Nykyään uskontotieto on tullut käytännössä vapaa-ehtoinen oppiaine koska sen voi koulussa korvata myös elämänkatsomustiedolla.
Tämä on kuitenkin väärin. Uskontotieto on universaalisuudestaan johtuen osa yleissivistystä, vaikkakin sen tärkeydestä voidaan toki keskustella. Uskonnon opetuksessa ja oppimisen arvioinnissa oppilaan vakaumuksella ei ole mitään väliä. Myös ateisti voi olla kiinnostunut esimerkiksi kirkkohistoriasta ja saavuttaa oppimisessa loistotuloksia.
Opetuksen tavoitteena ei myöskään ole käännyttää ketään. Opettajaa tuskin oppilaan vakaumus paljoa kiinnostaa. Uskontotietoa opetetaan aivan samalla tavoin objektiivisesti kuin mitä tahansa muuta oppiainetta.
Tietysti voidaan kysyä miksi uskontotiedon opetuksessa painotetaan juuri kristinuskoa. Tähänkin on yksinkertainen ja looginen selitys. Eihän maantiedon tunnillakaan tutustuta niin tarkasti vaikkapa Ugandan kuin Suomen oloihin. Ja historian tunneillakin käsitellään eniten kotimaan historiaa (esimerkiksi Kiinan historiaa ei käsitellä juuri ollenkaan).
Näin on luonnollista että uskonnontunneista leijonan osan syö kristinuskon opetus. Onhan juuri kristinusko vaikuttanut suomalaisten elämään kaikkein eniten.
Mutta myöskään muiden uskontojen opettamista ei unohdeta. Maailman pääuskonnoille on varattu 1/3 yläasteen uskonnon oppimäärästä. Uskonto on tärkeä osa kulttuuria, ja ihminen, joka ei tunne ja ymmärrä muita uskontoja, ei voi täysin ymmärtää toisten kulttuuriakaan.
Tämä on kuitenkin väärin. Uskontotieto on universaalisuudestaan johtuen osa yleissivistystä, vaikkakin sen tärkeydestä voidaan toki keskustella. Uskonnon opetuksessa ja oppimisen arvioinnissa oppilaan vakaumuksella ei ole mitään väliä. Myös ateisti voi olla kiinnostunut esimerkiksi kirkkohistoriasta ja saavuttaa oppimisessa loistotuloksia.
Opetuksen tavoitteena ei myöskään ole käännyttää ketään. Opettajaa tuskin oppilaan vakaumus paljoa kiinnostaa. Uskontotietoa opetetaan aivan samalla tavoin objektiivisesti kuin mitä tahansa muuta oppiainetta.
Tietysti voidaan kysyä miksi uskontotiedon opetuksessa painotetaan juuri kristinuskoa. Tähänkin on yksinkertainen ja looginen selitys. Eihän maantiedon tunnillakaan tutustuta niin tarkasti vaikkapa Ugandan kuin Suomen oloihin. Ja historian tunneillakin käsitellään eniten kotimaan historiaa (esimerkiksi Kiinan historiaa ei käsitellä juuri ollenkaan).
Näin on luonnollista että uskonnontunneista leijonan osan syö kristinuskon opetus. Onhan juuri kristinusko vaikuttanut suomalaisten elämään kaikkein eniten.
Mutta myöskään muiden uskontojen opettamista ei unohdeta. Maailman pääuskonnoille on varattu 1/3 yläasteen uskonnon oppimäärästä. Uskonto on tärkeä osa kulttuuria, ja ihminen, joka ei tunne ja ymmärrä muita uskontoja, ei voi täysin ymmärtää toisten kulttuuriakaan.
Vastaukset 25
Vanhimmat
pitäisi lisätä?
Puhut samassa lauseessa uskonnon tiedosta ja uskonnon opettamisesta.
Katsos kun ne on kaksi ihan eri asiaa,tiedon opettaminen on aina suositeltavaa, uskonnon opetus taas ei kuuluisi kouluille ollenkaan.
Tieto on hyvin perusteltua TOSI uskomu, eli aito tieto on erotettava luulosta.
Uskonnon opettaminen on opettaa uskomaan.
Oppikirjat pitäisivät olla aikakauden parhaaseen tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa, siis mahdollisimman luotettavasti perusteltua ja totuudenmukaista.
Valheitten,uskomusten, taikauskon opettaminen ei kuulu koululaitokselle.
Miksei saunatonttutarinoita opiskella pakollisena kouluissa? Eikö niihin usko tarpeeksi ihmisiä täällä Suomessa?
Ei usko.
Ei tunnustuksellista uskonnonopetusta,uskonnolla on jo aiheutettu tarpeeksi pahaa ihmiskunnalle. Mikään muu aate ei ole aiheuttanut niin paljon ihmisuhreja maailmassa kuin juuri uskonto. Uskonnoissa on mielenkiintoista ainoastaan polyteistinen jumalkäsitys. En tarkoita että olisin samaa mieltä niiden kanssa. Yhdessä asiassa vanhat uskonnot olivat rikkaampia kuin nykyiset uskonnot. Ne olivat suvaitsevaisempia muita uskontoja kohtaan ja olihan heillä jumaliakin huomattavasti enemmän, mikäli jumalien määrä on rikkaus.
