Islamilainen kulttuuripiiri ei ollut suinkaan sivistymätöntä taikauskoista barbariaa satoja vuosia sitten. Jo tuhat vuotta ennen Darwinia muslimioppineet Kathir, ibn Khauldun, ibn Arabi, ibn Sina ja muutkin muslimitutkijat päätyivät vakuuttavalla määrällä todistusaineistoa samoihin johtopäätöksiin elämän evoluutiosta ja luonnonvalinnasta kuin Darwin omana aikanaan.
Kaikissa muslimikouluissa ja moskeijoissa opetettiin evoluutiota muutama sata vuotta sitten. Eräät länsimaalaiset kuten Darwinin aikalainen Sir William Draper kutsui sitä muhameddilaiseksi evoluutioteoriaksi. Draper jopa piti muslimien evoluutioteoriaa edistyksellisempänä kuin Darwinin teoriaa, koska muslimien versiossa evoluutiosta kehitys lähtee liikkeelle mineraalien avulla.
Islamin pyhä kirja Koraani viittaa siihen, että ihminen tehtiin savesta ja että ihmisen tekemiseen kului pitkä ajanjakso. Muslimioppineet päättelivät Koraanin erään suuran ihmisen luomista ja aikaa koskevien sanojen perusteella, että ihmisillä oli erilainen olomuoto ennen kuin heistä luotiin ihmisiä (kyseiset Koraanin sanat on tulkittu myös toisilla tavoilla):
"Has there not been an endless time span when humans were not even a thing thought of? Verily, it is We who have khalaqed man out of a drop of sperm intermingled (with the female ovum)...We made him a being endowed with hearing and sight (ie; wisdom and reason)." (76:1-2).
Nykyään useimmat koulutetut muslimit hyväksyvät evoluution muiden elämänmuotojen kuin ihmisen alkuperänä, mutta kovinkaan monet heistä eivät usko ihmisen syntyneen evoluution tuloksena.
Syy, miksi monet muslimit alkoivat kuitenkin uskoa Genesiksen tyyppisiin luomiskertomuksiin on siinä, että juutalaiset käännynnäiset toivat omat vanhatestamentilliset luomiskertomuksensa mukanaan. Nämä luomiskertomukset alkoivat sekoittua islamin omiin traditioihin profeetta Muhammedin puheista (hadith). Tällä tavalla varhaisina aikoinaan varsin "evoluutio-opillinen" islam muuttui "kreationistisemmaksi", ja
muslimioppien löydöt evoluutiosta ja luonnonvalinnasta ja ihmisen hitaasti tapahtuneesta syntymisestä edeltävien olomuotojen kautta jätettiin huomiotta yleisesti.
Esimerkkinä juutalaisten käsityksien sekoittumisesta islamiin monet muslimit uskovat, että Eeva tehtiin Aadamin kylkiluusta. Mutta Koraani ei väitä sellaista ollenkaan. Koraani ei edes ilmaise sitä, luotiinko Aadam ensin vai Eeva, Koraanissa ei ole mitään viitettä siitä, että Aadam olisi tehty ensin.
Kristillisen Euroopalle keskiajalla olisi ollut hyvin hedelmällistä ristiretkien tekemisen asemasta tutustua paremmin islamilaisten oppineiden tutkimuksiin. Ehkäpä Euroopassa tiede olisi päässyt etenemään paljon nopeammin ja evoluutio olisi omaksuttu kristilliseenkin traditioon yleisesti jo satoja vuosia sitten.
Kaikissa muslimikouluissa ja moskeijoissa opetettiin evoluutiota muutama sata vuotta sitten. Eräät länsimaalaiset kuten Darwinin aikalainen Sir William Draper kutsui sitä muhameddilaiseksi evoluutioteoriaksi. Draper jopa piti muslimien evoluutioteoriaa edistyksellisempänä kuin Darwinin teoriaa, koska muslimien versiossa evoluutiosta kehitys lähtee liikkeelle mineraalien avulla.
