Suomalaisuuden liitto tietää kertoa sivuillaan että:
"Talvisota ei ollut vältettävissä
Hiljattain on ilmestynyt venäläisen tutkijan, Petroskoin yliopiston dosentin, Juri Kilinin väitöskirja, joka käsittelee talvisotamme taustoja ja siihen johtaneita syitä nojautuen uusiin venäläislähteisiin, joita ei aiemmin ole ollut tutkijoiden käytettävissä. Kilinin tutkimustuloksia selosti Suomi-Viro-seuran ja liittomme yhteisesti järjestämässä tilaisuudessa Helsingissä 14. toukokuuta 2002 Joensuun yliopiston dosentti Antti Laine runsaslukuiselle kuulijakunnalle.
Dosentti Juri Kilinin tutkimustulokset voidaan lyhyesti kiteyttää seuraavasti.
Talvisota olisi syttynyt joka tapauksessa, vaikka Suomi olisikin myöntynyt kaikkiin NL:n neuvotteluissa esittämiin vaatimuksiin. Stalin halusi tehdä Suomesta puna-armeijan tukialueen taistelussa Saksaa vastaan, koska hän oli varma yhteenotosta Saksan kanssa. Taistelu piti siis käydä meidän eikä NL:n maaperällä. Leningradin suojaaminen ei ollut todellinen syy. Talvisodan valmistelut aloitettiin jo noin puolitoista vuotta ennen sodan syttymistä. Mainilakin mainitaan rajaselkkauspaikkana jo noin puoli vuotta ennen, kuin neuvottelijamme kutsuttiin Moskovaan. Siellä käydyt neuvottelut olivatkin vain pelkkää teatteria.
Meillä on jossiteltu talvisodan syistä melkeinpä jatkuvasti koko sotiemme jälkeisen ajan. On yritelty todistella, että olisimme voineet välttää sodan, jos silloinen poliittinen johtomme olisi ollut taitavampi ja hieman taipuisampi. Sen olisi pitänyt ottaa paremmin huomioon NL:n muka oikeutetut vaatimukset eikä lähteä "yltiöisänmaallisen" hengen ajamana sotaan. Koko itsenäisen Suomen ulkopoliittinen linja ennen talvisotaa oli virheellinen. Tämäntyyppisissä itsesyytöksissä täällä on suorastaan piehtaroitu. Ilmeisesti dosentti Kilinin tutkimustulokset panevat lopultakin pisteen tälle jossittelulle. "
-että semmoisia väittävät tuolla nuo aitosuomalaiset suomalaisuuden liiton sivuilla. Ja minä kun luulin että neuvottelemalla olisi voitu välttää tuo sota. Dosentti Kilinin luki sitten madonluvut kynän ja paperin voimaan.
"Talvisota ei ollut vältettävissä
Hiljattain on ilmestynyt venäläisen tutkijan, Petroskoin yliopiston dosentin, Juri Kilinin väitöskirja, joka käsittelee talvisotamme taustoja ja siihen johtaneita syitä nojautuen uusiin venäläislähteisiin, joita ei aiemmin ole ollut tutkijoiden käytettävissä. Kilinin tutkimustuloksia selosti Suomi-Viro-seuran ja liittomme yhteisesti järjestämässä tilaisuudessa Helsingissä 14. toukokuuta 2002 Joensuun yliopiston dosentti Antti Laine runsaslukuiselle kuulijakunnalle.
Dosentti Juri Kilinin tutkimustulokset voidaan lyhyesti kiteyttää seuraavasti.
Talvisota olisi syttynyt joka tapauksessa, vaikka Suomi olisikin myöntynyt kaikkiin NL:n neuvotteluissa esittämiin vaatimuksiin. Stalin halusi tehdä Suomesta puna-armeijan tukialueen taistelussa Saksaa vastaan, koska hän oli varma yhteenotosta Saksan kanssa. Taistelu piti siis käydä meidän eikä NL:n maaperällä. Leningradin suojaaminen ei ollut todellinen syy. Talvisodan valmistelut aloitettiin jo noin puolitoista vuotta ennen sodan syttymistä. Mainilakin mainitaan rajaselkkauspaikkana jo noin puoli vuotta ennen, kuin neuvottelijamme kutsuttiin Moskovaan. Siellä käydyt neuvottelut olivatkin vain pelkkää teatteria.