Kommunismin uhreista ei ole tarkkoja tietoja, mutta paljon niitä on. Seuraavaksi tuhoisin aate on feminismi. Vaikka feminismi ei ole suoranaisesti aiheuttanut kuolonuhreja, on se yleisellä tasolla tuonot epäsuorasti paljon surua ja tuskaa sinne minne on ehtinyt.
Lue:
http://www.sunpoint.net/~kolbjan/mielipuolinen_mieli.htm
Uskonnon avulla on tuhottu ihmisiä jo tuhansia vuosia. Kommunismi tuskin on vaikuttanut sataakaan vuotta. Luepa tarkemmin historiaa ja varsinkin uskonnon historiaa.Kommunismi tuskin tuhöaa tänään ketään mutta uskonto kylläkin.
Eikö puhe ollut opettamisesta?
Ja nimenomaan tiedon opettamisesta, aatteet ja ismit ja niiden aatteellinen opettaminen ei kait kuulu koulun tehtäviin, sen enempään kuin huuhaa tiedon opettaminen, miksi siis uskonnon opettaminen kuuluisi?
tulisi opettaa mm. seuraavia tosiasioita:
- Sinä et ole yhtä kuin mielesi. Et vielä ymmärrä tätä tosiasiaa, koska et ymmärrä, että mielesi on ottanut sinut hallintaansa ja sinä näet kaiken menneisyydestä käsin ja kuvittelet jatkuvasti tulevaisuutta. Olet unohtanut nykyhetken, siksi turhaudut, hermostut ja kärsit tuolla tiellä, jolta kukaan ei ole koskaan löytänyt tasapainoa eikä rauhaa, eikä tule löytämäänkään.
- Mielesi ei näe todellisuutta sillä se on sokea nykyhetkelle. Se näkee kaiken menneisyyden roskakasan lävitse. Se näkee kaiken mieltymysten, vaikutelmien, luokitelmien, erittelyn, uskomusten, ajatus- ja asennemallien ja mielipiteiden lävitse.
- Todellisuudessa ei ole mielipiteitä. Todellisuudessa ei ole väärää, eikä pahaa. Kaikki väärä ja paha ovat mielen luomuksia.
- Todellisuudessa ei ole mieltymyksiä eikä antipatioita. Ne ovat kaikki mielikuvituksesi luomuksia.
- Sinun perusolemuksesi ei rakennu menneisyyden varaan. Sinä olet aina uusi, niin kuin elämä on aina, hetkestä hetkeen, uusi.
- Kuolema on tyhjää tilaa ennen elämää ja sen jälkeen. Tyhjää tilaa on enemmän kuin ainetta, kuolemaa on enemmän kuin elämää, hiljaisuutta on enemmän kuin melua.
- Ihmiskunnan tilanne on nyt se, että ihmislaji on samaistanut itsensä omaan mieleensä ja näin mieli on ottanut ihmisen hallintaansa ja muuttanut hänet mekaaniseksi koneeksi, itsekeskeiseksi robottiajattelijaksi. Näin ollen nykyihmisestä on muodostunut maapallon historian vaarallisin hirviö. Meidän tehtävämme on herättää itsemme oivaltamaan tämä uni, jossa elämme. Vain siten voimme jälleen herättää oivalluskykymme, kokonaisvaltaisen elämisen ja olemisen kyvyn. Meidän tehtävämme on jälleen palauttaa ihminen mielen hallinnasta tähän hetkeen. Jokainen aloittakoot itsestään.
voi olla ilman menneisyyttä ja todellisuutta.
Mieli ei ole mikään omassa ajassa kelluva "olio" irrallaan menneisyydestä tai todellisuudesta.
Tosiasioita tulee opettaa, sinun teesisi ei vai ole mitään tosiasioita.
Se, mitä tarkoitan mielellä, voisi olla tarkemmin otettuna nimeltään persoonallisuus. Ihminen ei syntynyt persoonallisuuden kanssa. Persoonallisuus on naamio, joka on ulkoisella painostuksella puettu ihmisen kasvoille - peittämään todellisen ja totuudellisen ihmisen. Ihmislapsi ei voinut puolustautua tuota painostusta vastaan, vaan otti naamionsa vastaan ja ryhtyi vähitellen pitämään noita naamion epävakaasti vääntelehtiviä tai ilottomia kasvoja ominaan.
Persoonallisuuden naamiosta muodostuu pian suurin taakka, jota ihminen kantaa elämässään - teeskentelemisen taakka. Sen ylläpitäminen raskauttaa häntä ja imee hänestä elämän. Jos joku tahtoo tai pyrkii poistamaan tuon naamion, tai on sen poistanut kokonaan, on monien silmissä hullu tai hurahtanut. Sellainen totuudellisuus on kautta aikain joutunut kärsimään vihamielisyyttä ja väkivaltaa.
Persoonallisuus tekee sinusta huolestuneen ja emotionaalisen. Se on syynä mielialoihisi ja epävarmuuteesi, masennuksiisi ja kurjiin kausiisi. Se hämmentää mielesi. Se pelkää tulevaisuutta ja kokee syyllisyyttä tai katumusta menneisyyden suhteen. Se muuttuu välinpitämättömäksi, ikävystyneeksi tai rauhattomaksi tässä hetkessä. Se on odottamaton varjo, joka hiipii sinun ja kumppanisi välille. Se on viekkaus ja oveluus, joka näkyy silmissä. Se elää kaikenlaisista kiihokkeista, hyvästä ja pahasta, masennuksesta ja jännityksestä.
