Kun elämässämme on pimeää, luulemme että Jumala on meidät hyljännyt! Mutta silloin juuri Jumala toimii, kun olemme itse hiljaa, yrittämättä omilla teoillamme pelastaa itsemme.
Luin tuolta hyvän vertauksen Jumalan työstä meissä: >>Kasvimaalla ei voi kurkistaa pimeään multaan nähdäkseen, tuleeko sieltä mitään.
Eräänä päivänä uusi kasvi vain murtautuu pintaan, sillä: "Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin, – ettekö huomaa?"
Luin tuolta hyvän vertauksen Jumalan työstä meissä: >>Kasvimaalla ei voi kurkistaa pimeään multaan nähdäkseen, tuleeko sieltä mitään.
Eräänä päivänä uusi kasvi vain murtautuu pintaan, sillä: "Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin, – ettekö huomaa?"
Vastaukset 2
Vanhimmat
Me todella tarvitsemme välillä sellaisia hiljentymisen aikoja, jolloin kaikki menettää merkityksensä ja ainoastaan Jumala on turvamme ja elämämme kiintopiste.
Itselläni on ollut kausia, jolloin en ole jaksanut edes rukoilla, Raamatun lukemisesta puhumattakaan. Mutta silti Jeesus on lähellä koko ajan, sillä Hän on uskollinen.
Ja sitten näitten "erämaa"- jaksojen jälkeen on Jumala todellakin antanut uutta virvoitusta.
Minua kosketti tosi herkästi, nämä Anna Mari Kaskisen kirjoittamat runon sanat, jotka sain lukea ystävältäni saamastani kauniista maisema kortista, jossa oli kuvattuna kirkasvetinen erämaa järvi puroineen, vaivaiskoivuineen ja tunturin rinteitä punasi komea ruska:
"Erämaassa ymmärtää voi sen:
tärkeää on elää kuunnellen.
Silloin puhuu ruska tunturin,
puro soittaa kielin tuhansin,
vaivaiskoivu lauluun puhkeaa,
joka korsi kiittää Jumalaa."
Anna-Mari Kaskinen
Kirjasta:Saavu valo