Tarvitsisin rukousapua tupakoinnin lopettamisen suhteen. Monesti olen lopettamista koittanut, huonoin tuloksin. Päivä tai kaksi ollut polttamatta ja sitten on jatkunut.
Noin aski päivässä menee. Nyt olen taas yrittämässä ja toivoisin rukousapua. Kaksi päivää ollut miltei jo polttamatta. Tarvitsisin tukea ja apua selvitä eteenpäin.
Noin aski päivässä menee. Nyt olen taas yrittämässä ja toivoisin rukousapua. Kaksi päivää ollut miltei jo polttamatta. Tarvitsisin tukea ja apua selvitä eteenpäin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Haaste vastaanotettu! Yritän muistaa sua pitkin päivää. Kolmas päivä on pahin, yleensä kaikessa paasto ym. Joten pärjäile, kyllä se siitä.
Muista, että sä kelpaat kyllä Herralle jus sellasena ku oot. Mutta kyllä ymmärrän, että on paljon kivempi tupakoimattomana vaeltaa eteenpäin.
Sama se on syömisessä (liikasyönti) ym. ei ole helppoa!
Voimia!!
Tuskin se auttaa jos kukaan muu sinun puolestasi rukoilee. Mutta rukoile itse, ja alitajunta vastaa. Itsesuggestiota parhaimmillaan.
"Noin kaksi kuukautta sitten Jack Mott nimisen tyypin tilaisuus oli Mikkelissä. Siellä sain ensimmäisen 'vahvan kosketuksen' Jumalalta ja Jackin siunauksen "never let dark forces control again this man". "
Tuolloin parani masennuksesi.
Meneppä kuule uudelleen johonkin rukouskokoukseen, jos Jumala rukouksen voimalla parantaa masennuksen, kyllä hän varmasti antaa voimaa tupakoinnin lopettamiseen se ei näes ole edes sairaus vaan sinun oma tuhma tapasi, josta pääsee tahdonvoimalla, ihan omalla , mutta Jumala kyllä antaa tahdonvoimaa.
-Jos Jumala on parantanut sinut masennuksesta
-Ei ole temppu eikä mitään autta tupakoinnin lopettamisessa
Vai onko se sittenkin uskon vai tahdon asia?
Mutta jos tunnet , että tieto siitä että puolestasi rukoillaan antaa sinulle voimia lopettaa tupakointi, toki rukoillaan.
Tai sitten kyllä Jumala poistaa tuon tupakan himon kun uskot tarpeeksi.
Kerro sitten kummin päin kävi, vai oletko siitä epätietoinen kumpi auttoi?
Vai onnistuit paranemaan rukouksen avulla.
No kyllä se tupakin polttokin sitten loppuu.
Heität vaan pötköt pihalle ja sanot
"älä tule enää paha pötkö tule vaan hyvä pötkö",
niin huomaat pian, että tupakoittesi tilalla on ihan hyvän makuinen lakritsi patukka.
"Vai onko se sittenkin uskon vai tahdon asia?"
Itse asiassa kaikkein vaikeinta on tupakasta erossa pysyminen silloin, kun olen sairaalassa.
Kuten jo eräässä aikaisemmassa viestissäni totesin, niin olen laitoshoidossa edelleen masennuksen takia. Vaikka olenkin jo siitä 'selvinnyt', mutta kuukaus tai pari tuolla vielä menee minimissään.
Suljetulla osastolla kun ei juurikaan muuta tekemistä ole kuin tv:n katsominen, nukkuminen ja tupakan poltto. Ja jos nyt aivan rehellisiä ollaan, niin hermot on todella kireellä siellä ja kokoajan vituttaa siellä oleminen --> tupakkaa meneee _paljon_.
Jopa psykologi siellä sanoi, ettei kannattaisi tupakan polttoa lopettaa siellä. Mieluiten siviilissä sitten kun olen sieltä pois päässyt. Tarkoitti varmaankin, että siviilissä olisi paremmat onnistumismahdollisuudet.
Nooh, sain ilmaiset nicorette purkat sairaalasta, joten ehkäpä nyt onnistun. Kun olen lomalla ja siviilissä noin viikon verran.
Niin... onkohan tämä uskon vai tahdon asia? Ehkä molempia. Mieltäni ainakin rauhoittaisi tieto, että joku muistaa minua ja rukoilee puolestani.
Olet siis edelleen laitoshoidossa.
Olet selvinnyt.Mitä sillä tarkoitat?
Tarkoitat varmaan selviämisellä sitä, että olet päässyt ns. pahanolon ohi ja mielesi alkaa pikkuhiljaa normalisoitua.
Onko diagnoosisi siis ainoastaan masennus vai onko sinulla jokin oireyhtymä, meinaan kun olet laitoshoidossa?
Onko lääkityksesi lopetettu , vai mitä tarkoitat että olet selvinnyt?
Oikea asenne, että nicorette vaan ja lujaa tahtoa.
Muista, että puolestasi rukoillaan.
Kyllä sinä siinä onnistut. Jos et onnistu, se oli Jumalan tahto, vielä ei ollut aika lopettaa, mutta uskon , että pääset tupakasta.
Rukoillaan.
Hyviä vointeja ja aurinkoista kesää sinulle
wasted one,
siunaksin ja rukouksin sinua ajattelen;))
"Onko lääkityksesi lopetettu , vai mitä tarkoitat että olet selvinnyt?"
Tarkoitan tuolla masennuksesta selviytymistä. Tosin jos aivan rehellinen olen itselleni, niin olen yhä masentunut lievästi. Mutta toisaalta eihän tämä ole mitään verrattuna siihen, mitä vointi oli pahimmillaan masennuksen aikana; itsensä viiltelyä, itsemurhayrityksiä, epätoivoa, itkua jne...
Olen siis lievästi masentunut vielä, mutten omasta mielestäni enää niin masentunut, että oisin edelleen laitoshoidon tarpeessa.
Tarkoitus olisikin kotiutua syksyllä tuolta ja etsiä oma kämppä Mikkelistä, jatkaa opiskeluja jossain vaiheessa ja niin edelleen.
Hienoa, että pahin vaihe on ohi.
kyllä se siitä alkaa.
Tiedän tuon vaiheen, se on hienoa kunn alkaa pikkuhiljaa taas "näkemään" ja "elämään".
Onnea elämääsi;))))
Onko sinulla vielä lääkitys?
Ja muistathan pitää lääkityksestä huolen, ettet jätä lääkkeitä noin vaan,
vaikka kuka sanoisi mitä.
Kysyt ensin lääkäriltä, jooko?
Lääkitys on vielä. Kahta eri masennuslääkettä menee (efexor depot 225mg surmontil 150mg) plus rauhoittavia lääkkeitä sekä psykoosilääkkeitä. Jotka tosin aiotaan 'purkaa' vähitellen pois, koska ei psykoottisia oireita enää ole ja ahdistusta ei ole lainkaan!
Ei tulisi mieleenkään lopettaa masennuslääkitystä ominpäin. Tein nimittäin niin viime vuoden huhtikuussa, kun luulin masennuksen olevan historiaa. 2kk selvisin 'hyvin' - sitten tulin siihen tulokseen ettei tule mitään ilman lääkkeitä.