Ja se pelkää yli kaiken tulevansa nähdyksi -- paljastetuksi sinä huijarina ja asioiden pilaajana, joka se on.
Tästä huolimatta persoonallisuudella on oma paikkansa ja tehtävänsä. Se on kurja isäntä mutta hyvä palvelija. Palvelija ei vain saa enää hallita elämäämme. Se on pilannut sitä tarpeeksi kauan.
Siteeratakseni Barry Longin mestariteoksen "Vain pelko kuolee" takakantta:
"Et voi rakastaa sekä elämää että maailmaa. Sinun on tehtävä valinta. Rakkaus maailmaan hämärtää rakkautesi elämään. Kun et enää tarvitse maailman tuskaa, et myöskään tarvitse sen valheellista nautintoa. Koet luonnollista iloa elämästä, joka ei lopu koskaan."
Ellet vielä tiedä, että tämä on totta, tulet tietämään. Ota selvää. Palaan asiaan ehkä viikon päästä.
> elleet tiedä, että tämä on totta, tulet tietämään<
Tiedän jo nyt sen olevan pelkää huuhaata.
Tarvitsematta ottaa selvää, huuhaa ei muutu viikossa, paalaat asiaan tai et.
>se mitä tarkoitan mielellä, voisi olla tarkemmin otettuna nimeltään persoonallisuus<
Sitten on parasta sanoa, mitä tarkalleen tarkoittaa.
Siitä hulimatta persoonallisuus ei ole irrallaan "menneisyydestä" eikä ole irrallinen olio todellisuudesta.
Ihminen varmasti sai syntyessään osan persoonalisuudestaan geenien mukana.
Persoonaallisuus ei ole mikään naamio, jonka voisi riisua ja josta paljastuisi todellinen totuus.
Eipä voisi olla pahempaa huuhaata.
En tiedä miten naamasi värähtelee tai onko ne ilottomat, mutta omasi se on kuitenkin.
Persoonallisuus voi olla taakka,tai sitten ei.
jos se on taakka, on kyseessä sairaus, luonne vikaisuus. (persoona patologia)
Olisiko sinun syytä käydä psykiatrisella vastaanotolla?
Minun persoonallisuus ei huolestuta minua ollenkaan, eikä mielialanikaan ole ollenkaan epävarma.
En myöskään ole masentunut, eikä minulla ole kurjia kausia, eikä mieleni ole mitenkään hämmentynyt.
en pelkää myöskään tulevaisuutta enkä koe syyllisyyttä tai katumusta menneisyyden suhteen.
Päin vastoin.
Mielestäni sinulla on ongelma, ja paha, oman persoonallisuutesi kanssa ja ajatuksesikin harhailee outoja "latuja".
Kun siteraa jotakin, kannattaisi ehkä lukea muutakin kun takakansi.
Epäilen onko Barry Longin "mestari teos" muutenkaan sopivaa luettavaa sinulle.
Aku Ankka voisi olla?
Kiitos huolenpidosta. Mainittakoot, että useimpien ihmisten näkökantilta voin vähän liian hyvin ;) Ja mukava kuulla, että olet puhtaasti tyytyväinen elämääsi, se on näet harvinaista tässä maailmassa. Olet sukupuuttoon kuolevaa lajia. (Tai sitten horkkaunessa.)
> Siitä hulimatta persoonallisuus ei ole
> irrallaan "menneisyydestä" eikä ole irrallinen
> olio todellisuudesta.
Se on enemmän tai vähemmän irrallinen todellisuudesta ja useimmiten sitoutunut lähinnä menneisyyteen. Hallitsematon persoonallisuus on naamio, joka riisuutuu, kun ihminen palauttaa tajuntansa nykyhetkeen, puhtaaseen läsnäoloon, puhtaaseen intelligenssiin; tietoisuuteen, joka on tässä ja nyt siellä, missä keho on. Tietoisuus on siellä, missä keho on - ei menneisyydessä, ei mielikuvituksessa, siis ei mielessä. Mielen tulisi olla tietoisuuden työväline. Mutta kun ihminen on samastunut mieleen, hän ei voi nähdä sen taakse, ja luulee siten, ettei sen takana ole mitään. Silloin hän ei voi nähdä omaa itseään. Tätä minä tarkoitan 'unella'.
Oletko miettinyt, kuinka vastasyntynyt vauva voi maata ilman ulkopuolisia virikkeitä, tyhjyyteen tuijottaen, ja jokellellen onnellisena ja autuaana? Se ei johdu tietämättömyydestä, tiedostamattomuudesta tai ymmärtämättömyydestä. Se ei johdu todellisuuden heikosta tiedostamisesta; päinvastoin. Vauva aistii oman ruumiinsa luonnollisen ilon, ilon omassa ruumiissaan. Vauvan vastustamaton ja suloinen hymyily ilmaisee sitä jatkuvaa autuutta, jota se kokee omasta todellisesta itsestään.