Islamin pyhä kirja Koraani viittaa siihen, että ihminen tehtiin savesta ja että ihmisen tekemiseen kului pitkä ajanjakso. Muslimioppineet päättelivät Koraanin erään suuran ihmisen luomista ja aikaa koskevien sanojen perusteella, että ihmisillä oli erilainen olomuoto ennen kuin heistä luotiin ihmisiä (kyseiset Koraanin sanat on tulkittu myös toisilla tavoilla):
"Has there not been an endless time span when humans were not even a thing thought of? Verily, it is We who have khalaqed man out of a drop of sperm intermingled (with the female ovum)...We made him a being endowed with hearing and sight (ie; wisdom and reason)." (76:1-2).
Nykyään useimmat koulutetut muslimit hyväksyvät evoluution muiden elämänmuotojen kuin ihmisen alkuperänä, mutta kovinkaan monet heistä eivät usko ihmisen syntyneen evoluution tuloksena.
Syy, miksi monet muslimit alkoivat kuitenkin uskoa Genesiksen tyyppisiin luomiskertomuksiin on siinä, että juutalaiset käännynnäiset toivat omat vanhatestamentilliset luomiskertomuksensa mukanaan. Nämä luomiskertomukset alkoivat sekoittua islamin omiin traditioihin profeetta Muhammedin puheista (hadith). Tällä tavalla varhaisina aikoinaan varsin "evoluutio-opillinen" islam muuttui "kreationistisemmaksi", ja
muslimioppien löydöt evoluutiosta ja luonnonvalinnasta ja ihmisen hitaasti tapahtuneesta syntymisestä edeltävien olomuotojen kautta jätettiin huomiotta yleisesti.
Esimerkkinä juutalaisten käsityksien sekoittumisesta islamiin monet muslimit uskovat, että Eeva tehtiin Aadamin kylkiluusta. Mutta Koraani ei väitä sellaista ollenkaan. Koraani ei edes ilmaise sitä, luotiinko Aadam ensin vai Eeva, Koraanissa ei ole mitään viitettä siitä, että Aadam olisi tehty ensin.
Kristillisen Euroopalle keskiajalla olisi ollut hyvin hedelmällistä ristiretkien tekemisen asemasta tutustua paremmin islamilaisten oppineiden tutkimuksiin. Ehkäpä Euroopassa tiede olisi päässyt etenemään paljon nopeammin ja evoluutio olisi omaksuttu kristilliseenkin traditioon yleisesti jo satoja vuosia sitten.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...evoluutioteoria viittaamanasi aikana tai edes Darwinin aikana on ollut mielenkiintoinen hypoteesi, jotka kyllä kuuluvat tieteeseen.
Kuitenkaan emme voine parhaalla tahdollammekaan sanoa, että he "tiesivät" asiaa samalla tavalla kuin "luonnontieteellisiin" mittaus- ym. menetelmiin nykyisin nojaavat evolutionistit "tietävät". Sen ajan tieto ei täytä nykyajan evolutionistitiedon mittapuita - kuten ei Darwininkaan ajan teoria.
Evoluutiohypoteesissa mielenkiintoista on se, että sen piirissä tutkimusta tekevät ovat sitten jälkeenpäin kaivaneet sitä tukevia todisteita esiin - kuitenkin se on ollut heille hypoteesina vallan kyseenalaistamaton - ihan samaan tapaan kuin kreationisteillekin.
Ehkäpä tämä kertoo jotain tieteestä mekanismina: "jos ei veikkaa, ei voi voittaa".
Itse pitäisin vielä useita vastakkaisiakin hypoteeseja esillä aineiston tulkintamahdollisuuksien rikastamiseksi. Mikäli oikeasti tieteen piirissä olisi oltu evoluutiohypoteesille aikanaan yhtä tiukkoja kuin harrastelijaevolutionistit ovat creation / design -hypoteeseille tänään, ei evoluutioteoriaa ja siihen nojaavaa eläintiedettä ja geologiaa olisi niin helposti päässyt kehkeytymään.
Tiede tarvitsee teeseja ja antiteeseja, joskus päässemme synteesiinkin sitten - vielä olemme siitä kylläkin kaukana. Tämä pätee ihan silkkaan fysiikankin alueeseen, saati sitten siihen, että saavuttaisimme holistisesti konsistentin hypoteesiin siitä, mitä on universumi, elämä, ihmisyys, jne.