Meillä on jossiteltu talvisodan syistä melkeinpä jatkuvasti koko sotiemme jälkeisen ajan. On yritelty todistella, että olisimme voineet välttää sodan, jos silloinen poliittinen johtomme olisi ollut taitavampi ja hieman taipuisampi. Sen olisi pitänyt ottaa paremmin huomioon NL:n muka oikeutetut vaatimukset eikä lähteä "yltiöisänmaallisen" hengen ajamana sotaan. Koko itsenäisen Suomen ulkopoliittinen linja ennen talvisotaa oli virheellinen. Tämäntyyppisissä itsesyytöksissä täällä on suorastaan piehtaroitu. Ilmeisesti dosentti Kilinin tutkimustulokset panevat lopultakin pisteen tälle jossittelulle. "
-että semmoisia väittävät tuolla nuo aitosuomalaiset suomalaisuuden liiton sivuilla. Ja minä kun luulin että neuvottelemalla olisi voitu välttää tuo sota. Dosentti Kilinin luki sitten madonluvut kynän ja paperin voimaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kilin on oikeassa, neuvottelut olivat suuren luokan teatteria. Stalin sitä paitsi tiesi, että N:liiton ehdottomaan vaatimukseen Hangon tukikohdasta oli Suomen mahdoton suostua, ja sillä oli helppo painostaa. Puhumattaakaan sitten vielä Mainilan laukauksista, koska sota oli NL:lle välttämätön.
Talvisota olisi ollut vältettävissä antautumalla välittömästi neuvostotankkien alkaessa vyöryä rajojemme yli. Viro myöntyi, alistettiin ja lopulta miehitettiin nukkehallituksen siunauksella. Taktiikka oli molemmissa tapauksissa tasan sama.
Palstamme stallarit vieläkin kiukuttelevat siitä, ettei niin tapahtunut Suomessa. ;)
lukea alla olevat kirjat nimenomaan Kirovin radan kuljetuskyvyn kannalta. Eli koska Talvisodan vaatimat huoltokuljetukset itse asiassa jouduttiin NL:n taholta aloittamaan.
Talvisodan ihme : itärintaman venäläiskeskitykset ja suomalaisten torjuntavoitot / Aarnio, Matti A.
Jyväskylä : Gummerus, 1966
Talvisodan ihme : itärintaman venäläiskeskitykset ja suomalaisten torjuntavoitot / Aarnio, Matti A.
Jyväskylä : Gummerus, 1979
Aarniohan selvittää tiedemiehen täsmällisyydellä että joukkojen keskittäminen Talvisotaa varten aloitettiin jo keväällä 1939. Suunnitelmat keskitystä varten oli taatusti tehty jo aiemmin.
Jos tarkastellaan NL:n neuvottelukäyttäytymistä Moskovan neuvotteluja edeltäneinä vuosina, nähdään, että NL ja Stalin hakivat Suomen kanssa sopimusta. Moskovan neuvottelut -39 liittyivät oleellisesti NL:n neuvotteluihin, joilla pyritiin eristämään Saksa, Euroopassa. Talvisota syttyi paljolti Suomen uhkapelipolitiikan takia. Suomi luotti länsimaiden tukeen ja Saksankin ja suhtautui välillä ylimielisesti Neuvostoliiton sopimustarjouksiin. Suomi saa syyttää talvisodasta itseäänkin!
suostunut NL:n vaatimuksiin Talvisodan alla. Millä olisit taannut ettei nälkä lisäänny syödessä.
Talvi ja jatkosotakin olisi ilmanmmuuta vältetty neuvottelemalla ja sopimalla, mutta mihin ne neuvottelut olisivat johtanneet onkin toinen kysymys. Jo Göring oli samaa mieltä ettei kannata sotia NL vastaan ja kehotti kiivaasti rauhanneuvotteluihin.
Berija muuten oli Molotovin-Ribbentropin sopimusta vastaan, kun tähän on Göringkin vedetty mukaan. Nyt kun tulee ilmi, että Hangosta oltiin valmiita mihin tahansa, kun ruotsalaiset pelkäsivät stalinia yli kaiken.