Vastasyntynyt lapsi on "persoonaton", hän on eheä. Häntä ei ole vielä riistetty luonnollisesta sisäisestä rauhasta, rakkauden tilasta, eli lapsen huomiota ei ole vielä käännetty erilaisiin ohimeneviin ärsykkeisiin: helistimien ääniin, liikkuvien värien ja vääntelehtivien kasvojen näkemiseen, kankaisten nukkejen kosketukseen tai rakastavien halausten fyysisen puristuksen tuntemiseen. Tämä kuitenkin tapahtuu pian. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää tai ongelmallista, vaan ongelma on se, että tämän jälkeen vain hyvin harvoin lapsen kullanarvoinen sisäinen tila saa osakseen jonkin tietoisen vahvistuksen, tunnustuksen tai osanoton. Tämä tila kuolee laiminlyönnin ja välinpitämättömyyden takia alkuunsa.
Lastenhoidon ja perhe-elämän rutiinit opettavat lasta vähitellen tunnistamaan ja sitten luottamaan näihin keinotekoisesti aikaansaatuihin tunteisiin siitä, mikä sitä sattuu miellyttämään tai olemaan miellyttämättä ulkomaailmassa. Se unohtaa oman todellisen itsensä ja jättää sen taakseen menettäen tietoisuutensa siitä. Aistillisen jännityksen etsimisestä tulee sille elämäntapa. Lapsesta tulee yhä suuremmassa määrin tyytymätön ja vaativa; hän alkaa haluta tietämättään mitä haluaa.
> Ihminen varmasti sai syntyessään osan
> persoonalisuudestaan geenien mukana.
Geenien vaikutus on suuntaa-antava, ne antavat yksilölle suunnan, yksilöllisyyden. Nähdäkseni geeniperimä ei itsessään luo sitä "persoonaa", johon tässä olen viitannut. Se on ympäristön aikaansaannosta. Mutta "persoonan" muovauduttua geeniperimä vaikuttaa osaltaan senkin ominaisuuksiin ja painotuksiin.
> Persoonallisuus voi olla taakka,tai sitten ei.
> jos se on taakka, on kyseessä sairaus, luonne
> vikaisuus. (persoona patologia)
> Olisiko sinun syytä käydä psykiatrisella
> vastaanotolla?
Arvoitettu huippututkija Erick Fromm sanoi aikoinaan painokkaat sanat ihmisen tilasta: "Kaikki me olemme enemmän tai vähemmän mielisairaita, jokainen meistä on enemmän tai vähemmän unessa." Hän ei sano tätä irrallisena lausahduksena, vaan tutkijan perusteltuna päätelmänä.
http://www.coping.org/courses/theories/theorieslinks.htm#Fromm
http://www.barrylong.org
No NYT lähden sille lomalle :)
tekee siis lomalle?
Mutta kun mielestäsi "mieli onkin persoonallisuus"?
"ja et ole yhtä kuin mielesi"
Oleko irti mielestä eli persoonallisuudesta? aika veijari.
No ota nyt kuitenkin lomalle mukaan, sekä mieli että persoonallisuus, ei ole niin "irrallinen" olo.
En tiedä missä ja miten olet tukinut tai saannut tutkittua tulosta tuosta vauvan jatkuvasta autuudesta, mutta uskoisin vauvan olevan tyytyväinen saatuaan riittävästi ravinto, lämpöä jne.
Lapsi ei ole persoonaton, mutta vastasyntynyt tuskin viellä aistii sisäisestä rauhasta ja tuunteetkin ovat viellä sen verran kehittymättömät, että tuskin voidaan puhua rakkaudesta.
Erilaisia ärsykkeitä vauvva aistii lisääntyvässä määrin päivä päivältä.
"kullan arvoinen sisäinen tila", taitaa olla omia uskomuksiasi.
Jos arvostettu tutkia on sitä mieltä,että kaikki on enemmän ja vähemmän mielisaitaita, mihinkähän hän sitten vertaa, siis mistä terveen malli?
> uskoisin vauvan olevan tyytyväinen
> saatuaan riittävästi ravinto, lämpöä jne.
Niinpä niin. Mutta annas kun vekara kasvaa ja oppii 'ihmisten tavoille', niin yhä harvemmin hän on todella tyytyväinen pelkästään täytettyään luonnolliset tarpeensa.
> Lapsi ei ole persoonaton, mutta vastasyntynyt
> tuskin viellä aistii sisäisestä rauhasta ja
> tuunteetkin ovat viellä sen verran kehittymättömät,
> että tuskin voidaan puhua rakkaudesta.
Ensiksikin tässä on erotettava 'persoona' itsetietoisuudesta. Ja rakkaus kiintymys-emootiosta.
Mutta asiaan. Tietääkseni lapsella on syntyessään vain kaksi pelkoa: putoamisen ja kovien äänien pelko. Hänellä ei ole vielä 'persoonallisuutta', sillä hän ei pelkää, että joku voisi aiheuttaa hänelle häpeää tai loukata hänen "tunteitaan". Hän ei ole vielä oppinut luomaan heiveröisiä psyykkisiä kainalosauvoja, joilla voisi vaivihkaa huitoa vastaan tulevia ihmisiä, ja joilla pitää pystyssä omaa tyytymätöntä itseään. Tarkoitan suhtautumismalleja, asennemalleja, mielikuvia. Hän ei ole vielä oppinut epäilemään itseään. Hän ei ole vielä oppinut itsetehostusta ja itsekorostusta, eli hän ei ole luonut mielipiteitä ja mielikuvia. Kaikki tämä älyttömyys on vielä oppimatta; vielä hetken.
