuetaan sitä, vaikka perusteet olisivat kyseenalaisia.
Ja perustele ehdotuksesi.
Minä en ehdota mitään uutta kirkkoa katolisen kirkon tilalle, vaan ainoastaan teologisen tutkimuksen huomioon ottamista nykyistä enemmän ja paremmin kirkon opetuksessa ja kirkon uudistumista tähän päivään.
Oman ehdotukseni olen esittänyt kaikille kirkkokunnille jo vuosia sitten Kompassi ja Majakka tunnustuksessa. Kirjoitukseni seuraa viimeisintä teologista tutkimusta eri osa-alueilta. Siksi myös päivitän niitä jatkuvasti.
http://www.pasi.toivonen.fidisk.fi/majakka/
http://www.pasi.toivonen.fidisk.fi/Site/Kompassi_ja_Majakka/Kompassi_ja_Majakka.html
Väärinkäsitysten välttämiseksi huomautan vielä, että katolinen teologia on yksi vaihtoehto ja tulkinta muiden joukossa. En pidä sitä huonona tai pahana, mutta mielelläni näkisin sen edistyksellisempänä ja tieteellisempänä. Nyt kirkko haluaa tarttua kiinni vain vanhoihin raamatullisiin ilmauksiin kertomalla kuitenkaan niiden alkuperäistä historiallista sisältöä. Se ei ole minusta reilua.
Me tiedämme kristinuskon synnystä ja kehityksestä paljon enemmän kuin 1500-luvulla tai 2000 vuotta sitten, mutta moni jättää teologisen tiedon omaan arvoonsa, koska se muuttaisi käsitystä kirkosta ja sen sanomasta. Vaikka tulkinnat muuttuisivat, Jumala tai Jeesus eivät katoa mihinkään.
Kirkon uudistaminen on vaikeaa, koska ihmiset pelkäävät uskon häviävän tai kirkon menettävän uskottavuuden historiallista rehellisyyttä seuratessaan. Mitä enemmän teologinen tieto saisi tilaa, sitä enemmän kirkkoon luotettaisiin ja sen arvo uudelleen löydettäisiin maallisessa yhteiskunnassa.
määritelmän mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus.
Suosittelen, että korvaat teologian yhteydessä käyttämäsi sanan tieto sanalla luulo, tai jos haluat olla oikein rehellinen, niin sanalla harhaluulo.
Uskonnollinen tieto ei ole tieteellistä tietoa. Uskonnolliset käsitykset ovat aina kuvitelmia, joiden totuusarvo paljastuu vasta kuoleman jälkeen. Minä en puhunut tällaisesta uskonnollisesta "tiedosta" kuitenkaan tässä kohtaan, vaan teologisen tutkimuksen tuottamasta tiedosta kirkkoon liittyen.
Teologia on monimuotoinen tieteen ala, joka tutkii yleisin tieteen menetelmin uskonnollisia ilmiöitä esim. kristinuskoa. Se ei ota kantaa jumaluuteen, vaan erittelee eri aikojen ihmisten käsityksiä Jumalasta ja hänen sanomastaan sekä kuvaa uskonnollisten yhteisöjen toimintaa eri aikoina.
Teologisen tutkimuksen tuottama tieto kirkon historiasta on hyvin perusteltuja uskomuksia. Sitä minä peräänkuulutan kirkonkin opetukseen. Meillä on runsaasti tietoa Uuden Testamentin synnystä ja kehityksestä. Sekin kannattaisi ottaa huomioon.
kunhan muistetaan, etteivät myöskään Jumala ja Jeesus ole tiedettyjä vaan kuviteltuja, ja ettei kuoleman jälkeen enää kukaan ole toteamassa uskonnollisten käsitysten totuusarvoa, koska pahasti vaurioituneissa aivoissa ei ole ajatustoimintaa ja erillinen sielu on fiktiota.
Voit olla ihan oikeasa loppujen lopuksi, mutta aika näyttää. Mikäli kristillinen sanoma on totta, sen arvo ja sisältö paljastuu vasta kuoleman jälkeen. Voihan olla, että kaikki tosiaan onkin ollut vain inhimillistä tulkintaa vailla mitään todellisuuspohjaa eli satua alusta loppuun.
Uskon kuitenkin, että Jeesus Nasaretilainen on ollut historiallisesti olemassa. Hänen elämänsä oli vaatimatonta ja hän oli oman aikansa juutalainen puuseppä sekä oman tiensä kulkjia uskonollisessa opetuksessa. Onhan noita ihmisiä ja julistajia elänyt ennenkin.