Eli tämä on vähän hatara peruste evoluution tueksi sinänsä, jos käytetään samoja kriteerejä tietämiselle kuin nykyisin ollaan käyttävinämme, mikä oli se mun alkuperäinen pointti.
Luonnollisestikaan en tarkoittanut kirjoituksessani sitä, että muslimioppineilla tuhat vuotta sitten olisi ollut samankaltaisia tutkimusmenetelmiä tai vastaavaa kuten moderneilla tutkijoilla on.
Halusin näyttää oman versionsa evoluutioteoriasta löytäneet muslimioppineet hyvänä esimerkkinä siitä, miten monoteistinen kirjauskonto ja elämän evoluutio voidaan yhdistää kivuttomasti ja luontevasti. Jopa niin, että tämän uskonnon kouluissa ja jumalanpalveluspaikoissa opetetaan evoluutiota.
Jos kerran juutalaiskristillisestä traditiosta vaikutteita lainannut islam on ollut varhaisina aikoina evoluution hyväksyvä uskonto eikä suinkaan "kreationistinen", niin eikö vastaavasti kristinusko voi hyväksyä opetukseensa elämän syntymistä evoluutioprosessissa. Käytännössähän suuri osa kristikuntaa Rooman paavia myöten hyväksyy evoluution edustaen teististä evoluutiokäsitystä.
Pointtini oli myös se, että jos keskiajalla kristityt eurooppalaiset eivät olisi paavi Urbanus II:n yllytyksestä alkaneet tehdä ristiretkiä muslimimaailmaan, vaan sen sijaan olisivat harrastaneet islamilaisten oppineiden saavutuksien tutkimista olisi sillä voinut olla hyvin positiivinen vaikutus euroopan sivistyksen kehittymiseen. Voidaan spekuloida, että evoluutiokäsitys olisi toisenlaisessa henkisessä ilmapiirissä voitu omaksua Euroopassakin satoja vuosia ennen Darwinin aikaa.
Nyt sitten, kun historia on sellaista kuin se on, Darwinin ehdottama evoluutioteoria oli shokeeraava ja sai aikaan vielä nykyäänkin vellovan taistelutilanteen tieteen ja kristinuskon välillä. Tai täsmällisemmin sanoen: tieteen ja tietyllä tavalla tulkitun konservatiivisen kristinuskon tulkinnan välillä (eikä siis minun näkemykseni mukaan tieteen ja kristinuskon sinänsä välille).
Tästä jatkaen voisin vielä sanoa muutaman sanan....En tiedä onko joillekin kirjoituksieni lukijoille tullut käsitys, että olisin ateisti tai kristinuskon vastustaja. En ole kumpaakaan. Tahdon etsiä ja tutkia totuutta - kaikkea totuutta, niin luonnontieteellistä kuin historiallista ja olla avoimin silmin.
Koska uskon, että Jumala on totuuden Jumala, ei Hänen "asiaansa" pitäisi "puolustaa" vastustamalla, vääristelemällä tai salaamalla tosiasioita (valitettava tosiasia on, että kreationistiset kristityt ovat tehneet juuri sitä). Eikä kaivautumalla bunkkeriin ja lähtemällä "pyhään sotaan" modernia tiedettä vastaan. Jobin kirjassa on eräs kohta -en valitettavasti muista nyt missä luvussa- missä sanotaan tähään tapaan: Miksi puolustatte Jumalaa väärällä puheella? Paavali lausui ajatuksen "emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta" (asiayhteys oli toinen, mutta minusta tuo periaate soveltuu myös uskon ja tieteen suhdetta koskeviin kysymyksiin).
Vastustan kreationismia ja tuon esiin sen heikkoudet ja ongelmat, sillä kreationismi tekee karhunpalveluksen sille uskolle, jota se väittää puolustavansa tehdessään koko kristillisyydestä naurettavaa keskiaikaista touhua. Vastustan kreationismia myös siksi, että se on pseudotiedettä sekä amerikkalaisperäinen poliittissävyinen ideologia. Teesini on, että Raamattu pitäisi vapauttaa kreationismin ja laajemmin koko fundamentalismin puristusotteesta.
