Tiedemaailmakin voi laajalti tuudittautua uskomaan todistamattomiin teorioihin, kunnes sitä ravistellaan jollakin uudella tutkimuksella. Tässäpä tällaista uutta tutkimusta, jota ainakin itse pidän suuresti mielenkiintoisena:
- Mcgillin yliopiston Moshe Szyfin &
Michael Meaneyn uusien tutkimusten mukaan
( www.mcgill.ca/headway/fall2006/indepth1/ ) geenit kommunikoivat keskenään, esim. rottien perimä muuttuu enemmän tai vähemmän eliniän aikana suhteessa ympäristöön, elämän tapahtumiin.
Tässä on kenties keskustelunlämmikkeeksi ajatus aiheen tiimoilta:
Jos Szyfin ja Meaneyn tutkimukset pitävät paikkansa, voisi spekuloida, että geenit osaisivat kenties muuttaa perimää "lennosta" sellaiseen suuntaan, joka sopii ympäristöön paremmin.
Tämä olisi huomattavasti nopeampi keino eliöille sopeutua ja kehittyä, kuin silkat yrityksen ja erehdyksen kautta etenevät mutaatiot.
Jos tällainen prosessi olisikin syntynyt mutaation kautta itsessään, sen omaavat eliöt olisivat varmasti nopeasti syrjäyttäneet selviytymiskyvyssä "jähmeällä" DNA:lla varustetut. Sikäli kun elämän synnyn ja kehityksen prosessi on jo täynnä niin hämmästyttäviä rakennelmia, en itse pitäisi aivan kuohuttavana havaintona, jos eliön geenit osaisivatkin reagoida eliölle ja sen jälkikasvulle elämää vaalivalla, edullisella tavalla ympäristöön. Mutta, odotamme kiinnostuksella uusia tutkimustuloksia aiheesta =)!
- Mcgillin yliopiston Moshe Szyfin &
Michael Meaneyn uusien tutkimusten mukaan
( www.mcgill.ca/headway/fall2006/indepth1/ ) geenit kommunikoivat keskenään, esim. rottien perimä muuttuu enemmän tai vähemmän eliniän aikana suhteessa ympäristöön, elämän tapahtumiin.
Tässä on kenties keskustelunlämmikkeeksi ajatus aiheen tiimoilta:
Jos Szyfin ja Meaneyn tutkimukset pitävät paikkansa, voisi spekuloida, että geenit osaisivat kenties muuttaa perimää "lennosta" sellaiseen suuntaan, joka sopii ympäristöön paremmin.
Tämä olisi huomattavasti nopeampi keino eliöille sopeutua ja kehittyä, kuin silkat yrityksen ja erehdyksen kautta etenevät mutaatiot.
Jos tällainen prosessi olisikin syntynyt mutaation kautta itsessään, sen omaavat eliöt olisivat varmasti nopeasti syrjäyttäneet selviytymiskyvyssä "jähmeällä" DNA:lla varustetut. Sikäli kun elämän synnyn ja kehityksen prosessi on jo täynnä niin hämmästyttäviä rakennelmia, en itse pitäisi aivan kuohuttavana havaintona, jos eliön geenit osaisivatkin reagoida eliölle ja sen jälkikasvulle elämää vaalivalla, edullisella tavalla ympäristöön. Mutta, odotamme kiinnostuksella uusia tutkimustuloksia aiheesta =)!
Vastaukset 2
Vanhimmat
...tuollaisen ominaisuuden syntyminen antaisi tietyille lajeille (geenipopulaatioille) valtavan edun kilpailussa.
ovat jo alkaneet osoittaa lajimuunnoksen
merkkejä. Siis ne sammakot jotka tuhovat
kaiken, ja mitkä ihminen toi Australiaan.
Taisi olla vikatikki. Noi sammakot
ovat nyt jo alkaneet elää kuivemmilla
seuduilla, ja kasvaneet kokoa ihan sikana
näin lyhyessä ajassa. Eli niistä taitaa
tulla joku super-sammakkorotu mikä hallitsee
maailmaa... No ei kai nyt sentään...
Tossa on uskovaisille taas kerran todistetta
evoluutiosta.