..jahas. Päällisin puolin olen varsin samaa mieltä kanssasi tuosta asiasta että TALVISOTA olisi ollut vältettävissä viimeistään noilla Moskovan neuvotteluilla. Mahdollisesti se olisi ollut vältettävissä jo niillä aikaisemmilla vastaavilla, ehkä noilla Steinin kanssa käydyillä? Makuasia, taikka sitten sattumankauppaa olisi ollut se millä nimellä meidän pitäisi kutsua sitten sitä sotaa joka olisi sitten kaikesta huolimatta ollut mahdollisesti edessä. No ainakin olisi saatu aikaa varustautua hieman paremmin kuin nyt kun maa yllätettiin "housut kintuissa".
Kun olisi luovutettu tuo pala kannasta ja etenkin se Hangon tukikohta. Olisiko vaatimukset jääneet tuohon? Mitäpä olisivat mahdollisesti lisää vaatineet? Miten niihin olisi suhtauduttu? Oliko tämä nyt valittu linja ainoa vaihtoehto - ei annettu yhtään periksi?
mutta muutama huomio noihin ajatuksiisi :
"Moskovan neuvottelut -39 liittyivät oleellisesti NL:n neuvotteluihin, joilla pyritiin eristämään Saksa, Euroopassa."
--muistanet että tämä eristettävä Saksa oli siunauksensa antanut noille neuvotteluille tuossa vaiheessa, kaikesta huolimatta. Jos ajatellaan noita neuvotteluja vain jatkona Litvinovin ajamalle kollektiivisen turvallisuuden politiikalle , silloin täytyy ottaa huomioon eräs keskeinen seikka , nimittäin tuo läpikulkuoikeus puna-armeijalle. Se miten se käytännössä olisi hoidettu kivuttomimmin olisi ollut ehkä tuo jonkinlainen puolustussopimus? Siitä kuitenkin luovuttiin syksyn neuvotteluiden alkuvaiheessa, miksihän?
"Jos tarkastellaan NL:n neuvottelukäyttäytymistä Moskovan neuvotteluja edeltäneinä vuosina, nähdään, että NL ja Stalin hakivat Suomen kanssa sopimusta"
--samaa mieltä. Suomen tapausta ei voi suoraan yksi yhteen niputtaa vastaaviin balttilaisiin tapauksiin. Mutta jotakin yhteistäkin oli, kuten esimerkiksi tuo kummankin kuuluminen tuohon surullisen kuuluisaan lisäpöytäkirjaan. Jos venäläiset hakivat näiden lisäpöytäkirjassa mainittujen valtioiden neutralisoimista , mitä sillä loppujen lopuksi tarkoitettiin, venäläisellä puolella? Puolustussopimustako viimekädessä kuitenkin? Sekö olisi ollut tulossa sitten myöhemmin esityslistalle? Nythän siitä luovuttiin kuitenkin vaikka sekin oli esityslistalla ollut aivan keskustelujen alusta saakka.
" Talvisota syttyi paljolti Suomen uhkapelipolitiikan takia. Suomi luotti länsimaiden tukeen ja Saksankin ja suhtautui välillä ylimielisesti Neuvostoliiton sopimustarjouksiin."
--on suorastaan käsittämätöntä se opportunismi millä täällä suhtauduttiin Suomen mahdollisuuksiin selviytyä venäläisten kanssa neuvotteluissa ja etenkin se miten vähän täällä uskottiin sodan mahdollisuuteen. En kuitenkaan usko että saksalaisten tuen varaan juurikaan täällä laskettiin mitään. Suomen Berliinin lähettiläs Vuorimaa oli raportoinut aivan selkeästi käsityksensä Saksan suhtautumisesta Suomen tukemiseen jo lokakuun alussa -39.
Se luotettiinko täällä länsimaiden tukeenkaan mitenkään erityisesti , kyllä vähän epäilen sitäkin. Miksipä ei sitten länsimaille toimitettu heti sodan sytyttyä virallista avunpyyntöä? Kuten ei muuten toimitettu koko talvisodan aikanakaan.
Mihin täällä sitten luotettiin? Huonosti sotaan varustautunut liittoutumaton valtakunta? Vastapuolena varsinainen jättiläinen, täytyy kyllä ihmetellä että mihin täällä luotettiin?
.." suhtautui välillä ylimielisesti Neuvostoliiton sopimustarjouksiin."
--jos se oli vain Erkko joka suhtautui ylimielisesti NL:n sopimustarjouksiin?
"Kun olisi luovutettu tuo pala kannasta ja etenkin se Hangon tukikohta. Olisiko vaatimukset jääneet tuohon? Mitäpä olisivat mahdollisesti lisää vaatineet?"