Tieteen teoriat ovat amoraalisia, neutraaleja moraalin kannalta, eikä teorioilla ole itsessään mitään eettisiä tai muita tavoitteita. Uskonnollinen usko rikastaa ja laajentaa tieteeseen perustuvaa
maailmankuvaa. Ymmärrän myös sen, että kaikki eivät näe merkitystä uskonnollisella uskolla (on se sitten kristillisyyteen, islamiin tai mihin muuhun tahansa perustuvaa). Tieteellisten tosiasioiden perusteella voidaan päätyä erilaisiin filosofisiin ja uskonnollisiin maailmankatsomuksiin, jotka kaikki viime kädessä perustuvat johonkin uskoon.
Upeaa, Timotheus. Suutelen sinua molemmille poskille.
Jospa vielä loisit katsauksen asiaan ortodoksisen kirkon lähtökohdista pohjautuen? (Varsinkin Venäjän nouseva ortodoksinen fundamentalismi olisi kiintoisa pointti...mutta piispa Ambrosius antoi Tieto-Finlandian avaruustutkija Valtakoskelle, kiehtovaa).
Et ikinä usko kuinka tärkeää pohdiskelusi minulle on, olen kipuillut näiden asioiden kanssa vuosia. Keskustelua on niin vähän, ja valitettavasti kreationistipuolella ei törmää kuin täysin vähäjärkisiin tyyppeihin, jotka tekevät täydellistä tuhoa joka paikassa.
Pelkääkö kirkko jäsenkatoa, vai miksi näistä kysymyksistä keskustellaan niin tavattoman vähän? Asiat ovat tietysti suuria ja monimutkaisia, mutta niin uteliaisuus tieteen saavutuksiin kuin rehellinen mystisyydenkin hyväksyminen ovat älyllisiä haasteita.
Sorry kun en huomannut viestiäsi tässä ketjussa aikaisemmin:-)
Kiitos myös sanoistasi, on mukava kuulla, että kirjoitukseni ovat olleet avuksi - se on ollut tarkoituksenakin, että voisin osaltani tarjota hyödyksi olevia faktoja ja näkökulmia evoluutio vs. kreationismi kysymyksen kanssa kamppaileville. Ja varsinkin niille, jotka ovat hämmentyneitä fundamentalisti-kristittyjen äärimmäisten ja usein kovin hyökkäävienkin näkemyksien äärellä.
Olen itsekin kamppaillut tämän aihepiirin (ja laajemmin usko ja tieto-kysymyksien) parissa paljon. Ja tutkinut asiaa niin evoluutioteorian kuin kreationismin kannalta. Kreationismiin päädyin ensi vaiheessa, koska silloin mua oli helppoa tietämättömyydessäni "aivopestä" kreationismilla, joka ehdottumuudessaan ja näennäisessä "selkeydessään ja varmuudessaan" tuntui jotenkin puoleensavetävältä.
Kun sitten aloin tehdä kriittisiä kysymyksiä asioista ja perehtyä kreationismiin kohdistettuun kritiikkiin sekä aloin tutkia aihepiiriä itsenäisesti - Internet on tässä työssä ollut verrattoman tärkeä aarre! - olen päätynyt siihen, että kreationismi ei ole vastaus.
Ei uskominen voi olla sitä, että meidän pitäisi sammuttaa älymme ja pitää mustaa valkoisena jos Raamatussa lukisi, että musta on valkoista - ja kärsiä sen takia älyllisistä ristiriidoista.
Jos ja kun kerran on niin, että kaiken saatavilla olevan tiedon perusteella maailmaa ei ole selvästikään tehty kuudessa päivässä muutama vuotta sitten eikä globaalia vedenpaisumusta ole ollut niin ei ketään pitäisi vaatia uskomaan sellaista.