> Erilaisia ärsykkeitä vauvva aistii lisääntyvässä
> määrin päivä päivältä.
Totta. Sehän on elämää, ei siinä mitään. Mutta kun niistä ärsykkeistä tehdään itse tarkoitus, niin se ei ole elämää. Elämässä ei tarvita viihdykkeitä ja virikkeitä tai nautintoja. Terve mieli ei tarvitse niitä, sillä elämän jokainen hetki tarjoaa tietoiselle ihmiselle suuremman täyttymyksen kuin yksikään nautinto voi tarjota. Mikään viihdyke tai nautinto ei tuo iloa eikä rakkautta. Ilo ja rakkaus ovat jotain paljon hienovireisempää kuin yksikään emootio. Ne ovat elämän virtaa, elämä itse, jossa ihmisen tietoisuus on kehossa aina läsnä, mutta josta hänen mielensä irtautuu. Vain mieli voi irtautua nykyhetkestä, ja ellei sen toimintaa tunneta, ja ellei sitä hallita, se joutuu omilleen, ja luo murheen. Murhe syntyy menneisyyden taakasta ja tulevaisuuden pyrkimyksistä, odotuksista ja peloista.
> Jos kaikki on enemmän ja vähemmän mielisairaita,
> mistä terveen malli?
Terve ihminen on vastuullinen ja rehellinen itselleen. Onneton ihminen on vastuuton ja epärehellinen, sillä hän on onneton. Hän ei ole rehellinen elämänsä olosuhteille. Hän ei suostu rehellisesti ymmärtämään, että hän on tuonut itsensä tähän tilanteeseen ja hänen itsensä tulee myös toimia tässä tilanteessa. Näin ollen hän taistelee elämän virtaa vastaan ja luo onnettomuutta. Ihminen, joka kantaa vastuuta itsestään ja elämästään, ei ole koskaan onneton. Hän ei ole mielessään luonut sellaista rinnakkaistodellisuutta läsnäolevan todellisuuden rinnalle, joka jakaisi tosiasiat miellyttäviin ja epämiellyttäviin tosiasioihin. Tarkoitan kaikkea emootionaalista suhtautumista elämän tarjoamiin haasteisiin. Kaiken järjen ja ymmärryksen mukaisesti elämässä ei ole mitään epämiellyttävää. Epämiellyttävä todellisuus on vain mielen luoma rinnakkaistodellisuus. Ihminen, joka ryhtyy tällä tavoin tietoiseksi, vastuulliseksi ja rehelliseksi elämässä, tulee jättämään kaiken onnettomuuden taakseen.
Asia on näin yksinkertainen: Kun olet rehellinen itsellesi, ongelmasi katoavat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=22000000000798355
eli pelipiteesi vaihtuu aina tarpeen mukaan, onko olo jotenkin irrallinen?
Ensin puhuit "mielestä"
>sinä et ole yhtä kuin mielesi< jne...
Sitten sanoitkin tarkoittavan personalisuutta.
Sitten puhuit vauvasta ja nyt vekarasta sen kasvaessa "ihmisten tavoille".
Totta kait tarpeetkin kasvavat iän myötä, se nyt on maailman luonnollisin asia käsittääkseni?
> ensiksi tässä on erotettava "persoona" itsetietoisuudesta.
Ja rakkaus kiintymys- emotiosta.<
Entä sitten, miten tuo kumosi väitteeni, sinun väittämääsi?
> Tietääkseni lapsella on syntyessään vain kaksi pelkoa:
Putoamisen ja kovien äänien pelko<
Mistä tiedät vastasyntyneen pelot?
Tuo loppu onkin itsestään selvyyttä, mitä sitten, miten se vaikuttaa lapsen kehitykseen vaikkei niitä vauvalla ole?
Ei mitenkään, siis pelkkää joutavaa sanan jorinaa jossa ei ole päätä eikä häntää.
Miten erilaiset vauvvan ärsykkeet hänen kasvaessa ovat "itsetarkoituksia" ja eivät ole elämää ?
Täysin järjetön väite.
Minusta ne ovat väistämättömiä ja kuuluvat nimenomaan elämään.
>elämässä ei tarvita viihdykkeitä ja virikkeitä tai nautintoja<
Ja taas aivan järjetön väite.
Juuri niitä kasvava lapsi tarvitsee, mielen, oppimisen ja aistien kehityksen takia.
> terve mieli ei tarvitse niitä, sillä elämän jokainen hetki tarjoaa tietoiselle ihmiselle suuremman täyttymyksen kuin mikään nautinto voi tarjota<
Ja mikähän se olisi lapselle?
>mikään viihdyke ei tuo iloa eikä rakkautta<
Mitähän ihmettä nyt sekoilet?
Eikö viihdykkeen tarkoitus juuri ole tuottaa iloa?
Rakkautta saadan sen lisäksi vanhemmilta ja muilta ihmisiltä.
>ilo ja rakkaus on paljon hienovirisempää kuin yksikään emootio, ne on elämän virtaa, elämä itse,
jossa ihmisen tietoisuus on aina kehossa läsnä, mutta josta hänen mielensä irtautuu, vain mieli voi irtautua nykyhetkestä ja ellei sen toimintaa tunneta ja ellei sitä hallita, se joutuu omilleen, ja luo murheen<
Siis mitä ilo ja rakkaus on tarkalleen jos ei emootio?