Mistä sä tiedät että lisävaatimuksia olisi tullut ?
Aluevaihdot olisi antaneet lisäaikaa valmistautumiseen ja otollinen ajankohta Stalinin hyökkäykselle olisi voinut mennä ohi.
Baltian maita ja Suomea ei voi verrata tässä tapauksessa yksi yhteen koska baltit olivat suoraan Stalinin pelkäämällä hyökkäysreitillä Leningradiin, kuten myöhemmin nähtiin. Eli Balttia oli tärkeämpi Stalinille kuin Suomi.
Neuvotteluhaluisempana ja kykyisempänä Suomi olisi jopa voinut välttää talvisodan. Varma tästä ei voi olla mutta siitä voi että ainakin lisäaikaa paremmalla neuvottelutaktiikalla olisi ostettu.
..sitä mistään tiedäkään. Tietääkseni en ole moista väittänytkään. Otin asian esille vain syystä että ystävämme virolaiset saivat jatkuvasti kasvavan vaatimuslistan vaivoikseen myöntymällä venäläisten tahtoon , kun eivät muuta voineet.
"Aluevaihdot olisi antaneet lisäaikaa valmistautumiseen ja otollinen ajankohta Stalinin hyökkäykselle olisi voinut mennä ohi.2
-juuri näin olisi voinut käydä ,tai sitten ei. Luovuttamalla tuon Hangon alueen venäläisten tukikohdaksi olisi voinut olla edessä erilaiset läpikulkuoikeutta koskevat neuvottelut seuraavaksi...?
"Baltian maita ja Suomea ei voi verrata tässä tapauksessa yksi yhteen koska baltit olivat suoraan Stalinin pelkäämällä hyökkäysreitillä Leningradiin, kuten myöhemmin nähtiin. Eli Balttia oli tärkeämpi Stalinille kuin Suomi."
--AAA ja täysin samaa mieltä. Osoittaahan jotakin jo tuo miten baltia käsiteltiin Teheranissakin sitten myöhemmin...
"Neuvotteluhaluisempana ja kykyisempänä Suomi olisi jopa voinut välttää talvisodan. Varma tästä ei voi olla mutta siitä voi että ainakin lisäaikaa paremmalla neuvottelutaktiikalla olisi ostettu."
--olemme harvinaisen samaa mieltä tästä asiasta, jos mahdollisesti sota olisi tullutkin myöhemmin olisi siihen ainakin ehditty varautua paremmin.
Kaipa nuo Stalinin ajatukset luoda NL:on itärajalle "puskurivyöhyke" Saksaa vastaan olivat suomalaistenkin tiedossa jo ennen neuvotteluja. Ainakin minä olen ymmärtänyt että jonkinasteisen etupiirin salliminen NL:olle oli aiheena myös länsivaltojen kanssa käydyissä neuvotteluissa ja länsivallat ko. maiden kantoja asiaan myös kysyivät.
Siitä on kuitenkin, muuten kuin jälkikäteisesti, mahdotonta johtaa sitä, etteikö muunkinlaiset järjestelyt olisi NL:olle kelvanneet joten sikäli on älytön väite että neuvottelut olisivat olleet turhia. Mitä sitten neuvotteluissa olisi voitu tehdä toisin, sitä kai voi ainoastaan jossitella.
jos nl:n ajatus oli vain varustautua Saksaa vastaan ja sen ei olisi tarvinnut hajottaa voimiaan vaan keskittyä Saksaan, olisiko Saksa ehtinyt tehdä vähemmän kauheuksia?
Ettei pääse unohtumaan kuka ja mikä Heikki Tala todellisuudessa on.
Tässä lehtiartikkeleita Heikki Talasta ja suomalaisuuden liitosta.
Ilkka Luukkonen, Maaseudun Tulevaisuus:
Minne menet, Suomalaisuuden Liitto?
15.5.2006
Ilkka Luukkonen: "Suomalaisuuden liitosta on tullut nationalistien puuhanurkka, jonka toiminta näyttää rajoittuvan ruotsin kielen vastustamiseen."
Suomalaisuuden Liitto täytti viime viikolla sata vuotta. Järjestö perustettiin aikana, jolloin suomalaisuus oli vastikään keksitty ja hegeliläinen kansallisvaltion ihanne levinnyt tännekin. Perustamispäiväksi valittiin suomalaisuusmies J.V. Snellmanin syntymäpäivä.