Joo, mäpäs tutkin ensin vähän tarkemmin kysymystäsi Venäjän ortodoksisesta kirkosta niin voin vastata paremmin:-)
Tämä aihepiiri on todellakin laaja ja siihen liittyy myös kysymykset Raamatun luonteesta ja tulkintaperiaatteista. Näkisin niin, että jos kristilliset piirit eivät halua ottaa vastaan positiivisessa hengessä esitettyä kritiikkiä ja rakentaviksi tarkoitettuja uusia näkökulmia luominen vs. evoluutio-kysymykseen niin edessä on lopulta pelkkää repivää ja negatiivista kritiikkiä, joka ei jätä kiven päälle.
Tilanne on vähän kuin Galileo Galilein päivinä: Galileo asetti tieteelliset havainnot ja kokemukset perinteistä kirkollista traditiota vastaan, mutta Galileo oli silti kristitty. Vastustus kirkon taholta oli kiivasta ja kirkko harasi vastaan viimeiseen asti vedoten perinteiseen raamatuntulkintaperinteeseen.
Nykyään sentään suurimmat kirkkokunnat hyväksyvät evoluutioteorian, mutta silti kirkkojen sisällä on -suurempia tai pienempiä- äänekkäitä liikkeitä, jotka käyvät sotaa evoluutiota ja muutenkin tiedettä vastaan.
Nuo liikkeet saavat valitettavan paljon julkisuutta osakseen. Olen saanut todellakin kritiikkiä ja haukkumisia tuollaisilta vanhoillisilta ja fundamentalistisilta kristityiltä: he pitävät mua "ateistina", jopa "vannoutuneena elämäntapa-ateistina", "kristinuskon vastustajana" ja ylipäätään "saatanallisen eksytyksen edustajana". Sanonnat vaihtelevat, mutta ajatus on silti tämä.
Koettaessani herättää heistä asiallista keskustelua tekemällä kriittisiä kysymyksiä ja esittämällä tosiasioihin perustuvia argumentteja on tulos tavallisesti vain, että saan kuulla "evankeleliovia saarnoja", tuomiolla uhkailua, "tolloksi" haukkumista sekä pitkälle meneviä spekulaatioita "hengellisestä tilastani".
Palataan asiaan.... :-)
Tietojen löytyminen aiheesta joko suomeksi tai englanniksi osoittautui aika hankalaksi. Venäjänkielisiä sivustoja olisi kyllä, mutta en osaa venäjää.
Tiivistetysti sanottuna ortodoksiselle traditiolle ei evoluutio ole ongelma tieteellisenä teoriana, mutta sellainen evoluutionäkemys on ortodokseille ongelmallinen, mikä eliminoi Luojan kokonaan.
Ortodoksinen traditio uskoo Jumalaan kaikkien asioiden Luojana, eikä allekirjoita Charles Darwinin esittämää teoriaa evoluutiosta. Ortodoksit hyväksyvät kuitenkin ihmisen fyysisen kehon kehittymisen evoluution avulla, mutta edellyttävät, että ihmisten sielut eivät ole kehityksen tulosta, vaan Jumalan luomia.
Ortodoksinen kirkko ei tulkitse Genesiksen luomiskertomuksia kirjaimellisella tavalla (literaalisti). Vaikka ortodoksit saattavat myöntää Jumalan ohjanneen fyysistä evoluutiota, heidän näkemyksensä kehityksestä ei silti ole sama kuin Darwinilla. Ongelma ortodokseille on Darwinismin näkemys sielusta - ortodoksisuudessa kuten katolisuudessakin on oppi kuolemattomastas sielusta.
"I might begin by stating that, if by evolution one is referring to the theories and teachings of Charles Darwin, the Orthodox Church surely does not subscribe to evolution in any manner. Orthodoxy firmly believes that God is the Creator of all things and that human beings, created in the image and likeness of God, are unique among all created beings. At the same time Orthodoxy is not literalist in its understanding of the accounts of creation in Genesis, and I have encountered writings by Orthodox Christians which attempt to balance the creation accounts with a certain ongoing -- evolutionary, if you
will -- process which, on the one hand, affirms that while humans may have evolved physically under the
direction and guidance and plan of the Creator, their souls could not have evolved any more than the powers of reasoning, speaking, or the ability to act creatively could have simply evolved. In such a scenario the Creator intervened by breathing His Spirit into man and giving him life, as stated in Genesis. Such thinking, however, while admitting the possibility that the Creator guided a process of physical evolution, is not identical with the theories of Charles Darwin, which in my limited understanding implies that man's soul also evolved and denies the active participation on the part of the Creator. This poses a variety of questions and problems beyond the scope of your original question.