Nykyisen historiallisen raamatunututkimuksen mukaan perimätieto Jeesuksen elämästä kasvoi aika lailla vuosien aikana ja Jeesuksesta tuli historiaansa suurempi henkilö. Minä en tiedä, kuka hän oikeasti oli, mutta omia tulkintoja asiasta voin esittää. Erillinen sielu on varmastikin fiktiota ja niinhän luterilainenkin kirkko opettaa. Sielu tarkoittaa elävää olentoa.
läntinen patriarkaatti on skismaattinen kirkko, joka on eronnut Kirkosta. Se, että paavi on myöhemmin houkutellut kirkkoonsa uniaatteja mukaan, ei muuta tätä tosiasiaa.
Rooman kirkko on lisäillyt alkuperäiseen uskoon asioita, jotka muuttavat sen toiseksi. Kaikki lännen kirkon uudet dogmit on poistettava ja katolilaisten on myönnettävä erehtyneensä.
Paavin on nöyrryttävä ja todettava olevansa vain yksi patriarkka muiden joukossa, joka ei ole mikään "Kristuksen sijainen". Kristus ei tarvitse sijaista maanpäällä, koska Hän on lähettänyt Pyhän Hengen valistamaan ja ohjaamaan Kirkkoa ja uskovaisia.
Paavilla ei myöskään ole mitään erehtymättömyyttä. Kirkon ääntä käyttää ekumeeninen kirkolliskokous, joka voi ainoana julistaa dogmaattisia kannanottoja.
Kirkon yhdistyminen voi tapahtua vain siten, että kaikki nykyiset kirkot ja tunnustuskunnat palaavat ortodoksisuuteen.
Katolinen kirkko ei ole harhaoppinen. Lukiessani katolisen kirkon katekismusta huomaan, että katoliset teologit haluavat pitäytyä teologiassaan Raamatun sanoissa ja käsitteissä suoraan. Minua häiritsee tuossa vain lukemisen ja ymmärtämisen tapa. Kirjoituksia luetaan ja ymmärretään myöhemmin kootusta opista käsin - ei historiallista ja alkuperäistä tarkoitusta etsien.
Katolisessa katekismuksessa puhutaan erikseen Raamatusta ja traditiosta, vaikka nykyaikainen teologinen tutkimus voi kiistatta osoittaa Raamatun kirjoitustenkin olevan osa tradiota eli perimätietoa. Alussa oli vain suullista perimätietoa, joka kulki eteenpäin vuosikaudet, kunnes sitä kirjotettiin muistiin. Kirkkoisät ymmärsivät ja selittivät sanomaa oman ymmärryksensä mukaan lisää.
Kirkon on vaikea hyväksyä perimätiedon moninaisuutta ja epäyhtenäisyyttä eli erilaisia tulkintoja. Mieluiten erot harmonisoidaan ja luodaan ristiriidaton kuva asioista. Evankeliumista syntyi kuitenkin erilaisia tulkintoja, josta todisteena ovat myös nykyiset evankeliumit.
Uskosta ja hyvistä teoista oli erimielisyyttä jo alkukirkossa. Jeesus epäilemättä vaati seuraamaan opetuksia ja noudattamaan niitä. Paavalin opetukset ristinkuolemasta johtivat pelastukseen uskosta käsin - ilman lain tekoja. Lopputulos nykyään on, että kaikki on armoa, mutta silti puhutaan viimeisestä tuomiosta tekojen perusteella. Kaikki ei siis olekaan armoa. Epäloogista opetusta edelleen.
Jaakobin nimiin laitetussa UT:n kirjeessä puututtiin juuri Paavalin opetuksen yksipuolisesta ymmärtämisestä. Paavali katsoi ihmisen pelastuvan uskosta - ilman lain tekoja - mutta silti hän katsoi Lutherin tavoin hyvien tekojen kuuluvan uskovan elämään, koska se oli Jumalan tahto. Syntiä ei pitänyt enää tehdä uskovana.
Katolisen teologian apologiablogista luin, että viimeinen tuomio tapahtuu kuolemanhetken sieluntilan mukaan. Ei voi olla totta! Entä dementikot ja vanhuuden sairaat yms?