Liitto päätti edistää suomen kieltä, kulttuuria ja tiedettä ja saada kansan tuntemaan, että on arvokasta olla suomalainen. Liitossa ovat vaikuttaneet monet nimimiehet, joista vähäisimpiä eivät ole Urho Kekkonen, J.K. Paasikivi, Kustaa Vilkuna ja Juhani Aho.
Näin komeaa taustaa vasten voisi pitää yllättävänä, että liiton vuosipäivä huomioitiin monissa lehdissä korkeintaan pikku-uutisella. Tosin Hufvudstadsbladet haastatteli näyttävästi liiton puheenjohtajaa Heikki Talaa, mutta artikkeli ei ollut kovin ylistävä. Syy lienee se, että ruotsin vastustaminen on Talan johtaman järjestön missio.
Suomenmaa-lehti juhlisti liiton vuosipäivää julkaisemalla liiton entisen pääsihteerin Kai Huovinmaan kirjoituksen, jossa tämä haukkui vanhan järjestönsä lyttyyn.
Huovinmaan mielestä Suomalaisuuden Liiton toiminta on merkityksetöntä ja ällöttävää puuhastelua, jonka ytimessä on ruotsinkielisiin kohdistuva syrjintä eli ”sekoilu kielirasismeineen”.
Huovinmaa muistuttaa liiton hienosta historiasta. Liiton liepeiltä ovat saaneet alkunsa Suomen Kulttuurirahasto, tiedeakatemia ja Väestöliitto, minkä lisäksi suomalaista kirjallisuutta on tuettu merkittävästi.
Nykyään toimintaa ohjaavat vanhentuneet näkemykset, Huovinmaa toteaa. Hän luonnehtii liiton nykyistä johtoa värikkäin sanankääntein.
”Nyt ’Suomalaisuuden Liittoa’ voi kuvata resiinaksi, jossa hiipuvaa vauhtia louskuttaa pari pesäpallofilosofia rohdinpaita päällään ja väinämöispäähineet päässään. Resiina on heinittyneellä sivu- eli pistoraiteella, ja sen päässä näkyy viimeinen ja resiinan lopullisesti pysäyttävä puinen stoppari.”
Huovinmaa ansaitsisi kielenkäytöstään Suomalaisuuspalkinnon. Sitä hänelle ei valitettavasti enää voida myöntää – Suomalaisuuden Liitto on lopettanut palkinnon jakamisen.
On helppo olla Huovinmaan kanssa samaa mieltä Suomalaisuuden Liiton toiminnasta. Kymmeniä vuosia jatkuneen sivistyksellisen taipaleen jälkeen liitosta on tullut nationalistien puuhanurkka, jonka näkyvä toiminta näyttää rajoittuvan ruotsin kielen vastustamiseen.
Liitolle tekee mieli esittää pari tarkentavaa kysymystä. Eikö suomen kielen asemalle ole monin verroin vaarallisempaa, että virkamies- ja kaupankäyntikieleksi on vakiintumassa englanti? Nyt tehdään siis vapaaehtoisesti sama, mitä Venäjä yritti sata vuotta sitten väkisin, vain eri kielellä.
Toiseksi, jos Suomi syrjii kielivähemmistöään, miten se voi EU:ssa vaatia itselleen mitään vähemmistöoikeuksia?
Suomalaisuuden Liitto saattaisi vastata tähän, että ongelma ratkeaa eroamalla EU:sta. Arvelu perustuu siihen, että liiton hallituksessa istuvat perussuomalainen Jussi Niinistö ja sitoutumaton perussuomalainen Jarmo Mero. Heidän puolueensa on tunnetusti voimakkaan EU-kriittinen.
Jos perussuomalaiset jatkavat maihinnousuaan tähän vanhaan sivistysjärjestöön, nähdään ehkä päivä, jolloin Suomalaisuuden Liiton nimeksi vaihdetaan Perussuomalaisuuden Liitto.
Ihmisillä on taipumus kiintyä kotiseutuunsa ja kieleensä ja pitää niitä arvokkaina. Joku voi löytää suomalaisuudesta myös yksityiskohtaisempia piirteitä, siis jotain absoluuttisen hyvää, joka näyttää saavan alkunsa Suomesta tai suomalaisesta traditiosta. Ne asiat voivat olla tällaisia: Väinö Linnan kuvaus kovennettua seisovista sotilaista, Jari Litmasen pallosilmä, kuivahkon kankaan männikkö toisen harvennuksen jälkeen, Tuomari Nurmion Punainen planeetta, Punkaharju, Remeskylän palvikinkku tai Martti Suosalon roolityöt.