In short, then, Orthodoxy absolutely affirms that God is the Creator and Author of all things, that He is actively engaged with His creation, and that He desires to restore His creation to full communion with Himself through the saving death and resurrection of Our Lord Jesus Christ. This, unlike Darwinism, is not a matter of ideology but, rather, a matter of theology.
Orthodoxy has no problem with evolution as a scientific theory, only with evolution -- as some people may view it -- eliminating the need for God as Creator of All.
With regard to the "political tension" you encounter in the writing of Father Seraphim Rose and his statements about the hierarchy of the Russian Orthodox Church Outside Russia, I am unfamiliar with the book to which you refer. However, I would find it unbelieveable to imagine that the hierarchy of ROCOR would have ever issued a statement which claims that Orthodox Christianity believes in Darwinian
evolution. It would seem that, if a group of hierarchs were, as you state in your email, "seeking after glory and fame and espousing suspect concepts," they would find a more reliable way to achieve their goals than promoting belief in Darwinism which, even in scientific terms, is regarded as theory! If such
a decree had ever been issued, I would be very curious to read it."
http://www.oca.org/pages/orth_chri/Q-and-A_OLD/Evolution-and-Orthodoxy.html
Tietoa Venäjän ortodoksisesta kirkosta ja fundamentalismista
http://tserkovnost.org/reality_check.html
http://www.samford.edu/groups/global/ewcmreport/articles/ew03302.htm
"Alexander Verkhovsky
One should not be surprised that Orthodoxy reveals a preferential religious orientation toward the radical-nationalist movement. Yet Orthodoxy does not dominate the movement unconditionally. On the one hand, there is the strong position of the neopagans (cf. the speech by Vladimir Pribylovskii, "Neopagan Clamour in Russian Nationalism") that is linked to the neopaganism of German Nazism, as well as with the search for national identity in the face of a "too Jewish" Christianity. On the other hand, Russian society is not very religious in the traditional sense of that word. One could just as well say, that some sort of vague religiosity is dominant, a mixture of elements from Orthodoxy, other religions, astrology, and other para-religious teachings. Obviously, all of this has a bearing on the radical-nationalist movement.
Therefore the specter of the return of "church or secular self-determination", "Orthodoxy or paganism" viewpoints is more than fully met. We have already written about this earlier, and the situation has not changed fundamentally during the most recent period."
http://religion.sova-center.ru/publications/194EF5E/194F193?print=on
Toivottavasti tämä edes vähän toi selvyyttä kysymykseesi:-)
paljon ja mielenkiintoista, kiitos! Heti kun saa vähän täältä väkeä lomalle niin koittaa vielä luppohetki...
Osaan venäjää, niin että voisinpa käydä ihan kunnolla kurkistelemassa. Olen aina tuntenut jotain merkillistä vetoa ortodoksisuuteen, taisipa olla yksi (alitajuinen) syy kielenkin opiskeluun. Olen ihan riviev.lut., ollut aina vähän hankala tapaus vaikeine kysymyksineni. En vain yksinkertaisesti voi sietää, että joku ajattelee puolestani kaiken valmiiksi ja kiroaa, ellen olekaan samaa mieltä. Sehän on puhdasta vallankäyttöä, jolla ei ole uskon kanssa mitään tekemistä.
Ikuinen ongelma (ja ilo) on se, että kokee suorastaan velvollisuudeksi ottaa asioista selvää niin pitkälle kuin voi. Jossain vaiheessa pitäisi kai osata lopettaa kyseleminen, mutta enpäs tiedä mikä se vaihe on. : )
Saanko kysyä mikä on oma näkemyksesi käsitepariin evoluutio/kuolematon sielu? Onko mieltäsi rassannut koskaan ihan kipupisteeseen asti, että piispa Origeneen käsitys sielun pre-eksistenssistä vain kylmästi tipautettiin Raamatun ulkopuolelle?