Minusta viimeinen tuomio on kokonaisvaltainen arvio ihmisen elämästä pitäen silmällä kenen joukoissa ihminen halusi kulkea. Hyvien tai pahojen tekojen lukumäärä ei ole ratkaiseva, koska on ollut olemassa anteeksiantamus elämän aikana. Tai sitten Jumalan armo onkin ollut hyvin puutteellista, jos anteeksiannettuihin tekoihin vielä viitataan viimeisellä tuomiolla. Epäloogisia opetuksia löytyy siis edelleenkin katolisesta teologiasta.
Ihmiskuva paljastuu myös katekismuksessa puutteelliseksi minusta. Ensin sanotaan, että ihminen - ilman uskoakin - kykenee olemaan hyvä Aadamin syntiinlankeemuksen jälkeenkin. Sitten vanhurskauttamiskohdassa opetetaan, että yksin Jumala vaikuttaa hyvät teot ihmisessä ja siksi ne voidaan lukea ansioiksi ihmiselle. Ne eivät kuitenkaan ole ihmisen omia ansioita ja tekoja. Kasteesta sanotaan, että habituaalinen armo saa ihmisen tekemään hyvää. No, muiden uskontojen kannattajatkin toisaalta kykenevät tekemään hyvää. Ei voisi olla epäloogisempaa.
Kiirastuliopetus on jo aivan älyvapaata armon vähättelyä ja epäuskottavaa lapsen keksintöä minusta.
Katolinen vanhurskauttamiskohta ei ole ongelma. Kaikki on kiinni määrittelyistä, mutta ei silti kannata hakea tukea kaikille eri tulkinnoille Paavalilta. Vanhurskauttamista voi ihan hyvin pitää anteeksiaannon lisäksi sisäisen ihmisen uudistumisena. Samat näkökohdat tulevat esille myös luterilaisuudessa. Paavalin pääsanoma on kuitenkin selkeä. Vanhurskas on elävä uskosta.
Erehtymätön paavi on vain teologisen kehityksen este. Mikäli katoliset teologit voisivat ilman auktoriteetteja ja ennakkokäsityksiä tutustua kirkon historiaan ja raamattututkimukseen, saisimme helposti laadittua nykyaikaiset ja yhteiset linjaukset kirkon sanomaan. Olisi todellakin vain yksi kirkko ulospäinkin, mutta historian painolasti painaa liikaa. Teologit uskaltavat vain katosa menneiden sukupolvien opetuksiin ja pitää niistä kiinni - ilman minkäänlaista kritiikkiä.
Joskus on hyvä toimia kuten tietokonemaailmassa. Suunnittellaan kaikki aivan uusiksi ja aloitetaan puhtaalta pöydältä. Mennyttä aikaa kuunnellaan ja säilytetään kaikki hyvä ja tarpeellinen sekä luodaan uutta. Carpe diem, paavi!
Mistä voisi löytää vanhoja katolisia katekismuksia halvalla tai ilmaiseksi?
googlaamalla löytyykö vanhoja katekismuksia maailmalta. Veikkaan, että löytyy... ei tosin ilmaiseksi.
Katolisen kirkon kirpputoreilta, joita järjestetään silloin tällöin seurakunnisa, on joskus löytynyt ja tarttunut hihaan (...siis maksua vastaan... luonnollisesti).
Sain käsiini hyvän katolisen katekismuksen, Baltimoren version, katolisilta nettisivuilta. Sivuja on noin 200. Teos osoittaa - valitettavasti - katolisen teologian alkukantaisuuden ja jälkeenjääneisyyden tiedon ja tieteen valossa. Voin todistaa siinä olevan kymmeniä selviä loogisia ja tiedollisia virheitä tieteen valossa. Tuon esille kriittiset huomioni kunhan kerkiän. Yleisesti todennettavia virheitä on aivan liian paljon. Jo opetus ihmisestä on rajussa ristiridassa biologian ja psykologian kanssa. Esim. ihmisellä ei ole mitään erillistä kuolematonta sielua jossakin.
Järkyttävää on, että kirkko uskoo vieläkin katekismuksen mukaan olevan noin 4000 vuotta Aadamin ajoista Jeesukseen. Voi hyvänen aika! Samoin evoluutio-opin selittäminen on aivan naurettavaa tuossa teoksessa. Näissä kohdin kannattaisi kuunella jo protestantteja, jotta päästäisiin uskottaviin opetuksiin.
Kritiikkini tulen esittämään kuten Kompassin ja Majakan vain ehdottaakseni ystävällistä kädenojennusta parempaan ja järkevämpään teologiseen ajatteluun katolisessa kirkossa. Vielä on jäljellä 120 sivua ja punakynäalleviivauksia on kertynyt paljon.