Mitä on elämän virta, elämä itse?
Siis iloa ja rakkauttako?
Mietitkö yhtään mitä kirjoittelet?
Tietoisuus on läsnä silloin kun on "tietoinen"
Tajuton tai koomassa oleva on vähemmän tietoinen ympäristöstään, vai mitä?
Mielen "irtailua" tapahtuu kyllä mielisairauksissa, tunnetaan sen toiminta tai ei.
Väitteesi oli, kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän mielisairaita.
Kysyin mistä sitten terveen ihmisen malli, jos kaikki ovat sairaita? Mihin vertaus perustuu?
En sitä minkälainen hän on, tai pitäisi olla?
Onneton ei viellä ole mielisairas, ei ainakaan tautiluokituksen mukaan.
Ja tuskin onneton tai onnellinenkaan on aina yhtä onnellinen tai onneton, eiköhän ne vaihdu tunnetilojen mukaan ja kuulu normaaliin elämään.
Eli väitteesi," Ihminen joka kantaa vastuun itsestään ja elämästään ei ole koskaan onneton jne.."
On pelkkä klisee, jokaisella ihmisellä on tunnetilat, tunteeton on vain tietokone, vaikka kuinka kantaisi vastuunsa itsestään ja elämästään, niin jokainen on onneton esm.läheisen kuolemasta, sairaudesta jne jne.
Eli teesisi ovat täyttä puppua joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, eli rupeeppa olemaan rehellinen itsellesi ja ala elämään todellisessa maailmassa, murheineen ja iloineen niin huomaat miten monivivahteinen ja rikas elämä on.
Niin yksinkertaista se on.
vaivautua, tekstisi taso tuli jo selväksi.
Kiitos kommenteistasi.
> Ensin puhuit "mielestä"
> >sinä et ole yhtä kuin mielesi< jne...
> Sitten sanoitkin tarkoittavan personalisuutta.
Päätin tässä tilanteessa selventää ja tarkentaa asiaa tällä tavoin.
Persoonallisuus on mielen keksintöä, ulkopuolisella painostuksella luotu pinttymä. Kun mieleen samastunut ihminen ei enää tunne itseään syvällisesti (eikä ymmärrä sellaista edes mahdolliseksi) hän luo itsestään pinnallisen ja häilyvän kuvajaisen. Jollei hän tekisi sitä, hän kokisi itsensä tyhjäksi ja olemattomaksi. Ainakin aluksi. Ja niin hän kokeekin aina, kun tuota heiveröistä ja sokeuttavaa naamiota psyykkisesti loukataan. Alitajuisesti hän pelkää vahingoittuvansa tai kuolevansa, jos tuota kuvajaista häpäistään.
Tämä on tottavie normaalia, mutta väitänpä että luonnollista se ei ole. Kyseessä on elämälle vahingollinen vääristymä ihmisen psyykessä. Ja se on alentanut ihmisolennon arvokkuuden maan tasalle - eläinten tallattavaksi ja matojen myllättäväksi.
> Sitten puhuit vauvasta ja nyt vekarasta sen
> kasvaessa "ihmisten tavoille".
Niin. Ensimmäiset merkit noista 'ihmisten tavoista' alkavat usein näkyä jo muutaman kuukauden kuluttua syntymästä. Alunperin lapsi oli tyytyväinen saadessaan olla oman sisäisen rakkautensa kanssa, kunhan sen luonnolliset fyysiset tarpeet tulivat täytetyiksi. Mutta nyt se tarvitseekin jatkuvaa ja lisääntyvää vakuuttelua - emotionaalista rakkautta, ulkonaisen maailman epäluotettavaa korviketta aidolle rakkaudelle. Äidinrakkaus, vaikkei sekään ole aina luotettavaa, on korvikkeista paras. Lapsi, joka oli henkisesti yksilöllinen ja vapaa, on nyt emotionaalisesti riippuvainen. Siitä on tullut maailman emotionaalinen vanki, pienoiskopio koko muusta onnettomasta ihmiskunnasta.
> Totta kait tarpeetkin kasvavat iän myötä, se nyt
> on maailman luonnollisin asia käsittääkseni?
Tarpeet ovat luonnollinen asia. Aistilliset halut sen sijaan ovat persoonan pakoa todellisuudesta - normaalia, muttei luonnollista. Jokaisessa ihmisessä elää kaipuu tuohon "alkuperäiseen tilaan", jota kutsun rakkauden tilaksi. -Eikä tämä ole fraasi- Mutta useimmat kokevat tuon kaipuun epämiellyttävänä ja muuntavat sen epämääräiseksi haluksi. Halu vaatii tyydytystä ja tyydytystä seuraa aina tyytymättömyys ja uuden tyydytyksen tarve. Näin syntyy oravanpyörä, jota useimmat kutsuvat elämäksi. Onhan se jonkinlaista elämistä, mutta ei erityisen järjellistä, täyttymyksellistä elämää sellaisena kuin se jokaiselle joka hetki kärsivällisesti avautuu.
> Mistä tiedät vastasyntyneen pelot?
En nyt muista lähdettä.
> Tuo loppu onkin itsestään selvyyttä, mitä sitten,
> miten se vaikuttaa lapsen kehitykseen vaikkei niitä
> [persoonallisuuden sivuvaikutuksia] vauvalla ole?