Kiva,että sinä osaat venäjää. Ortodoksiasta saakin varmasti paremmin tietoa venäjäksi kuin englanniksi.
Heh,no kun uskonkysymykset alkoi mua kiinnostaa niin mä harkitsin jonkin aikaa ortodoksisuuteen kääntymistä, mutta sitä sitten en tehnyt kuitenkaan....ei se oikein helppoa olisi ollutkaan koska silloisella kotiseudullani ei ortodoksisia seurakuntia edes ollut lähellä.
Ihan samalla kannalla olen, että on sekä ilo että velvollisuuskin tutkia asioita, niin hyvin ja niin pitkälle kuin mahdollista on. Kaikkia asioita voi ja pitääkin kyseenalaistaa ja tehdä loppuunasti meneviä kysymyksiä- kuitenkin ne asiat jäävät askarruttamaan. Ei hyssyttelyllä ja asioiden vaientamisella mitään saavuteta eikä varsinkaan saada uutta tietoa....meillä olisi muuten vieläkin maakeskeinen maailmankuva ja uskoisimme litteään maahan jos ei Galileon ja Kopernikuksen kaltaisia rohkeita kyseenalaistajia ja tutkijia olisi ollut.
Palaan tän päivän kuluessa tohon evoluutio/kuolematon sielu-juttuun ja Origeneen käsityksiin.
Noita(kin) kysymyksiä oon aika paljon tutkinut ja pohtinut ja hyvin kiinnostavia ne ovat.
PS. mä oon rakentanut web-sivustooni artikkelikokoelmaa erilaisille foorumeille lähettämistäni teksteistä teologian, evoluution ja kreationismin aihepiiristä sekä filosofiasta. Web-sivuillani on aiheista yleensä laajempi artikkeli kuin näillä foorumeilla.
Jos haluat käydä katsomassa niin osote on www.parse-error.com
-sivustossani on maili-linkki ja palautelomakekin jos haluut vaikka mailia mulle lähetellä:-)
Meni vastailu kuitenkin tän päivän puolelle:-)
Kysymys sielusta ja sen kuolemattomuudesta on askarruttanut itseäni kovastikin. Kantani ovat vaihdelleet asian osalta ja tutkittavaa asiaan liittyvissä kysymyksissä on vieläkin.
Eräässä vaiheessa katsoin, että ihminen on kaksijakoinen:on kuolevainen ruumis ja kuolematon sielu. Olen kuitenkin päätynyt toisaalta raamatunselitysopillisesti asiaa tutkittuani sekä eräiden uusien tieteellisten tutkimustuloksien perusteella siihen, että ihminen on yksi kokonaisuus. Ihminen on sielu eikä niin, että ihmisellä on sielu.
Tutkimuksessa on havaittu (en pysty antamaan mitään linkkiä, kuulin asiasta uutisista), että terapia sai aikaan aivoissa samoja fyysisiä vaikutuksia kuin lääkehoitokin. Tutkimuksen mukaan tämä osoittaa kehon ja mielen hyvin läheistä yhteyttä. Ihminen näkyisi olevan tämän perusteella hyvin holistinen, kokonaisvaltainen olento.
Voit lukea sielusta tekemääni selitysopillista laajahkoa artikkelia sivultani:
http://www.parse-error.com/articles/kuolematon_sielu.html
Origeneen käsitys sielun pre-eksistenssistä ja kysymys siitä, oliko sielun pre-eksistenssi Raamatun kirjoituksissa alunperin on hyvin jännittävä. Olen keräillyt aiheesta hieman aineistoa, mutta tässä vaiheessa en uskalla tehdä vielä mitään johtopäätöksiä mihinkään suuntaan. Jos todellakin sielun pre-eksistenssi oli Raamatun käsikirjoituksissa, mutta on myöhemmin sensuroitu pois niin se kyllä johtaisi aika radikaaleihin uudelleenarviointeihin teologiassa.
Onko sinulla jotain tähän sielun pre-eksistenssi kysymykseen liittyviä hyviä sivuja tiedossa?
Paljosta olen samaa mieltä kanssasi.