Useimpien kansallistunne rakentuukin etupäässä myönteisten seikkojen varaan. Heidän lisäkseen on joitakin, onneksi vain muutamia, joiden mielestä suomalaisuuden ydin on kantaa kaunaa ruotsinkielisiä kohtaan.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sanomalehti Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja Helena Tahvanainen:
Suomalaisuutta ei saa varata vain suomenkielisiä varten
Suomalaisuuden liitto on minun mielessäni ollut aina kielenmukaisten uusien sukunimien suosittelija ja oikeiden liputustapojen vaalija. Olen ollut sinisilmäinen ja naiivi.
Pääsiäisen alla työpöydälleni päätyi liiton lehti Suomen mieli. Ryhdyin lukemaan sitä, sanoisinko, puhtain ja avoimin sydämin. Mutta silmäni revähtivät sepposen selälleen.
Hurjempaa kiihotusta kansanryhmää vastaan en ole nähnyt edes skinien muinoisissa monisteentekeleissä.
Minulle suomalaisuus on ollut aina sitä, mitä ruotsiksi kuvataan sanalla finländare: Suomessa asuvien ihmisten suomalaisuutta riippumatta siitä, mitä kieltä he puhuvat.
Suomenkieliset, ruotsinkieliset, saamenkieliset, romanikieliset, nykyisin myös moninaisten muiden kielten puhujat, joilla on Suomen kansalaisuus - ja joiltakin se saattaa jopa puuttua, sillä byrokratia voi olla joskus vielä ihmismieltäkin hitaampi. Niin sydän kuin elämäntilanne saattavat hitsata ihmisen suomalaiseksi ennen kuin virallinen todistus siitä saadaan allekirjoitettua.
Mutta Suomalaisuuden liitolle suomalaisuus on rajattu pois ainakin ruotsinkielisiltä kansalaisilta.
Tai ainakin everstiluutnantti evp. Kauko Sipponen kirjoittaa: Kun toivottavasti pian saamme eduskuntaan sellaisen enemmistön, jolla on kykyä ymmärtää myös suomenkielisen enemmistön etu, voidaan yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä poistaa ruotsinkielisen vähemmistömme kaikki erikoisoikeudet ja palauttaa Ahvenanmaalle voimaan Suomen laki.
Sipposen kirjoitus on otsikoitu osuvasti: Pakkoruotsi - Suomen talouden salakavala syöpä
Suomalaisuuden liittoa piinaa patologinen kauna ja viha ruotsin kieltä ja sen opettamista kohtaan. Siitä voisi olla hyvin lyhyt askel vihaan ruotsin kieltä puhuvia kohtaan, jos eläisimme epävakaammassa yhteiskunnassa ja epävarmemmassa maailmanajassa - niin kuin esimerkiksi toista maailmansotaa edeltäneessä.
Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja, dosentti Heikki Tala vakuuttaa, että pakkoruotsi saadaan pois Suomen kouluista. Liiton lehti onkin kauhistuttavan innostunut siitä, että ruotsin kielen pakollisuus ylioppilaskirjoituksissa ollaan poistamassa. Samalla se oikoo mutkia suoriksi uutisoidessaan ja kommentoidessaan lukiolaisten mielenosoituksia ylioppilastutkintojärjestelmän muuttamiseksi.
Suomen mielen pääkirjoituksessa Tala kirjoittaa: Maaliskuun 16. vuonna 2004 jää historiaan nuorison tahdonvoimasta. Kymmenet tuhannet lukiolaiset järjestivät silloin valtakunnallisen mielenosoituksen. Nuoriso on jälleen kerran noussut vaatimaan perusteltuja oikeuksiaan.
Toivottavasti olen oikeassa uskoessani, että valtaosalle mieltään osoittaneista lukiolaisista ei tullut mieleenkään, että heidän mielenilmaustaan käytettäisiin sellaisen propagandan astinlautana, jonka avoimena tavoitteena on syrjäyttää ruotsia äidinkielenään puhuvien suomalaisten perustuslailliset oikeudet.
Oikeudet, joista suomenkielisille ei ole mitään haittaa ja Suomelle lopulta pelkkää hyötyä.