> Ei mitenkään, siis pelkkää joutavaa sanan jorinaa
> jossa ei ole päätä eikä häntää.
Kuvasin vain, mikä kaikki ihmisellä on luonnostaan, ja mikä on myöhemmin syötettyä roskaa.
> Miten erilaiset vauvvan ärsykkeet hänen kasvaessa
> ovat "itsetarkoituksia" ja eivät ole elämää ?
Kun ärsykkeitä tuputetaan lapselle, niin häntä samalla vieroitetaan omasta sisäisestä eheyden tilastaan, joka ON ihmisen perusolemus; jokaisen olennon itseriittoinen tila. Kun lapsen tajunta täytetään lähes yksinomaan noilla ulkoisilla aistiärsykkeillä, niin lapsi lopulta samastuu niihin, jolloin niistä todella tulee elämän tarkoitus joko alitajuisesti tai tunnustetusti.
> Eikö viihdykkeen tarkoitus juuri ole tuottaa iloa?
> Rakkautta saadan sen lisäksi vanhemmilta ja muilta
> ihmisiltä.
Pohjimmiltaan tuo keinotekoisesti tuotettu ilo on vain yksi "itkun" muoto. Aivan kuten kutituksen tunne on kivun alkumuoto. Sitä syvää ja puhdasta iloa, mistä puhun, ei voi tosiaan lokeroida tunteeksi. Se on jotain paljon hienovaraisempaa ja tyydyttävämpää kuin yksikään tunne. Se ei ole tunne sen enempää kuin esim. olemassaolo on tunne. Sinä vain olet. Ilo on yhtä kuin tämä elämä, todellisuus, olemassaolo; se on lähtemätön osa elämää, ja yhdessä elämän kanssa se läpäisee kaiken olemassa olevan.
Teen nyt parhaani vain kertoakseni, mitä tiedän, ja mitä monien kylien ja kansojen tietäjät ovat tienneet jokaisella aikakaudella, jokaisessa sukupolvessa koko tämän mielivaltaisen historianjakson ajan. Siis kenties kymmeniä, satoja, tuhansia vuosia.
> Tietoisuus on läsnä silloin kun on "tietoinen"
> Tajuton tai koomassa oleva on vähemmän tietoinen
> ympäristöstään, vai mitä?
Väitän, että sinä olet puolitietoinen, sillä mieli on peittänyt puolet tajunnastasi. Tuota varjoon jäänyttä tietoisuuden osaa kutsutaan alitajunnaksi. Samalla tavoin kuin joku voi väittää sinulle, että kuu on oikeasti sirpin muotoinen, niin mieli väittää sinulle, että sinä olet nyt täysin tietoinen.
Oletko sinä tietoinen silloin, kun ärsyynnyt tai tulet onnettomaksi jonkin ulkoisen tapahtuman vuoksi? Et. Sinä olet silloin kaikkea muuta kuin tietoinen. Olet myös kaikkea muuta kuin rehellinen tai vastuullinen. Kaiken ärsytyksen ja onnettomuuden voi nimittäin muuntaa tyytyväisyydeksi ja iloksi, kun se tuodaan toden teolla todellisuuden tuomioistuimen eteen. Ärsyyntyneisyys ja onnettomuus jatkuvat juuri niin kauan kuin ihminen antautuu mielipuolen mielensä hallintaan eikä tiedosta niitä itsekeskeisiä ja sokeita ajatuksia, joiden avulla mieli häntä hallitsee. Mieli tosiaan hallitsee ihmistä ajatuksilla ja mielikuvilla. Emootiot taas heijastavat mielen kulloistakin tilaa. Ruumis taas on emootioiden heijastus suuremmassa mittakaavassa, kun se sairastuu, vääristyy ja vanhenee ennenaikaisesti.
Syvällisimmät ajattelijat ja puhdasnäköisimmät näkijät ja tutkijat ovat läpi vuosituhansien voineet omasta kokemuksestaan käsin toistaa nämä totuudet. Nykyaikana nämä tiedot ovat kuitenkin päässeet Parin viime vuosisadan aikana on tapahtumien kulku tuonut nämä tiedot entistä laajemman yleisön, lopulta koko maailman, käsiin ja tietouteen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
> Mielen "irtailua" tapahtuu kyllä mielisairauksissa,
> tunnetaan sen toiminta tai ei.
Mielen hallinnasta irtautumisen tie vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Ellei kyseinen prosessi syystä tai toisesta etene luonnollisesti, ja alitajunta avautuu ennenaikaisesti, saattaa seurauksena olla skitsofrenia tai vastaava nk. mielisairaus.
> ... niin jokainen on onneton esm.läheisen kuolemasta,
> sairaudesta jne jne.
Onpa hyvinkin. Mutta vain ihmismieli ottaa kaikki nuo murheet niskoilleen ja kuljettaa niitä mukanaan läpi koko elämän. Vain ihmisen mieli tukeutuu menneisyyteen luodessaan kuvaa omasta itsestään. Jos mieli tukeutuisi nykyhetken tosiasiaan, sen täytyisi hiljentyä ja luopua valta-asemastaan - luovuttaa se ihmisen tietoisuudelle. Ymmärräthän sinä, että mielikuvituksen maailma on välttämättä erillinen siitä todellisuudesta, missä kehomme ja tajuntamme elävät. Ja mielen maailma on välttämättä mielikuvituksen maailma.