Tiede on mielestäni aina ihmisjärjen kokoista ja sen varassa olevaa toimintaa - ja jos hyväksymme kaksi väitettä:
1. Totuus kestää koettelun
2. Ihminen voi erehtyä
...ei tieteen tekemisellä ja uskolla ole ristiriitaa.
Usko menee aina jonnekin ihmisälyn taakse (paitsi heillä, joille ihmisäly an sich on korkein auktoriteetti omalle uskolleen).
Siitä olen eri mieltä, että tieteen teoriat olisivat moraalisesti neutraaleja - ainakin niiden soveltaminen vaatii hyvinkin moraalisia ja poliittisia kannanottoja, josta nousee yhteiskuntaelämän ja tieteen jonkinasteinen "ristiriita"
Esim. Marxin teoria oli kyllä tieteellinen, samalla hyvin kantaaottava. Evoluutioteoria myös tieteellinen, mutta sen myötä tullut mekanistinen metafysiikka (esim. Dawkins) ei voi olla aiheuttamatta myös moraalisia / eettisiä pohdintoja... Ei evoluutionäkemystä voi tarkastella älykkäästi irrallaan isommasta kontekstista ihmiselämässä, vaan tiettyjen asioiden uskonomainen hyväksyminen aihetodisteiden tuella aiheuttaa myös tiettyjä moraalisia probleemeja.
Samaa mieltä olen siitä, että en koe aiheelliseksi rajoittaa ihmisen ajattelua, johtuen juuri yllä numeroimastani kahdesta kohdasta - jotka ovat voimassa myös uskontojen nokkamiehille ja -naisille.
Mutta ajattelun vapauden teesikin on moraalinen valinta - ja silloin sen omaksuvien (samoin kuin esim. ihmisten välisen tasavertaisuuden) on nojattava johonkin "ihmistä suurempaan" moraaliauktoriteettiin. Evoluutio ei sinänsä tuollaista tue, oikeastaan se nakertaa pohjaa sellaiselta (ts. evoluutio-maailmankatsomuksella ei voida perustella esim. oikeutta vapaaseen ajatteluun, mikäli joku enemmän valtaa omaava instituutio haluaisi sitä estää).
Toisena kommenttina totean, että nuo ristiretkeläiset eivät tosiaankaan olleet mitään kristittyjen esikuvia, ainakaan oman alkuteoksensa mukaisesti. Tietämättömät ja barbaariset ristiretkeläiset, täyttääkseen ko. ajan paavin poliittisia päämääriä, tappoivat ainakin yhtä paljon matkallaan tietämättään esim Turkin rannikoiden alkuseurakuntien kristittyjä kuin muslimeja...
Kristillisyys tiivistyy kahteen sanaan, Jeesuksen mukaan
1. rakasta Jumalaa kaikesta sielusta, mielestäsi ja voimastasi (Jeesuksesta käytetään myös nimeä Totuus, ja luvataan, että "etsivä löytää")
2. rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Näiden sisällä pysyessä voi tehdä myös tiedettä ja ajatella - sen mukaan kuin aivot venyvät.
Toisaalta jos Jumalan olemassaolo kyseenalaistetaan sinänsä, on yhteiskuntamme aika huteralla pohjalla - silloin mennään Huxleylaisen uljas uusi maailma -ideologian mukaan näennäisrationaalisesti enemmistöjen määrätessä tahdin. (Ja enemmistö ei ole aina oikeassa, otetaan vaikka esimerkiksi tuo sinun ristiretkiviittauksesi, joka ilmeisesti edusti tuon ajan "kristikunnan" enemmistöä).
Eli summaten:
1. tieteelliset tosiasiat saattavat muuttua ajan myötä, mutta teorioita tarvitaan liikkeelle lähtöön ajatuskulussa
2. silti haluaisin varoittaa liiasta sinisilmäisyydestä "tieteellisten teorioiden" moraalisesta neutraaliudesta.
3. edelleen haluan korjata sitä, mitä "kristinusko" on ollut tai on historiallisina poliittisina instituutioina vs. mitä sen (alkuteoksensa mukaan) tulisi olla yksilöllisenä sydämen uskona Jumalaan (vrt. fanaattisena laumaliikkeenä kovimmin huutavan ihmisen perässä?)