Vuoteen 2002 asti Suomalaisuuden liitto sai toimintaansa valtionapua. Talan sanojen mukaan valtionavun likvidoi ministeri Ville Itälä (kok.). Olisi skandaali, jos hän ei olisi niin tehnyt.
Suomalaisuuden liitto sai 100 000 veronmaksajien euroa nimivalistukseen ja toiset 100 000 euroa lippuvalistukseen. (Summat ovat markkoja toim.huom.)
Jäljellä on vielä 1 500 euron avustus valtakunnallisen lipunnostotilaisuuden järjestämiseen itsenäisyyspäivänä. Tämäkin avustus on ehdottomasti poistettava.
Suomen lippu pitää nostaa salkoon niin, että se hulmuaa kaikille suomalaisille.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Pekka Mikkola Kaleva-lehden kolumnissaan 16.3.2006:
Suomalaisuuden liiton kannattaisi harkita nimensä muuttamista
Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi pahoitteli pari päivää sitten haastattelua, joka julkaistiin järjestön Opettaja-lehdessä. Lehti antoi sivuillaan tilaa Suomalaisuuden liiton puheenjohtajalle Heikki Talalle, joka tilaisuuden tullen laukoi ilmoille omat ja liittonsa kielipoliittiset mielipiteet.
Lyhyehkössä haastattelussa tulenarin oli Talan repliikki, jonka pränttääminen lehteen suututti ainakin osan OAJ:n ruotsinkielisistä jäsenistä. Tala puhui "liiton lopullisesta tavoitteesta, virallisesta yhden kielen Suomesta Ahvenanmaata myöten".
Suomessa kaikilla kiinnostuneilla on oikeus kokoontua ajamaan läheiseksi kokemaansa aatetta vaikkapa sellaisessa järjestössä, jonka nimi on Suomalaisuuden liitto. Näitä ihmisiä on joitakin satoja. Järjestö antaa nettisivuillaan ja julkaisuissaan asiallisia ohjeita liputuksesta, mutta on siellä paljon muutakin. Valitettavasti.
Kun liiton kannanottoja on seurannut viime vuosina, ei voi välttää vaikutelmaa, että kohta sata vuotta täyttävän järjestön nimi on epätarkka. Oikeampi olisi Kiihkosuomalaisuuden liitto. Tai: Ruotsin kielen vastaisuuden liitto. Tai vielä pitempänä vaikkakin hiukan kankeana versiona: Ruotsin valtion ja ruotsin kielen, suomenruotsalaisuuden ja kaiken muunkin ruotsalaisuuteen edes hiukan vivahtavien seikkojen vastaisuuden liitto.
Liiton käyttövoimana ei siis ole vain ruotsin kielen virallinen asema Suomessa, vaan se näkee Ruotsin valtionkin entisenä Suomen riistäjänä ja nykyisenä vehkeilijänaapurina. Liiton tuoreessa Suomen mieli -lehdessä puheenjohtaja Tala kirjoittaa:
"Ruotsin suurlähettiläs ja kulttuuriattasea seuraavat haukan katsein Suomen kielipolitiikan muutoksia ja Ruotsi suunnittelee parhaillaan uusia siirtoja ruotsin kielen aseman vahvistamiseksi Suomessa."
RKP:n europarlamentaarikkoa Henrik Laxia kutsutaan liiton lehdessä "suomenmaalaiseksi", ei siis suomalaiseksi. Lax puhuu erinomaista suomea, mutta se ei liitolle riitä. Minkähänlaisia syntisäkkejä liitolle mahtavat olla Luodon, Korsnäsin tai Hammarlandin kuntien vanhukset, jotka yksinkertaisesti vain eivät osaa suomea käytännössä lainkaan.
Jos liittoa pitää yrittää kehua, niin onhan se ainakin periaatteissaan tinkimätön, äärimmäisyyksiin asti. Liitto ei ole enää vuoden 2002 jälkeen saanut valtionapua, jonka perusteena oli järjestön puolivirallinen asema liputuskulttuurin ylläpitäjänä. Tuen katkaisun syynä oli, ettei liitto halunnut antaa liputusneuvontaa ruotsin kielellä.
Tinkimättömyyskin on kyllä hiukan kyseenalainen syy kehua, kun muistaa, kuinka pahaa jälkeä kaikenlainen kansalliskiihkoilu ja vähemmistöjä vastaan lietsottu kauna on historian aikana synnyttänyt.
---------------------------------------