- Siksipä katsoessasi ympärillesi sinä näet vain menneisyyttä;
olet antanut kaikelle näkemällesi koko sen merkityksen, joka sillä sinulle on.
Siksipä et ymmärrä mitään, mitä näet.
- Siksipä et ole koskaan poissa tolaltasi siitä syystä, kuin luulet;
olet poissa tolaltasi, koska näet jotain, mitä ei ole olemassa.
- Siksipä pyrit parhaasi mukaan kumoamaan nämä väitteet;
näet vain menneisyyden, koska mielesi, joka näkee vain menneisyyden,
uskottelee olevansa sinä, eikä tahdo luopua asemastaan.
Mieli on näet arvossaan vain muistamisen, ei tiedostamisen, välineenä. Se on tietoisuuden väline, ei itse tietoisuus. Sillä on kyky kantaa menneisyyttä mukanaan, ja mikäli se toimisi oikein, sinä voisit määrätä, mitä osia menneisyydestä se saa kantaa mukanaan. Jos kuitenkin samaistat itsesi mieleen, jolloin mieli peittää tietoisuutesi, ottaa sinut hallintaansa ja niin sinä näet vain menneisyyden ja kannat mukanasi taakkaa, joka mielivaltaisesti kasvaa alitajunnassasi, eli siinä tajuntasi osassa, jonka mieli on sinulta piilottanut.
> Eli teesisi ovat täyttä puppua joilla ei ole mitään
> tekemistä todellisuuden kanssa, eli rupeeppa olemaan
> rehellinen itsellesi ja ala elämään todellisessa
> maailmassa, murheineen ja iloineen niin huomaat miten
> monivivahteinen ja rikas elämä on.
> Niin yksinkertaista se on.
Tämä maailma nykytilanteessaan lienee täydellinen kuvajainen tuosta ilojen ja murheiden "todellisuudesta", jonne kehoitat minua palaamaan. Siellä iloa on se, mikä miellyttää ja murhetta on kaikki mikä ei miellytä. Mieltymykset ja antipatiat ja niiden jatkuva heiluriliike on normaalia, mutta ei luonnollisia. Sillä eihän todellisuuteen, eli elämän puhtaisiin tosiasioihin yleensä liity mieltymyksiä tai antipatioita? Elämänkokemus ei niitä muodosta, eikä luonnollisilla reflekseillämme ole tekemistä niiden kanssa. Ne perustuvat vain mielen itsetehostukseen, mikä tekee ihmisen mielenrauhan mahdottomaksi.
Kiitän asiallisista kysymyksistäsi!
Vastauksesi olikin sitten täyttää "puuta heinää".
Sotket käsitteet, et ymmärrä niitä, kuvittelet asioita toisiksi kun ne ovat, psygolokiasta sinulla ei ole hajuakaan.
Joten en viitsi enempää noita riepotella.
että olet rehellinen. Kun minäkeskeinen kinastelu mielipiteistä, teorioista ja käsitteistä muuttuu keskusteluksi siitä, mikä kullakin on todellista omassa todellisuudessaan ja elämässään, niin mielen tekee mieli lopettaa keskustelu.
sotket käsitteet.
Keskutelun lopettaminen on eri asia, kuin ruveta käymään kohta kohdalta järjettömiä väitteitä läpi.
Enkä sitäpaitsi usko, että tuo sekoilusi on sinun todellisuutta, pikemminkin mielen harhailua.
meitä kristinuskoon. Kuulostaa uskomattomalta, mutta totta se on!
Noin 10v. sitten kun tuli vielä istuttua koulun penkillä, meillä oli mielenkiintoinen biologian opettaja. Hän oli erittäin syvästi kristinuskoinen. Esimerkiksi evoluutio-opetuksen tämä opettaja hyppäsi kokonaan yli, koska "Evoluutioteorian paikkansa pitävyyttä ei ole todistettu 100%:sti".
Mielenkiintoinen lähtökohta opetukseen. Mitäs jos uskonnonopettaja kieltäytyisi opettamasta kristinuskoa, koska sitä ei ole todistettu 100%:sti oikeaksi uskonnoksi? Siitäkös meteli nousisi.
Moni muukin kohta biologiasta jäi pimeän peittoon koska opettaja tarjoili kirjan oppeihin omia teorioitaan. Ihmettelen vain miten tällainen opetetustapa hyväksyttiin?
En tarvise nyt kommentteja, että "Kyllä kristinusko on todistettavissa täysin varmasti", sillä se ei ole asian pointti. Vaan väärän aineen opetus täysin väärällä tunnilla.
Muistaakseni tämä opettaja lähti myöhemmin lähetyssaarnaajaksi Mosambikiin. Toivottavasti siellä oli hänen opetuksistaan enemmän hyötyä.
Uskonnon opetus tuhlaa lapselta aikaa, jonka hän voisi käyttää paremmin hyödyksi leikkimällä tai oppimalla jotain hyödyllistä.
Uskonnonopetus pitäisi siirtää osaksi historian opetusta tai historian valinnaiskurssiksi.
Uskonto tuhlaa lapselta aikaa, jonka hän voisi käyttää paremmin hyödyksi leikkimällä tai oppimalla jotain hyödyllistä.
Uskonnonopetus pitäisi siirtää osaksi historian opetusta tai historian valinnaiskurssiksi.